Internet-perheeni

Painokoneet seis - nettiyhteisöön samastutaan voimakkaammin kuin naapureihin! Tähän tulokseen tultiin tutkimuksessa, jossa udeltiin henkilökohtaisia Habbon käyttäjiltä. Vaikka he ovatkin turvallisesti teini-iässä, voin kertoa, että itsekin samastun nettiyhteisöön naapureita, kaukaisia sukulaisia ja vanhoja kavereita enemmän. En tiedä kuka on aikoinaan keksinyt, että serkkuihin pitää pitää yhteyttä tai naapureiden kanssa jauhaa small talkia rappukäytävässä, jolloin valo luultavasti sammuu ja jutustelutuokion jälkeen tulee raput nenä edellä alas. Olen muuttanut tähän taloon asumaan naurettavan halvan hinnan ja sijainnin takia, en ollakseni sosiaalinen naapureiden kanssa. Meillä ei ole mitään yhteistä, ei edes paria samaa geeniä kuten suvun kanssa. Internetissä asia on eri.

Muistan teinivuosilta, miten chateissä kyseltiin, haluaisiko joku tuntematon olla "chat-sisarus". Termi ei koskaan täysin auennut minulle, mutta kaipa sillä viitattiin johonkin kirjekaverin tapaiseen viritelmään. ii2.orgissa sorvatessani huomasin nykyajan vastineen chat-sisaruksille; "weljet". Yritin vanhana ja kankeana kysellä teineiltä, miksi jokaisen nimimerkki on muotoa "anniweli". Sain epämääräisen selityksen kiinteistä suhteista. Nettisisarusten perinne elää yhä, paitsi että nykyään on vain veljiä. Perhearvot kiinnostavat, kunhan sanaan on saatu tungettua vierasperäinen kirjain?

Tiettyyn biologiseen perheeseen syntyminen on sattuman kauppaa, eikä siinä välttämättä kysellä omaa tahtoa. Verkkoyhteisöön liittyminen on omaa tahtoa parhaimmillaan. Millainen haluaa olla, ja millaisena haluaa muiden näkevän itsensä. Habbon tutkimuksen mukaan yhteisöjä tulisi pitää "nuorten identiteetin kehittymisympäristönä". Monikohan Habbon käyttäjä ymmärsi edellisen lauseen? Me vanhemmat ja ehkä viisammat ymmärrämme, ja tämäkin teesi pitää paikkansa myös mopoiän ohittaneiden kesken.

Miten netissä voi tai miten netti voi kehittää tällaisen stabiilin aikuisen identiteettiä? Yhteisöissä saa mielettömästi palautetta itsestään (vihaavaa ja rakastavaa), ja niiden päälle vielä puhtaita valheita ja ilkeitä arvailuja luonteestaan. Itsetutkiskelua parhaillaan erottaa asia ja sonta, ja olla vielä ottamatta nokkiinsa viimeisestä. Netissä olen tullut varmemmaksi; on monia asioita, joita en sanoisi ääneen. Internetissä olen sanonut, eikä vastaanotto ole ollut yhtään niin jäätävää kuin voisi olettaa. Olen yrittänyt pikku hiljaa tuoda samaa varmuutta ja huolettomuutta (ei ilkeyttä tai ajattelemattomuutta, toim. huom.) näppäimistön ulkopuolellekin.

Maanisilmeisen muroweljen kanssa syömässä viittä (60) juustelia miitissä, jonka henkilöihin samastun naapureitani enemmän.