Viime maaliskuussa muutin Helsingin keskustan kupeeseen punavuoreen.
Täytyy kyllä sanoa, että tämä paikka on kyllä aivan oma paikkansa ja asukkaat kutsuvatkin tätä pikku kyläksi. Jokaisen vastaantulevan voi melkein tunnistaa ja kaikki moikkaavat kaikkia. En tietenkään tunne kaikkia ohiviliseviä ihmisiä, jotka ovat toimistorottina alueella. Mutta naapurit kyllä.
On nykyään hirveän harvinaista, että naapuria viitsitään edes moikata. Muistan ennen pienenä kun koko piha lapsuuden kotikerrostalossani oli kuin suurta perhettä ja talkoot oli suurta herkkua, vaikka silloin pitikin heilua luuta kädessä. Joka kesä kaikki kokoontui grillijuhliin ja pikkujoulut olivat ikimuistoiset.
Tavallaan kaipaan samaa meinkinkiä, kun tiesi jopa naapurin koirien nimet vaikka unissaan ja jos pienenä avaimet jäi kotiin ja vanhemmat oli töissä pystyi menemään siksi aikaa vaikka naapuriin ja olla kuin kotonaan.
Punavuoressa on ripaus vanhaa aikaa todella ja monet tunnenkin. Samassa kerroksessa asuvat 2 asukasta ovat hyviä tuttuja ja on muutamat illat tullut juhlittuakin yhdessä ja myöskin vastapäinen kerrostalon mukava vanhempi mies on hauskaa juttuseuraa. Tykkään punavuoresta tosi paljon. Ei ole ihan keskustan hälinässä mutta kuitenkin niin lähellä. Ja ihana kaunis kaivopuisto vierellä. Oikea kesäkylä.
Pientä miinusta tietenkin antaa se, että kuulemma joku alkoholistejen majatalo tuossa ja koko kesän sain itkien katsoa verissäpäin olevaa konttaavaa miestä joka kännit vedettyään yritti kontata takaisin majataloonsa. Oli sydäntä riipaisevaa katseltavaa.
Rööperi elokuvan ensi-ilta televisiossa on 14.marraskuuta maikkarilla.