Ystäväni aloitti terapian. Kolmenkymmenen elinvuoden, yhden avioeron ja kahden maan jälkeen oli aika miettiä kunnolla, missä oikein mättää. Kallonkutistajan ja setelinipun jälkeen valaistuminen koitti: kaiken pahan alku ja juuri löytyi lapsuudenperheestä. Yllättääkö ketään?
Perhe-elämän ihmeellisyys piilee siinä seikassa, että lapsena ei tajua oman perheensä kummallisuuksia, ja sitten kun ymmärrys alkaa kasvaa, on jo liian myöhäistä. Tavat ja ajatusmaailma ovat syövyttäneet aivot jo niin, että kohta sitä ollaan itse siirtämässä sukurasitteita uudelle sukupolvelle. Jotkut ovat kutsuneet sitä evoluutioksi.
Miina Supisen ”Liha tottelee kuria” on kertomus perheestä, joka ensin vaikuttaa liian oudolle ollakseen totta, mutta tarkemmin mietittynä kaikki osaset paljastuvatkin tosielämästä poimituille. Nukkekotimaisten kulissien takaa pilkahtelevat aviorikoksen tehnyt äiti, epävarma teini, seksirajoja etsivä yliopisto-opiskelija ja todellisuudentajunsa kadottanut isihahmo. Kuka voisikaan sanoa, että rooli perheen kesken on aina se sama, jonka muulle maailmalle esitämme.
Miina Supisen teosta on sanottu hauskaksi. Minusta se on tarkkanäköinen, melankolinen ja ennen kaikkea lapsenomaisen tuore. Hauskaa on nokkela kieli, kuin vahingossa tipahtelevat huomiot arkielämän raadollisuudesta.
”Katariina houkutteli Astran kahvilaan viinerille. Astra ei tiennyt, että Katariina oli halunnut jättää uimisen väliin Astrassa mahdollisesti näkyvien, mahdollisesti kiusallista huomiota herättävien ruhjeiden takia. Sadomasokismia, Katariina oli ajatellut, miksi herran nimessä minulla oli niin omituisia ja nolostuttavia lapsia?” Supinen 2010: 190
Terapiassa käyneellä ystävälläni menee nyt paremmin. Ainakin hän on oppinut tunnistamaan itsestään ne kieroutumat, jonka viisitoista ensimmäistä elinvuotta iskostivat hänen mieleensä. Vai onko sittenkin niin, perhe olikin vain näppärä syntipukki todellisen itsetutkiskelun sijaan? Voisiko vika olla ihan omassa persoonassamme?
5 kommenttia
Karoliina Sallinen
29.8.2010 20:36
En osaa muiden puolesta vastata, mutta minun blogini ystävät ja muutkin henkilöt ovat kyllä todellisia. Seksiblogin aikaan monet kavereiden tekemiset sai aikaan blogi-idean.Nyt kirjablogissa menee niin, että ensin luen jonkin teoksen, ja sitten se useinkin tuo mieleeni jonkin tosielämän tapahtuman.
Ja ei mene hermot! Kavereista on vain hauskaa, jos jaksan pohtia niiden elämää ihan blogeissa asti :)
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Lumiere
29.8.2010 21:31
Ei yllätä. Se sen sijaan yllättää, että moni itseään ihan älykkäänäkin pitävä ihminen ei osaa ajatella pidemmälle.
Oppimista on monenlaista. Se, mitä kokee lapsena, ei tarkoita automaattisesti sitä, että toistaa noita oppeja ja kieroutumia myöhemmin. Lapsuudenkokemuset voivat myös opettaa näkemään sen, millainen ei halua olla. Tunnen paljon eläviä esimerkkejä tällaisesta lähipiirissäni.
Mielestäni tuo ”rasitteiden” siirtäminen seuraavalle sukupolvelle on vähän sama kuin väittäisi alkoholistiperheen lapsista tulevan alkoholisteja. Se ei ole totta.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
30.8.2010 11:00
Sitä voi miettiä onko persoona sairaan, addiktoituneen, julman ja läheisriippuvan perheen tulosta vai onko kaikki lapsen syytä joka ei osaa käsitellä tuskaisen perheen todellisuutta... -ei kannata muuten kirjoittaa aiheista joista ei oikeasti voi mitään tietää.
Vastaa kommenttiinJa sen terapian tarkoitus ei ole ymmärtää vaan läpielää menneisyys jotta siitä vapatutuu ihan aidoti ja tunnetasolla. Vain näin voi todella vapautua taakasta.
Kiitos ja anteeksil
Vastaa kommenttiin
Karoliina Sallinen
30.8.2010 11:49
Geneettiset periymät ovat asia erikseen. Ne eivät suoraan määrää jotain tiettyä piirrettä, mutta toki joissain tapauksissa vaikuttavat.
Suuria perheen ongelmia taas nykyihminen useinkin osaa jo käsitellä ammattiauttajan kanssa, ja se voi tietenkin katkaista kierteen. Eri asia on kuitenkin sellaiset perheen omat vakiutuneet tavat, jotka eivät ole "sairaita", mutta vaikuttavat silti elämään. Esim. koskaan ei pyydetä anteeksi, vaan töppäilyt hyvitetään vaikka hyvällä ruualla. Tai: Lapset eivät joudu tekemään rahan eteen mitään, kesätöissä ei käydä ja tulevaisuudessa oman elämän talouden pyöritys voi tuottaa tuskaa (tosin monelle äitin ja isin rahapussin nyörit avautuvat myös teini- ja opiskeluvuosien jälkeenkin)....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
6.9.2010 16:16
Jos koiraa kasvatetaan huutamalla, potkimalla ja sulkemalla se kellariin, niin yleensä siitä tulee epäluuloinen, aggressiivinen ja/ tai ahdistunut. Miksi siis lapsen pitäisi osata käsitellä tuollaisia kokemuksia analyyttisesti ja viileästi jälkiä jättämättä?
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin