Blogi

"Kun sä saat mitä tilaat
niin pidä varasi.
Kumpi Jeesus vai Piru
muutti veden viiniksi?"

Ismo Alanko teholla- seitsemän päivää.

Olen jotenkin aina tykännyt Ismo Alangon biiseistä. Loistavaa sanojen käyttöä ja kundilla karismaattinen ääni.

Viime yönä heräsin taas kylmyyteen. Voi kettu! Luulin jo tulevani terveeksi ja sitten alkaakin kylmyys ja köhä uudestaan. Täytyy kokeilla vanhaa kunnon "sarvikuonoa" ja huuhdella ontelonsa suolavedellä.

Toivottavasti ei taas tule jonkinasteista tulehdusta. Jää muuten neurokoe väliin tiistaina.

Eli tänään testi yleiskunnosta duunissa, miten ääni kestää ja huomenna mittaillaan tulosta. Jos joku tulehdus niin luultavasti äänihuulet uhreina. Granaattiomena kurkussa ja kauhia köhä. Onneksi yskänlääke jeesaa joskin tämä duunipäivä ei välttämättä ole paras ratkaisu. Pyrin siis puhumaan vähemmän ja pysymään kassan takana ja korjailemaan vain laseja.

Siispä Ismo Alanko Teholla- Räkäistä ja tarttuvaa.
"Paha päivä- Vitut siitä
Paska päivä- Vitut siitä...
Se ei riitä lannistamaan urhoollista soittajaa!"

Normi asenne vain kehiin ja baanalle! Tämä tyttö ei pienestä lannistu ja vain luuserit jäävät tuleen makaamaan! HA!

*Vimmattu laittautuminen kylpyhuoneessa: Suoristusrauta heiluu kilpaa ripsivärin kanssa*
----------

Päivän ajatus:

Katsoi muutama päivä sitten dokumenttia moniavioisuudesta. Siinä esiteltiin niin hyviä kuin huonojakin puolia kyseisestä liitosta. Vaatii ensinnäkin paljon jaettavalta henkilöltä, jotta huomiota riittää muillekkin ja perheen elättäjältä varsinaisen suurta taloudellista panosta.Mitäs jos useammat naiset/miehet eivät tulekaan toimeen? Siinä sitten tuomariksi vielä?

Normaalia rataansa, ajatukset eksyivät siihen, että pystyisinkö minä moiseen?

- En todellakaan ala selvittelemään useamman miehen välejä ja yhdessä mustasukkaisessa uroksessa on jo yleensä riittävästi tekemistä ja ynnää kuvioon vielä koulu/työ/harrastukset. Voi luoja!

-Entä jos olisin yksi vaimoista? Hmm... EI TODELLAKAAN ONNISTU! Naiset joukkiona on pahin selkäänpuukottaja ryhmittymä! Kauheaa ajatella asuvansa useamman naisen kanssa läheisessä suhteessa ja jakaa vielä sama ukko?! Sen verran huomion kaipuinen yksilö olen, siis vaikka en ole vieressä 24/7, on huomiota saatava silloin kun sitä tarvitsee! Ja toiset naiset ukkoni kimpussa?! Ei onnistu!

Tämä tyttö on kyllä sellainen nainen, josta äidit varoittelevat poikiaan ja joka pikkusormen lisäksi vie koko miehen mennessään! Paratiisi ja Helvetti samassa paketissa. Kirous ja siunaus.

Haaremi ei todellakaan kuulu yhtälöön.

Kai moniavioisuus on tarkoitettu enemmän ryhmässä viihtyville yksilöille, jotka lammasmaisesti seuraavat muiden mielipiteitä ja ideoita, sekä tarvitsevat johtajaa, tai siis niille, jotka tykkäävät johtaa lampaita? Ha haa... Kukin tyylillään.

-------

Ahdistaa. Ahdistaa koulusta pois oleminen. Ja vielä lempi tuntini!!! Osteopaattisen hoidon filosofiaa, diagnostiikkaa ja vielä tekniikka. JSUS! Ahdistaa kun ei ole ollut tunneilla! Vaan kotona jumittamassa, lukemassa ja pakkaamassa...

Olen enemmän tekojen kuin sanojen nainen, joten: AHDISTAA!

Opettajat saavat elämänsä sydärin, kun meitsi pomppaa rinnuksista napaten syliin ja vaatimalla vaadin "Kerro kaikki! SIIS KAIKKI! Tahdon tietää! Pherkhele! NÄYTÄ!"

*Itseksensä mutisten raahautuu kylpuhuoneeseen viimeistelemään lookkiaan*

Lauantai aamu meni kahvitteluissa, kun mummini, tätini ja mummini sisko tulivat kyläilemään ja katsastamaan huonekaluja.

Nyt voin sanoa, että MYYTY!

Helpompi tavara-vapaampi elämä edessä idän syövereissä.
--------

Tytöt tulivat kanssa herkuttelemaan ja tuijottelemaan leffaa. Aikamoinen taidepläjäys oli ja sain kuin sainkin tytöt innostumaan muuttamisesta!

Vietiin sitten reilusti rojua uuteen asumistooni.

Mahtava fiilis oli siinä purkaa ja laittaa ystävien kesken samalla juoruillen mitä mieleen tuli ja heittäen hervotonta huumoria.

Sitten tapaus kahdet miesten kengät+sirot naiselliset pikkumyy kengät. Siis kuka helvatta asuu naapuri huoneessani, eikä avaa ovea edes kun siihen koputetaan?!

Katsos raukka paran avain oli edelleen lukossa ja ajattelin ilmoittaa ystävällisesti, että jos olisi sattunut huomaamaan moista mutta ei niin ei...

Hei oikeasti. ei vaan voinnut kävellä sisään, kun kuka tietää mikä näky olisi edessä ollut?!

Ha haa..

*viheltelyä ja silmien pyörittelyä*
---------

Pakko vain purkaa ja purnuttaa:

Itä herätti muistoja.

Muutama vuosi takaperin kun olin eronnut ex kihlatustani ja tapailin siihen aikaan ihan ok:n oloista kaveria tapahtui kummia.

Ex-kihlattuni lähetteli ruusuja ja sehän sai silloisen nykyiseni raivon partaalle. Uhitteli tapolla etc. Sairaat piirteet tulivat esille ja silloista asuntoanikin hajoteltiin ja kundi muuttui totaali psykopaatiksi mustasukkaiseksi hirviöksi.

Kun lopulta erosin tuosta kundista tipautti ex-kihlattuni tuntojensa tuloksen (Nipun täyteen kirjoitettuja sivuja) postiluukustani. Lukemani sai minut itkemään.

En muista paljoa tuosta hetkestä. Muistan vain istuneeni polvillani lattialla selaillen ympärilleni lennelleitä sivuja silmät kyynelistä sokeutuneena.

Noissa papereissa oli enemmän sanoja kuin mitä ex-kihlattuni käytti koko yhdessä olomme aikana ja tuosta tapauksesta muutaman kuukauden jälkeenhän yritimme uudestaan.

Paha kyllä: Suoritin paperipäivänä tunteitteni rituaalimurhan.

Välineet: Kattila, kaikki kuvat meistä yhdessä, kaikki nuo paperit, kirjoitukseni päiväkirjastani ja stidi boksi.

Ilta oli kaunis kaikessa kesän komeudessaan ja aurinko vajosi punaiseen hehkuun. Parvekkeella pikkuisessa kattilassani roihusi tuli, kuten silmissäni ja lukitsin tunteeni lukkojen taakse ja kadotin avaimen yhdessä yössä.

Kuten arvata saattaa, ei uudesta yrityksestä tullut mitään, koska en kyennyt häntä päästämään lähellä kuten ketään muutakaan joihin tapauksen jälkeen olen törmännyt.

Uskon, että jotain on tapahtunut. Sillä en todellakaan ole muistanut noita papereita, sitä kattilaa ja sen psykopaatin eagointia ex-kihlattuuni viime vuosina.

Nyt muistoni purkautuvat esille.

Olenko vihdoinkin alkanut käsittelemään asioita vai päässyt monen tekijän yli?

No kuka tietää?! Joka tapauksessa tästä vuodesta tulee mielenkiintoinen!

--------

BTW: Mr. Hunks on eksynyt jälleen mieleeni.

Kyllä. Minulla on jotain pientä juttua maailman sydämmellisemmän kundin kanssa, jonka hymy sulattaa ikijäänkin, mutta samaa kipinää ei löydy kuin mr. Hunksin kanssa, jonka elämäntilanne on sitten mitä eksoottisin etc.

Aina kun tätä sydämmelistä kaveri miettii nousee hymy huulille, mutta kun Mr. hunksia miettii niin voi jumalauta kun sydän pamppailee, on pakko vetää henkeä ja maailma hämärtyy hetkeksi.

Sattumalta häneen varmasti törmään joskus varsinkin tulevalla asuinalueellani tai aina niin rakkaassa Bakersissa...

Ei sitä voi muuta kuin kirota tuuriansa miesten suhteen: Sitten kun kipinää ja sitä jotakin löytyy: "Kriisistä kriisin kuljen komein askelin...".
Voi Jsus!

Pystyn hyvin samaistumaan Passion hedelmän rooliin seuraavassa pätkässä:
http://www.youtube.com/watch?v=axMVJpd3pY0&feature=related

FLA toiminta herättää kymysyksiä.

Itse kannatan erillaista ratkaisua ja vastaukset vaadittuihin kysymyksiin tulisi suorittaa.

Onhan kyse varkaudesta, mutta syyt tämän teon takana ovat sen verran suurta kaliiberia, että mikä ettei.

Suuryritysten tulisi olla kykeneviä vastaamaan kysyttyihin kysymyksiin ja avoimempia tiedon antamisesta ihmisille.

Kuitenkin FLA:n esittämä kysymys numero neljä herätti ajatuksiani.

4. Miksi ette kanna vastuuta edustamanne ruokakulttuurin seurauksista? Miksi ette pyri toimimaan liikalihavuutta, diabeettestä ja niiden seurannaissairauksia ehkäisevällä tavalla?

Ihmisiä tuntuu vaivaan kansallinen idioticus syndrooma. Tarkoitan vain sitä, että paha olo/lihavuus/taudit jne. ovat AINA jonkun muun syytä. Ympäristö, vanhemmat, kaverit jne.

McDolandshan on syy pää kaikkeen bursan ja ranejen vetämiseen ja siitä seuraaviin ongelmiin.

TOTTA on, että McDonaldsilla on velvollisuus kertoa ja tiedottaa ihmisille avoimesti tuotteistaan ja teoistaa, sekä sen tulisi kantaa vastuunsa konseptinsa tuottamasta pikaruokakulttuurista, mutta eikö ihminen itse ole lopulta vastuussa siitä mitä suuhunsa laittaa?

Maailma on tietoa täynnä ja tieto on saatavilla, kunhan vain osaa etsiä sitä. Kuka väittää, että opetuksemme koulussa etc. on niin paskaa, ettei ihminen itse opi etsimään vastauksia kysymyksiinsä? Etteikö ihminen itse oppisi kyseenalaistamaan median sanomaa/muiden sanomisia ja ajattelemaan itse.

Jumalauta! Onko kaiken takana puhdas laiskuus ja piittaamattomuus?! "Vittu kun vaan ei kiinnosta!" ja sitten taas syytetään muita kun ollaan vedetty viinaa siihen malliin, että maksakiirroosi painaa pahemman kerran ja rasvainen ruoka on lisäksi tukkinut verisuonet. IDIOOTIT!

Kirjoittamani teksti luultavasti herättää ajatuksia ja erinnäisiä mielipiteitä, mutta omassa skaalassani älykkyyden merkki on myös itsestään/kropastaan huolehtiminen.

Voit olla kuinka nero numeroiden ja tietotekniikan ihmelapsi, mutta kai nyt apinakin tajuaa, että se ruoka vaikuttaa moneen asiaan ja ihmisen evoluutio ei ole vielä tavoittanut dataamiseen sopiva ergonimista fyysistä olomuotoa ja kroppa tarvitsee sitä perkheleen liikuntaa ja mielikin sosiaalista aktiviteettia?!

JUMALAUTA!!!

Ihmiset aina vain vaativat lisää omaksi hyväksensä olematta valmiita itse tekemään minkäänlaista työtä minkään eteen.

Ensimmäinen askel on ajattelu muiden asemasta, mahdollisesti myös globaalissa mittakaavassa?

Se maailma ei pyöri oman napasi ympärillä...

Parisuhteessa:
-Nainen ei ymmärrä kun mies ei samantien avioon astumisen jälkeen ryhdy täydelliseksi vaan pelaa edelleen pleikkaa ja vetää bisseä.
- Mies ei ymmärrä naisen vastahakoisuutta kyökkipiian rooliin ja sitä, ettei välttämättä heti ole messissä kundin katsoessa fudista bisse kädessä ja ehdottaessa naikkoselle vähän poskeen ottoa.

Siis voi Jsus.

Työttömänä saa enemmän rahhoota kuin pätkätöistä niin miksi vaivaitua? Kivempi vetää vaan sitä viunaa päivät pitkät ja hengailla.

Ja pakkohan on tuputtaa omaa maailman katsomustaan muille!!!
Kuulin tulevilta kämppiksiltäni erikoisesta huoneeni ex-asukkaasta joka puhui vegaanin elämän edestä oikein paasaten ja syyttäen muita lihan syönnistä. Voi Jsus...

Asiallinen väittely on jees niin uskonnossa kuin etiikassa mutta ÄLÄ tyrkytä omia ajatuksiasi muille vaan jos haluat käännyttää: Istuta ajatuksen siemen!

Tässä linkki mielestäni varsin hyvään pohdintaan kasvissyönnistä.
http://dharmapiste.blogspot.com/2010/01/kasvissyonti-vs-lihansyonti.html

Ja tässä sitten vegaaniliiton historia isku kasvissyönnistä:
http://www.vegaaniliitto.fi/vegaia/1994/talvi/vegaia494historia.html
Propagandamainen pulpahtelu ja aivopesu/ylistäminen välkkyy tekstissä ja mielenkiintoista puolustamista: "fiksut ihmiset historiassakin on ollu vegaaneja stna!" Onneksi löytyi lähteet tekstille, joskin saatan hieman kyseenalaistaa nitä. (Kohta siitä, ettei Tanskassa olut Espanjantaudin yhtäkään tapausta voi johtua ihan muistakin asioista kuin kasvissyönnistä... Huokaus....)

Itse syön lihaa. Pääasiallisesti kyllä kanaa ja kanaa. Soijakin maistuu. Tofu on herkkua jne. Tiedostan mitä syön ja pyrin luomulihaan jne. Tiedostan, että kasvisten lisääminen yleiseen ruokakulttuuriin on yksi tehokas keino vaikuttaa tulevaisuuden ongelmiin, mutta liha kokonaan pois?..

Okei. Jos vaikka ryhdyttäisiin lakto-ovo-vegetaristeiksi. Hjuva hjuva- kuka sitten syö ne kanat, kun aika koittaa ja lehmät? Munat ja maitokin tehotuotetaan. Vaikka olisikin ns. vapaiden kanojen kanala, niin on se silti tehotuotantoa. Eikö ole järkevää käyttää eläimestä kaikki osat? Eikö se olisi luonnonmukaista? Mites soija? sekin on nykyään niiiin geenimanipuloitua ja ties mitä!

No mutta tästä voidaan väitellä ikuisuuksia.

Itse kunnioitan luontoa ja jos kasvisyöntiä perustellaan eläinten kärsimyksellä niin mites vilja? Hedelmät? Vihannekset? Pakko lääkitään isommiksi ja geenimanipuloidaan ties minkälaisiksi.

Kuka väittää ettei kasveilla ole tunteita?!

Joidenkin tutkimusten mukaan kasvit kasvavat paremmin kun niille keskustellaan ja niitä huomioidaan. Eikö niiden tehotuotanto ole väärin?!

Lupaan lisätä linkin näihin tutkimuksiin kun ne löydän.

Eikö olisi vain fiksuinta lisätä kasviksia ruokavalioonsa ja pitää se mahdollisimman puhtaana? Ei lisäaineita ja kuitenkin välillä kuormittaa kroppaansa esim kahvilla/alkoholilla jne.

Tervettä vain pitää puolustusta yllä! *hihitystä*

En tuomitse ketään ruokavalion perusteella

No mutta näitä edelleen pohtien perjantai yönä, vettä siemaillen ja flunssaa parannellen....

Päräyttävät pari päivää ahdistuksen ja hurmoksen vallassa.

Flunssa ei anna mitään anteeksi ja siksi uusien verhojen vieminen uuteen huoneeseeni kostautui voimattomuudella.

Tänään oli pakko hakea lipasto kierrätyskeksuksesta ja jumbe, että voi voimat olla kadoksissa!

Mutta pakkohan se oli raahata ja thank god hyvä ystäväni oli mukana jeesaamassa. Luultavasti auttelee lauantainakin ja minä lepään nyt ainakin nämä pari päivää ilman roudaamisia etc. Pakko saada itsensä kuntoon.

Pakko laittaa muistikirjaan ylös seuraava:

"Hoida asiasi kuntoon kuin ennenkin, mutta ÄLÄ AINA esitä helvatan superwomania vaan pyydä jopa niihin pikkusilta vaikuttaviin juttuihin APUA!!! Kun niitä kertyy taas tuhansia ja tuhansia ja sit auttelet muitakin stna..."

Enään ei vaan jostain syystä luota toisiin ja on joku helvatan näyttämisen tarve. Kai sitä on pakko opetella taas avoimeksi heikkoudestaan. Ei aina voi jaksaa.

Siis kaivamaan sitä tyttömäistä heikkouttaan kaiken tämän fibroottisen kudoksen alta...

-----------

Muuten mahtava tapaus toi Ronald McDolandin kidnappaus Ruoholahdesta ja vaatimukset, mitkä esitettiin. Ei voi muuta kun nostaa hattua tädille ja sedille.

ASIAA! Power to the people!

Nyt taas sitten menee pakkaamiseksi ja tavaroiden pois heittämiseksi.

BTW:Myynnissä on loistava sohva, sänky ja keittiön talonpoikaismallinen kulmakaappi ja siihen sopiva ruokailuryhmä!

----

Kuten odotettua:

Kaiken sen stressaamisen ja jännityksen takana odotti mehevä flunssa tuloansa. Kun puolustusasetelma ja andrenaliinin kyllästämä selviytymisvietti väistyivät tieltä, kääriytyi tämän yksinäisen ja arpeutuneen pienen sydämmen ympärille parasetamolin, sekä coolixin höyryinen villavaippa.

Olo on raukea mutta onnistunut. Yksi askel lähempänä tavoitetta!

-------

Olen joskus tainnut mainita olevani sukuni mustalammas?

Syyt:

1. En ole koko aikaisessa työssä, vaan opiskelen.
2. En ole vielä pariutunut.
3. En erakoidu vain lähipiiriini ja odota muiden vierailua: Minä vierailen ja kyläilen, sekä pidän yhteyttä.

Ajattelin lisätä listalle vielä seuraavat kohdat:

- En tyydy tilanteeseeni vaan teen jotain asioilleni.
- En pidä kaikkea sisälläni ja päästä asioita ulos ainoastaan päissäni.

Nämä valitettavasti pitävät paikkansa, mutta näin teksti muodossa voivat antaa väärän kuvan.

Kiroukseni ja siunaukseni: Oma sukuni ja perheeni.

Vaikeita tapauksia. Vahvoja persoonia. Raakaa ja viiltävää kylmyyttä niin tarvittaessa. Draamailun mestareita. Sosiaalisia pörhiäisiä. Helposti rakastettavia, mutta myös vihattaviakin.

Sukuani ei voi olla rakastamasta.

Joka puolelta löytää tavallista pullantuoksuita menijää beigen ja ruskean, harmaan erisävyissä. mitään persoonaa ei löydy, muttei mitään sanottavaakaan.

Elämä on yhtä vuoristorataa sukuni kanssa.

Eilen kohtasin perheeni matriakan kasvoista kasvoihin kertoakseni muutostani.

Hänen silmiinsä muodostui lasinen pinta ja kahvilusikka sekoitti vinhasti ruskeaa katkeraa lientä. Huulten ääriviivat tiukkenivat.

"Siinä meni hyvä koti! Aina sä rikot kodin ja rakennat uudestaan. Sun pitäis nyt josku vähän laittaa pakkia noihin sun ratkaisuihin. Oot kyllä sellanen tuulispää! Ja radikaalien ratkaisujen tekijä... hmph.... Siitä pidät kiinni, että kun naimisiin meet niin pysyt siinä! Harkitset sitten kunnolla ennen kuin sanot kyllä. Niin teet!"

Hetken hiljaisuus ja leipien mutustamista. Ryystö kupista.

Katse muuttui jälleen ja puheen pulputus muitutti taas saippuakuplia:
"Mihis me saadaan sun sänky jne. Jooh... mä soittelenkin jo... joooh... sit se sohva. Minkäs värinen se oli? okei.. joooh..."

Tässä vaiheessa tokaisin, "Mummi kuule. Heti oot jo myymässä ja laittamassa asioita käyntiin, isällä on sama piire. Kyl se taitaa sulta periytyä tää impulsiivisuus ja action ennen turhaa ajattelua. Mulla vaan se kerrotaan hiukan eri potenssissa..."

Isäni haluaa pitää minulle puhuttelun. Tulevaisuudesta jne. Vaikka olen jo useasti sanonut, etten tänne jää vaan luultavasti suuntaan ulkomaille tai sitten Kuopion lääkkikseen.

Isäni 2. kriisi. ilmeisesti?

1. kriisi oli muuttoni pois kotoa. 3. kiisi tulee kun menen naimisiin tai saan lapsen? Who knows.

Saattaa olla että levottomuuksissani jää koskaan aloilleni ja vain nopealiikkeinen kolmijalkainen pysyy perässäni.
------

Serkkuni kävivät kylässä. Toisen näin 11-vuoden tauon jälkeen viime syksynä ja toisen tänään.

Ihania ihmisiä ja huomaa mummon piirteitä molemmissa. Suu käy ja mielipiteitä riittää! Tunteet myös vetävät yhtä vuoristorataa ja siksi ihmissuhteet ajottaista draamaa.

Kauheata mitä ihmisille voi lapsuudessa tapahtua. Lasinen lapsuus ja väkivaltaa.

Olen kuitenkin onnellinen heidän puolestaan. miehet jotka rakastavat ja lapsia jo. Aivan mahtavaa!

------

Ystäväni kertoi olevansa raskaana (odottaa esikoistaan) ja oli hieman sekaisin edelleen. No more disco diivailua ja biletystä. Jotain uutta kuvioihin.

Ehdottomasti tuen ystävääni. Mennään leffaan, uidaan, syödään ja jos joskus menemme porukalle muutamalle napataan hänet mukaan tanssimaan limpparilla.

Pahinta mitä voi tehdä on se että ystäväpiiri kääntää selkänsä ja tyttö, joka raskaaksi tuli erakoituu.

Olen todella onnellinen hänen puolestaan, koska tämä on juuri sitä mitä hän haluaakin ja lupauduinkin jo lapsenvahdiksi.

Kaiken tämän keskellä minä pakkaan ja muutan soluun asumaan valmiina näyttämään kynteni maailmalle.

Solusta BTW: Aivan mahtava! Siisti! Tilava! juuri sopiva. Jopa oma pieni "ranskalainen parveke". Keittiö ja olkkari ovat myöskin siistejä. Jee jee!

Vaikka pelottaakin se, mihin soppaan taas lusikkansa pistää (Alueella paljon tuttuja) niin kuitenkin on olo, että teki oikean ratkaisun.

Nyt täytyy auto (Paku) vain hommata jostain ja joku muuttamaan!

Voittaakseen onn otettava riskejä ja sehän ei pelaa joka pelkää?.. *simän isku ja veikeä virnistys*

Koskaan ei tiedä mitä saa.

Sain kuin sainkin solukämpän. Omalla kylppärillä! Ha haa! *Pieni lantion-sheikkaus-voitto tanssi*

Koko viikko ollut kylläkin yhtä alamäkeä. Laskuja, ihmiset ympärillä ihan sekaisin, oma ahdistus ja epätoivo.

Onnittelut sile, joka lähetti kuin lähettikin nämä kiroukset niskaani. Osu ja uppos!

Mutta eikös ole aina sanottu, että pohjalta on tie ylöspäin jne.?

BTW Hyvän ystääni kanssa iltaa istuessamme sain hetkellisesti hänen vihansa osakseni. kyllä. Menin paljastamaan, että opin Amadeus järjestelmän käytön aulaemäntä/sihteeri hommissani muutamassa päivässä ja hänhän huudahti: "Stna! Väitätsä, että sä opit sen järjestelmän, kun jotkut melkein jätti koulun kesken sen järjestelmän takia?!.." Tätä vuodatusta seurasi 1,5h mykkäkoulu.

Nyt asiat ovat kyllä hyvin ja olemme edelleen loistavissa väleissä mutta silti... *huokaus*

Onko minun tulevaisuudessa tosiaan peiteltävä todellista itseäni ja taitojani?! Enkö saa olla oma itseni?! PHRKLH! *kiroamista perä pohjan Peran tyylillä*

Säikytän miehet ympärilläni, joiden huomion olen saannu kikatuksella/tanssillani ja rinnoillani, paljastamalla omaavani aivot ja tuhoan ihmissuhteeni sillä, että kerron oppineeni nopeasti/tajunneeni jonkun jutun nopeasti, sekä puhumalla suoraan kaikille mitä mieltä olen asioista?

AAARGH! Ei ole helppoa ei. Mä en niin kuulu tänne! *Epämääräistä päätä pöytään hakkaamista*
--

Solu sitten sijaitsee rakkailla lapsuuden alueillani. Pelottavan tuttua seutua ja jumalauta.

1. Ex-kihlattuni asuu alueella nykyisensä kanssa.
2. Mr. Man A.K.A "jumalaista seksiä" asuu alueella.
3. Puolet lapsuuteni tutuista asuu alueella
4. Yksi niistä kahdesta, jotka voisin ampua/suolestaa/lahdata jne. asuu tietysti suurella todennäköisyydellä edelleenkin alueella...

Voi Jsus.

Mielenkiintoinen kevät edessä.
--------

Kaiken harmauden keskellä törmää hetkellisiin kultaisiin kimalluksiin.

Tajusin taas yksi päivä kuinka rakastankaan alaa jota opiskelen ja kouluani. Opettajat ovat rentoja ja hoidin kuin hoidinkin jo ensimmäistä potilastani. Aluksi tapani mukaan hieman jännitin, mutta kun sain käteni potilaaseen tiesin tasan tarkkaan mitä tehdä. Kyllä kroppa aina käsilleni sanoo mitä kaipaa.

Isäni ymmärsi tilanteeni ilman hillitöntä draamaa ja avustaa minua hiukan helmikuun ajan, koska joudun maksamaan normi vuokran lisäksi solun vuokran ja vuokratakuun. Olen edelleenkin hieman kummastunut miten isäni suhtautui asiaan niin rennosti. Kerroin tilanteen suoraan ja juttelimme niitä näitä. IHME! Todellakin IHME on tapahtunut. Tuo keskustelu poisti 1000kg harteiltani.

-------

Kun pääsee tekemään niin kuin sisäinen ääni sanoo, tuntee olonsa ei vain varmemmaksi vaan myös vapaammaksi.

Pakko myöntää, että elämäni tälläisenaan ole aina yhtä herkkua. Se että romanttiset suhteeni saavat aina omituisia käänteitä sinänsä riittää jo vaikuttamaan yleiseen vireystilaan, mutta lisätkää soppaan vielä finanssi puolet. Siis VOI JUMALAUTA! Eikös sen pitäisi mennä niin, että jos tuuria ei ole rakkaudessa niin rahassa ja visa versa?

En todellakaan usko, että kohtaloni täyttyy täällä vaan jossain ihan muualla, jossa minua eivät rajoita toisten mustasukkaisuus ja hallinan tarve.

Eikä myöskään se, etten voi näyttää todellista minääni ja taitojani. Tai no persoonani on jatkuvasti esillä ja sitä en peittele, mutta se että joudun piilottelemaan asioita joista tiedän ja asioita mihin kykenen syö sisältä ja paljon.

Olkoon se siis tavoitteeni. Tahdon päästä siihen pisteeseen, ettei minun tarvitsisi peitellä osa-alueita itsestäni vain muiden takia.

Nukkumaan vamos!

Hepuliin auttaa treeni. Sanokaa mun sanoneen!

Hikeä vuotaen puhumista mikkiin komentaen ihmisiä englanniksi jaksamaan (hauskinta on ehkä ajottaisen black outit, kun unohtaa basic sanaston...) ja ottamaan itsestänsä kaikki irti.

Nyt rauhallisempi mieli ja teinkin jotain tilanteelleni.

Huutakoon koko suku ratkaisulleni, mutta rajansa kaikella: Tämä tyttö haki HOASin solua! HA!

*Pää pystyssä varmaa, haastavaa tujotusta peiliä kohti*

Tulkoon vaikka kuinka kusipäisiä kämppiksiä. Kyllä tämä tyttö keinot tietää ihmisten opettamiseen jne. Ghetossa oppii aina kaikenlaista kivaa... *Muahahhahahhaa*

Joo eli soluun muutto mahd. parin kuukauden sisällä edessä.

Vaihtohakemuksia myös halvempiin asuntoihin tehty, mutta mielummin kyllä HOASille, niin tulee sekin puoli nähtyä.

Täytyy vaan myydä suunnaton määrä omaisuuttansa pois, että saa soluun roudattua vain tarpeellisen, mutta sehän on vain hyvästä. Helpompi lähteä jättää Suomi taakse ja ei ole niin pakkomielteinen omaisuuttansa kohtaan. Vapauttavaa eikös?

Sitä paitsi aikataulunihan ovat yleensä niin hektisiä, ettei kotona tule vietettyä aikaa paljoakaan, joten mikä ettei?...

Jälleen raa-an väkivaltaiset kuvat täyttävät mieleni. Aina ysimillisen käyttämisestä perinteiseen moukariin.

Khylli. Exänihän se syynä ja maksamaton velka. Stna. Jälleen kuulee mitä ihmeellisimpiä tekosyitä.

(En vihaa kaikkia eksiäni, joskin moneen väärään mieheen on tullut törmättyä. Kaikki agressioni ruummillistuvat kahteen ihmiseen, joista tämä velallinen on yksi.)

Pahinta kaikessa on tuon kundin tämän hetkinen "vanha suola janottaa"- asenne.

Jo muutaman vklp:n ajan tullut yöllä soittoa missä menen ja voiko tulla yöksi, kun on lähempänä kaikkea ja voi nukkua sohvalla ja diipa daapa.

Öööö.... ET!

------

Tämä päivä kului ahdistukseen. Vällyjen välissä orpona ja niin yksin. Kun ryömin esiin, kolautin jalkani ensin opiskelukirjoihini ja muistin taas minkä puolesta tässä taistellaan.

Olo on jo parempi. Visioita luotu ja suunnitelmiä tehty.

Se mitä on aikaisemmin minulle tapahtunut ja kaikki vaiheudet, joita nyt kohtaan tulevat tulevaisuudessa olemaan minulle vain eduksi. Se mikä ei tapa, vahvistaa.

Mitä voisin muiden töiden ohella vielä tehdä ovat yölliset promo hommat yökerhoissa, juontaminen, karaoken vetäminen ja tausta tanssijana toimiminen. Aamuyön hesarin jakoakaan ei ole poissuljettu.

Kulut ehdottomaan minimiin. Vain tarvittavat varat mukana jos tarvis. Muuten lompakko AINA kotona.

Kirpparille tavaraa myytäväksi asti löytyy. Voisin myös olla vanhempien ihmisten kauppareissu apuna (5€ kerta), lastenvahtina, kodinhoitajana, siivoojana... u name it.

Lisäksi on pari tahoa, joilta jeesiä voin hakea.

Isäni puoleen käännyn vasta kun on pakko. Valitettavasti luottamus sen suhteen ettei joudu kohtaamaan pomottamis/hallinta yrityksiä jne. on heikoilla.

Tuppaa rahamiehillä aina olemaan tuo tarve hallita sinua, heti kun ovat jotain sinulle antaneet. Stna.
----------

Löysin uuden suosikkilaulajan.

Rakastan R&B:ta. John Legend on aivan loistava. Mahtavaa fiilistelyä ja verbaalista lahjakkuutta. Lausumisen kauneutta. Oh la laa...

-------

Naureskelin katsottuani dokumentin lääkkeistä. Loppuvaiheilla puhuttiin miehen ehkäisypilllerin tutkimisesta.

Ainut saatavilla oleva ratkaisu käsittää voimakkaita sukupuolihormoneita, jotka lopettavat tyystin siittiöiden tuotannon. Näiden rinnalla tulisi nauttia mm. testosteronia, jotta miehiset piirteet pysyvät edelleen jatkossakin.

Onhan naisten ehkäisypilleri toki turvallisempi vaikka käsittääkin myös voimakkaasti vaikuttavia hormoneita. Hoitosuositukset jopa suosittelevat e-pillereissä useamman levyn putkeen syöntiä, sillä eiväthän ne ole haitallisia?

Onhan se nyt helpompaa vaikuttaa yhden sukusolun estämiseen, kuin satojen miljoonien sellaisten estämiseen? Miesten ehkäisypillereissähän voi olla vaikutuksia myös aivojen toimintaan ja mielialaan. Sehän olisi aivan kauheaa!!!
it is a mens mens world...

Useampi nainen yhä nuorempana aloittaa pillereiden syönnin. Ihmetellään syöätapausten lisääntymistä, kasvua sydän- ja verisuonitautien kehityksessä, sekä lapsettomuutta. Älkää unohtako psyykkisiä sairauksia!! Entä lasten ADHD:t ja lukihäröt etc?

Kaikkihan toki voi johtua lisäaineista ja muista myrkyistä ympärillämme/ravinnossamme, mutta minulla on epäilykseni.

Koskaan ei ole kovin tervettä kyllästää itseään hormooneilla. Tämä koskee molempia sukupuolia.

Siksi minua naurattikin kyseisen dokumentin miesnäkökulma asioihin.

----------------

Masentanut elämänmeno nykyisellään.

Raha ohjailee kaikkia ja kaikkien motiiveja. Ei välitetä enään muista vaan pyritään seuraamaan julkkisten ja median esimerkkiä.

Kirjoilla ja perinteillä ei ole mitään sijaa. Internethän kertoo koko totuuden. Lapsia ei enään näe 8-ikävuoden jälkeen ulkona leikkimässä.

Siis WTF?!

Joskus tekee mieli vain muuttaa autiolle saarelle ja nk. "mökkihöperöityä".

En todellakaan ole konservatiivinen luonne, mutta ihmisten taipumus idioottimaisuuteen säikyttää ja pelottaa.

Tässäkö maailman tulevat johtajat?!

Ei Jsus..

Taidan mennä punomaan juoniani ja pänttäämään buduaarini puolelle.

Tänä viikonloppuna luvassa nollaamiset venäläisen vodkan säestämä luottoystäväni kanssa.

Lowbudjjet on päivän sana ja ihmeellistä mutta totta. Pitkälle pääsee ilman rahaa ja kaikkiin iloihin ei tarvitse pennin pyörylää.

Tärkein ja suurin asia ei maksa mtn.

Sound is my remedy
Feeding me energy
Music is all I need

Baby I just wanna dance
I don't really care
I just wanna dance
I don't really care.. care.. car

Mieliala vaihdellut totaali ekstaattisesta voiton hurmoksesta epätoivoiseen kaiken myynneeseen nyyhkytykseen.

Laskuja, laskuja, maksuja, kuluja, lisää laskuja.... *huokaus*

Harkitsin jopa strippariksi ryhtymistä. Tämän ajatuksen ilmestyessä ajatuksiini, vilkaisin peiliini ja näin ylpeyden pilkahduksen verkkokalvoiltani.

En. Minähän en strippaa! Minulla on jo 3 työpaikkaa plus opiskelut päälle. Pakko vain jaksaa ja haalia lisää vuoroja. Ei ole muuta mahdollisuutta!

En alennu normi ghetto elämän tuloksiin: Strippaus, aineet, huoraaminen, alkoholisoituminen, yksinhuoltajuus, paska työpaikka, joka viikkoiset snägärijono tappelut, hakkaava alkoholisoitunut aviomies, tietämättömyys/yleinen välinpitämättömyys maailman asioista, tiedosta, itsensä kehittämisestä jne.

Ei. Se ei ole minua varten!

Eli ruokahan on siis yliarvostettua.

Viikonloput sitten duunissa, niin kyllä tämä tästä....

----------

Asiaa ei auta isäni pitkälle viety ylpeys.

Sanontahan on, että se kellä onni on, se onnen kätkeköön.

Sanokaa minua taikauskoiseksi, mutta todella uskon, että liiallinen lippujen liehuttelu koituu turmioksi. Logiikkakin sitä selittää: Kateus on ihmismielen tehokkain myrkky.

Pahinta kaikessa on se, että isäni kaikessa rakkaudessaan ja ylpeydessään on alkanut liehuttelemaan minun saavutuksillani. Päätti sitten kiskaista minutkin omaan kuiluunsa.

Kaikella on leveiltävä: Omilla saavutuksillaan, sillä mitä omistaa, kuinka paljon rahaa on, miten lapsilla menee, mitä opsikellaan ja mihin kohta menee vaihtoon jne.

Itseäni moinen oksettaa.

Totuus on, että isäni kyllä auttaa.

Koulukirjat pääosin + muut koulukulut.

Muusta on sitten turha mainitakkaan. Kyllä hän silloin tällöin muutaman kympin heittää, mutta hänen hehkutuksestaan voi kuvitella, että hän kustantaa kaiken. Paskat!

En turhaa opiskeluni ohella pidä 3 työpaikkaa...

Voi. Kyllä minä rakastan vanhempiani sydämmeni kyllyydestä mutta..muttah...Miksi hehkuttaa?

Itse olen oppinut, että ne jotka todella osaavat, omaavat, kykenevät jotakin/johonkin pitävät suunsa supussa.

Toki on näitäkin, jotka huutavat taidoistaan/omaisuudestaan joka ilmansuuntaan mutta onko kyse silloin oman egon paikkailusta/kasvattamisesta?
-----

Voi miksi?! MIKSI en taaskaan voittanut lotossa?! Miksi kaiken eteen on vain taisteltava?! Miksi mitään en tule koskaan saamaan edes vähän helpommalla?!

*huokaus*
-----------

Yksi kulujen puolittamiskeino olisi muuttaa HOASn soluun asumaan. Kypsymättömien "olen kotoa juuri pois muuttanut" ja "pappa betala" ihmisten joukkoon. Jee jee...

Ehkä vain pelkään pahinta?

Eihän kypsyyden mitta ole ikä, omaisuus, asumismuoto jne. vaan jotain ihan muuta!

----------

Pirteimmistä aiheista:

Läpäisin kuin läpäisinkin sen suuren tentin. OSCE! Ha ha haaa!!!
*voiton tanssia yksiössä ympäri ämpäri rillit nenällä keikkuen*
Ja voih. Ei se numero vaan itse fakta, että sen läpäisin!

Tein taas vanhanaikaiset ja paniikissa pänttäsin edellisenä iltana ja tietysti hoidin muitakin asioita kyseisenä päivänä. Koulua ja tietysti tuttu kaipasi hoitoa olkapäähänsä jne. Tulos: Pänttäystä 3 h kunnes nukahdin toiminnallisen anatomian papereideni päälle.

Eihän kyse ole koskaan niistä numeroista vaan tieto/taidollisesta valmiudesta. Kuten olenkin maininnut, niin lukihäröisenä on minun vaikea muistaa kaikkia exacteja nimiä ellen pänttää niitä pitkäkestoiseen muistiini, mutta tiedän kyllä tuon asian ominaisuudet/liikkeet/toiminnan jne.

Useimmat unohtavat heti, mitä ovat lukeneet, mutta minun pänttäämiseni päätyy muistiin ja syvälle sinne.

Alkoi hieman hihityttämään kun opettajamme tunnin jälkeen vei meidät katsomaan kokeiden tuloksia ja puhui jo etukäteen: "En kyllä ymmärrä, miksi nämä numeroitiin, mutta näin kuitenkin tehtiin ja numeroa ei kannata ottaa henkilökohtaisesti. Kaikkihan kuitenkin läpäisi..."

Tuona hetkenä alitajuntani huusi, että ykkösen sait! But who cares?

Läpi pääsin ja saan ottaa potilaita virallisesti vastaan koulumme klinikalla.

Sitä paitsi vuoden ensimmäisen tekniikka kurssin jälkeen olin ainut joka oli saannut lannerangan manipulaation läpi. HAH!

Aluksi meni aikaa palpoimisen hakemiseen ja parini vääntelyyn, kunnes löysin taas rytmin ja tyylin. Viimeisellä tunnilla otin hengityksen vielä mukaan ja palpoin kropallanikin joustoa missä olisi oikea sauma ja "NAKS!". Me molemmat kirkaisimme ja kyselinkin oliko parini kunnossa ja melkein jo huusin opettajaamme paikalle katsomaan onko jotain mennyt rikki.

Säikähdimme molemmat tuota tilannetta ja jälkeenpäin hihittelimmekin kirkaisuillemme.

Ilmeisesti avasin jonkinlaisen pitkäaikaisen lukon, sillä lannerangan nikamat olivat selkeästi symmetrisemmin asettuneet jälkipalpoinnin perusteella.

Voi sitä riemun määrää! Tämä tyttö sai manipulaation vähällä voimalla, rytmillä ja hengityksellä koko kropallansa läpi!
-----

Viikonloppu meni töissä ollessa ja täysin selvinpäin.

Taas naurattaa, sillä melkein soitin jo konttorille isoille pomoillekkin asti, miksi sunnuntai vuorojani on typistetty, kun uudet listat sain käteeni. 3 sunnuntaita neljästä ja lauantaitakin runsaasti. Lisäksi pyyntö, että jos tiedän pääseväni aikaisemmin duuniin joinakin arki-iltoina niin tänne vaan!

Kyllä tämä tästä!
-----

Olin jälleen katsomassa mummiani ja kahvittelemassa. Totta kai asiaan kuului verhojen vaihtoa ja yleistä apuilua.

Vaikka välillä on raskasta auttaa mummianikin kaiken muun ohella on se sen arvoista!
-----

Treffit lauantaina.

Tuo suloinen sydämmellinen kundi oli jälleen luonani ja vuokrasimme leffan. Kundi parka oli jälleen väsynyt ja tuntui hukanneen keskittymiskyvyn luonani totaalisesti leffan osalta.

Hali ja rutisteli ja lopulta rentoutui niin paljon, että nukahteli sohvalle. Positiivista, että pystyy rentoutumaan kunnolla seurassani.

Suukottelua eikä seksiä.

Hitaammin edistyminen on parempi tämän kanssa.

Jotenkin loistava kyky kundilla koskettaa ja katsoa silmiin.

MUTTA (aina on joku mutta... argh olen nirso!!):

Kundilla ei tunnu olevan sellaista kunnianhimoa mitään kohtaan mitä itse omaan opiskeluitteni jne. suhteen.

Työ on vain työtä, vapaa aika menee kavereiden seurassa ja viikonloput bilettäessä. Omia hyvin vahvoja mielipiteitä ei ollut, emmekä päässeet vielä intohimoisen väittelyn syövereihin.

Lisäksi tunsin taas itseni piilonörtiksi/hikeksi kaikkine kirjoineni ja faktatietoineni ja filosofisine pähkäilyitteni. Kun pakkasin treenilaukkuani sunnuntaina, kiskaisin ensin parit kirjat ulos sieltä (farmakologia kliinisestä vinkkelistä ja kehon rakenne, toiminta ja huolto-opus) ja kundi pyöritti naurahtaen silmiään.

Kuitenkin kundi omaa avoimen mielen ehdotuksieni suhteen mm. teatterissa käymisestä, stand up-keikasta jne.

Rakastaisi vaikka hulluna tekniikkaa tai työkaluja! Fudista tai autoja! JOTAIN!!

Jonkinlainen kunnianhimoinen suunnitelma tai intohimon kohde!

Kuitenkin sunnuntaina hän lähti mielellään seurakseni Valtterille etsimään löytöjä ja mahtava reissuhan se oli.

Löysin 8 eurolla 2 paitaa, 2 minihametta, 2 housut! HA!

Jossain vaiheessa eräs kirpputorin myyjistä yritti kaupitella minulle ja jannulle jonkinlaiseja pelejä sanomalla "Lapsien kanssa hauskaa näillä jne" jolloin vaivautuneena hihkaisin vain, juuh ei ehkä ihan vielä..

Jätin suunnittelemani salille menon väliin ja tulin kotiin pähkäilemään elämää. Hyvä etten salille mennyt. Nukuin sitten sen 3h ja heräsin paljon illemmalla. Ha haa..

Eksyin pähkäilemään luonnettani ja sitä olenko vain liian vaikea. Ehkä minun pitäisi hyväksyä asiat sellaisenna kuin ne tulevat ja napata itselleni sydämmellinen, mukava ja tavallinen mies. Perustaa perhe ja hankkia kultainen noutaja. Tavallista elämää..

Sitten masennuin ja läpsäisin itseäni poskelle, jonka jälkeen aloin selailemaan ulkomaiden työpaikkailmoituksia ja lopulta Englannin ilmoituksia myyjien/liikunnanohjaajien paikoista. Tietysti samalla tarkistin vuokrattavien kalustettujen huoneiden keskivuokraa ja tein laskelmia.

Sorry, mutta ei kiitos. Kohtaloni odottaa muualla.

Pari vuotta vielä, pari vuotta vielä..... niin valmistun, mutta välissä vaihtoon!

Vähän aikaa vielä, vähän aikaa vielä...

BTW: Perheeni heittää tässäkin kapuloita rattaisiin.

Isäni pelkää menettävänsä minut ja silti elvistelee vaihtoaikeillani jne. Mummini jatkuvasti muistuttaa minua nöyryydestä ja korostaa tavallista suomalaista arkea, kun ei sitä tiedä mitä voi sattua.

Sentään äitini ja siskoni ovat puolellani.

Minähän en stna Suomeen jää! Suomi on maa jossa miehet eivät osaa pussata eivätkä puhua ja jokainen haluaa elää sitä tavasllista elämää ja mielipiteitäkään ei ilmaista.

Ketään ei kiinnosta mitkään maailman asiat.

Harvat omaavat intohimon kokonaisvaltaiseen itsensä kehittämiseen: Jos olet urheilija=bimbo, jos nörtti=fysiikka rapakunnossa, eikä sosiaalista älyä.

Helpompi täällä on olla se hiljainen tavallinen bimbo kuin mielipiteitänsä huutaen esittävä yltiö positiivinen pohdiskeleva punapää, joka tuntee olonsa kotoisammaksi kansainvälisissä piireissä/tapahtumissa/baareissa jne.

Lontoossa on sentään hiukan enemmän ihmisiä/kulttuureja/maailmankatsomuksia ja mielipiteitä kuin pääkaupunkiseudulla...

Pari vuotta vielä, pari vuotta vielä..... niin valmistun, mutta välissä vaihtoon!
*hokee mantraansa*
Vähän aikaa vielä, vähän aikaa vielä... OOooOoooooMmmmm...

Lukihärö on siitä mainio asia, ettei aina edes itse tuli huomattua mitä kirjoittaa.

Tunteiden palaessa ja kiihkon vyöryttäessä ajatuksia mieleen on vaikeaa keskittyä viilaamaan pilkkua, joka sanan jälkeen.

Pahoitteluni niille, jotka valitettavasti/onnekkaasti pääsevät tekstejäni lukemaan.
--------

On se kumma kuinka jokin pieni asia voi saada ihmisen pakkomielteiseksi.

Etsin sitä ainakin viidstä kaupasta ennen kuin sen löysin. Uhmasin tuulta ja myrskyä saadakseni tavoittelemani asian.

Kyllä. Kyse on kristalli huuhteluaineesta!!!

*kansa nousee seisomaan ja päästää ilmoille valtavan BRAVO-huutojen säestämän tapusten symfonian*

Nyt onnellinen kristalli huuhteluaineen omistajana, voin todeta pyykkini olevan todella pehmeää ja tuoksuvan ihanalle!

------

Tänä iltana kävi vanhanaikaisesti.

Jostain kumman syystä olen ollut väsynyt ja syömiseni ollut mieltä puistattavaa.

Ihoni kiiltelee kaikessa kauneudessaan ja jostain ihmeen syystä joulu turvotukseni ei ole vielläkään laskeutunut vaan korostunut!

Tunteeni kävivät vuoristorataa päivällä.Tulipunainen vihastus paistoi kasvoiltani junassa ja kotiin päästyä valtasi kroppani yletön tärinä ja huuliltani pakeni itkun ensi voihkaisu.

Koko päiväisen väsymyksen lisäksi, silmäni väsyivät, puhuminen ja keskittyminen muuttuivat vaikeammaksi ja liike haparoivaksi. Tervetuloa kevyt asteinen migreeni!

Lisää soppaan koko kropan yletön tuntoaistimus ja etuvarustukseni kasvu C:stä D:hen.

Aivan...Rakastamani PMSt saapuvat kehiin. Progesteronin tuotanto alkaa jylläämään estradiolinn rinnalla ohittan sen pian ja laittaa kroppani jälleen sekaisin syyttäen minua JÄLLEEN siitä, etten saata uutta elämää maailmaan. Oman kroppani tapa vittuilla minulle. Kirjaimellinen läimäisy kohdulle ensin ovulaation kohdalla: "Tee se nyt!!!" ja uudestaan kierron alkaessa alusta. "BITCH!" Huuto tuntuu varsinaiselta alaselän vihlaisulta kroppani kiristelellessä/löystyttäessä varsin mobiilia kudostani entisestään.

Olen nainen isoilla kirjaimilla. Tai siis kroppani omaa varsin naiselliset piirteet ja mieleni joskus miehisenkin huumorintajun, loogisuuden jne.

Ei ihan helppo coktail

Olen tullut tulokseen, että lähiperheelläni tulee olemaan varsin yllätyksiä täynnä oleva elämä.

Ensinnäkin tuleva mieheni useamman kerran saattaa ihmetellä reagointejani:

1. Yhtenä hetkenä nauraa räkäkän mitä sovinistisemmalle vitsille ja seuraavana huudan "SIKA!" ja läimäisen kaveria poskelle popsien mielipuolisesti suklaata.

2. Mieheni valmistama romanttinen ilta päättyy mielenkiintoisesti minun katsoessa samppanja pulloa, kynttiläpaljoutta ja ruusun terälehtiä kulmakarva koholla, Barry Whiten soidessa taustalla ja todetessani ääneen: "Kyllä sä kulta olisit muutenkin saannu...".

3. Sohvaperuna urheilun katsomis illat muuttuvat jos minun kannattamani joukkue sattuu pelaamaan. Luvassa totta kai sidukkaa, perus safkat ja tietysti kylään tulee ystäväni jonka kanssa matsia katsoessa puimme viimeaikaisia tapahtumia, sekä sidukan läikkyessä kirkumisen säestyksellä minne sattuu ManUn tehdessä maaleja.

4. Mies kokee kauhunhetkiä, jos niinkin onnellinen asia pääsee tapahtumaan kuin lapsi: Raskauden aikana saattaa mies yllättää minut särkemästä paikkoja puisella pesarilla, nyyhkyttämässä hysteerisesti romanttisen leffan aikana ja kerjäämästä haleja ja hellyyden osoituksia 24/7, ja jos en niitä saa kyselen, etteikö mies rakastakkaan enään tai otan herneen nenääni ja huudan "SIKA!". Synnytyksen hetkellä synnytyssalissa raivoan ympäröiville henkilöille ja vetäisen kunnon vasurin kohti minua lähimpiä kasvoja. Sillä lailla..

5. Lapset paljastavat kotiopetusta koulussa: "....mutkun äiskä sano, ettei se oo niin justiinsa ja opettaja ei tiedä mitään..."

6. Puuduttavan tylsät ja konservatiiviset sukujuhlat päätyvät lähikapakkaan minun tanssiessa pöydällä ja laulaessa karaokea shottien vetämisen välissä.

7. Pikkujoulujen jälkeisenä aamuna soitan kotiin ja yksi lapsista sattuu vastaamaan:
"Hei kulta! Viittitkö sanoa isille, että äiti päätyi nyt jotenkin Brasiliaan työmatkalle ja tulee viikon kuluttua kotiin...Juuh. Pelattiin taas totuutta ja tehtävää ja oli pakko nousta siihen ensimmäiseen lähtevään koneeseen... totta kai kulta tuon tuliaisia... ai niin! Pakkasessa on sitten niitä ruoka bokseja jotka voi lämmittää.... ai ne syötiin jo viime joulun alla...(STNA)... no tota sähän osaat jo lukea... hyvä. Ota se keittokirja, kynä ja paperia....ÄLÄ PYYDÄ ISIÄ PUHELIMEEN!... !! Joo soitan taas myöhemmin.... Pusuja paljon ja haleja!!"

8. Lisättävä on, että tietysti hiipparoin myös hiekkalaatikolla lasten seurana tiukka hame päällä ja piikkarit jalassa täydessä tällingissä, sekä turhamaisena koko ikäni lasken ajottain kaloreja, juoksen lenkillä lastenvaunujen kanssa ja käytän vauvaakin lihaskuntoa tehdessä painona. "Nyt kuntoillaan taas mamman kanssa!"

9. Tekniikan ja sisustuksen taisto on ainaista:

"Kulta, sun lelut häiritsee pahasti tän huoneen harmoniaa ja feng shuita ja eiks nää kukat sopis tosi ihanasti ton telkun päälle... jooh...."

"Tuu kulta vaihtamaan nää verhot, kun mä en millään yllä ja noikin tos toisessa ikkunassa on pahasti rutussa.... Kuulet sä hei?! Ei hitto pelaatsä taas??!!" Tämän lausahduksen jälkeen ottaa amatsoni taas vallan mielestäni ja muutamassa hassussa minuutissa vaihdan verhot ja mulkoilenkin ukkoa kulmieni alta omahyväisesti koko loppupäivän: "Et saa koko viikkona!" Tietysti pyörrän sanani jo ensimmäisenä iltana...

Ei oo helppoo ei.

--------------

Näin jälleen mielenkiintoisia unia.

Viime yönä sekkailin maalaiskylissä ja pikku paikkakunnilla bussilla, jolla yritin päästä työpaikalleni yhteen liikkeeseen tuuraamaan. Yhden keran jo menen liikkeen ohi, mutta tarkoituksenani oli käydä ensin jossain ilmeisesti tärkeässäkin paikassa. Tuntien kiitäessä syöksyn vastakkaiseen suuntaan kulkevaan bussiin. Jään pois. Huomaan, että ympäröivät liikkeet ovat sulkeutumassa. Vastaan tuleva nainen toteaa, että lauantaisin liikkeet sulkeutuvat aiemmin ja pakokauhun vallassa ryntään liikettä kohti, jossa odottavat pomoni ja liikkeen optikko. Pomoni alkaa sopertamaan, etten tekemättömistä tunneista saa palkkaa ja totean, että se on ihan ymmärrettävää. (Onneksi liike kuitenkin on vielä sen 4h auki...). Sitten pomoni yrittää vielä saada sairastodistukseni mitättömäksi viime päivistä ja sanoo, ettei osa-aikaiset mitään palkkaa yleensä saa, vaikka todistus löytyykin. Minähän tulistun ja nostatan metakan ja keskustelu päättyykin siihen, että koska olen ollut yli viisi vuotta alalla, tehdään kohdallani poikkeus.

Kuva vaihtuu sairaala miljööseen, jonne saavun tapani mukaan juosten ja vetäen valkoista takkia päälleni. Olen ilmeisesti kivasti ajoissa, sillä kello näyttää kymmentä yli yhdeksää (Visio kymmentä yli kolmesta silmien edessä) ja vastassa onkin muutama sairaanhoitaja.

Yksi näyttää huolestuneelta ja kuiskaa, että potilaan lonkka on murtunut. Otan paperit käsiini ja jaahas todettuani avaan huoneen oven.

Huone on tyhjä ja sälekaihtimien varjostama. Potilas makaa valittaen lattialla keinutellen itseään tuskallinen ilme kasvoillaan.

Huudahdan potilaalle ääneen: "Vai että lonkka murtunut?". Potilas nyökkäilee, valittaa ja heiluttelee itseään vielä rajummin edestakaisin.

Katselin liikettä hetken aikaa, tutkin potilasta ja lausahdankin, ettei kyllä nyt lonkan murtuma voi olla kyseessä, koska liike on niin tasaista ja suurta. Jos se olisi murtunut ei potilas paljoakaan liikkuisi.

Tämä muuttaa potilaan äänen korkeammaksi ja valituksen, sekä hymyn säestyksellä hän sanookin kyseessä olevan rintalihaksen. Ai ai ai, kun tekee kipeää.

Katson potilasta hetken kulmakarva koholla ja pienen valituksen säestämän keskustelun jälkeen lopulta lähden huoneesta todeten, ettei rouva nyt kipulääkettä saa ilman kipua ja onkos rouva nyt vain koukussa aineisiin.

Tämän samaisen tekstin sairaanhoitajalle lausumisen jälkeen harteitani taputetaan ja minua onnitellaan:

"Onneksi olkoon kandi PIIP! Läpäisitte ensimmäisen klinikka testin 8/10 pojolla! HYVÄ!

Myös "potilas" ilmestyy kuvioihin ja onnittelee minua.

Kummallisia unia...