Tällä hetkellä Vaihtolavalla Helsingissä nälkiintyy mies. Hän on Aleksi Klöve, 19-vuotias performanssitaiteilija. Hän aloitti paaston viime perjantaina ja aikoo jatkaa pelkällä vedellä tämän viikon perjantaihin. Kyseessä on teos nimeltä Mitä on Nälkä - Taiteellinen Tutkimus Nälkiintymisestä, jossa Klöve tutkii nälkää kymmenen muun taiteilijan kanssa. Klöve muutti asumaan Vaihtolavalle maanantaina, jolloin myös esitykset pyörähtivät käyntiin.
”Lähestymme esityksissä nälkää ja sen ympärillä olevaa elämää erilaisin asetelmin. Olen itse kaikissa esityksissä mukana. Kirjavaan työryhmään kuuluu opiskelijoita ja nuoria ammattilaisia kuvataiteen, teatterin, tanssin ja musiikin saralta”, Klöve kirjoittaa.
Muut esiintyjät tulevat muun muassa Teatterikorkeakoulusta, Taideteollisesta korkeakoulusta, Sibelius-akatemiasta, Metropoliasta ja Göteborg Ballet Akademienista.
”Esitykset ovat syntyneet taiteilijoiden omista kokemuksista, nälkiintymisen tunteestani sekä nälkään liittyvistä aiheista. Nautin jokaisen esityksen jälkeen lasillisen mehua äkillistä heikentymistä välttääkseni. Esityksissä nähdään ainakin kuvataidetta tilanteessa, kuullaan viulukonserttoja soitettuna, nykytanssia, kurkkulaulua sekä teatteria.”
Esityksissä pohditaan kysymyksiä kuten mitä on nälkä, kuinka se vaikuttaa ihmisen toimintoihin ja toimintakykyyn sekä mitä ihminen ajattelee nälkiintyneenä.
Viime syksyn esityksissä Klöve muun muassa joi teetä metroasemalla. Teehetki-esitys aiheutti ohikulkijassa
raivonpurkauksen. Tällä kertaa suurin haaste on kuulemma kahvitarjoilujen esillepano. Kovasti tekisi mieli maistaa sipsiä.
Taiteen Vaihtolava, Fleminginkatu 21. Liput 12/8/6 euroa, liput molempiin saman illan esityksiin 20/14/10 euroa, passi kaikkiin esityksiin 40 euroa.
7 kommenttia
Anonyymi
9.3.2011 12:22
Postmodernia performanssitaidetta! Soittakaa persujen puhdistuspartio paikalle!
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
10.3.2011 01:27
Lapsena ollessani koko perheeni näki välillä nälkää. Opin kunnioittamaan ruokaa - ja myös nälkää. Minusta nälällä leikkiminen - olkoonpa vaikka taiteen nimissä - on yhtä siivotonta touhua kuin ruualla leikkiminen. Tuskinpa leipäjonojen asiakkaat saavat kummoisia kiksejä tästä taiteesta. Kuka muu saa? Uteliaita töllistelijöitä saattaa toki muutama löytyä, mutta nämä tekevät taidettaan itselleen.
Vastaa kommenttiin- Wanha Stara
Vastaa kommenttiin
Lara84
12.3.2011 10:26
Pojan olisi pitänyt tehdä opintomatka Somaliaan ja Etiopiaan... Olisi tullut selväksi mitä se nälkä on. Fyysisellä tasolla nälkiintymisen tunne tulee varmasti tutuksi, mutta mikä olisi nälkiintymisen kokemus silloin, kun se ei ole vapaaehtoista ja tietoa seuraavasta ateriasta ei ole, siis ikinä, ei vain viikon ajan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 01:36
Hyvä Wanha Stara ja Lara84! Samaa mieltä, veitte varpaat suustani. Suosittelen tällaista performassia ylipainoisille kulttuuritoimittajille - mieluiten yksin suljetussa tilassa peilin kanssa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
13.3.2011 01:37
Hyvä Wanha Stara ja Lara84! Samaa mieltä, veitte varpaat suustani. Suosittelen tällaista performassia ylipainoisille kulttuuritoimittajille - mieluiten yksin suljetussa tilassa peilin kanssa.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.8.2011 23:35
Tällä ajatuksella kun mennään niin raiskaus, kuolema, ym. aiheet on myös kiellettyjen listalla , taiteen teossa, jos ei ole omakohtasta kokemusta.
Vastaa kommenttiinVäinö Linnaa vaan ja tuntematonta, se on jylhää kun suomalainen kirjoittaa omakohtaisista sotakokemuksista.Näyttelijöiksi kelpaa vaan reserviläiset ja mielluummin edes rauhanturvaajina olleet,(ne alkuperäiset kun on jo liian vanhoja) kun niillä on edes jotain omakohtaista kokemusta..Äly hoi..huhuu
Vastaa kommenttiin
Aleksi Klöve
21.8.2020 01:50
Kun nyt kymmenen vuoden jälkeen katson esitystäni uudelleen, 29vuotiaana kadulla soittaneena ja maailmaa matkanneena, ja muistelen
Vastaa kommenttiinFlemarin kulmia 2011, niin, mielestäni tämä esitys oli ehdottomasti tarpeellinen ja hyvä. Oikeastaan se on edelleen aika ajankohtainen. Olen jatkanut aika tinkimätöntä linjaa elämässäni ja taiteessani ja se on tuonut minut keskelle henkilökohtaista menestystä ja taitojakin... Sen verran olen Suomea ja maailmaa nähnyt että ihan turha huudella jostain omasta lapsuudesta tai Somaliasta tai Etiopiasta. Taistelu jatkuu edelleen ja olen tehnyt taipaaleeni aikana paljon sen eteen että maailma olisi parempi paikka ja että Afrikan mantereella tai missään muuallakaan maailma ei olisi niin julma ettei mistään löydy leipäpalaa kun sitä tarvitsee. Mutta mikä tärkeintä - hyvän puolesta taistelu jatkuu ja porskuttaa ! Lähdin tähän taidebisnekseen tehdäkseni maailmasta paremman paikan, oikeudenmukaisemman ja varojen/mahdollisuuksien tasaisemmin jakautuneemman.
No, anyway, Maria Pettersonia kiitettäköön että on säilyttänyt tän.
Vaikutan klassisen musiikin ja muun musiikin maailmassa sekä teatterin maailmassa edelleen.
Kuitenkin teen taidetta ihmiselle, en vaan Suomalaisille, ja siksi en ole ollut näkyvillä maamme medioissa. Ei mediat nyt sinänsä taidetta olekaan, ne ovat medioita. Tai siis kuuluisuus itsessään mitään onnistumista ole.
Mutta on hienoa jos jossain onnistuu ja siksi tsemppiä kaikille jotka taistelevat rakkauden puolesta! :)
Vastaa kommenttiin