Blogi

Hektistä elämää  4

Nyt kokoajan sattuu ja tapahtuu. Tosiaan nautin siitä, että jokainen päivä on erillainen.

Harrastuksia, koulutunnit vaihtelee, näkee kavereita, pippaloita, omaa oleskelua jne.

Kaikki elämänlangat on kokonaan mun käsissäni, eikä kukaan uhkaa viedä niitä. Omistushaluiset miehet->Never again!

Maanantaina tosiaan oli fuksiaiset ja tuli uitua meressä alasti ja saunottua kunnolla. Oli aivan mahtavaa olla ihmisten kanssa omana itsenään, täysin riisuttuna. (henkisesti pejpet, henkisesti...) Tuli keskusteltua syvällisiä ja nähtyä pilkahduksia ihmisten todellisesta minästä. Jaksettiin Janskun kanssa aamuun asti.

Keskiviikkona koko viikonlopun vaivannut pakarakipu iski issias hermoon. Olin totaalisen toimintakyvytön. Purin veskahankojani maalissa, etten huutaisi koko ajan kivusta aina liikkuessani ja linkuttelin matsista kotiin nukkumaan tajutonta unta.

Tänään Suski auttoi avaamaan pakarani ja iltapäivästä sain niskaanikin hoitoa. Parempi olo koko kropassa.

Huomenna taas treenaamaan.

Ajatukset ovat laukanneet koko ajan ja sitä tuli mietittyä omaa historiaansa. Minulla on ollu yhteensä 12 seksikumppania joista 5 kanssa olen seurustellut. Faktana voin sanoa sen, etten yhtäkään yhdenillan suhdetta suostu enään ottamaan. Kauhea morkkis ja useimmiten huono pano!

Siispä valmistaudun pitkään selibaattiin ja muutaman dildon hommaamiseen?... Voi W....

Miehistä puheenollen:

Taas se hetki kuukaudesta jolloin kynsin seinät ja mouruan kuuluvasti. En tiedä mistä kaikki herkullisen näköiset kundit löysivät tiensä Jumbon liikkeeseen juuri tänään, mutta kollegoilla oli naurussa pitelemistä, kun flirtti lensi ja lehyttelin itseäni kundien poistuessa. Perkeleen hormonit ja feromonit.

Thank god, että tänä viikonloppuna pysyn neljän seinän sisällä ja kuljen vain työpaikkani ja kotini väliä. Sillä tiistaina on anatomian tentti, joten baariin ei tule eksyttyä....


Yksin oleilua.  1

Yksin leffassa käyminen avartaa mieltä.

Sitä voi rauhassa tarkkailla ihmisiä ja heidän reaktioitaan, keskittyä leffaan täysillä ja nauttia olostaan.

Quentin Tarantino tietää mitä tekee. mielestäni jänen tyylinsä on loistavaa ja rajoja rikkovaa verisessä huumorissaan. Kunniattomat paskiaiset oli jälleen loistava esimerkki kliseiden kyseenalaistamisesta. Esim.Joukkomurhattu perhe oli sinisilmäinen ja vaaleahiuksinen. Komennon antanut upseeri ihaili suuresti toisen, murhatun perheen piilottaneen perheen tytärtä tämän vaaleuden vuoksi.

Leffan jälkeen kävelin stadin katuja pitkin asemalle. Pakko sanoa, että Helsinki on kaunis öisin/iltaisin. Kellään ei ole kiire, on rauhallista ja yön kosteus tuoksuu ilmassa. Joka puolella näkyy valoja ja jostain kantautuu musiikkia. Katuja yksin kulkiessaan kuulee ainostaan omien korkojensa kopinan.

Parasta tänä iltana on se, että tähdet näkyvät harvinaisen kirkkaana taivaalla.

Pitäisi ottaa tavaksi "öinen tarkkailu" menisi kahvilaan ja vain haistelisi tunnelmaa ja katselisi ihmisiä.

Omat ajatuksensa kohdatessaan tajusi taas, että kyllä asiat selviää, kun antaa virran viedä, eikä jatkuvasti pyri nopeampaa eteenpäin, kohti merkittäviä etappeja, sillä kyllä ne ajan kanssa osuu kohdalle. Kunhan vain muistaa kuinka melaa käytetään ja miten suuntaa muutetaan tarpeen vaatiessa.


perjantai-illan murheita  1

Elämä osaa yllättää välillä todenteolla.

Sitä luulee olevansa jo melkein kaikkeen valmistautunut ja kokenut, mutta yhtäkkiä löytää itsensä tilanteesta, jossa vain puolustus on laitettava päälle. Ja vain siksi, ettei tiedä miten muuten reagoida.

Sitä on muuttunut epäileväksi. Kenties myös vainoharhaiseksi?

Asiahan liittyy ikuisista epäonnistumisista surullisen kuuluisaan osa-alueeseen elämässäni. Suhteeni miesrintamaan.

Taas sinkkuilessa huomaa joutuneensa tilanteeseen, jossa miehiä tulvii ikkunoista ja ovista.

Koitappa siinä sitten selvitellä, kuka on oikeasti luotettava ja mukava, eikä vain pleijeri, sillä tämä lorttohan ei ole vain ruksi jonkun listassa ansioiden kohdalla.

Ei se mitään. Nyt tarvitaan salapoliisin kykyjä ja selvitystaitoja. Myös telepaattisista kyvyistä olisi hyötyä?

Tai jospa vain olisin oma itseni ja tutustuisin kunnolla potentiaaliseen tapaukseen?

Joka tapauksessa joskus tekee kipeää ja sitä euphoriaansa ei tule kokemaan jos vain jahkailee ja pelkää.

Että tällä tavalla.
-------------------------------

Tämä treenaamisen motivaationi teki syöksylaskun tämän päivän pelissä.

3 viikkoa sairastelua ja puolikuntoisuutta. Ei tosiaankaan kyennyt treeneihin ja matseihin niin arvatkaapas tulos:

Ei peliaikaa vittu saatana perkele!!!

Nyt alkaa sellainen treeniputki ettei mitään rajaa. Täysillä thai nyrkkeilyä ja täysillä fudista. Melkein ylikuntoon stna! Paino alas ja sixpack näkyviin!!(Kuhan tissit ei katoa. Siihen vedän rajan)

Mulle ei vittuilla.


Hah!  1

Nyt naatiskelen turvenaamio kasvoilla ja liian suuret pyjamahousut jalassa.

Tekee hyvää välillä olla hiljaa ja kuunnella itseänsä, kohdata omat mörkönsä.

Mitä tajusin niin suurin mörköni on mahdollisesti läheisyyden kaipuu. Sitä jaksaa ja pärjää yksin. On aina muita varten. Kuuntelee ja on länä. Antaa osan energiastaan muille. Viimeisimmät parisuhteeni ovat olleet hiukan yksipuolisia. Mitäs itse menin lankeamaan tunnevammaisiin miehiin? Tai oikeastaan ilmaisukyvyltään rajoittuneisiin/kokemattomiin miehiin.

Välillä vain tuntee ettei itse saa takaisin mitään.

Mutta hei. Faktahan on, että lopulta ainut ihminen johon voi luottaa on oma itsensä.

Ja pieni piru korvani juurella huutaa: "Buhuuu nainen! Hanki koira jos hellyyttä kaipaat!"

Onneksi ystäviä voi aina halia ja hiplailla, sekä sukulaisiaan vaivata.

...Ja tietysti: broidilla ja sen morsiaimella on maailman paras koira, jolta varmasti saa hellyyttä. *räkätystä*

Nyt keskitynkin opiskeluun täysillä ja voisin laittaa fyysiset rajani taas koetukselle. Jos vaikka yrittäisin saada itseni huippukuntoon, thai nyrkkeilijä mielessä, sekä pyrkiä kokemaan joka päivä jotain uutta.

Treenaus ja ihmisenä kasvu. Here I come!


Löytäjä saa pitää  1

Taas viihteen puolella tuli viikonloppu oltua. Ja taas potkittiin henkisesti maanrakoon.

Arpinen ja lyöty sydän tarjolla!!! *kailotusta*

Mikä siinä on, että ihmiset pitävät lorttona etc. Johtuuko kliseisyyksistä itsenäisen naisen ympärillä tai sitten mun kova ulkokuoreni alkaa pahemman kerran olla läpäisemätön?

Tai mistä listä lie johtuu, että hurahdan aina epätasapainoisiin ukkoihin, joilta ei löydy munaa, sekä tunnepuolessa on parantamisen varaa tai sitten varattuihin kundeihin?!

Nyt kyllä hautaudun taas peittojen alle ja märehdin asiat taas pinnan alle. Kyllä ne sieltä joskus katoaa. Ja haavathan aina paranee. Eiks je?

Ainakin on työpaikka, kämppä ja koulu, sekä treeneissä menee hyvin. Jossainhan pitää aina olla jotain vikana ja sain sitten osakseni rakkauden, joka ei koskaan toteudu/onnistu/toimi.

No mutta asiasta kukkaruukkuun.

Osteopatian opiskelu on antanut älyttömän paljon lisää virtaa. Pääsin sille alalle, mitä haluankin. Ja hitto, että se tuntuu hyvältä jättää oravanpyörä taakse, missä viimeiset kolme vuotta juoksin. Nyt pääsin oman tieni alkuun.

Yhteenvetona: Tähän asti olen päässyt yksin ja vain omilla voimillani, joten enköhän selviydy jatkossakin yksin.

Täytyy vielä mainita, että opiskelijaelämä alkoi täysillä, sillä jo ensimmäisenä koulupäivänä oli bileet tiedossa ja nyt nautinkin uusista kontakteista/haasteista, paskasta huumorista ja ovista jotka näiden myötä avautuvat eteeni.


Jee jee  1

Ensimmäinen kerta jolloin ensimmäisenä koulupäivänä tulee heti mentyä baariin.

Rakkaat tutorimme veivät meidät tutustumaan osteopatian "sivurakennukseen", jossa kaikki suurimmat ideat syntyvät. Tästä siirryimme nauttimaan Helsingin luonnonrikkauksista ja illalla suoraan baariin. Oh la laa.

Mukava ilta oli.

Vaihteeksi ja "yllättäen" vedin jälleen taas tanssi spektaakkelin.

Mutta hei! Laita mut ja R&B musa samaan huoneeseen niin tulos on aina sama. Can't help it! Juuret idässä ja tanssi tausta. Hip hopistahan kaikki lähti.

Jos nyt vaikka alottaisi tanssi harrastuksen uudestaan?

Mutta tänään hoidan paperiasiat opiskeluiden suhteen kuntoon...


Lauantai huumaa...  2

Oi hitto mulla on taas täällä omaa kivaa ittekseni..

Tossa viimeisimpää merkintään vedoten seuraava baari-illan kulku on seuraavanlainen aina kun näen potentiaalisen miesehdokkaan:

"No moi..minkäs ikänen oot?"
Vastaus: XXXX (suom. alle 26)
"Jaaha... NEXT!"

Jos yli 26v.:
*jutustelua niistä näistä*
"Ootko duunissa/koulussa?..."
Kielteinen vastaus: "okei...NEXT!"
Myönteinen vastaus: "Ihanaa, kerro lisää..."

*Ilta jatkuu ja syvempiin kysymyksiin*
"Missä päin asut? Onko oma kämppä jne."
Mikä tahansa vastaus mikä sisältää seuraavaa: Vanhempien luona, exän kanssa "..just erottiin", siskon, kummin, kaiman, kämppiksen, koiranulkoiluttajan jne kanssa...
"Just...NEXT!"

Ja illan koho kohta taksissa. Kumpaan suuntaan tahansa ollankaan menossa: tärkein testi, josta on puhuttu tyttöjen kesken ja joka otetaan käytäntöön tulevaisuudessa: Tarkista aina potentiaalisen kundin "mieskunto".

Jos tulos ei miellytä: Ulos taksista tai heivaa kundi ulos taksista. Tai jos ollaan julkisilla liikenteessä. Koita hoitaa testi ennen bussiin/junaan astumista. Jottei kundi vahingossakaan seuraa, jos joutuu heivaamaan.

Ai ku kiva. Tässähän tulee jänniä iltoja eteen...


Selkeää näkyvissä.  1

Nyt alkaa aoivot taas toimimaan.

Enään joka lihas ei huuda tuskasta aina liikkuessa ja vatsa tuntuu rauhoittuneen. Myös kylmänhiki ja kuumeilu on kadonneet.

Vatsatauti on ikävä kokemus.

Todella rakastan Pasilan asuntoani. Oon saannut sen laitettua viimeisen päälle. Just sopivan kokoinen mulle. Alue on tuttu ja kaikki on lähellä. Tekniikka ehkä vuodelta nakki ja makkara, mut hei: Oon sisustaja, en mikään helvetin insinööri! Sterkoistani on pakko mainita sen verran, että ne taitaa olla jo 10 vuotta vanhat, mutta ulkonäössa ei mitään vikaan ja samanlaista äänentoistoa ei oikeasti saa enään ihan random kaupoista.

Olenko siis jo toinen jalka haudassa kun mollaan nykytekniikkaa?

"Vanhoina hyvinä aikoina..."*mutisee itsekseen*

Naapuri ilmeisesti bilettää sunnuntai aamu. ei se oikeastaan haittaa. Tuun varmasti kuitenkin koettelemaan tulevaisuudessa sen sietokykyä omilla pippaloillani ja seuraelämälläni. Parempi olla hyvää pataa.

Mutta pakko yhdestä asiasta on valittaa: Hitto sillä on huono musamaku! House, electro etc. Ei mitään niitä vastaan, mut ne kuuluu reiveihin.

Mikä siinä on kun ei itse pääse minnekkään pippaloimaan niin joka puolelta satelee kutsuja ja pyyntöjä baariin?! Woi vattu! Taas tänään joutunut useampaan kertaan selittämään, ettei ole hyvä idea, että tartutan kaikille vatsataudin ja mahdollisesti taannun sairauden pahemmalle tasolle takaisin.

Lokakuun alussa Kotiteollisuuden keikalle! Virgin oil ja päivä lauantai. oh la laa tuun nauttimaan siitä.

Tämä elämän kokonaisvaltainen mullistus on kyllä tehnyt hyvää. Uusi kämppä, amk, uusi tyyli ja sinkkuus on tuonnut itsevarmuutta. Tunnen taas itseni paremmin ja voin sanoa, että opin jos ekalla kerralla menee jo huonosti niin 99% varmuudella niin käy uudelleen. Tämä siis viitateen viimeisimpää parisuhteeseeni. Joskus rakkaus ei vain riitä. Eksäni oli rajoittunut elämässään. Perhe oli se mitä hän tavoitteli ja turhan moni ajattelee perheen lopettavan kaiken muun elämisen. harrastus, työt jne. Hänkin kuvitteli tietävänsä, ettei elämä siihen lopu, mutta minun osaltani lapsi hänen kanssaan olisi ollut itsemurha.

Kuvitelkaa nyt. Peruskonservatiivinen mies, jolla ongelmia puhumattomuutensa kanssa. Vaikka hänen sydämmensä oli kultaa ja rehellisyytensä vailla vertaa. Parkkiintuneet käsityksen naisten ja miesten rooleista vievät mahdollisuuden kehittyä yksilönä ja pariskuntana. Lisäksi eksälläni oli, vaikka hän ei myönnä sitä, ongelma alkoholin suhteen. (En itsekkään enkeli viinan suhteen ole, mutta osaan sentään myöntää, että joskus on parempi olla koskematta pulloon. Alkoholi nostaa kaiken pintaan, mitä pidän sisälläni ja jos haluaa tietää onko minulla suruja/huolia-> Watch and see. Vedän totaaliset perseet ja menetän hallinnan.)

Mieshän ei puhu vaan juo, pelaa, on kavereidensa kanssa, kuuntelee naisensa nalkutusta sekä elättää perheensä?

Jostain syystä hän oli luonnut tälläisen käsityksen itsellensä.

Kokemuksistani rikkaampana ja fiksuna sinkkunaisena olen nostanut potentiaalisten miesehdokkaitteni ikärajaa. Ehdoton alaikäraja on 26.

Tämä siitä syystä, että valitettavasti turhan moni mies asuu kotonansa yli kaksikymppiseksi, saa ensimmäisen työpaikkansa vasta parikymppisenä, ei oikeastaan tiedä mitä haluaa parikymppisenä jne. Niin tietysti: Uskovat pelkän miessukupuolen olevan yhtä kuin jumalan siunaus maapallon naisille.

Tämä siis n. parikymppisistä miehistä. Lopultahan testosteronitasot laskevat ja miehet oppivat kyseenalaistamaan itsensä ja kaikkivoipaisuutensa.

Mitä tärkeintä: Parikymppiset miehet ovat valitettavasti usein makuuhuoneen puolella kokemattomampia. Sitä tuntee itsensä domina opettajaksi.

Ei kiitos enään ikinä!

Rupesin ihan miettimään, mikä ihmeen angsti n. parikymppisiä kohtaan minulla on, mutta kun tarkasti muistelin, niin se on aina ollut minulla, siitä lähtien kun tein töitä ja opiskelin samanaikaisesti 17-vuotiaasta lähtien.

Tai ehkä jopa aikaisemminkin, sillä vanhempieni kasvatustyyli rohkaisi itsenäistymiseen.

En vain kunnioita ihmisiä, jotka eivät ole tehneet työtä omaisuutensa/itsensä eteen.

Sillä olenhan independent woman, jolla pysyy työkalut kädessä, järki leikkaa, pärjään "miesten lajeissa" ja muutossakin en ole vain se joka seisoo avuttomana ja antaa ohjeita vaan roudaan tavaraa siinä missä muutkin. Tietysti: Naisellisuuttani menettämättä.

Kokemuksistani olen ainakin oppinut, ettei tuleen pidä jäädä makaamaan.



"Kuolema iski!"  1

Taas sellanen päivä, että vihaan olla nainen.

Kuukautiset alkoi. Ei siinä mitään, mutta kun niitä ei oikein ole ollut pariin kuukauteen. Kiitos hormonikierrukan!

Nyt ne palasivat takaisin rajumpina.

Duunissa iski kylmänhiki otsaan kun supistukset alkoivat. Kävelin kuin housuihinsa vahingon tehnyt ja välillä lepäsin puolisikiö asennossa lähemmäksi maanpintaa kyyristyneenä.

No tietysti otin särkylääkettä... aina yhtä paljon apua, kuin ennenkin. Mikään muu iloinen pilleri ei auta, kuin ne joista saa tajunnan hämärän rajamaille ja oikein mahtavan virneen kasvoillensa.

Matsikin jäi väliin ja kun olin ottanut asenteen, että pari maalia tai ainakin syöttöpistettä.

Vatsaan sattuu ja vääntää. Kaikki tuntuu karhealta ja inhottavalta ihholla. Hajut käy nenään, oksettaa, pyörryttää ja totta kai vituttaa oikein lahjakkaasti.

Gynekologin sanan kaikuvat päässä: "Jos tämä ei auta niin seuraavaksi sun on tehtävä lapsi."

Oh la laa!!! Sinkkuäidiksi terveydellisistä syistä?

Hei vapaaehtoiset miehet:; Päälle pari kymppinen tikittävä aikapommi tarjolla!!!

Voi Wittu!!! Sen sanon jos nämä on vasta kuukautiset niin paljon intoa ei löydy hankkiutua raskaaksi.

Roudasin justiinsa ämpärinkin viereen. Toivottavasti migreenin yhteyteen tarkoitetut pahoinvointolääkkeet auttaa tässäkin vaivassa. Tuntuu, että jos oksentaisi voisi olo helpottaa eli sormet kurkkuun ja sen jälkeen syömättä muutaman päivän ajan?

Vaikka kuinka pärjää yksin ja on vahva, niin kyllä jokin aina muistuttaa kuinka heikko onkaan.

-> Sänkyyn!