Goottijumalan kakkonen

Bunny Munron kuolema
Kirjallisuus

Maailman goottiskene odotti Nick Caven kakkosromaania kuin Brandon Leen toista tulemista. 20 vuotta sitten julkaistu Kun aasintamma näki Herran enkelin oli vaikea, synkkä, surullinen ja ellottava. Bunny Munron kuolema on ainakin synkkä, surullinen ja ellottava. Ja aika hauska, joskaan ei liene yllätys että goottijumalan huumori on vallattoman mustaa.

Englannin koillisrannikon ränsistyneissä vuokrakortteleissa haisevat epätoivo ja kissankusi. Siellä metsästää Bunny Munro, irvokas seksimaanikko, ruma sisältä ja rappion raiskaama ulkoa. Bunny tuo lähiönaisten elämään nopean panon ja 75 millilitraa ruusuntuoksuista käsirasvaa.

Bunnyn huoripukittelu ajaa vaimon itsemurhaan. Hirttäytyneen ruumiin tissit näyttävät hyviltä ja kesken hautajaisten on päästävä vetämään käteen. Bunny lähtee jälleen yhdelle kauppareissulle, joka on koituva viimeiseksi. Rappioretkelle lähtee kartanlukijaksi 9-vuotias Bunny Junior. Kuollut vaimo kummittelee sekä isälle että pojalle, ja kummituskin on lapselle parempi huoltaja kuin syöksykierteessä rimpuileva isä.

Iljettävää nimihenkilöä voi sääliä muttei sympata, sen verran karua kamaa raiskaukset ja fantasiat 3-vuotiaasta tytöstä ovat. Valopilkku on Bunny Junior, fiksu ja terävä lapsi, joka fanittaa isäänsä ehdoitta. (Caven kaksospojat ovat sopivasti 9-vuotiaita.) Tärkeimmässä sivuosassa kirjassa on Avril Lavignen alapää, johon palataan 16 kertaa.

Bunny Munron kuolema oli hyllytetty elokuvakäsikirjoitus, josta Cave muokkasi romaanin. Bunny elää samassa rappion ja masennuksen universumissa kuin Caven laulujen hahmot. 2000-luvun Kauppamatkustajan kuolemassa amerikkalaista unelmaa ei ole koskaan ollutkaan, on vain sukupolvien ketju englantilaista white trashia. Siihen roskakasaan kannattaa ehdottomasti hypätä, tonkia ihmisluonteen jätteitä ja nauttia kaikista aromeista.