Äitinä oleminen ei ole helppoa. Omaa kokemusta ei tosin vielä ole, mutta olen käsittänyt, että haasteet eivät rajoitu ainoastaan siihen pisteeseen, kun wannabe-mama lähtee metsästämään sopivaa isihenkilöä (tai vaihtoehtoisesti hyvää hedelmöityslääkäriä). Jos siitännästä ei seuraa 24h oksentelua tai +30 kiloa elopainossa, voi olla kuitenkin varma, että kivulias grandefinaalii tärähtää jokaisen äityliinin kohdalle.
Onneksi tulos ja uhraukset ovat lopulta kaiken tämän kärsimyksen arvoisia. Vai ovatko? Äidiksi tulon jälkeen joutuu nimittäin kohtaamaan uudet kollegansa, muut äidit. Ja ne vasta pyllystä ovatkin.
Mammojen keskustelupalstoista selviää, että kauheimmat bitchit löytyvät juuri äitien joukosta. Jos mama-in-hell ei selitä viittä liuskaa vauvansa ruuansulatuksesta, muistuttaa hän homejuuston siköitä tappavasta voimasta ja rinnastaa meikkaajaäidin kylän pahimpaan lumppuun (vaikka onhan tietenkin selvää, että äitinä olemisen ”hyvyyttä” tuleekin mitata sillä, kuinka paljon omaan persoonaansa ja elämäänsä kuuluvia asioita pystyy marttyyrimaisesti uhraamaan jälkikasvunsa hyväksi ).
Se, että kaikkitietävät mammat riehuvat netissä, on vielä kestettävissä, mutta kun samat tyypit päästetään kirjoittamaan kirjoja, voidaan puhua jo rikoksesta. Tiina Kaitaniemen ”Luonnollinen lapsuus” takakannen mukaan kirja ”kyseenalaistaa monet lastenhoidon käytännöt”. Todellisuudessa teos lyttää ja pelottelee tulevan äidin hermoromahduksen partaalle. Synnytyksen kivunlievitys ”voi lamaannuttaa vastasyntyneen hengityksen”, kipu on yleensä äidin korvien välissä ja keisarinleikkauksetkin alistavat vauvan jos jonkinmoisille taudeille. Näiden sivujen jälkeen äiti voikin olla sitten varma, että on jo lapsen ensimmäisenä päivänä tuhonnut tämän tulevaisuuden. Jos kuitenkin uskaltaa lukeaa kirjaa eteenpäin, selviää myös se, että huutava koliikkikvauvakin johtuu länsimaalaisesta lastenhoitotaktiikasta.
Ennen masennukseen vaipumista kannattaa avata Malla Rautaparran ”Raskaus, synnytys, äitiys” , joka käsittelee raskautta ja vauvoja (jopa epärealistisen?) iloiseen sävyyn. Kyllä synnytystranssi kuulostaakin sitten hauskalle hetkelle!
Lopuksi : Mistä tulee nämä ällötyssanat, joita vauvaperheiden on lupa käyttää? ”Masuasukki” – ette voi olla tosissanne!