Mikä on vielä epätodellisempi ja omituisempi asia kuin Disneyland? Se on Japanin Disneyland. Kuten kaikki useammassa teemapuistossa vierailleet tietävät, Disneylandit eivät ole täysin toistensa kopioita. Samoja laitteita, kauppoja ja rakennuksia on paljon, mutta joka maalla on ominaispiirteensä. Japanissa kaikkea on enemmän, ja kaikki on jos mahdollista vielä oudompaa ja muovisempaa. Jos Anaheimin Disneylandista saa hattaraa kuudessa eri värissä, Tokion Disneylandista saa kuudessatoista, plus raidalliset sekoitukset. Jos Pariisissa Tuhkimon mekossa on 19 metriä tylliä, Tokion Tuhkimon hameeseen on käytetty 40 metriä. Ja jos Floridan Disneylandissa on myynnissä neljää eri mallia tikkarinpyörittimiä, Tokiossa malleja on yhdeksän, ja neljä niistä soittaa Yhdysvaltain kansallislaulua. No niin, tajusitte varmaan.
Entä mikä on epätodellisempi ja omituisempi asia kuin Tokion Disneyland? Se on Tokion Disneyland maanjäristyksen aikana.
Kymmeniä tuhansia on kuollut tai kateissa, tsunami on tehnyt satojen tuhansien kodeista mutavelliä ja Japani hoippuu ydinkatastrofin partaalla. Tämän postauksen tarkoitus ei ole itkeä sitä, että monorail pysähtyi ja Hessun korva meni ryttyyn. Mutta maanjäristys DIsneylandissa on niin kummallinen ajatus, että sen ääreen voi pysähtyä hetkeksi. Miltä näyttää, kun virheetön satumaailma alkaa ensin huojua ja sitten sortua?
Perjantai 11. maaliskuuta. Kello lähestyy kolmea. Disneylandissa on täyttä, kuten siellä aina on, mutta koska on työpäivä, jonot eivät ylitä puolta tuntia. Suurin osa 69 000 vieraasta on lapsia, joista monet ovat saapuneet luokkaretkelle kaikkialta Japanista. Lisäksi puistossa haahuilee turisteja: enimmäkseen kiinalaisia ja korealaisia, joukossa muutama länkkärikin. Kuuluisa paraati on juuri alkamassa, ja ihmiset ovat kokoontuneet teiden varsille katsomaan.
Maa alkaa täristä. Prinsessalinna huojuu puolelta toiselle. Satusaaren merirosvolaiva tärisee, laguuni aaltoilee. Pahimmalta näyttää suuri ulkovuoristorata – kestävätkö rakenteet? Monorail sortuu. Laitteet pysähtyvät tai pysäytetään. Pätevä, valmiiksi nauhoitettu ääni pyytää japaniksi ja englanniksi pysymään rauhallisena, ottamaan lapsia kädestä ja istumaan alas. Kaduilla ryntäilee Disney-asuisia työntekijöitä. Japanilaiset osaavat homman – he hakeutuvat turvallisiin kohtiin, joissa ei ole pelkoa, että karusellin kaapelit hyppäävät niskaan. Satumainen taustamusiikki soi yhä.
Maa rakoilee. Halkeamista alkaa pulpulta vettä. Turistit arvelevat, että maanalaiset putket ja vesijohdot ovat haljenneet, mutta puiston työntekijät tietävät, että rakosista valuu merivettä. Disneyland on rakennettu täyttömaalle meren päälle. Uppoaako Maailman Hauskin Paikka?
Aluksi tunnelma on hämmästynyt, jopa hilpeä. Maanjäristys Disneylandissa, aikamoista!
Ihmisiä kehotetaan istumaan maahan. He istuvatkin, erityisesti Disneylandin keskusaukiolle.
Kuulutus kertoo, että kaikki junavuorot on peruttu. Seuraa ensimmäinen jälkijäristys.
Työntekijät kokoavat itsensä ja valvovat, ettei kukaan lähde pois. Vieraat ovat nalkissa Maailman Hauskimmassa Paikassa. He istuvat tunnin, kaksi tuntia. Alkaa sataa. Teinitytöt yrittävät vetää huppareita paljaiden säärien suojaksi kuin Munamies ikään. Kolmannen tunnin kohdalla jotkut työntekijät heltyvät ja päästävät osan värjöttelevistä vieraista kahviloiden lattioille.
Kotiin ei pääse. Junayhteys on poikki, eikä autolla kannata lähteä. Vieraille valkenee, etteivät he pääse pois. He ovat nalkissa Disneylandissa. Lapset ovat aluksi riemuissaan, aikuiset hölmistyneitä ja vähän huvittuneita. Soitellaan kotiin. Tai soitellaan jos pystytään – puhelinlinjat ovat poikki tai tukossa.
Tuhon laajuus alkaa valjeta. Kukkaistutukset ja karkkikojut unohtuvat, vieraat kerääntyvät kuuntelemaan radiota. Televisioita ei puistossa juuri ole. Viisisataa ihmistä kokoontuu Peter Pan -junan eteen radion ääreen hipihiljaisina. Aikuiset riisuvat Minni-korvansa. Kotona on ehkä kuoltu, ja he ovat jumissa Maailman Hauskimmassa Paikassa.
Kuluu viisi tuntia. Puiston työntekijät ilmoittavat, että halukkaat voivat lähteä kotiin. Kymmenet tuhannet ihmiset siirtyvät rauhallisina kohti hieman nyrjähtänyttä porttia.
30 000 ihmistä jää edelleen nalkkiin, sillä heillä ei ole mitään tapaa päästä pois. Puiston työntekijät jakavat peittoja, sadeviittoja ja muovipusseja, joiden päällä voi istua. Ravintolat ja kaupat ovat kiinni, eväät on syöty. Vieraat ymmärtävät, että joutuvat yöpymään Disneylandissa. Maailman Hauskimman Paikan valot sammuvat. Puistossa on pimeää ja märkää. Vieraat komennetaan huvipuiston ulkopuolelle, pois laitteiden läheltä. Hyvää yötä.
Kuluu 12 tuntia. Puiston työntekijät jakavat aamiaista – ensimmäinen ateria puoleen vuorokauteen. Puiston työntekijät eivät saa poistua paikalta. Heillä on yhtä lailla huoli omaisista, mutta työ velvoittaa. He jäävät pitämään huolta vieraista. Itse asiassa he tarttuvat lapioihin ja alkavat raivata puistoa.
