Blogi

*Sheikkailee päätänsä rollareiden tahtiin ja hyräilee mukana*

Uusi päivä, uusi aamu ja uusi elämä! Kevät. Kevät on täällä taas! AH ja VOIH tätä iloa!

Pienestä vaatimaton iloa saa... *muikea hymy*

Tulehdukset alkaa olla nujerrettu ja tämä sunnuntai saikkupäivä tulikin tarpeeseen. Jumittamista, pyykin pesua ja siivoamista. Nyt voisin TAAS leipoa jotain... "Nimimerkki. Vedin juuri parin päivän sisään pellillisen pannukakkua."

Olin sen verran hyvässä jamassa eilen, että pääsin kuin pääsinkin lopulta Tallinnaan. Reissu oli jees ja saimme työsuhteilla ilmaisen hytinkin tavaroille.

Kuolasin jälleen miljoonan ja biljoonan kengän perään sekä tein seuraavaa reissua ajatellen muutaman tonnin shoppailu listan: Kenkiä, paitoja, mekkoja, laukkuja, farkkuja, parit mini shortsit, alusvaatteita..

Nyt vain sitten miettimään kuinka saan asiakkaita muutaman tonnin edestä?..

Ja taisinkin mainita aikaisemmin pienestä haasteesta johon hyvä ystäväni minut yllytti...

Saavuimme loistavasti sisustettuun ilusalongiin ja siistiydyimme jokainen vuorostamme vessassa. Hygieenisen valkoisiin pukeutunut vähän hymyilevä tiukka ilmeinen kosmetologi pyysi ystäväni ensin ovesta sisään.

Jäin juomaan kuplivaa vettäni ja lukemaan naisten lehteä muiden suomalaisten keskuuteen.

Ihmisiä tuli ja meni. Vierestä kuuluva hiustenkuivaajan tehokas hyrinä ajoi minut odottavaan transsiin...

Hetken kuluttua ystäväni astui posket punottaen ja helpottuneen oloisena ovesta ulos ja idän tiukalla nyökkäyksellä kehoitti kosmetologi minua astumaan sisään.

Tuoksukynttilät paloivat sivuhyllyllä ja hoitopöytä seisoi keskellä huonetta odottavana. Seinille oli maalattu kuvia rauhoittavasta luonnosta.

Riisuin saappaani, housuni ja lopulkin suojaamasta alavartaloani ja asetuin selälleni tuijottamaan kattoa hermostuneesti näpläten toppini helmaa.

Lämmintä töhnää levitettiin ensin bikini rajalle... *REPÄISY*
..ja sitten kosmetologi kysyikin virallisesti: "Kaikki pois?". Äännähdin myöntävästi ja lämmintä töhnää oli pian muuallakin. *REPÄISY*
......
Tätä jatkui monta minuuttia ja minuutit tuntuivat tunneilta.

Koko elämäni vilahti silmieni edessä ja mielessäni toistuivat seuraavat lauseet:

1. Siis mihin hittoon menin TAAS lupautumaan?..
2. ..Tulin tänne vapaaehtoisesti?..
3. Ja vielä MAKSAN tästä?!

Kämmeni hikoilivat, alahuuleni alkoi väpättämään ja viime metreillä olin valmis jo dyykkaamaan pois pediltä ja juoksemaan pois paikasta.. kun kuulin tyynnyttävän äänen kysyvän ojentaen peiliä olenko tyytyväinen.
---

Ilusalongista ulos päästyäni ratkesin hillittömään nauruun ja ystäväni vain tokaisi:" Siis tää oli niin arvattavissa, et alkaisit vaan nauramaan hysteerisesti.. just joo."

Seuraavaksi Amarilloon tuhlaamaan "2 margarita cocktailia yhden hinnalla"- kumponkejamme. Hetken kuluttua turruttava neste haihdutti shokin luomat efektit ja ennen kuin huomasinkaan leijuin tyyneyden keskellä.

Kolme cocktailia myöhemmin istuminenkaan ei tuntunut enään niin pahalta ja laivaan päästyämme jatkoimme samaa linjaa.

Hyvä puudute ennen kaikkea ja ryhdyn mihin vaan! *räkäistä naurua*
-----

Jälkeenpäin tulosta katsellessa ja sivellessa, samaa linjaa ajattelin jatkaa. Vaikka kipeää tekee niin voi tätä iloa.

Totuus on, että mikään. Mikään fyysinen kipu ei ole KOSKAAN saavuttanut samaa statusta kuin brazilialaiseen vahaukseen tutustuminen.

Mielenkiintoista oli myös repäisyn jälkeinen olotila. Nyt ensimmäisen kerran moneen vuoteen voin sanoa, ettei tehnyt, edes pikkiriikkisen vertaa, lainkaan mieli seksiä. Ei panettanut ei. Lipido karkasi hetkellisesti muille maille.

Kundit: Te ette voi välttämättä koskaan täysin ymmärtämään minkä kipukynnyksen naiset omaavat ja silti leveilette painimisillanne, tappeluillanne, vammoillanne ja arvillanne kuin riikinkukot.

Kokeilkaa selvinpäin brasilialaista vahausta ja teette kipukynnyksellänne vaikutuksen minuun..

Ajattelin tatuoida seraavan tekstin itseeni:

"Käsiteltävä varoen. Reagoi voimakkaasti maapallon magneettikenttään ja länsituuleen, sekä tähtien asentoon säännöllisesti n. viikon ajan kuukausittain."

Viime potilaan tutkimis ja diagnostiikan tunnilla testasimme sitten yläniskan instabiliteettia.

Vaikka tämä tyttö omaakin varsin mukavasti lihaksia jne. Niin hyvä vaan, sillä arvatkaas mitä? TattaDAA!!

Yläniskan ligamentit varsin joustavia ja voidaan epäillä jopa mahdollisia vaurioita.

Totta kai olin sitten luokaltani ainut, jolta "vikaa" löytyy ja monen käsiparin tutkimuskohteena.

Kuukauden ajankohta vain sattui tietysti olemaan, se että jo varsin periksi antavat ligamenttini olivat vielä ENEMMÄN periksi antavia....

Tämä selittää loistavasti ajottaisen migreenini syyn, joka ilmenee epäsäännöllisen säännöllisesti vain tiettyyn aikaa kuukaudesta: Suurta liikettä-> mahdollisesti a. vertebralis venyy/blokkiintuu hiukan ja vaikuttaa pään verenkiertoon= MIGREENI!

Lääkäris opettajamme olisi varsin tyytyväinen tästä diagnoosista, sillä hän tätä teoriaa heittelikin luokkamme pieniin mieliin.

Totta kai sain reaktiona migreenin, joka alkoi helpottamaan niskan stabiloimalla ja parasetamolilla. Glukoosia vereen suklaalla ja sitten valmistuvan opiskelija vanhaksi potilastapaukseksi isoon tenttiin.

Hyvin ilmeisesti meni, sillä kaveri pääsi läpi ja oloni oli varsin stabiili kotiin päästyäni.

Mutta tietysti olin sen verran fiksu, että torkkujen jälkeen ajauduin töihin ja menin pienelle tytölle näyttämään, että aurinkolasien pitää pysyä päässä päätäkin heiluttelemalla: PÄDÄM! Migreeni takaisin ja pikavauhtia kotiin.

On se jännä kun näkökykykin katoaa osittain ja keskittyminen katoaa täysin. Kuin olisi kännissä. Siis migreenin aikana.

Yöllä sitten heräsin horkkaan ja olin jo lähettämässä HOASlle vikailmoitusta huoneen kylmyydestä kun tajusin mitata kuumeen...

38.2 ja sänkyyn parasetamolit nassussa. Myönnän käpertyneeni kuume särystä ja vapinasta sikiöasentoon. Itku pääsi siinä ollessa. Muutenkin tuntoherkkä aika menossa kuukaudesta niin piti sitten vielä kuumesäryn pärähtää päälle. Kokemuksena en suosittele kenellekkään.

Lääkäriin aamulla ja poskiontelothan ne sielä itsestään ilmoittivat. Saikkua sunnuntaihin asti.

Olo suhteellisen inhimillinen nyt.

Lääkäristä mainittava, etteihän tuo suomalainen tapaus ollut, mutta varsin pätevä, vaikkakin varsin arka palpaatio. Jatkuvasti kyselemässä onko ok, että tutkii, onko ok että aloitetaan antibiootti samantien, onko ok että kuuntelee keuhkot...

Varsin kohtelias kaveri, mikäs siinä, mutta olen aikaisemmin tottunut pikemminkin kunnon riuhdontaan ja käskyihin: "Paaaiiiita poes! No nih! Tutkitaan ja hutkitaan! NO NIH! Hyvin KUULUU!" Ja rajumpaan palpaatioon. Jopa gynekologilla.

Valitettavasti tosiaan lääkäri palpoi ja testasi hiukan väärin poskionteloita ja kurkkua. Imusolmukkeet olivat toisella puolella turviksissa ja poskionteloista ei paineta vaan koputellaan... *Huokaus*

Olisiko aikani siirtyä lääkäriksi lääkärin paikalle?

Nyt jännitetään vain miten huomisen reissun käy. Tallinnaan pitäisi mennä ja kuume pysynyt päivän poissa. (Parasetamolin napsin viimeksi aamulla! HA!)

Jos menisi vain sen takia, että ystävien seura on parantavaa ja tosiaan kyse on ruokailu/shoppailu reissusta. Ei normi läträämisestä, sillä ekröllä edes takaisin kuljetaan..

Eli hoidetaan sydäntä ja sielu, jotta kroppa parantuisi?

Voisi toimia, sillä stressiä tähän ajankohtaan ilmennyt hiukan enemmän. Mm. Tulta ja tappuraa olevan opettajan kanssa vaihdoimme tulenkatkuisia viestejä ja tällä viikolla sovimme hekotellen asian.

Sitten tietysti muistikuvia ex-kihlatustani ja myötätunnostani nousivat mieleeni. Huh... Hyvä että tulee vain asioita käsiteltyä.

Ja sydän vuoroin roihunnut kiukusta ja vuotanut kyyneliä vain ja ainoastaan siitä syystä, ettei saa yhtä ihmistä mielestään. Vaikka tyyppiä ei ole näkynyt, eikä tyypistä ole kuullut. Niin harvoin tapaa ihmisen, joka sytyttää jotain sisällä.

Prkl. Paska tilanne ei voi mitään. Pitää vain jatkaa eteenpäin, eikä jäädä tuleen makaamaan. Koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan..

*Kirjoittaa pieneen mustaan kirjaansa: "Aivopese itsesi hyvän juoman ja mahtavien ihmisten seurassa unohtamaan ja hautaamaan tyyppi kokonaan. V****a siitä mtn tulee.. vaan hermot menee kissaa ja hiirtä leikkiessä" *

En yhtään mitään.

No okei. Käväisin koulussa ja istuskelin normi tunnit ja päätettiin sitten ryhmätyöstä, mutta loppu päivä menikin seuraavalla kaavalla:

1. Shoppaile antikvariasta pari kirjaa.

2. Osta jäätelöä.

3. Syö puolet jäätelöstä ja kun tulee kuvottava olo siirry kohtaan neljä.

4. Ryömi vällyjen väliin torkkumaan.

BTW: Mitä seuraava kertoo suomalaisen lähiön elämästä? Englannin kieliset pokkarit pulentoista euron hinnalla!!! WTF?!

Sopii mainiosti budjettiini, mutta hei missä ihmisten kielitaito? Mm. suraava löytyi 80snt:llä Dan Brown Angels and Demons.

Kyllä. Kohta painajaiseni toteutuu ja vanhanpiian iän saavutettuani hukun ostamiini kirjoihin ja kissankusen hajuun?

Kai se kissa on kohta pakko hankkia, kun tämä ihmissuhde elämä keskittyy anatomian opuksen ja kuntosalin ympärille.

Mikään ei ole traagisempaa kuin herätä keskellä yötä ja tajuta että vieressä ei olekaan se hunks unestasi vaan neuroanatomian kirja.

Että näin. Mites teillä?

Torkkumiseni jälkeen oli pakko soittaa broidille ja varmistaa, että olin unen sekaisena antanut oikeat osoitetiedot hääkutsun lähettämistä varten.

Sekin petollinen paskiainen virallistaa parisuhteensa.

Enhän minä mikään katkera sinkku ole.

*Ryystö vesilasista ja mulkaisu peiliin*
--

Ketähän sitä äänestäisi?

Hyvin jännästi on tullut eksyttyä eri puolueiden sivustoille ja tutkittua ehdokkaita:

Valitettavasti totuus on, että toinen on toistaan JÄNNEMPIÄ.

Joko he korostavat kunnollista elämäänsä pyöräilyn ja perheen saattelemana tai yrittävät kosia duunareita työläis/työttömyys/sosialistisuus jne. läpällänsä.

Itse tunnen kuuluvani hieman vasemmalle, mutta omaan oikealla seisovien ajatuksia yrittämisestä jne.

Ja jostain kumman syystä en lämpene sille perus läppä diipa daapalle rauhanomaisesta kuvasta maailmasta tulevaisuudessa: "Kaikki yhdessä yhteisen hyvän eteen!" paskat se tulee koskaan onnistumaan...

Kummallisen itsekäs otus tuo ihminen ja ihmisen sanoihin ei kannata luottaa pätkääkään. Kehonkieli on se tulkintamaasto jos totuuden perässä haluaa luikehtia.

Ärsyttää vain nuo vaaleanpunaisella sävytetyt kuvaukset ja hahmotelmat tulevaisuudesta.

Jos joku sattuu tietämään todellisen kyynisen ja jopa varsin radikaaleja ehdotuksia omaavan ehdokkaan niin kommentoippas blogiani!

Ihan vain periaatteesta voisin sellaista äänestää vaikka tyypin idealogia ei kohtaa omaani. Vain sen takia, että suorapuheisuus on varsin harvinainen ilmiö nykypäivänä.
-----
Hommasin itselleni taas uuden potilaan klinikalla. Jalkateraupettien asiakas ja pyynnöstä menin observoimaan kontrollikäyntiä ja tein pikaisen tutkimuksen.

No aika varattiin ja hehkuttelen nyt sitten itsekseni pikaisen tutkimuksen antamia tuloksia.

Ai että näpit kehittyvätkin ajan kanssa herkiksi ja itseluottamus kasvaa testejä/havaintoja tehdessä. Joskin en tee lopullisia päätelmiä ilman tutoreita, enkä muuten silloinkaan kun he ovat paikalla.

Ketutus nousi seuraavasta:

Omalla aktiivisuudellani saisin siekailemattomasti potilaita klinikalle noin vain, mutta kuka korjaisikaan satoni?

No ne muut ei-niin-aktiiviset-opiskelijat ja vain sen takia, että demokratia jyllää ja jokaisen on saatava potilaita! Onko se minun vikani, että osa porukasta on hiljaisempaa ei niin myyvää sorttia?! PAH! Hommaisivat itse potilaansa! Tulisi ainakin konkreettista käsitystä tulevasta yrittäjän elämästä! Tahtoo itse hoitaa! *murjotusta huulet mutrulla*

No ehkä tästä josku siunautuu jotain mukavaa ja mahtavaa? Käsi kättä lämmittää. Eli favori favorista ja silleen...

Ja ehkä vain kiukuttelen ja känkkäränkkäilen vain (ja jälleen) hormonitoimintani takia?

Jep, jätin suunnitelmani tämän päivän pilateksen osalta ja siirryin neljän seinän sisälle, sillä koulussa jo paita hiersi, oli vaikea istua paikallaan, väsytti ja hajut kävivät nenään, eikä pari suklaa patukkaa auttanut yhtään mihinkään!

----------

Pahoittelut lukijoilleni edellisen 300. blogimerkintäni juhlallisuuksien puuttumisesta. Valitettavasti en harrasta sellaisia asioita.

Voin kuitenkin luvata, että pohdintani ja kummallisten tapahtumien sarjat ovat elämässäni ehtymätön tarinankerronnan lähde ja juttua riittää vielä useammaksi tuhanneksekin merkinnäksi asti.

*Kumartaa ja niia niksauttaa juhlallisen kuningatar käsivilkutuksen saattelemana, hiukset pystyssä, pieruverkkareissa keskellä sekaista opiskelijaboksiaan*

Ravitsemuksesta oppii jänniä asioita.

Kuten: "Ei ole paha asia vetää niitä yli 3000kaloria päivässä viikonloppuja, sillä kalorit keskimäärin alle 2000 päivässä..."

Ja nyt treenatessa on syytä pitää huolta muodoistaan...
*Fazerin sinisen käärepaperin jäänteet levittäytyvät kirjoittajan ympärille*

---

Ostin kengät. Saappaat. Kuten tapanani on. Rakastan saappaita korrrrkeilla koroilla...

Nyt tein poikkeuksen ja korko on VAIN sen 5 cm. MUTTA saappaat ulottuvat polvien alle ja ovat mukavan vaalean pähkinäisen ruskeat.

Maksoivat vain sen 35,00€. Kuitenkin kirpaisi.

Lauantain Tallinnan budjetti synttäri pippaloitteni juomien osalta pienenee. Pakko yrittää hommata itsellensä muutama siivous- tai hierontakeikka. Viime kädessä täytyy ottaa yhteyttä sponsoriin. Sponsorin suvaitsisi olevan tyytyväinen viime aikaiseen maltilliseen elämääni ja tuhlaamattomuuteeni ja hyvään sijoitukseen.

Noita saappaita olen etsinyt kokonaisen vuoden. Itse asiassa yli vuoden! Viime vuoden tammikuussa muistan käyskenneelleni Lontoon katuja sateessa etsien sopivia saappaita.

Ja nyt ne ovat minun...

Tässä teille tosi elämän esimerkki siitä, että kannattaa odottaa, etsiä ja tarttua tilaisuuteen vaikka elämäntilanne ei olisikaan täysin hedelmällinen asialle!

--------

Kävin ensimmäisen kerran uudella salillani ja ensimmäinen reaktioni oli ahdistus. Voi sitä ihmisten määrää! Voi sitä melua!

Luimistellen siirryin kuitenkin pukkariin, jossa pelkäsin saavani

A Kaapin ovesta
B kyynärpäästä

Näin ei kuitenkaan käynnyt ja tunnelma pukkarissa oli ihmisten hirveään määrään nähden rento.

Juoksumatoilla oli tilaa ja tanssin pohjalle saikin vedettyä kunnon lämmöt.

Sali oli suhteellisen täynnä, mutta opettaja mitä mainioin ja tanssi haastava minullekkin ja kunnolle rankka.

Bollywood on aivan mahtava tanssin laji! intialainen musiikki vei mukana ja hymy oli herkässä.

Kundi joka jäsenyyden minulle möi oli siinä oikeassa, että porukkaa päästä päähän käy salilla.

Ikäskaala oli laaja ja jokaista treenityyppiä oli edustettuna aina isommasta kundista keski-ikäisten jumppa poppooseen ja anoreksiasta kärsivään tyttöseen.

Ja ikäväkseni voin todeta törmänneeni taas barbeihin.

Koska salissa käyvät sekä miehet, että naiset on naisilla joku pakkomielle laittaa hiukset kuntoon, olla niissä huippu vermeissä ja täysissä meikessä.

Esimerkkinä jo kaunis nainen, jolla oli ne pakkelit kasvoilla barbi-hiusten ollessa huolitellusti auki ja tietysti yllä ovat juuri ne pinkit treeni kuteet. Ei gsus..

Kundit osoitan syyttävällä sormella teitäkin! Useamman kerran oli havaittavissa riikinkukkomaista kävelyä käsipainoille ja sen suurimman painon valitsemista ja tietysti peilin edessä hiusten sivelyä.

Onneksi tytöissä oli myös niitä rennommin ottavia ja päätin suhtautua asiaan mielummin huumorilla kuin vetää herneen nenääni. Siispä hiukset pystyssä, liian isossa treenipaidassa jo hikisenä salille treenailemaan.

Turha sitä on ottaa ulkonäköään liian vakavasti. En mene saliin iskemään miehiä, vaan treenaamaan. Treenaamisessa yleensä hikoilee ja avot! Meikit ja hiukset pilalla. Miksi siis panostaa turhaan? Ja olenhan niin god damn pretty että... *kikattelee*

Jotenkin kummallisen vetämätön olo treeneissä ja illalla, sekä viime päiväiset suklaahimot selittyi, joka kuukauden kirouksella.

MUTTA. Tällä kertaa, vaikka heikotti ja sattui ja mieli oli taas toisessa galaksissa, pysyin pystyssä! Pystyin kävelemään! Pystyin olemaan! Ja pystyin ennen kaikkea: Pystyin tanssimaan!

Loppu ilta meni torkahdellessa, pyykkiä pestessä ja bastussa käydessä ja tällä kertaa sainkin yleisöä.

Kundi varmasti kuuli, että olen edelleen pukuhuoneen puolella, mutta avasi oven sauna ykköseen, vilkaisi ja oli vaan, että "Tsori".

Mutta minkäs ihmiset uteliaisuudelleen mahtaa?

Olen sinut kroppani kanssa.

*ryömii saunan lämpöisenä ja freessinä vällyjen väliin, kahmaisten kaikki tyynynsä ympärilleen*

*Tuijottaa haukotellen hieman verestävillä ja melkein yhteen muurautuneilla silmillään välkkyvää ruutua*

Perjantainahan en missään nimessä mennyt myöhään nukkumaan, enkä nauttinut aikaisemmin illalla muutamaa lonkeroa. Eeheen...

Yödösässä olin kuitenkin jo selvinpäin ja sainkin seurakseni nuorta mies-seuraa.

Läppää taas päästä päähän ja valitettavasti, koska olin hieman väsähtänyt, en ilmaissut itseäni niin intohimoisesti verbaalisesti vaan keskityin muutamiin sanoihin ja hymyilyyn.

Yksi tapaus sitten on kunnon PerSu fani. Mikäs siinä, jokaisella puolueella on pointtinsa.

Mutta sitä en tajua, että perusteluihin ehdokkaan valinnasta kuuluu seuraava:

"se on ollu portsarina ja..."

Siis mitä kettua?! Milloin olet valinnut ehdokkaasi ammatin perusteella? Ja varsinkaan portsariuden perusteella. EI JUMALAUTA!

Hyvä tietämys taloushallinnosta, politiikasta, kansasta jne. syntyy kun olet ollut portsarina jne?

Tuskin kovinkaan paljon on kokemusta runoudesta ja japanilaisesta kukkien asettelusta..

Nuo esimerkit ovat vain sanallinen vertaus sille, että tuskin kaveri on paljoakaan opiskellut demokratian syntyä, muita hallintomuotoja taikka muinaisia kulttuureita. Lakipykälätkään eivät välttämättä ole esim. perhe-oikeuden osalta ulkomuistissa tai edes eduskunnan toiminta kaikessa kokonaisuudessaan täysin hallinnassa.

Ei jesus.

Siis kaverihan voi olla mitä mukavin ja loistavan maalaisjärjen omaava tapaus, kuten suurin osa punttiäijistä/portsareista jne joita tunnen, mutta jos hän täyttää tuon ihmistyypin peruspiirteet on hän mitä luultavammin:

1. Työväen luokasta
2. Opiskelut jäänneet siihen kansakouluun
3. Lukemistoon kuuluvat mahdollisesti juoppuhullun päiväkirjan lisäksi Remeksen dekkarit.

Joskin asiat voivat olla niin, että elämä on tuonnut tietoa ja taitoa suuresti jne. Kuka tietää.

Valitettavasti minulla on ennakkoluuloni.

Korostan, että tietynlainen ihmistyyppi yleensä hakeutuu sellaiselle alalle..

Ja hei oikeesti.... Kuka perustelee valintaansa: "No se on ollu portsarina..". Ei JUMALAUTA! Oikeesti... *Epätoivoista nyyhkytystä pöytää vasten*

Sitten ihmetellään, kun vaalilupaukset eivät toteudu ja yhtäkkiä ollaankin sormi suussa, kun asiat ovatkin vähän vaikeampia..*Huoaus*

Ketä sitten itse äänestän?Vain luoja tietää! Olen pessyt käteni politiikasta ja poliittisesta ajattelusta. Kyllä toki äänestän, mutta minulle on edelleen suuri mysteeri ketä äänestän.

Ja tulevaisuus on muuten ennustettavissa: Jokainen kansalainen on tyytymätön vaalilupausten täyttymiseen, mikään ei toimi, kansanedustajat nostavat hurjaa palkkaansa olematta edes läsnä työpaikallaan ja idioottimaisia päätöksiä ihmetellään.
-------
Löysin muuten syyn huoneeni kylmyyteen. Kundeilla ei ollut samanlaisia lämpötila säätely ongelmia kuten minulla, koska tietokoneet 24/7 päällä! HA!

Ja itse kun juoksen 24/7 treeneissä, töissä ja koulussa. Joskus sitten vietän jopa illan klo 18.00-> kotona. Ja joskus hyvin harvoin jopa koko päivän!
------
Lauantai aamuna oli sitten herätys klo 6.00 ja pika pakkaamista. (Jostain syystä pakkaaminen jää aina viime tinkaan. Tällä kertaa olin treenikamoja pakannut, mutta vaihtovaatteet, pesutarvikkeet...)
------
Yhteenvetona leiristä voin sanoa, että mahtavaa oli ja sain taas uusia näkökulmia treenaukseen.

Opin paljon taitoluistelusta ja lupaudunkuin jo kokeilemaan taitoluistelua, jotta tulevaisuudessa olisi minun helpompi valmentaa lihashuoltoa, kun omaan omakohtaista kokemusta asiasta.

Voin jo nähdä itseni kiitämässä jään pinnalla sulavan keijukaismaisesti, kevyenä kuin höyhen ja... totuushan on, että jäällä luultavasti svengaan kuin hirvi ja olen seksikäs kuin maksalaatikko. Tämäkin useamman jääkosketuksen kautta.

Viimeksi luistimet olivat jalassani n. 6 vuotta sitten. Hokkarit ja pelaamista kundien kanssa... Ha haa.

Ja takaisin vaikeampiin vakaviin aiheisiin:

Tajusin nyt eräänlaisen valtani tyttöihin kasvatuksen osalta.

Olen nuorin valmentaja ja esimerkkinä tytöille. Se miten puhun ja mitä ajattelen asioista vaikuttaa hyvinkin paljon tyttöihin.

Kuten tanssijapiireissä, niin taitoluistelija piireissäkin on paineita ulkomuodon suhteen.

Voin sanoa kaikkien tyttöjen olevan varsin terveitä ja syövän yhtä paljon kuin keskikokoisen hevosen, mikä on kilpaurheilijoille ehdottoman tärkeää, mutta yhdellä tytöistä on ajatukset hieman sekaisin oman kehonkuvansa osalta. Perheessä (ei ihan lähisuku) on yksi kuollut anoreksiaan ja tytön äiti hieman herkempi reagoimaan syömättömyyteen ja omaa ilmeisesti itsekkin jotain taustoja kehonkuvan hallinnan osalta. (Treenaa monta tuntia kerralla, useampana päivänä viikossa), mikä taas heijastuu tyttöön.

Tyttö oli oksennustaudissa, eikä tietenkään kyennyt syömään. Keho ajautunut siihen tilaan, ettei ruoka maistunut ja äitihän säikähti. Kotona vahdittiin pöydässä, että tyttö syö varmasti jotain jne.

Kun itse sain tytöltä kuulla syömättömyydestä ja taudista, joka oli jo voitettu, tokaisin tytölle, että omien fiilisten mukaan treenataan, sillä kovaa treeniä tiedossa: Glukoositabletit esiin ja treenit käyntiin.

Itse uskon, ettei suurta huomiota pidä tuollaisessa tilanteessa kiinnittää syömiseen ja sen seuraamiseen. Ruokahalu palaa kehon tarpeen mukaisesti, enkä todellakaan usko syömisen seuraamisen/syömään pakottamisen tehoavan. Turhaa huomion kohdistamista täysin vääriin aioihin, mikä ei todellakaan edesauta kehonkuvan parantamisessa.

Liityin itse tyttöjen seuraan syömään ja kannustin syömään sen mitä pystyy. Aluksi tökki haarukalla ruokaansa ja jokaisen suupalan jälkeen otti jonkin ilmeen/äännähdyksen mukaan, mutta siihen en kiinnittänyt suurta huomiota vaan keskityin omaan syömiseeni ja kaikkien tyttöjen kanssa keskusteluun.

Hyvinhän se ruoka maistui jo sunnuntaina ja asiat ok.

Nyt vaan sitten jatkossa tsemppaamaan itseluottamuksen suhteen etc. rennolla asenteella.

Sain kuulla, että makean syömisestä sakotetaan ja huomautetaan aika paljon tytöille. Kommentoin, ettei ihan ennen kilpailua kannata makeaa vetää, eikä joka päivä, mutta esim. sokerihumala leirin vikana iltana on puolestani ihan sallittu. Sehän kuuluu asiaan!

Sain sitten olla myös tyttöjen yövalvojana. Joskin minulla oli omahuone keittiöllä ja kylppärillä eri rakennuksessa.

Hyvä valvojalle..just.

Sain lauantai iltana puhelun tältä edeltä mainitsemaltani tytöltä:

"No moi.."
"No moi. Mitäs teille?"
"Noo... ajattelin vaan kysyy etkö sä tuu vilkaisemaan meitä tai siis käymään täällä vielä?"
"En. Te pärjäätte niin hyvin ja jos lähette juoksentelemaan yöllä jonnekkin tai jotain tapahtuu soittakaa/laittakaa viestiä. Mun täytyy vaan tietää missä meette."

Samassa puhelussa tyttö kertoi vatsaan vähään koskevan. Neuvoin ottamaan iisimmin, lopettamaan karkkien syönnin ja menemään nukkumaan. Jos oksentaa/kuumetta niin soitto samantien minulle.

Hyvin vastuullinen valmentaja ilmottautuu! *Käsi otsalla ja sotilaallinen tervehdys*

Ei se ole niin justiinsa ja tyttöjä tulee rohkaista itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan, kuitenkin ilmaisemalla, että on tarvittaessa apuna/tukena.

Hieman mustaa huumoria, mutta alkoi itseänsä näin jälkeenpäin ajateltuna naurattamaan, että saan tukea tyttöjä kehonkuvassa/syömisessä vaikka itsellänikin historiaa ortoreksiasta ja edelleen, tänä päivänäkin, on päiviä jolloin näen itseni peilistä varsin merimursua muistuttavassa ukomuodossa.

Ero on vain siinä, että olen kuitenkin nykyään sinut itseni ja syömisieni kanssa.

Vaikeita aiheita ja käsikirja oikein toimimiseen olisi ihan jees. Ei liian tiukkaa valvomista/muttei liian välinpitämätönkään saisi olla ja ja..
---
Löysin toisen maanpäällisen ruotsin laivan.

Erona vain asuvalinnoissa.

Vakiovarustus: verkkarit ja lenkkarit, sekä hikinen/suihkun jälkeinen tuoksahdus.

Pahaksi onnekseni eksyin kahvioon/ravintolaan siinä kymmenen aikaan illalla hakemaan jotain vatsaa rauhoittavaa juotavaa kun huomasin kymmenien silmäparien tuojottavan sameiden katseiden takaa minua ja mittailevan päästä jalkoihin.

Valmentajat, isit ja urheilijathan ne siellä naattimassa saunan jälkeisistä oluista...

Huvittavaa, sillä tuollaisiin katseisiin en yleisesti ottaen ole tottunut meikittä, verkkareissa ja hiukset perusponnarilla.

Nyt olisi ollut hyvä sauma iskeä se sporttinen kundi kainaloon, mutta

1. Oin varsin väsynyt treenien vetämisestä + omasta puntista.
2. Ja hei oikeesti.. olisiko edes pokka pitänyt siitä laiva meiningistä?.. *kikattelee käsiinsä*

Mutta kokemus oli mahtava. Valmentajana sain täysin vapaat kädet toimia miten halusin, mennä mihin halusin jne. Vanhemmatkin kiittelivät extra asioissa auttamisessa ja Pajulahden henkilökunta tuli varmistamisten varmistamisten ja mankkojen/avainten lainaamisten osalta tutuiksi.

Ja juuri tuo ele omasta huoneesta valmentajalle. Vanhemmat tosiaan ajattelivat asioita ja ottivat jopa hieman työtäni kunnioittavan etäisyyden minuun. (Jossain paikoissa vanhemmat majoitetaan valmentajien kanssa miljoonan muun kanssa samaan huoneeseen jne.)

Kuitenkin olin riekkumassa tyttöjen skater's partyssä mukana, syömässä aamupalaa pienempien luistelijoiden kanssa, teellä/keskustelemassa tarvittavista venytyksistä/toiminnalisista treenauksista valmentajien kanssa, ja roiskimassa vettä vessassa, sekä pomppimassa trampoliinilla/tekemässä voltteja valvontani alla olevan kilparyhmän kanssa.

Nyt voin sanoa ymmärtäväni paremmin opettajienikin asemaa: hehän valmistuivat koulusta muutamia vuosia takaperin ja nyt jo opettavat meille ammatinharjoittamisen lisäksi tekniikoita jne.

Milloin iskee naamalle tiukkaa faktaa ja tuntee itsensä vaihteeksi totaali bimboksi. Milloin taas yksi auktoriteeteista leikkii virtahepoa luokassa ja toinen heittää opettamisen ohella kung fu-liikkeitä.

Kummallisia nämä eri roolit elämässä.

Mutta eihän kaikki ole aina niin justiinsa. Right?