Heräsin aamulla ikkunani alta kuuluvaan kovääniseen sadatteluun. Rappukäytäväsiivooja oli tehnyt ällistyttävän löydön – portaikosta oli löytynyt tyhjä pillimehupurkki. Vähemmästäkin sitä hermostuu, ja silloin tosiaan kannattaa huutaa vähintään taloyhtiön hallitus hätäistuntoon. Roskat, nuo siivoojan pahin vihollinen.
En lähtenyt selvittämään pillimehun mystistä ilmestymistä, mutta uskaltauduin sentään kurkistamaan ikkunasta. Jo pelkkä naisen ääni oli luonut ennakko-oletuksen, joka kertoi vastassa olevan 60-luvun elokuvista tutun työläisnaisen, jonka lanteet keikkuu ja huivi kiristää likaista tukkaa. Todellisuus vastasi aavistustani niin hyvin, että oli pakko pyyhkäistä vielä viimeisetkin unohiekat silmistä. Tuntui sille, kun tuo karikatyyrinen hahmo olisi pompannut sisäpihalleni suoraan Kaupunginteatterin lavalta.
Ruotsalaisen dekkarin nousutähti Jens Lapidus on nähnyt työssään puolustusasianajajana paljon erikoisia ihmiskohtaloita. Kirjoihinsa hän kuitenkin pyöristää noiden ihmisten särmät, lieventää tekojen kauheudet ja pehmentää juonikaavion. Lapiduksen mukaan tosi elämä on niin hurjaa, että jos sen laittaisi kirjankansiin, pidettäisiin tarinoita epäuskottavina. Siivojalleni olisi luultavasti tehty paperiversiossa täysin samoin. Totuus...no sehän on oikeasti tarua ihmeellisempää.
Nikki Sixxsin Heroiinipäiväkirjaa hehkutetaan usein esimerkkiteoksena, kun halutaan puhua uskomattomista tositarinoista. Vielä hurjempi elämä löytyy kuitenkin Anthony Kiedsin elämästä kertovassa Arpikudos: Red hot chili peppers –kirjasta. Kun teoksen ensimmäisissä luvuissa isä on opettanut pikkupoikansa huumeiden antoisaan maailmaan, ja lainannut vielä tyttöystäväänsä – kunnon isän tavoin – poikansa henkilökohtaiseksi seksiopettajaksi (käytännön työstöllä), voi jo arvata, kuinka villiksi meno on kehkeytynyt siinä vaiheessa, kun söpöliini Anthony on viisitoistavuotias. Voisi luulla, että Antti Tuiskun elämäkerta ei pääse aivan samalle tasolle.Tosin voinhan olla väärässä, julkaisuun on vielä hetki...
Miltä oma elämäsi näyttäisi kansien välissä? Olisiko se edes julkaisukelposta, saisiko mummo sen joululahjaksi?