Cityparin elämää

Aamu oli tosiaan tänään melko karmea mutta se teelusikallinen hunajaa paransi olon kuin taikaiskusta. Sen jälkeen olenkin voinut ihan hyvin, joskin tämä jatkuva paleleminen ei taida häipyä ennen kuin alan taas syödä normaalisti. No, neljä päivää on takana ja kolme enää edessä, kai mä sen aikaa vielä kestän? Kestänhän?

Join aamiaiseksi vettä ja Biottan laimennettua hedelmämehua. Sitten ajelin taas vähän kaikkialla hoitamassa asioita. Vähän ehkä heikotti jossain vaiheessa, muttei sentään niin paljoa että olisin ollut vaaraksi liikenteelle :D Kotiuduttuani iloitsin muistaessani että ostin eilen luontaistuotekaupasta vähäsuolaisia kasvisliemikuutioita joista nyt siis voisin keittää kasvislientä. Kyllä paaston aikana pienet asiat näemmä saavat iloiseksi :) Mutta olihan tuo liemi kivaa vaihtelua mehuihin ja maistuikin ihan hyvältä. Lämmitin myös vähän Biottan tomaattimehua jonka sitten maustoin cayennepippurilla ja söin lautaselta ikään kuin keiton. Tuli ihan sellainen fiilis kuin todella olisi syönyt jotain, vaikka samaa mehua se oli kuin tähänkin asti. No, pitää vähän huijata itseään että jaksaa jatkaa :)

Suunnittelin koko illan lähteväni kävelylle mutta se, mitä tosiasiassa tapahtui, oli että nukahdin kesken suunnittelun ja heräsin sen verran myöhään etten enää viitsinyt lähteä. Toisaalta kyllä oli (ja on) niin kylmä, ettei enää huvittanut lähteä ulos viilenevään iltaan. No, huomenna sitten. Paaston aikana ei nyt muutenkaan suositella kauheasti liikuntaa joten eipä tuo haittaa. Pitää keskittyä siihen että pysyy tolpillaan :) Vaikka ei se kyllä vaikeaa ole ollut.

Kaipaan pureskelua. Luulenkin että puren hampaita paljolti yhteen nyt, kun muuten en pysty järjestämään niille mitään aktiviteettia. Paasto-oppaassa kehoitettiin pureksimaan noita mehuja, ja yritinkin kyllä sitä, mutta tuntuuhan se aika typerältä. Ihan kuin vettä pureskelisi. Haaveilen koko ajan porkkanoista tai jostain muusta purtavasta (kirjaimellisesti), mutta en voi nauttia muuta kuin porkkanamehua. Jos sitä nyt nauttimiseksi voi kutsua; tuo mehu kun on aika karmeaa. Taitaa jäädä juomatta... Se onkin ainoa paha mehu johon tähän mennessä olen törmännyt. Sitruunajuoma, tomaattimehu ja nuo erilaiset hedelmämehut kun ovat ihan makoisia. Tosin loppuviikosta saatan jo olla hieman eri mieltä tästäkin :)

Toivon todella että ensi yönä nukun paremmin kuin tähän asti. Näin viime yönä TAAS unta siitä että söin jotain ja pilasin sillä paastoni. Tällä kertaa taisin syödä ruisleipää. Jo kolmas yö siis kun näin noita ruokaunia, ja aina ne ovat ihan samanlaisia: Syön jotain, ja vasta syötyäni muistan paastoni. Sitten olen ihan äärimmäisen harmistunut ja pettynyt siitä, että menin pilaamaan koko projektin. Tässä kohtaa havahdun hereille enkä meinaa millään tajuta että paasto on oikeasti yhä käynnissä. Mietin ja mietin ja katson kelloa ja lasken tunteja "syömisestäni", kunnes lopulta tajuan etten ole syönyt mitään. Mikä ruokalaji mahtaa olla tuleva yönä vuorossa? Se porkkana? Todennäköisesti. Söisin nyt unessani edes jotain epäterveellistä kun kerran syön :D

Mieliteot: PORKKANA, tomaatti, soija-makaronilaatikko, salmiakki, juusto, omena, täysjyväriisi, ruisleipä juustolla ja kurkulla, currykastike, kasvisrisotto, mansikkarahka, luonnonjugurtti hunajalla, mikä tahansa jugurtti, ketsuppi, kurkkusalaatti, soijapihvi, fetasalaatti, feta sellaisenaan, mikä tahansa ruokaa muistuttava. Yhyy, mä haluan syödä jotain!

*Lähtee keittämään kasvislientä*

Mä tarviin tsemppiä nyt, neljäs paastopäivä ei alkanut ollenkaan hyvin. Ekaa kertaa pääsin kärsimään oikein kunnon heikotuksesta ja huonovointisuudesta. Mielessä kävi jo koko homman lopettaminen mutta en mä nyt sentään niin radikaaleihin toimenpiteisiin vielä ala :) Otin EmmaGo:n vinkistä teelusikallisen hunajaa ja sen sekä noiden mehujen ansiosta oloni parani jonkin verran. Nyt on enää vain kylmä ja päässä jotenkin kummallisen epätodellinen olo.

Olin puolinukuksissa aamulla kun yhtäkkiä mieleeni juolahti ajatus siitä, milloin yliopistoon pitikään hakea. Siis toki tiedän milloin pääsykoe on mutta se varsinainen hakemus oli ihan unohtunut. Pelästyin oikein todella, kun mietin että deadline on saattanut jo mennä. Se olisi tarkoittanut sitä että olisin aivan turhaan lukenut koko kokeeseen. No, tarkistin asian ja onneksi hakuaika päättyy vasta torstaina. Ei siis ihan hirveän paljosta jäänyt kiinni :) Nyt vain en saa uudestaan unohtaa asiaa.

Meinasi myös tulla eräs perustavanlaatuinen asunto-ongelma mutta sekin selvisin parhain päin. Ja onneksi selvisi, koska muuten olisin ehkä odottanut ihan turhaan yhtä asiaa.

Ai joo, sain yöllä viestin jossa sen lähettäjä kertoi nähneensä musta erittäin söpöä unta. Mitä siihen voi vastata?

Tässä nämä. Kerron illalla lisää.

Mulla on kylmä! Ja orastava päänsärkykin vaivaa; toivottavasti pysyykin orastavana eikä kasva tästä enää. Nälkä ei ole eikä ole ollut oikeastaan koko päivänä, mitä nyt aamulla vähän. Edelleen on ajoittain erinäisiä mielitekoja muttei enää niin usein kuin esimerkiksi eilen. Kolmas paastopäivä tosiaan on menossa, ja ainakaan toistaiseksi tämä ei tunnu ihan mahdottomalta. Hyvä niin.

Viime yö oli kyllä lähes yhtä huono kuin edeltäjänsäkin. Pyörin ja kierin ja olin vähän väliä hereillä. Näin taas painajaisia siitä että söin jotain ja pilasin sillä paastoni. Sitten herätessäni en taaskaan meinannut millään tajuta että se oli unta ja paasto on yhä käynnissä. Nukuin pyjaman, sukkien, villasukkien ja kahden peiton kanssa, ja silti oli melko viluinen yö. Kaiken lisäksi heräsin jo seitsemältä aamulla enkä kyennyt enää nukkumaan. Eli nukkumispuoli ei kyllä ole mennyt ihan putkeen, mutta odotan mielenkiinnolla josko sekin tästä vielä paranisi.

Aamulla join aamiaiseksi vettä ja hedelmämehua ja lähdin sitten liikenteeseen. Kävin gynekologilla joka tutkimuksensa lomassa huomautti että mulla on hyvä iho (niin missä?!) ja sen jälkeen ajelin vanhempien autolla vähän kaikkialla hoitelemassa erinäisiä asioita. Kolmelta menin sairaalalle kuulemaan hyviä uutisia S:n suhteen, ja sitten joskus viiden maissa vihdoin kotiuduin. Mulla oli kyllä sitruunamehua vähän mukana mutta silti hieman heikotti tässä kohtaa. No, uusi annos samaa litkua kohensi oloani jonkin verran. Ilo oli huomata että tuo juoma toimii kuumanakin ja se lämmittikin ihan hyvin.

Liekö sitten syömättömyyden syytä, mutta keskittymiskyky ei ole tänään ollut ihan paras mahdollinen. En ole muutenkaan kovin pitkäjänteinen ihminen ja nyt se piirre on oikein korostunut. Tuntuu että asioihin perehtyminen vaatii paljon enemmän kuin mitä se normaalisti ottaa. Toisaalta myös tämä pieni päänsäryn poikanen saattaa vaikeuttaa keskittymistä.

Tänään en ole käynyt kävelemässä tai harrastanut muutakaan liikuntaa. Olin tosiaan koko päivän liikenteessä ja se riitti; ei ollut enää voimia lähteä lenkille. Ja kun on kylmäkin, niin ei oikein huvittanut ulos sateeseen lähtö. Liikunta tosin lämmittäisi, mutta ehkä ihan hyvä olla yksi päivä kuluttamatta ylimääräistä energiaa kun ei sitä nyt oikein mistään tulekaan. Päivittäisen kalorimäärän kun tulee paastotessa jäädä alle neljänsadan, ja olen laskeskellut että juon noita mehuja noin 350 kalorin edestä päivässä. Ei sillä määrällä ihan juhlita.

Tällä hetkellä tuntuu siltä että jaksan pysyä tavoitteessani ja paastota yhteensä sen viikon. On oikeastaan yllättävänkin hyvä olo kun ottaa huomioon sen, että viimeisimmästä ruokailustani on kolme vuorokautta. Sitä ihmettelen etten ole kärsinyt minkäänlaisesta huimauksesta ollenkaan, eikä edes äkillisesti noustessa ole pahemmin mustennut silmissä vaikka verenpaineeni on tavallisesti melko alhainen. No, ei pidä valittaa jos voi hyvin :) Olo kun voi muuttua hyvinkin nopeasti toiseen suuntaan.

Mielitekoja: viinirypäleet, mandariini, ruisleipä, peruna-soijakeitto, kasvis-fetapaistos, kurpitsansiemenleipä, perunamuusi, Haribon kolapullokarkit (ei hajuakaan, miksi), kahvi, kaurapuuro, letut, omena...

Toisen paastopäivän loppu häämöttää. Ja kyllä, tämä on ollut eilistä pahempi päivä. Oi voi, kauhistuttaa jo ennalta huominen jos se tosiaan on tätäkin päivää huonompi. Yritän kuitenkin sinnitellä eteenpäin siinä uskossa että olo vielä helpottaa.

Viime yö oli erittäin kehno. Nukahtelin, heräsin, nukahtelin, heräsin. Ja näin painajaisia siitä että söin puuroa ja pilasin sillä paastoni. Herätessä piti pohtia asioita aika kauan ennen kuin tajusin että tuo todellakin oli unta enkä oikeasti ollut syönyt mitään. Niin ja sitkeä jalkasärkykin vielä valvotti. Luultavasti se johtui rivakasta kävelylenkistä josta lihakseni eivät syömättömyyden vuoksi palautuneet kunnolla.

Aamulla ja päivällä join sekä teetä, vettä että sitruunamehua ja pitkälle iltapäivään voin ihan hyvin. Joskus neljän maissa alkoi tulla oikein todella kylmä ja heikotuskin lisääntyi. Vieläkään kuitenkaan varsinainen nälkä ei ollut kovinkaan suuri; lähinnä se oli edelleen sitä psykologista tarvetta syödä. Aika pitkälle ihmisen syömiskäyttäytymistä ohjaakin tottumus ja mieliteot, ei niinkään oikea nälkä.

Kävin sairaalassa ja kaverin luona ja sitten kävelin kymmenisen kilometriä. Alkuun olo oli melkoisen heikko ja pääkin varoitteli särystä jolta onneksi kuitenkin vältyin. Kävellessä olo hieman helpottui enkä enää kärsinyt oikeastaan muusta kuin kylmyydestä. Ja siitä kärsin edelleen; vaatteiden lisäys ja kuuma teekään eivät enää oikein auta :/ Tarvitsisin kipeästi toisen ihmisen lämpöä mutta se nyt on ihan mahdotonta.

Olo ei siis todellakaan ole tänään ollut paras mahdollinen, muttei kuitenkaan ihan niin huono kuin mitä pelkäsin. Päänsärkyä ja varsinaista huonovointisuutta ei ole ollut ollenkaan ja siitä olen kyllä iloinen. Ei tosin ehkä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä huomenna on uusi päivä ja kenties uudet oireetkin odottamassa. Toivon että jatkossa pystyn nukkumaan edes hieman paremmin koska en viitsisi ihan viikkoa kärsiä niin mittavista uniongelmista kuin mitä viime yönä.

Mitäs vielä... No, enää en vahingossa meinaa mennä jääkaapille. Sairaalassa tosin olin epähuomiossa ottaa tarjottuja viinirypäleitä ihan vain siksi että unohdin paastoavani. Muistui se sitten mieleen kuitenkin. Nyt iltasella kaipasin vähän vaihtelua noihin juomiin joten otin tomaattimehua ja se kyllä oli aika hyvääkin. Tai sitten kaikki vain maistuu nyt hyvältä :)

Yhden veikkauksen olen saanut siitä, kuinka kauan kestän tätä, ja sen mukaan lopetan tänä iltana. Luulenpa kuitenkin että tuo arvaus ei osu oikeaan sillä vielä en ole joutunut luovuttamismielialan valtaan. Itse en kyllä uskalla veikata että kauanko jaksan, sillä on mahdotonta tietää ennalta, miten tämä tästä jatkuu. Tietysti toivon että pystyn paastoamaan viikon kuten suunnittelinkin. Täytyy kyllä sanoa että se tuntuu tällä hetkellä ihan hirveän pitkältä ajalta... Kaksi päivää vasta takana ja viisi pitäisi vielä jaksaa. *Huokaisu*

Mieliteot: Omena, viinirypäleet, maustekurkku, omenapiirakan makuinen Classic-jäätelö (en ole edes maistanut, näin kävellessäni mainoksen ja aloin siksi himoita tätä), kotijuusto, mansikkajugurtti, banaani, erilaiset keitot, ananas, kauraleipä, puuro...

Edit. Huomio: Aistit ovat terävöityneet aikaslot. Haistan varmaan naapureidenkin ruuat :D

Huomio 2: Jalkoja särkee taas. Pitänee kävellä huomenna vähemmän.

Eka paastopäivä alkaa olla pulkassa. Mikä on olo? No, nälkäinen. Mutta lopulta fyysinen näläntunne ei oikeastaan ole kovinkaan suuri. Sen sijaan psykologinen tarve syödä on sitäkin isompi. Tuntuu vähän siltä kuin joku (siis minä itse) hoputtaisi koko ajan tyyliin "Syö, syö, syö!". Mutta en syö, en varmasti syö! Syöminen ja syömättömyys ovat kuulemma aika pitkälti tottumiskysymyksiä joten kaipa tuo psyykkinen puolikin tuosta vielä rauhoittuu.

Pienehkön nälän ja suuren tarpeen lisäksi muita oireita ei oikeastaan vielä ole. No, vähän paleltaa mutta muuten voin ihan hyvin. Ei heikota, ei ole huono olo, ei särje pää. Odotan niitä tuleviksi vasta huomisen ja ylihuomisen aikana. Olen kuullut että toinen ja kolmas päivä ovat pahimpia, joten kaipa tämä olo tästä vielä pahenee ja reilusti. Pitää vaan yrittää kestää vielä pari päivää niin sitten pitäisi kai alkaa helpottaa. Ainakin luotan, toivon ja uskon niin.

Nesteitä olen juonut tänään kolmisen litraa. Se tuntuu ihan hyvältä määrältä, joten aion tulevinakin päivinä pitää siitä kiinni. Tänään on mennyt sitä sitruunamehua, vettä ja minttuteetä. Ostin tänään vielä tomaatti- ja hedelmämehua, kun voi olla että kaipaan jossain välissä vaihtelua. Tai siis aivan varmasti tulen kaipaamaan.

Rankka liikunta on nyt viikon ajan pannassa, mutta kevyttä sellaista aion kyllä harrastaa jos vain kykenen. Tänään kävin kahdella kävelylenkillä, yhteensä tuli talsittua jotain yhdeksän kilometriä. Vaikka takana on vasta vuorokausi syömättömyyttä, huomaa sen nyt jo siitä että jalkalihakset väsyi paljon normaalia helpommin. Ylämäissä pohkeita kiristi aavistuksen ja nyt kävelyn jälkeen tuntuu siltä kuin olisi käynyt vetäisemässä rankemmankin treenin, kuten vaikka pitkän juoksulenkin.

Mieliteot (siinä järjestyksessä jossa ovat tulleet): Cokis, kahvi, viinirypäleet, tomaatti, feta, ruisleipä, erilaiset salaatit, sinappi, peruna, soija-makaronilaatikko...huomenna lisää :)

Tuo paastomehu on ihan hyvää, onneksi. Tein ohjeen mukaisen sekoituksen sitruunoista puristetusta mehusta, vaahtera-palmusiirapista, vedestä ja cayennenpippurista. Pippurin funktio on kai lähinnä lämmittävä, se kun edistää verenkiertoa. No vaikutus kyllä lakkasi hyvin pian ensimmäisen mehulasillisen jälkeen mutta mä oon tottunut palelemaan.

Olen tässä siis aamun lipittänyt tuota mehua ja vettä sekä merisuolavesiliuosta myös. Siitä liuoksesta tuli kyllä tosi huono olo, vieläkin oksettaa. Mutta tuntuu että mulla se silti vaikuttaa paremmin kuin glaubersuola vaikka glauberin kai pitäisi olla tehokkaampaa.

Eipä tässä kai oikeastaan muuta kuin odotellaan että tulee nälkä ja että parin päivän sisällä alkavat ne paasto-oireet. Vielä on ihan hyvä fiilis suolasta johtuvaa pahoinvointia lukuun ottamatta, mutta eihän tässä nyt vielä kovin kauaa olekaan siitä, kun viimeksi eilen söin. Ja onhan mulla tuo iki-ihana sitruunamehu ettei ihan pelkkää vettä tarvi lipittää :) Ajattelin myös poiketa ostamassa vielä jotain yrttiteetä ja sen sellaista.

Jep. Tästä se lähtee.

Juu, viimeisen ateriani söin tossa kolmisen tuntia sitten; wok-vihanneksia, soijaa, tomaattimurskaa ja ananasta. Oli se hyvää mutta ehkä viikon päästä kiinteää ruokaa arvostaa vielä paljon enemmän. Jos siis kestän siihen asti, kun voi hyvinkin olla että en kestä. Riippuu kai siitä, miten pahoja paasto-oireita tulee. Kylmyys pelottaa ehkä eniten kun oon muutenkin aina jäässä :/ Mutta tosiaan, en mä sitten väkisin paastoa viikkoa jos se alkaa tuntua ihan yli-vaikealta. Toisaalta, en mä ihan heti ajatellut luovuttaakaan :)

Sinänsä hyvä että huomisesta lähtien päivisin on melko paljon ohjelmaa, ainakin keskiviikkoon asti. Ja sitten oon jo puolivälissä tätä rupeamaa. Alussa taitaa olla ne kaikkein vaikeimmat päivät joten ihan hyvä etten joudu pelkästään kärvistelemään kotona yksinäni. Tosin voi vähän harmittaa mennä kavereiden kanssa kahvilaan istumaan kun itse en saa sitten tietysti kahviakaan juoda; voin vain haistella ja himoita sitä.
"Yrttitee on hyvää ellei parempaa, yrttitee on hyvää ellei parempaa." *Psyykkaa itseään* :D

Joo-o. Havaitsin juuri että glaubersuola veteen sekoitettuna on ihan järkyttävän makuista. Kyllä mä etukäteen kuulin vähän joka suunnalta että se on tosi pahaa mutta en mä ajatellut että se _näin_ kamalaa olisi. Hyi. Eikä se edes muutamalla ekalla kulauksella niin hirveän pahalta maistunut mutta mitä enemmän sitä juo, sitä kammottavampaa se on. Meinaa tulla ylös koko suolalitku. No, kai se tästä, ehkä.

Luulen kyllä että mulla viiraa päässä vähän tai vähän enemmänkin. Miks lähteä tällaiseen kun ei kerran ole pakko? Enpä tiedä. Uteliaisuudesta kai. Haluan vain tietää, miltä se tuntuu. Ja haluan tietää, pystynkö siihen. Kai pitää vähän testata omia rajojaan. Jotkut hakee extreme-kokemuksia kalliokiipeilystä, toiset paastosta :D

Palataan asiaan huomenna nälän, palelun ja kiukkuisuuden siivittämänä.

Edit: Pieni iltapala piti vielä syödä nyt kun se yhä oli mahdollista :)

Kauneus tuntuu nykyään merkitsevän mulle enemmän kuin ehkä joskus aiemmin. Älkää käsittäkö väärin, en ole sen pinnallisempi kuin ennenkään, enkä nyt puhukaan kauneuden merkityksestä sillä tavalla kuin se ehkä yleensä ymmärretään. Tarkoitan vain että tuntuu kuin olisin nykyisin jotenkin avoimempi kauneudelle ja ehkä näenkin sitä nyt asioissa joissa en sitä ennen nähnyt, tai ainakin kiinnitän siihen paljon enemmän huomiota. Ennen saatoin kyllä nähdä kauneutta mutten oikeastaan välittänyt siitä. Totesin ehkä, että onpas kaunis juttu, mutta se siitä. Nykyään taas haluan katsoa ja nauttia kauneudesta; vaikuttua siitä. Se tekee iloiseksi.

Kauneutta on kaikkialla, ja ylläolevassa kappaleessa puhuin siitä ihan yleisesti. Nyt kuitenkin voisin esimerkiksi ottaa sen tavallisen, ihmiskauneuden. Katson mieluummin naista kuin miestä, enkä nyt puhu alastomuudesta vaan ihmisistä kaikkineen. Ja oikeastaan täytyy ottaa sen verran sanojani takaisin, etten voi yleistää sitä että katsoisin mieluummin naista kuin miestä. Sanotaan siis, että katson USEAMMIN naista mieluummin kuin miestä. Miestäkin katson mielelläni, mutta mieheltä se vaatii ehkä enemmän kuin naiselta ihan vain siksi, että henkilökohtaisesti pidän naisellisia piirteitä kauniimpina. No, jos tunnen jotain jotakuta kohtaan niin toki katselen häntä mieluiten mutta se onkin sitten jo ihan toinen juttu. Pysytään asiassa :)

Kauneuskäsitykseni ei ole mitenkään suoraviivainen, vaan saatan pitää hyvinkin erilaisia ihmisiä (ja asioita) kauniina. Esimerkiksi nainen voi olla kaunis olemalla klassisen kaunis, olemalla persoonallinen tai vaikka omaamalla vain jonkin yhden todella kauniin piirteen joka sitten heijastuu hänen koko olemukseensa. Sitten joku voi olla kaunis siten että sen kyllä pistää merkille mutta jota ei kuitenkaan tee mieli katsella pidempään, tai voi olla kaunis sillä tavalla että haluaisi katsella sitä ihmistä käsi poskella koko loppupäivän, tai vaikka laittaa pulloon ja yöpöydälle :) Joskus kun tällaisia jälkimmäisen kuvauksen mukaisia ihmisiä näkee vaikka jossakin kaupungilla, sitä tuntee itsensä suorastaan turhautuneeksi kun ei voi vapaasti tuijottaa. Tai tietysti VOI, mutta suomalaisessa kulttuurissa se tulkitaan yleensä melko häiritseväksi. Ja se tuntuu väärältä koska en mä ketään häiritä halua, se on vain vilpitöntä ihailua. Jotkut ovat myös sillä tavalla kauniita, että niistä ei tunnu saavan tarpeekseen vaikka niitä saisikin tuijottaa ikuisuuden.

Ei kai tässä kirjoituksessa sen kummempaa pointtia ollut, kunhan kirjoitin ajatuksiani ylös. Lähinnä sen kai vain halusin sanoa, että on mahtavaa osata nauttia kauneudesta. Se tekee iloiseksi. Ja se on jollain tapaa kevyttä, kun se samaan aikaan merkitsee paljonkin ja loppujen lopuksi ei kuitenkaan yhtään mitään.

Tässä eräs jonka voisin ottaa pulloon lasiseen:

http://teemix.aufeminin.com/world/stars/photos__todo=zoom&i=936&c=214150.html

http://teemix.aufeminin.com/world/stars/photos__todo=zoom&i=936&c=208345.html

http://teemix.aufeminin.com/world/stars/photos__todo=zoom&i=936&c=214991.html

Mikä siinä on että niin helposti toisinaan ajautuu erilleen ihmisistä joiden kanssa tosiasiassa haluaisi olla tekemisissä? Onko se muka niin vaikeaa pysyä yhteyksissä edes jollain tavalla? Kai se sitten on, vaikka en kyllä ymmärrä että miksi. Ja silti itsekin teen juuri niin; pikkuhiljaa vain loittonen ihmisistä, niistä otollisistakin.

Aloin miettiä tätä kun eräs ihminen soitti mulle ja puhuttiin melko kauan. Kyseessä on tyyppi jonka kanssa olin viime kesänä yhtä aikaa töissä siinä lehdessä johon olen nyt tänäkin kesänä menossa. Hänkin tulee sinne tänä kesänä, ja soittikin juuri siksi kun oli kuullut että olemme taas samaan aikaan töissä siellä. Oltiin molemmat tosi iloisia siitä että päästään työskentelemään yhdessä kun tultiin viimeksikin ihan tosi hyvin juttuun keskenämme. Työn kannalta viime kesä olikin paras kesä ikinä, eikä vähiten siksi että työkaverit, ja varsinkin tämä yksi, olivat niin huippuja. Meillä oli ihan järjettömän hauskaa yhdessä.

Ihmettelen vain, että miksemme sitten kesän jälkeen juurikaan olleet enää tekemisissä? Kyllähän me pari kertaa soiteltiin ja muutama viesti vaihdettiin ja taisin jopa kerran tuossa jossain vaiheessa käydä katsomassa häntä työpaikallaan. Mutta siis varsinaisesti ei kertaakaan nähty kunnolla tai mitään vastaavaa. Nyt taas kun puhuttiin pidempään niin luontevasti ja myös naurettiin hirveästi, tuntui kuin kulunutta vuotta ei olisi ollutkaan. Aloin oikein odottaa kesää ja työn alkamista jotta päästään taas näkemään päivittäin. Hänkin oli heti kuullessaan että mä menen sinne kesäksi, vaatinut toimitussihteeriltä meille mahdollisimman pikaista akkreditointia Ruisrockiin kun muisti miten hauskaa meillä sielläkin oli viime kesänä.

Onko se sitten vain niin, että kun kaksi tällaista semierakkoa ystävystyvät, yhteydenpito helposti jää heti ensimmäisen yksinolokauden iskiessä? Ehkä. Lohdullista siinä on kuitenkin se, ettei tuo tauko ollutkaan ikuinen. Ja se, miten helppoa sen ihmisen kanssa oli jutella näinkin pitkän ajan jälkeen. Helppouden tunnisti monestakin jutusta mutta eniten ehkä siitä, mitä kaikkea tuolle ihmiselle puhelumme aikana kerroin. Ehkei siis ystävyytemme ollut missään vaiheessa kadonnut mihinkään, ehkä se oli vain jäissä vähän aikaa. Ja nyt sitä sulatellaan; menen sen tyypin kanssa meinaan kahville ensi viikolla :)

Kun nyt tuli kerrottua parille ihmiselle tuosta paastoaikeestani, niin kaipa sen voi tännekin kirjata. Ajattelin tosiaan ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilla viikon mehupaastoa. Ja siis todellakin kokeilla, koska voihan olla ettei siitä tule mitään. Jos ei tule niin sitten ei tule, en mä siitä mitään paineita ota. Mutta vain kokeilemallahan se selviää.

Miksi? No oikeastaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Tiedän kyllä varsin hyvin ettei paasto ole mikään oikotie onneen ja tiedän senkin että lähinnähän se poistaa kehosta vain nesteitä. Minkäänlainen laihtuminen tässä ei siis ole motiivina, sen hoidan tarvittaessa ihan muilla keinoin. Mutta olen kai sitten vain sen verran utelias että haluan kokeilla, miltä se tuntuu kehossa ja ehkä mielessäkin. Vuosien varrella olen monta kertaa pyöritellyt asiaa pääni sisällä ja nyt se ajatus kai sitten on vihdoin kypsynyt sen verran, että päätin ryhtyä mietteistä tekoihin.

Suunnitelma on siis seuraavanlainen: Tämän päivän ja huomisen aikana karsin ruokavaliotani ja näin totutan elimistöäni vähäiseen ravintoon. Lauantaina sitten lopetan syömisen kokonaan ja nautin viikon ajan vain vettä, vaahtera-palmusiirappi-sitruunamehua, yrttiteetä, vihannesmehuja ja kasvislientä. Varsinainen paasto päättyy seuraavan viikon perjantaihin jonka jälkeen totuttelen parin-kolmen päivän ajan taas kiinteään ravintoon. Suolistopuolen ajattelin hoitaa glaubersuolalla vaikka olenkin kuullut miten järkyttävältä se maistuu.

Vähän jännittää, että miten tässä mahtaa käydä. Todennäköisesti saan niin pahoja paasto-oireita että keskeytän koko jutun heti ensimmäisten päivien aikana :D Kaiken muun ehkä vielä kestän mutta se palelu... :/ No, nähtäväksi jää, kuinka kauan kestän. Kai tässä vähän onkin kyse myös itsekurista ja itsensä voittamisesta, myönnettäköön se.

Täytyykin antaa sitten tilannetiedotteita tänne blogiin :)