Olin viime viikolla Leena Lehtolaisen uuden Maria Kallio -dekkarin ”Minne tytöt kadonneet” julkaisutilaisuudessa. Odotin kirjailijan puheenvuoroa innolla. Maria Kalliot pesevät mielestäni mennen tullen remekset,mäet ja joensuut, joten pystyin vain arvailemaan, kuinka Lehtolainen valloittaisi minut painetun tekstinsä lisäksi myös puheillaan. Eipä valloittanut. Hämmensi sitäkin enemmän.
Lehtolaisen kirjojen itsevarma ääni ja kärkäs kerronta unohtuivat, kun kirjailija sai mikin. Lehtolainen oli aivan äärimmäisen miellyttävä, jopa lempeä ja jollakin tapaa ujo. Jonkin muun kohdalla nämä ominaisuudet olisivat olleet ihailtavia, mutta tässä tapauksessa ne sekottivat koko pakan. Missä oli se ääni, jonka olin olettanut kuuluvan? Kirjailija puhui toki painavaa asiaa. Antoi mielipiteensä maahanmuuttoasioista ja valtion linjasta, kritisoi Nalle Wahlroosia ja kertoi tutkimustyöstään. Tästäkin huolimatta minua alkoi unettaa. Kirjojen karisma oli jäänyt niiden sivuille.
Nelikymmenpäinen toimittajajoukko vahvisti entuudestaan käsitystäni, että hyvä kirjoitustaito ei takaa varmuudella lahjoja puhepuolella. Hemmetin hyvät kirjoittajat, jotkut ihailemani tyypit, kysyivät kysymyksensä niin hiljaa ja epävarmasti, että mieleeni hiipi sama tunne kuin esitelmäänsä pitävien oppilaideni kanssa koululuokassa: Olisi tehnyt mieli katsoa silmiin, hymyillä kannustusilmeellä ja kuiskata ”hyvin se menee”.
Vaikka olenkin usein uskonut kirjoitusten heijastavan kirjoittajansa persoonaa, en voi olla enää kyseenalaistamatta omia käsityksiäni. Ehkä kirjan ääni ei olekaan kirjailijan. Ja jos onkin, onko suustamme ulos tuleva ääni sitten jonkin muun kuin itsemme. Toisaalta. Seksiblogini aikaan joku lukija oli vakuuttunut, että kirjoittamani tekstin takana pitää olla viisikymppinen äijä, koska eihän tällä naamalla niitä juttuja kirjoiteta. Samalla tavalla jopa oma äitini ei tunnistanut minua novellin takaa. Millaiseksihan poliisin piirtäjä kuvaisikaan meidät, jos ainoa vinkki olisikin painomusteessa?
5 kommenttia
Toni
13.8.2010 16:44
Melkein ekaa kertaa lueskelen tässä BlogCityn tekstiä & ainakin ensimmäistä kertaa nyt kommentoin myös ! Alkuun kuitenkin pari hassua kysymystä : Mistä Te oikein tulette, ketä Te olette ? Jotain julkkiksia ? =D No mutta ei sen niin väliä, ihmisiä kuitenkin.. kirjallisuuden maisteri ? Huomasin kyllä huolellisuutesi sillä en löytänyt yhtään kirjoitusvirjettä tekstissäsi, joka olikin miellyttävä näky :)
No mutta tuohon blogiisi ! Niin kai meissä ihmisissä on niin monta eri puolta useasti että osa tulee sitten ilmi lähinnä taiteen kautta ja siviilissä voimme olla hyvinkin erilaisia !? Jos on hyvä mielikuvitus, voi varmaankin hämätä hyvin todellisen minänsä ? Ja mitä ei uskalla tehdä oikeasti, voi tehdä vaikka kirjoittamalla uhkarohkean seikkailukirjan ?
En malta olla sekoittamatta tähänkin astrologiaa sillä olen ollut siitä jo niin kauan kiinnostunut ! Merkurius-planeettahan liitetään astrologiassa kaikkeen kommunikointiin sekä kirjoittamiseen että puhumiseen ! Sieltäkin puolelta voisi löytää siis syitä siihen miksi ihminen on sellainen kuin on mahdollisine ristiriitoineen !? Joku astrologia-kirja joka kertoo pelkästään merkuriuksesta olisikin mielenkiintoista vaikka seuraavaksi lukea. Sellaista en ole vielä saanut käsiini.
Mutta tässä oli jotain ajatuksiani mitkä ensimmäisinä pulpahtivat mieleeni. Kirjoituksesi oli varsin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä, joten korjaahan kirjoitus ja kielioppivirheeni seuraavaksi ! =D Ja kommetoi kommenttiani jos sitä tuntuu.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
JasuT
13.8.2010 21:06
Et valitettavasti kykene sille tasolle.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
-fugu
14.8.2010 00:15
Hmm,
Vastaa kommenttiinjäi hieman epäselväksi: kysyitkö itse jotain kirjailijalta? Vai arvosteletko vain niitä jotka rohkenivat avata suunsa? Mitä teit mainitussa tilaisuudessa ellet ole toimittaja?
Vastaa kommenttiin
Maria Pettersson
15.8.2010 00:49
Karoliina, olet aivan oikeassa. Isossa maailmassa kirjailijat saavat sentään jotain esiintymiskoulutusta. No, ehkä Jacques Eijkens panee WSOY:n kirjailijat esiintymiskursseille.
Vastaa kommenttiinSurkeimmillaan tilanne on kerran vuodessa Kirjamessuilla. Messuilla tästä kuvailemastasi ihanuudesta saa nauttia neljä täyttä työpäivää. http://www.city.fi/yhteisot/blogit/tarkastaja/106421/
Vastaa kommenttiin
Karoliina Sallinen
15.8.2010 18:55
-fugu: Olin siis toimittajan tilaisuudessa, mutta kysymyksiä meistä kaikistä 40 esitti vain ehkä 1/5. Arvostelu on ehkä väärä sana. Ihmettelin asiaa vain kovasti.
Tarkastaja Maria: En ollutkaan huomannut tuota juttua aikaisemmin. En siis ole huomioni kanssa yksin :) Syksy ja kirjamessut taas kolkuttavat ovella...
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin