Sunnuntaina ratkaistiin ainakin kahdessa paikassa merkittäviä asioita rangaistuslaukauskisan avulla. Miesten salibandyn finaalissa SSV:n rutiini riitti kellistämään Tapanilan Erän pilkkukisassa. Valtameren takana kiekkoliigan NHL:ssä New York Rangersin ja Philadelphia Flyersin pudotuspelipaikka ratkesi dramaattisesti keskinäisen pelin viime hetkillä rangaistuslaukauskisaan. Rangersin Olli Jokinen sai valitettavasti olla henkilö, joka epäonnistumisellaan sinetöi joukkueensa kauden päättyneeksi.
Vaikken pidäkään rankkarikisoista suurten finaalien ratkaisijana, on kummallista miten etenkin jääkiekon SM-liigan runkosarjan osalta näitä mittelöitä aliarvioidaan. Kisoista puhutaan pakkopullana tai lottoarvontana ja todetaan, että pitkässä juoksussa rankkarikisojen voitot ovat tasan. Näin ei kuitenkaan ole. Esimerkiksi SM-liigan HPK voitti vain yhden kisan kuudesta kuluvana liigakautena. Kun pistemäärissä puhutaan jopa kahden suoran voiton menetyksestä, on kummallista, etteivät valmentajat anna näille voittomaalikilpailuiksi nimetyille mittelöille enemmän arvoa.
Eniten hämmästyttää muutamien valmentajien asenne pelitilannerankkareihin. Vaikka vetäjäksi voisi asettaa joukkueen parhaan ampujan, moni valmentaja antaa rankkarin pelaajalle, joka tämän erikoistilanteen hankki. Näin teki muun muassa Ässien Pekka Rautakallio. Ylivoimaan kyllä laitetaan aina joukkueen parhaat pelaajat, mutta loistavaan maalipaikkaan, rankkariin, komennetaan pahimmassa tapauksessa joukkueen pahin puukäsi.