Taiteilijaelämää, pliis!

  • Karoliina Sallinen

Olen joskus haaveillut urasta kirjailijana. Itse asiassa minulla on jo suunnitelmakin valmiina. Ideaani kuulu anonyymit vinkkipuhelut Seiskaan. Tyyliin: ”Sallisen kuultu liittyneen hämäräperäiseen japanilaslahkoon” tai ”Taiteilija katosi mystisesti. Liittyykö tapaukseen mafiamenneisyys? ” Kohta tiedätte, miksi näin.

Nykykirjailijoita vaivaa kyllästyttävän usein arkisuus ja suoranainen nössöys. Kauas on menty Mellerin ajoista, jolloin kirjailijat todella olivat niitä boheemeja fiilistelijöitä. Niitä, jotka aidosti sisäistivät ajatuksen siitä, että ensin on elettävä, jotta on mistä kirjoittaa.

Eniten ällöttävät nämä valkaistuissa hampaissaan hymyilevät naistenlehtikirjailijat, jotka kertovat kirjoittamisen olevan kuin mikä tahansa työ. ”Kahdeksantuntisia työpäiviä, viikonloput lenkkeilylle ja lapsille pyhitettynä”. Siis mitä? En minä halua, että tunteideni lyyrinen tulkitsija näpyttää rivinsä kestovaippojen ja maksalaatikon välissä. Kyllä minun tunne-elämäni hätkäyttämisen eteen on uhrattava edes vähän yöunia, halpaa viiniä ja villejä naisia.

Lällärikirjailijailijoiden hyökkäys on saanut minut karttamaan jo melkein koko ammattiryhmää. Tavatessani Anna-Leena Härkösen luikin kiireesti pakoon varoen joutumasta keskusteluetäisyydelle. Mitä olisinkaan tehnyt, jos päähäni piirtynyt (harha?)kuva kyynisyyden ja sarkasmin lähettiläästä olisikin rikkoutunut. Mitä jos hän olisikin osoittautunut liian mukavaksi? Jotenkin ruotsalaismaiseksi mitäänsanomattomaksi kissanpentusilittelijäksi. Siinä olisi mennyt sekä usko mystiseen taiteilijuuteen, että pitkä rivi lempikirjojani roskiin.

Yläasteella jo opetettiin, että runon puhuja ja romaanin kertoja ovat eri henkilö kuin kirjailija. Elämänkerrallisenkin kirjallisuudentutkimuksen suosio alkoi hiipua jo 1960-luvulla. Miksi kirja kuitenkin menee aina tyystin pilalle, jos kuulee kirjailijasta jotain epätoivottavaa (mitä se nyt kenenkin kohdalla sitten tarkoittaakin)? Ja onko teksti koskaan todella irrallaan kirjoittaestaan?

Kirjoitettaessa soi Lapko: Funerals and parties

6 kommenttia

Pipboy81

31.3.2010 20:19

Tietenkin kirjan uskottavuus menee jos kirjaiilija osoittautuu jollain tavalla tolloksi. Mieti vaikka Oksasen naurettavaa fledaa.

Olen itsekin ihmetellyt samaa kuin sinä, mutta toisaalta tärkeintä yleisesti ottaen on ne teokset. Jos lukisin enemmän kotimaista, tekisin mielelläni vertailua vaikka Mellerin ja em. kirjailijoiden teosten kesken: kuinka paljon se taitelijaelämä näkyy ja tekee kirjasta paremman.

Suomalaiset kirjailijat ovat niin tylsänoloisia ettei paljoa houkuta tarttumaan niiden kirjoihinkaan.
Lempparini, Hotakainen, on mielestäni poikkeava. Mieshän hehkuttaa sitä keskiluokkaisuuden ihanuutta, mutta se ei ole ristiriidassa kirjojensa kanssa.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

1.4.2010 14:47

Hieno siirto seksistä kulttuuriin.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 5 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

2.4.2010 03:34

Ehdota Ylpölle että kirjoittaisi elämänkertansa, varmaan kansa lukis mielellään rokkikukon tarinoita halvasta viinistä ja naisten kaadosta.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
4 + 1 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

2.4.2010 05:24

Olen niiiin samaa mieltä, perkele! Tekee pakostikin tarve lässyttää kun on näin hyvä kirjoitus. Olet ihana.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 4 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

3.4.2010 17:31

huomaan että ihailet Anna-Leenaa koska plagioit hänen tyyliään aivan suoraan. Ja tuohon taiteilija elämä piipitykseen voisin itse julkaisevana kirjailijana todeta, että lopeta se.ns. taiteilijan elämää voi olla kiinnostavaa seurata, mutta erittäin rankkaa elää.olen onnellinen jokaisesta Normaalia elämää(jos elämä nyt sitten kestovaipoilla johonkn normalisoituu) elävästä taiteilijasta, eliniän ennuste on näin katsos paljon korkeampi. ei ole mitään surullisempaa kuin ihmiset jotka uhraavat itsensä taiteen alttarille. Paitsi ehkä siien kannustavat ihmiset.

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
8 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Anonyymi

6.4.2010 13:33

"julkaisevana kirjailijana todeta, "

minäkin levyttäneenä artistina (omakustanne)....radiossa esiintyneenä (soittaja), tv-konkarina (yleisössä) ja linnanjuhlien vakiokalusteena (duunissa)...

Vastaa kommenttiin

Vastaa kommenttiin

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
9 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi

Kommentoi kirjoitusta

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
2 + 2 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi