Cityparin elämää

Kävin tänään veljen kanssa shoppailemassa. Tehtävänäni piti olla makutuomarina toimiminen. Ensin veljen mukaan tarttui lakki tai sellainen lätsä, sitten housut ja sukkia ja sitten vielä kengät. Kaikki tämä tapahtui tunnin sisällä. Onko miehille shoppailu jotenkin helpompaa? Mä harvemmin voisin napata mukaani sovituskoppiin ensimmäiset huomioni kiinnittäneet housut, sovittaa niitä - ja päätyä vielä ostamaan ne! Kyllä se yleensä vaatii enempää kiertelyä ja mallailua. No, kaipa tuokin on putkiaivoilla yksinkertaisempaa.

Niin, tehtävänäni piti olla pelkkä makutuomarina toimiminen. Alkuun se onnistuikin, enkä veljen läsnäollessa sortunut ostamaan itselleni mitään. Sitten kuitenkin, kun oltiin suoritettu veljen shoppailukierros ja istuttu toinen tunti kahvilassa, kävi niin, että jäin kiertelemään yksinäni kaupunkiin. Ensin toki ihan viattomasti; piti löytää lahja J:n veljen tytölle, jonka synttäreille mennään sunnuntaina. Löysin sen. Sitten katselin vähän tuliaisvaihtoehtoja J:n vanhemmille. Ei löytynyt mitään fiksua. Ja sitten... no, eksyin vaatekauppaan. Naisten vaatekauppaan. Alusvaateosastolle.

Hetken pitsiä ja silkkiä ihmeteltyäni havaitsin näköpiirissäni sellaiset nätit pöksyt, joissa oli kiinni sukkanauhat. Ajattelin tietysti taloudellisesti: Jos ostan nuo, ei tarvitse ostaa erikseen alushousuja JA sukkanauhaliiviä. Sitä paitsi kokonaisuus oli aika halpa. Joten tartuin siihen. Mutta mitä tehdä sukkanauhoilla jos ei ole niitä vaativia sukkia? Löysin sukat, kivat valkoiset, puolireiteen ulottuvat. Ja kun näin pitkälle oltiin kerran jo päästy, piti tietysti hommata myös kokonaisuuteen sopivat rintsikat. Löytyi! Onneksi hinta oli _todella_ halpa, koska kyseiset liivit sattuivat olemaan jossain mega-alessa. Näin hommasin itselleni kivan uuden alusasukokonaisuuden, vaikka tarkoitushan ei ollut ostaa mitään. Olen to-del-la köyhä tällä hetkellä, mutta onneksi noihin ei paljon rahaa tuhlaantunut. Ja onhan se nyt ihan kiva, että on jotain tuliaisia J:lle itselleenkin. :P

Vaaka osoitti tänään, että olen kuusi kiloa kevyempi kuin viime elokuussa. Pitkä aikahan tuo on, mutta en mä missään vaiheessa ole varsinaisesti laihduttanut. Mitä nyt liikkunut ja vähän katsonut, mitä suuhuni pistän. Tosin siinäkään en ole aina niin kovin tarkka (lue: suklaata ja jätskiä menee). Muutama kilo putosi syksyn aikana Irlannissa, vaikka mielestäni söin vähän sitä sun tätä. Nopeutuikohan mun aineenvaihdunta siellä? :P Tai ehkä se oli ihan vain sitä, että tuolla tuli syötyä säännöllisemmin kuin kotona.

Tuon jälkeen olen sitten vielä hukannut pari-kolme kiloa johonkin. Ja muutos näyttää olevan pysyvä, sillä paino on huidellut samoissa lukemissa jo melkoisen tovin. Nuokin kilot katosivat mystisesti suht suurpiirteistä ruokavaliota noudattaessa. Kirjoittelin tänne kyllä jossain vaiheessa, että olisin aikeissa pudottaa painoa, mutta itse asiassa en ole asian eteen nähnyt juurikaan vaivaa.

Olen huomannut ennenkin, että mitä vähemmän ajattelen painoasioita, sitä helpommin katoaa muutama kilo. Jos taas rasitan päätäni miettimällä ja keskittymällä laihtumiseen, mitään ei tapahdu. Tämä ehkä siksi, että kaikki kuurimainen turhauttaa. Jos oikein keskityn kurinalaiseen elämään, ennen pitkää repsahdan ja sitten syödäänkin vähän hälläväliä-meiningillä. Ja liikuntakin jää. Kun taas ajatukset eivät pyöri ko. asioiden ympärillä, kuin huomaamattani syön järkevämmin ja liikun enemmän. Niin taisi käydä nytkin.

Vielä voisi viitisen kiloa lähteä. Rauhassa. Omalla painollaan. Pitäisköhän sanoa, että EN halua niiden lähtevän, niin ehkä ne sitten tipahtaisivat kehostani ihan kuin taikaiskusta?

Niin ja joo. En kaipaa nyt ketään sanomaan että ei sun tarvii. Ei mun tarviikaan. Paino on melko keskellä normaalijakaumaa. Mutta kun tykkään itse itsestäni vähän pienempänä. Lihaksia en silti tahdo kokonaan menettää, joten jospa vaan antaisi ajan kulua ja kehon liikkua - kyllä ne kilot sitten jossain kohtaa katoavat.

Psst. Saisivat kyllä kadota kesä-heinäkuun vaihteeseen mennessä. Portugalissa Atlantin rannalla ois kiva lekotella aavistuksen ohuemman rasvakerroksen alla. :D

Kirjoitin taannoin, että tj 19 ja että onko pakko odottaa jos ei halua. Vastasin itse itselleni: ei ole. Odotusaika siis lyheni, ja nyt on tj 7 ja risat. \o/

Ei mennyt taaskaan vappu ihan suunnitelmien mukaan. No aatto kyllä tavallaan meni, mutta tänään en ole tehnyt alkuunkaan mitä piti. Munhan oli tarkoitus olla yhden maissa Vartiovuorenmäellä piknikillä tonnikalapasteijoijeni, ja siitä alkaen pitikin iloisesti juopotella koko päivä. No, heräsin vasta yhden maissa. Olo ei ollut paras mahdollinen eilisestä johtuen, ja kun hetken ajattelin asiaa - usean päivän krapulaani mikäli joisin vielä tänäänkin, päivien katkosta niin luku-urakassa kuin terveissä elämäntavoissakin sekä valtaisaa rahanmenoa - päätin skipata koko reissun. Eikä kaduta. Nyt voin tänään potea darraani, mutta huomenna olo lienee jo melko freesi ja voin suunnata salille sekä viettää aikaa koekirjojen parissa. Niin rahat, keho kuin mielikin säästyvät. Ei tarvitse ahdistella päiviä krapulamorkkiksen kourissa.

Eilinen oli ihan kiva. Käytiin katsomassa Ylioppilasteatterin roisi Vappukabaree, jonka jälkeen juopoteltiin kaverin luona tyttöporukassa. Siitä sitten suunnattiin takaisin sinne teatterille, koska yksi meistä kuului kabareen näyttelijäkaartiin. Siellä piti olla jonkinmoiset jälkipippalot, mutta aika vaisu oli kyllä meno. Niinpä häivyttiin sieltä kaverin kanssa baariin. Baarista sitten Hesen kautta kotiin. Ihan jees.

Siltikin täytyy todeta, että jotenkin mä en enää saa juomingeista sellaista iloa, kuin joskus aiemmin. On se siis ihan kivaa silloin tällöin, mutta ei todellakaan mikään joka viikonloppuinen setti. Joskus on hyvä meno, joskus taas melko lattea, ja sitten sitä vain miettii, että mikä on pointti. Kännissä ei ole enää niin kiva olla kuin vielä joku aika sitten. Humala ei ole enää yhtä hauska olotila. Eikä tämä ole mitään pelkkää krapulapuhetta. Joskus jo illan aikanakin mietin, että mikä on pointti ja että voisinpa olla tekemässä jotain muutakin. Puhumattakaan siitä, miten känni-iltojen jälkeen ei pysty elämään normaalia elämää, vaan toipuminen ottaa aikansa. Tuo aika tuntuu olevan aina vain pidempi ja pidempi. Samoin krapulaoireet, etenkin henkiset, eivät ole mitään kivaa koettavaa. Ärsyttää ja turhauttaa, kun koko elimistö ja etenkin pää ovat sekaisin päiväkaupalla.

En nyt sitä sano, ettäkö kännäily olisi aina tyhmää ja turhaa ja ettenkö saisi siitä mitään iloa. Joskus on hyvinkin kivaa. Ei vain enää ihan yhtä usein, kuin ennen. Enkä edes kaipaa moista meininkiä niin kovin usein enää. Harvoin nykyisin lähden baariin ilman "syytä". Bilekutsu, kaverin tuparit, vappu, juhannus ja muut sellaiset ovat tietty asia erikseen. Mutta jos ei ole "mitään", harvemmin mä enää ihan vain huvikseni viihteelle eksyn. Ei vain ole mielenkiintoa. Mieluummin käytän rahani ja aikani johonkin muuhun.

Ja jos sitten juon, yhä useammin se on vähäisempää kuin joskus ennen. No, kuukausi sitten olin kyllä aivan tillintallin, ja tokihan sitä aina välillä muutenkin sattuu, mutta harvemmin sitä enää yrittää tähdätä moiseen sekopäisyyteen. Kai juomisen humalahaikuisuus on heikennyt, mikä ei varmaankaan ole yhtään huono asia. Olen myös havainnut, että hauskinta on yleensä silloin, kun ei ole niin tuhannen humalassa. Pieni hiprakka toimii paljon paremmin ja sitten aamullakin on vielä kohtalainen olo.

Niin. Ehkä mä olen sitten vain tullut vanhaksi (ja viisaaksi :D) kun ihan muut asiat kuin juopottelu ovat alkaneet tuottaa iloa. Musta on kiva olla hyvävointinen ja hyvässä kunnossa ja usein tapahtuva juominen vähän niin kuin pilaisi sen. Mä myös tahdon käyttää rahani johonkin muuhun kuin pulloihin. Tällä sektorilla ykkösenä tulee tietysti matkustelu. Mä olen ilomielin käymättä baareissa ollenkaan, jos vain pääsen reissuun. Nytkin oli taas melkein kuukausi kännäysväliä ennen eilistä eikä tuntunut missään. Helposti menisi pidempikin aika. Katsotaan, miten pitkään nuo tätä päivää varten jääkaappiin varatut lonkerot ja siiderit siellä pysyvät. :)

Niinpä niin. Joskus muinoin normaalikokoiset jätskipuikot olivat tuon kokoisia. Sitten ne kasvoi. Nyt kasvaneista puikoista tehdään "uutuutena" pienempiä versioita. Hohhoijaa.

Sama koskee karkkipusseja. Kun olin lapsi, sata grammaa oli normaalin karkkipussin koko, 200 grammaa oli jättipussi. Sitten yhtäkkiä tuo 200 grammaa olikin normi ja jätti- tai mega-etuliitteen ansaitsi vasta 400 gramman pussukka. Kunnes sitten saapuivat "uutuutena" nämä "pikkuhyvät", sadan gramman pussit. Toinen hohhoijaa.

Joo, on se ihan hyvä että on pienempiä kokojakin, en mä sitä. Jotensakin silti järjetöntä touhua kun tuota alkaa oikein miettiä. Hinnat tuskin kuitenkaan samassa suhteessa laskevat.

Ehkä mun vaan tekee mieli karkkia ja jätskiä, kun näitä pohdin. Hyvä että kaupat on jo kiinni, niin ei tule mentyä ostamaan isoja eikä pieniä hyvyyksiä.

Onko pakko odottaa jos ei haluu?

Joku ostos-tv pyörii tuossa taustalla. Mainostavat jonkinlaista silitysraudan korvaavaa silittäjää, jonka kehuvat maasta taivaisiin. Eip` kosketa mua. Mähän en silitä. Koskaan. Tai no, ehkä kerran-pari vuodessa, jos on joku juhlameno ja mekko rypyssä. Muut vaatteet siliävät päällä. Tai sitten eivät siliä - who cares. :D

Se oli yksi osa poligonon kodinhoidosta. Toinen osa kertoo pyykinpesusta. Mun sanavarastoon ei kuulu pyykin lajittelu. Kaikki samaan kasaan vaan ja koneeseen! Ihan hyvin on toiminut. Puhdasta jälkeä on tullut eikä värjäytymiäkään ole sattunut kuin ihan satunnaisesti. Niin, ja mitään huuhteluaineitahan ei sinne koneeseen tungeta. Hyvin pelaa pelkällä pesuaineella. Ja kyllä ne vaatteetkin ihan hyvin ovat kestäneet. Ainoa niitä uhkaava tekijä tuntuu olevan allekirjoittaneen hajamielisyys, mitä epämieluisiin hommiin tulee. Ovatpa tainneet pyykit joskus unohtua koneeseen "toviksi". *viheltelee*

Siivoan yleensä vain silloin, kun on joku tulossa kylään. No, ehkä vähän järjestelen joskus muulloinkin, mutta hyvin vähän ja hyvin harvoin. Imuroin harvoin, en pese lattioita muulloin kun pois muuttaessani. Mattojen piiskaus...öh. Vaatteet ovat vaatekaapissa yhdessä mytyssä, tiskit löytävät tiensä tiskikoneeseen vasta kun puhtaat astiat alkavat loppua. Asumisfilosofiani tuntuu olevan, että jätä kaikki siihen mihin satuit sen ensimmäisenä laskemaan. Siirrä vain pakon edessä - eli silloin, kun kämppä alkaa muistuttaa vaikeasti kuljettavaa esterataa.

Oon ihan selkeesti vaimomatskua. xD

Varasin just lennot vihreälle saarelle. Lähtö on 17. toukokuuta ja paluu 23. päivä. Ei nyt oikein ois ollut tuohon varaa kun on sitten taas kesä-heinäkuussa se Portugalin ja Lontoon reissu, mutta on sitä ennenkin kituutettu matkojen vuoksi. Meneminen on kumminkin melko mukavaa. :)

Ihan kiva nähdä paikka vaihteeksi taas keväällä. Toivottavasti siellä ei sada jatkuvasti, kuten viime syksynä tapahtui lähes kolmen kuukauden ajan...

Tein tällasen pääsiäiseksi. Oli hyvää, joten jaan sen kanssanne, mikäli jotakuta sattuu houkuttamaan. Soon ulkoisesti kuin juustokakku, vaikkei juustoa sisälläkään. Itse asiassa tällä sisuksella kakku on juustoversioita keveämpi.

Raikas mangounelma

Pohja: 12-15 digestiveä (vuoan koosta riippuen), noin 1 dl voisulaa

Tee piparipohja tavalliseen tapaan eli sulata rasva ja sekoita hyvin murskattuihin pipareihin --> painele rengasvuoan pohjalle. VINKKI: Laita rengasvuoan pohjalle voipaperi, niin saat sitten kakun hyvin irti.

Täyte

2 purkkia rahkaa (huoneenlämpöistä!!)

1 purkki Creme Vanillaa vaahdotettuna (kevytversio käy)

1 purkki mangopilttiä

1 purkki säilykemangoa silputtuna

tarpeen mukaan ripsaus sitruunamehua maun terästämiseksi

sokeria, jos siltä tuntuu, itse laitoin ruokalusikallisen

5 liivatelehteä

Kuorrute: 1-2 purkkia mangopilttiä + 1 liivatelehti

Vatkaa creme vanilla vaahdoksi ja pistä jääkaappiin odottelemaan. Sitten laita liivatelehdet pehmenemään kylmällä vedellä täytettyyn astiaan reiluksi viideksi minuutiksi. Odotellessa silppua mango ja yhdistä se, purkki mangopilttiä, sokeri ja mahdollinen sitruunamehu rahkaan. Työstä liivatelehdet niiden paketin ohjeen mukaan ja sekoita rahkasörsseliin, jonka jälkeen kääntele kulhoon mukaan myös creme vanilla. Valuta koko kauneus vuokaan piparipohjan päälle ja anna hyytyä, kunnes tuntuu valmiilta: itse annoin olla yön yli, mutta varmaan 3-4 tuntiakin jo riittää. Kun täyte on jonkin aikaa kiinteytynyt, lisää päälle kuorrutuspiltti, johon on sekoitettu ohjeen mukaan käsitelty liivatelehti. Anna vielä hyytyä tovi.

Joidenkin kuukausien päästä saattaa taas Lonttisten bilekeskus avautua. On meinaan hyvinkin mahdollista, että muutan takaisin samaiseen asuntoon elo-syyskuun vaihteessa.

Pitäisköhän alkaa suunnitella bilekeskuksen comeback -miittiä. x)