Luku 7, jossa ei olla luettu Jan Guillouta

Kilpailen tänä vuonna Ruotsin suosituimmassa tietovisassa. Sen nimi on På spåret ja siinä kysytään yleistietokysymyksiä jotka liittyvät löyhästi johonkin kaupunkiin. Jokaisessa jaksossa yksi kaupungeista sijaitsee Ruotsissa, ja viime perjantaina kauden ensimmäisessä jaksossa (jossa en siis itse esiintynyt) tuo oli juustomaakunta Västerbottenin Falköping. Ohjelmassa kysyttiin muun muassa, minkä niminen luostari, myös Arn-romaaneista tuttu, sijaitsi keskiajalla Falköpingissä?

Meillä Riihimäellä kotikatsomossa (kaapelipaketista kun löytyy myös SVT 1) kukaan ei osannut vastata kysymykseen, sillä kukaan meistä ei ole lukenut Jan Guilloun keskiaikaseikkailubestsellereitä. Televisiossa muuten hyvässä iskussa oleva joukkue, johon kuului pitkän linjan uutistoimittaja Helene Benno ja kuvataiteilija/koomikko Peter Apelgren olivat ihan yhtä uunona. He eivät suoraan sanoneet, että helvetti, emmehän me nyt SELLAISIA KIRJOJA LUE, mutta jotakin sen suuntaista taisi päästä lipsahtamaan.

Bennoa ja Apelgrenia vastaan kilpailivat 70-luvun Tukholman yökerhokuningatar Alexandra Charles sekä kirjailija Björn Ranelid. Ranelidkaan ei ollut lukenut Guillouta, mutta Charles oli – "tietysti". Hän muisti tosin luostarin nimen väärin, eikä kysymyksestä herunut pisteitä. Whatever. Kiinnostavaa tässä on, ettei Arn-tuntemus nolottanut Charlesia lainkaan. Charles on nykyään arvostettu kansanterveyslobbyisti, mutta hän ei ole korkeasti koulutettu kulttuurisnobi; hän on normaali ihminen.

Jaksoa seurasi Ruotsissa yli kaksi miljoonaa katsojaa (sekä jokunen tuhat Norjassa, Tanskassa ja meillä Suomessa). Niistä ehkä miljoona lienee Guillou-faneja, monet agentti Hamiltonista kertovien Coq Rouge-kirjojen ajoilta asti. Fiktiivisen Arnin seikkailuja voi seurata Ruotsissa mm. Arn-ryhmämatkoilla tai kotona ihan DVD:ltä – kirjoistahan tehtiin kaksi huiman kallista seikkailuelokuvaa. Minua, muka popkulttuurin puolestapuhujaa, hävettää myöntää, etten minäkään ole lukenut Guilloun fiktiota riviäkään. Leffoista olen nähnyt pari kivan näköistä taistelukohtausta ja Timotei-shampoomainokselta näyttävän nuoriparisöpöilyn.

Tämä on sikäli erikoista, että pidän genrekirjallisuudesta paljon. Tällä hetkellä seuraan historiallisista sarjoista esim C.J. Sansomin Shardlake-kirjoja, jotka sijoittuvat Henrik VIII:n Englantiin, ja rakastin aikoinaan Scottin typerää Ivanhoeta silmittömästi. (Olen totaalisesti TEAM REBECCA, Rowena on ääliö). Luen ajoittain typerääkin fantasiakirjallisuutta, ja hätätapauksessa aika särmittömiä dekkareita. Guillouhun en kuitenkaan ole alentunut, koska… niin… no. Arnithan ovat sivistyneiden ihmisten mielestä huonoja. Mutta mistä minä tietäisin? En käsittääkseni tunne ketään, joka olisi niitä oikeasti lukenut. En ole myöskään lukenut niistä yhtään arvostelua.

Kerran kyllä teki vähän mieli vilkaista tuota ruotsalaista ristiritaria. Nimittäin kun luin netistä miehestä, joka oli ottanut nimekseen Julius Andreas Gimli Arn MacGyver Chewbacka Highlander Elessar-Jankov. Hei, tuo kundihan pitää monista samoista asioista kuin minä, ajattelin. Vaikuttaa tykkäävän myös Arnista. Kummallista. Sitten katsoin kuvaa ja päätin jättää tyypin tarkoituksellisen emuloimisen vähemmälle. Mikä on silkkaa, lapsellista nörttijuudastelua. “Mä ole ehkä nörtti, mutta mä en ole yhtä nörtti kuin tuo.” Olenpas. Aargh.

Oletteko te lukeneet Arn-kirjoja? Pitäisikö minun? Valaiskaa minua! Ja jos teillä näkyy SVT, tervetuloa nauramaan mun tiedonpuutteelle huomenna perjantaina kello yhdeksän illalla.