KYSYMYS: Jos sekä PK-35 Vantaa että FC Inter putoavat Veikkausliigasta, tuleeko Shefki Kuqista ensimmäinen valmentaja, joka pudottaa kaksi joukkuetta yhden kauden aikana?

VASTAUS: Shefki Kuqi aloitti kauden PK-35 Vantaan valmentajana ja PK-35 on nyt tukevasti suoran putoajan paikalla ja hyvin todennäköisesti putoaa Veikkausliigasta. Kuqi siirtyi kesken kauden FC Interin valmentajaksi ja Inter on nyt karsijan paikalla. Mahdollista siis on, että molemmat joukkueet putoavat Veikkausliigasta. Suomen sarjoissa tämä olisi tiettävästi ensimmäinen kerta, jos näin siis tapahtuu, kun sama valmentaja pudottaa kaksi joukkuetta saman kauden aikana. Sen sijaan vastaavasti on käynyt neljä kertaa Englannin sarjoissa.

Kultaisella 80-luvulla nähtiin moinen ihme kolmena kautena peräkkäin. Kaudella 1985–1986 Ron Saunders lähti tammikuussa ovet paukkuen Birmingham Citystä ja siirtyi, kaikkien yllätykseksi, paikallisvastustajan ja myös sarjapaikasta taistelleen West Bromwich Albionin leipiin. Eihän siinä hyvin käynyt ja paikalliskilpailijat sijoittuivat 1. divisioonassa (nykyinen Valioliiga) vähemmän tyylikkäästi sijoille 21 ja 22.

Seuraavalla kaudella 1986–1987 saman tarinan kokivat Manchester City ja Aston Villa, kiitos Billy McNeilin. McNeill aloitti kauden Manchester Cityn valmentajana, jätti seuran syyskuussa johtaakseen Aston Villaa. McNeill ei pystynyt pelastamaan Villaa, joka päätyi sarjan viimeiseksi ja putosi 1. divisioonasta. Sen paremmin ei käynyt Manchester Citylle, joka päätyi toiseksi viimeiseksi ja koki saman kohtalon.

Eri sarjatasoilla samanlaista kyseenalaista mainetta on kerännyt Dave Basset. Basset aloitti kauden 1987–1988 Watfordin valmentajana 1 divisioonassa, mutta sai kenkää tammikuussa. Sen jälkeen hän tarttui Sheffield Unitedin peräsimeen 2. divisioonassa, mutta menestys ei noussut huimaksi jälkimmäisessäkään. Sheffield United hävisi Bristol Citylle karsintapeleissä ja putosi sarjaporrasta alemmas. Putoamisesta huolimatta (tai ehkä juuri sen takia) Bassettin ura jatkui Sheffieldissä menestyksekkäänä seuraavat 10 vuotta.

Tuoreimpana tapauksena Englannin kentiltä on Gary Johnson. Johnson aloitti kauden 2014–2015 Yeovil Townin valmentajana Englannin Ykkösliigassa ja vapautettiin tehtävästä 4. helmikuuta. Reilua kuukautta myöhemmin 30. maaliskuuta hän aloitti uuden pestinsä sarjaporrasta alempana Cheltenham Townin managerina eikä onnistunut säilyttämään joukkuetta Englannin Kakkosliigassa.

Omanlaistansa kunniaa on tehnyt skottilainen valmentaja Jackie McNamara ollen ilmeisesti ainoa, joka on onnistunut pudottamaan kaksi joukkuetta yhden kauden aikana ja vielä eri maassa. McNamara valmensi Skotlannissa Dundee Unitedia (Scottish Premiership), mutta sai potkut heti syyskuussa 2015. Muutamaa kuukautta myöhemmin hän otti valmentaakseen York Cityn, joka putosi kauden päätteeksi Englannin Kakkosliigasta.

Tähän saavutukseen Kuqilla on vielä matkaa, mutta hyvällä tiellä ollaan…

FC Inter taistelee suorasta säilymisestä Veikkausliigassa lähinnä HIFK:ta vastaan. Kaikki haluavat tuomareita myöten, että HIFK pysyy sarjassa, latasi Kuqi FC Inter–HIFK -pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa. Vieressä istunut Antti Muurinen on muuten voittanut Suomen Mestaruuden kahdessa eri seurassa.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Futiksessa nähdään välillä ihmeellisiä juonia vapareita annettaessa. Mitkä ovat Tuomarin suosikit?

VASTAUS: Jalkapallossa vapaapotkut ovat parhaimmillaan taidetta. Suorat kaukopommit ovat parhaimmillaan loistavia vapaapotkuja, mutta niiden onnistumisprosentit eivät ole aina niin suuria, joten joukkueet käyttävät mitä kekseliäämpiä kuvioita onnistuakseen maalinteossa. Laitetaan järjestykseen ovelimmat vaparikuviot, jotka ovat kerrassaan nerokkaita.

5. Kevin Grund, RW Essen 2013

Saksan Regionalligassa nähtiin RW Essenin pelaajien kerrassaan ovela vaparikuvio. Yhteensä kuusi pelaajaa astelee pallon taakse ja kaikilla on tärkeä rooli tilanteessa. Palloa lähtee vetämään kaksi pelaajaa yhtä aikaa, jotka jättävät tilanteen kesken kuin olisivat tupeltaneet tilanteessa. Pallon siirtäjä vielä heilauttaa kättä kuin tilanne olisi mennyt mönkään kokonaan. Tilanne näyttää olevan ohi, mutta Essenin Kevin Grund tykittääkin vasurillaan oikeaan yläkulmaan pallon ohi hölmistyneen maalivahdin. Nerokasta.

4. Olmas Garcia, Real Salt Lake 2015

MLS-sarjan viime kauden hienoin maali. Salt Laken pojat onnistuvat hienosti treenatusta kuviosta tekemään loistavan maalin. Vaparin antaja levittää pallon vasemmalle puolelle, joka puolestaan levittää suoraan muurin takaa tulevalle pelaajalle, joka puolestaan puskee pallon Garcialle, jolla on helppo työ laittaa pallo maaliin. Loistavaa katsottavaa.

3. Javier Zanetti, Argentiina 1998

Yksi MM-kisahistorian parhaista otteluista. Beckhamin punainen kortti, Owenin uskomaton maali ja tämä. Argentiinan Veron näyttää antavan kovan vapaapotkun, mutta viime tingassa siirtääkin pallon hienosti muurin takaa tulevalle Zanettille, joka ottaa pallon haltuunsa ja laukoo nopeasti vasempaan kulmaan. Englanti näyttää hölmöltä, kuten aina.

2. Brian Fernandez, Racing 2015

Etelä-Amerikan Mestarien liigassa eli Copa Libertadoresisa nähtiin täydellinen vapaapotkukuvio. Argentiinalainen Racing kyykyttää perulaista Sporting Cristalia huolella. Kuudentoista vasemmalta puolen lähtevä kuvio pelataan hienosti muurin oikealle puolelle, jossa Racingin pelaajat ottavat nopean seinän, johon Fernandez pääsee tykittämään suoraan. Kaunis kuvio, jota on lupa tuulettaa. Lisää näitä.

1. Kento Nakamura, High School 2016

Japanin High Schoolin finaalissa nähtiin kerrassaan loistava vaparikuvio, jota joukkue oli kuulemma treenannut koko viikon finaalia varten. Ja se kannatti. Nyt viedään vastustajaa ja varsinkin vastapuolen veskaria, joka ei tilanteessa näe pallon lähtöä ollenkaan. Nakamuran joukkuekaverit peittävät näkökentän olemalla pallon edessä käsikädessä. Ihme loikilla pojat lähtevät astelemaan vastustajan maaliin päin ja yhtäkkiä palloa saadaankin kaivaa verkon perukoilta. Täydellistä.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Miksi seuraan Suomen futismaajoukkuetta?

VASTAUS: Koska in Finland we have this thing called sisu!

Suomen jalkapallomaajoukkueen kannattajilla tuota mystistä tahdonvoimaa ja lannistumattomuutta on vaikka muille jakaa, mutta valitettavasti samaa ei voi sanoa tämän hetken Huuhkajista. Tilanne on äärimmäisen hankala, koska kaksi vuotta sitten käynnistyneet kaikkien aikojen karsinnat olivat ne, joista Suomella piti olla realistiset mahdollisuudet edetä glorifioituihin arvokisoihin saakka ja tehdä unelmista totta. Ei vain pelattu sillä omalla tasollamme ja lopputulos on traaginen farssi, joka traumatisoi jo entuudestaan pettymyksiin tottunutta kotimaista futisyleisöä.

Siinä missä fanit elävät tunteella mukana, Huuhkajat vastaavat huutoon nössöllä huhuilulla, joka tiivistyy tahtotilattomaan peliin kentällä. Ei oteta Kosovolta pois mitään – joukkue pelasi hyvin ja olisi jopa ansainnut voiton – mutta Suomen maajoukkueen yhteispeli loisti poissaolollaan, suuret yksilöt epäonnistuivat ja joukkueella ei ollut minkäänlaista peli-ilmettä. Turhauttavinta suomalaisen futisfanin näkökulmasta on se, että vasta pelipäivänä kasaan saatu, yhden ottelun aiemmin pelannut Kosovon joukkue oli yhtenäisempi ja taistelevampi kuin Huuhkajat. Ruotsalaisvalmentaja Hans Backen luotsaama nippu puolestaan oli ennen eilisiltaa pelannut seitsemän ottelua kuluneen vuoden aikana ja tehnyt niissä yhden maalin. Pöyristyttävintä oli julkisuuteen myönnetty tieto, että maajoukkue on keskittynyt lähinnä puolustuspelaamiseen ja hyökkäys ”tulee itsestään”. Ei muuten tullut, eikä tule. Ikävintä on se, että Backen pelikirja ei näyttänyt menneen perille pelaajille sitten yhtään, sillä joukkue oli todella huonosti organisoitu. Tai sitten taktiikka oli surkea. Pahimmassa tapauksessa molemmat.

Suomen maajoukkuetta vaivaa peikko. Peikko, joka tiivistyy kahteen tekijään – epävarmuuteen ja epäonnistumisen pelkoon. Huuhkajiin kohdistuvat paineet ovat kovat, mutta se ei vielä itsessään selitä mitään. Monet maajoukkueen vakikokasvot ovat seurajoukkueissaan avainrooleissa ja luottopelaajia. Siksi onkin niin vaikea käsittää, miten Venäjän liigan parhaaksikin pelaajaksi tituleerattu Roman Eremenko tulee edustamaan Huuhkajia ja epäonnistuu lähes joka kerta kun on pallossa. Niin ikään huippuvireessä Brøndbyssa loistanut Teemu Pukki höntsäilee kentällä ja maajoukkueessa hyökkääjän kuiva kausi on venynyt jo yli kahden vuoden mittaiseksi.

Suomen jalkapallomaajoukkue tarvitsee kipeästi onnistumisenkokemuksia. Toivon mukaan Huuhkajat nappaa vierasvoiton heti seuraavassa karsintaottelussa Islannista ja lähtee siten valamaan kivijalkaa murennetulle itseluottamukselle. Se on kuitenkin huippu-urheilussa kaiken a ja o. Voitoilla joukkue yhtenäistyy jos joukkue saa oikean vaihteen silmään, se voi kantaa yllättävän pitkälle. Näissä karsinnoissa on edettävä ottelu kerrallaan, sillä lohko itsessään on yksi kovatasoisimmista.

Ai miksikö seurata Huuhkajia? Koska kaikki haluavat nähdä sen päivän, kun maajoukkue menee kisoihin. Suomen maajoukkueen kannattajat ansaitsevat sen kaikkien näiden lukuisten kärsimysnäytelmien jälkeen.
Aluksi vain pitää peitota yksi julmetun iso peikko.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Kuka on Belgian liigassa pelaava Brian Hämäläinen?

VASTAUS: Brian Hämäläinen, 27, on tanskalainen jalkapalloilija, joka edustaa tällä hetkellä Belgian liigan kärkipään seuroihin lukeutuvaa Zulte-Waregemia. Pallovarma kaveri on pelipaikaltaan vasen puolustaja.

Suomessa mies nousi futiskansan tietoisuuteen viimeistään noin puoli vuotta sitten, kun Suomen A-maajoukkueen päävalmentaja Hans Backe otti yhteyttä tanskalaiseen puolustajaan ja kysyi tämän kiinnostusta edustaa jatkossa Huuhkajia. Tanskalaismediassa Backen kosintaa katsottiin ihmeissään, sillä hänen yhteytensä Suomeen eivät ole kovin kiinteät.

32 poikamaajoukkuepeliä Tanskan paidassa pelanneella Hämäläisellä oli suomalainen isoisä, mutta mitään muuta yhteyttä puolustajalla ei ole Suomeen. Ja Hämäläinen itsekin sanoi, että olisihan se kummallista seistä kentällä kuulemassa Suomen kansallislaulua, jota en todellakaan osaa. Käytännössä jollain poppas konstein Hämäläinen olisi voinut edustaa Suomea, kun miestä ei ole koskaan kutsuttu Tanskan edustusmiehistöön.

Hämäläinen tappeli viime kaudella peliajasta Genkin riveissä Huuhkaja-puolustaja Jere Urosen kanssa ja loppukaudesta Uronen olikin kaksikosta parempi ja valtasi samalla lopullisesti itselleen vasemman puolustajan tontin. Hämäläinen tajusi, että Genk luottaa jatkossa nuoreen suomalaiseen ja hän siirtyikin täksi kaudeksi toiseen belgialaisjoukkueeseen Zulte-Waregemiin, jossa mies nauttii avausmiehistön paikasta.

Hans Backe innostui Hämäläisestä noin puoli vuotta sitten, kun tämä piti penkillä juuri Urosta Genkin riveissä ja halusi tutkia asian. Palloliiton “agentit” saivat selville, että hänellä ei ole kaksoiskansalaisuutta, kun hän pelasi nuorisomaaotteluita muun muassa Suomea vastaan. Ja viimeistään Backe älysi lopettaa miehen perään itkemisen, kun Uronen valtasi lopullisesti vasemman puolustajan paikan.

Huuhkajat eivät kaipaa “ostomiehiä” maajoukkueeseen. Meillä on tällä hetkellä nuori ja yllätysvalmis A-maajoukkue, joka pelaa suurella sydämellä ja kotimaan puolesta. Hans Backen olisi aika keskittyä oleelliseen.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Sergei Eremenko siirtyi huippuseura FC Baselin riveihin. Mahtuuko nuori taituri samantien Baselin Mestarien liiga -joukkueeseen?

VASTAUS: Todella mukava suomalainen jalkapallouutinen saatiin elokuun loppupuolella, kun FF Jaron lupaava peliä tekevä keskikenttäpelaaja Sergei Eremenko, 17, siirtyi Sveitsin mestariseuran FC Baselin väreihin.

Alexei Eremenko juniorin ja Romanin pikkuveli Eremenko oli Baselin testattavana viikkoa aikaisemmin ja hyvät otteet seuran testissä tuottivat tulosta. Basel laskee paljon tulevaisuudessa Eremenkon varaan, mutta antaa nuorelle miehelle aikaa kehittyä hyvässä peliympäristössä rauhassa ilman paineita.

Ykkösjoukkueeseen ei vain joka jätkä astele 17-vuotiaana, etenkään kun kyseessä on eurooppalainen seura joka tuntuu voittavan joka vuosi jonkun värisen pokaalin itselleen. Käytännössä FC Basel on yhtä kuin voittaminen, sillä seura on voittanut Sveitsin liigamestaruuden peräti seitsemän kertaa putkeen. Kaikkiaan tähtiryhmällä on 17 liigamestaruutta ja 11 cupin voittoa. Sveitsin ylpeys on tänäkin vuonna mukana Mestarien liigan lohkovaiheessa, jonne Basel pääsee Sveitsin mestarina suoraan.

Eremenko aloittaakin alppimaassa ainakin ensi alkuun alle 18-vuotiaiden joukkueessa ja vielä ennen edustusjoukkuetta olisi tarjolla 21-vuotiaidenkin joukkue, joka on kova nippu sekin. Ja jos yhtään Eremenkoja tuntee, ei kauaa mene kuin Sergei tappelee jo ykkösjoukkueen mukana pelipaikasta.

Keskikentän pelintekijä, kymppipaikka. Aivan kuin Isänsä ja veljensä. Ei voi tulla miehestä muuta kuin Huuhkaja-legenda. Rauhoitutaan ja annetaan pojan rauhassa kasvaa. Tuomari toivottaa Sergeille onnea ja menestystä tuleville vuosille.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Olisiko Chris Maguiren pitänyt saada keltainen kortti kyseenalaisesta tuuletuksesta?

VASTAUS: Olisihan tuosta voinut kortin antaa Oxfordin hyökkääjälle. Sen verran härskihän tuo tuuletus on, että vittuilun piikkiin menee, mutta kyllä tämä tilanne silti varsin huvittava on.

Englannin League 1:ssä nähtiin sangen erikoinen tuuletus, kun Oxford United ja Peterborough United ottivat yhteen maan kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. Ottelu tarjosi katsojille värikkäitä otteita aina lisäajalle asti. Matsin ollessa tilanteessa 1-1 sai kotijoukkue pilkun, josta koko soppa sai alkunsa.

Oxford Unitedin Chris Maguire meni ampumaan rangaistuspotkua viime hetkillä. Laitapelaaja niittasi pallon näyttävästi voimalla oikeaan alanurkkaan. Veskari aavisti oikein, muttei millään ylettänyt Maguiren täydelliseen vetoon mukaan. Maalin jälkeen tilanne muuttui täydelliseksi brittihuumoriksi.

Maalintekijä juoksi suoraan hienon laukauksen jälkeen maaliviivalle, kun maalivahti oli vielä maassa rähmällään kiroten päästettyään maaliaan. Maguire näytteli vastustajan veskarille, ettei tällä ollut mitään jakoja saada kiinni veto. Hymyssä suin Maguire esittää suurieleisiä liikkeitä kohti maalin kulmaa ja lopuksi hyökkääjä heittäytyi kroppa pitkänä nurmelle tolpan juureen. Maguire halusi ilmeisemmin näyttää vastustajan veskarille, ettei laukaukseen ole mitään jakoa kellään. Täyttä vittuiluahan tuo on, mistä olisi pitänyt antaa keltainen kortti Oxfordin maalintekijälle.

Ymmärrettävästi Peterborough`n pelaajat suuttuvat tilanteesta ja pahiten nöyryytetty on maalivahti, joka saa tilanteen jälkipelissä toisen keltaisen kortin ja lentää näin ollen matsista ulos. Maguiren näkökulmasta täydellinen pilkku. Tilanteesta voittomaali ja vastustajalle punainen kortti.

Vaikka tilanteessa nähdään ala-arvoista juhlintaa, jotenkin tämä tilanne saa silti hymyn huulille. Mitä mieltä itse olet tilanteesta, menikö kaikki oikein?

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Merkittävimmät siirrot ulkomaille suomalaisessa jalkapallohistoriassa?

VASTAUS: Historian saatossa olemme nähneet monta merkittävää suomalaispelaajan siirtoa ulkomaalaisen joukkueen riveihin, joiden merkitys on ollut suomifutikselle elintärkeä. Tuomari kävi kuluneita vuosikymmeniä läpi ja poimi kolme kovinta suomalaissiirtoa historian saatosta.

3. Aulis Rytkönen, KuPS-Toulouse

Kuopiolaista taidetta maailmalle. Vuonna 1952 Suomi sai ensimmäisen ammattilaisfutaajansa, kun ranskalaisseura nappasi suomalaisen pallotaiturin. Suomessa siirtoa ei katsottu pelkästään hyvällä, sillä Rytkösen maajoukkuekutsut loppuivat. Ranskassa mies oli kuitenkin kuin kuningas. Lempinimen Monsieur Magic saanut pelaaja oli suorastaan maagisen ylivoimainen. Vuonna 2014 edesmennyt Rytkönen teki uskomattoman työn suomalaisen futiksen eteen ja ansaitsee paikkansa yhtenä suurista nimistä kotimaisen jalkapallon historiassa.

2. Sami Hyypiä, Willem II-Liverpool

Halvalla lähti nippu kultaa. Liverpool tuskin osasi arvata toukokuussa 1999, mitä se sai 2,5 miljoonalla punnalla. Huuhkajakapteeni saattaa olla jopa koko Valioliigan kaikkien aikojen paras hankinta puhtaasti hinta-laatu-suhteella arvioituna. Hyypiä on yksi historian parhaista toppareista mitä sarjassa on esiintynyt. Pääpelikuningas nousi Liverpoolin kapteeniksi, voitti Mestarien liigan ja kaikki muut cup-pokaalit uransa aikana. Legenda jo pelatessaan.

1. Jari Litmanen, MyPa-Ajax

Ensi Suomi haltuun – ja sitten maailma. Vuonna 1992 Litti jätti Suomen kentät ja valitsi Ajaxin, vaikka myös monet muut suurseurat olivat kiinnostuneita nuoresta suomalaisesta. Siirto ei sujunut mutkitta, sillä Litmasen aiempi seura HJK vaati tuolloin myös siirrosta korvauksia. Mussutus ei mennyt läpi, ja MyPa selvisi tilanteesta voittajana. Syvät haavat unohtuivat parikymmentä vuotta myöhemmin, sillä Kuningas edusti urallaan uudemman kerran HJK:ta. Litmasen aika Ajaxissa on kovinta futisaikaa Suomessa. Kuningas oli Ajaxissa pelatessaan yksi maailman parhaista, ja tästä on todisteena oikeastaan kaikki, mitä mies Amsterdamissa teki. Litmanen osoitti esimerkillään, että Suomen kentiltä on mahdollisuus nousta futismaailman kirkkaimpaan eliittiin.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Miksi erotuomari Mark Clattenburg ei ole profeetta omalla maallaan?

VASTAUS: Englantilainen Mark Clattenburg on kiistatta tämän hetken paras tuomari – siis jalkapallokentillä. Kaudesta 2004 asti Valioliigassa tuominnut ja vuodesta 2006 FIFA:n tuomarina toiminut sähköasentaja sai menneellä kaudella natsoilleen kaksi kovaa meriittiä: Mestareiden liigan finaalin ja EM-kisojen finaalin. Jo ennen Mestareiden liigan finaalia Clattenburg vihelsi FA cupin finaalin Manchester United – Crystal Palace. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan tuomari saavutti tämän triplan. Varsinkin Mestareiden liigan finaalista Clattenburg suoriutui erinomaisin arvosanoin ja piti ottelun koko ajan hanskassaan. Pepen tuittuilut ottelun loppuhetkillä Clattenburg kuittasi jämäkällä liskoilmeellä.

Ja onhan Clattenburg viheltänyt olympialaisissa, muun muassa Meksikon ja Brasilian välisen finaaliottelun Lontoon olympialaisissa vuonna 2012.

Clattenburg on tehnyt uransa aikana virheitä, kuten varmasti jokainen tuomari, mutta vuosien aikana suurimmat särmät ovat hioutuneet. Viheltäessään Clattenburg nauttii olostaan ottelun keskiössä ja pelaajat arvostavat johdonmukaista ja joviaalia tuomaria. Silti hänen ei miellytä kaikkia. Englannin liiton kaikkitietävät pukumiehet ovat siirtäneet Clattenburgin mustalle listalle. Lokakuussa 2014 Englannin tuomarikomitea (Professional Game Match Officials Limited) hyllytti Clattenburgin pariksi viikoksi hänen poikettuaan tuomariprotokollasta. Clattenburg soitti Crystal Palacen managerille Neil Warnockille ottelun jälkeen, mikä on kiellettyä. Toinen virhe oli, että hän lähti pelistä yksin, ilman muita tuomareita. Clattenburg ajoi Newcastleen kuuntelemaan Ed Sheeranin konserttia. Tämä on vastoin Valioliigan sääntöjä, sillä tuomareiden tulee saapua ja lähteä otteluista yhtä aikaa.

Alun perin Clattenburgin ei pitänyt viheltää ollenkaan Ranskan EM-kisoissa, sillä liitto ei ehdottanut häntä tuomariksi. Liitto lähetti kisoihin Martin Atkinsonin. Onneksi UEFA-tuomareiden ylijumala, Pierluigi Collina veti ohituskaistalta Clattenburgin kisoihin ja kolmen vihelletyn ottelun jälkeen myös finaaliin.

Heinäkuun lopussa Clattenburg ärsytti varmasti lisää Englannin liiton miehiä tatuoimalla käsivarteensa ammattituomariuransa kaksi huippuhetkeä, Mestareiden liigan finaalin ja EM-kisojen finaalin logon, ja esittelemällä niitä tatuointiliikkeen Facebook-sivulla. Clattenburgia syytettiin muun muassa narsistiksi. Tämä sinällään hämmästyttää, sillä missä muussa roolissa tahansa moinen saavutus olisi ilmeinen muistotatuointien paikka. Onhan olympiaurheilijoidenkin käsivarret ja nilkat täynnä olympiarenkaita, vaikka saavutuksena on vasta osallistuminen olympialaisiin. Clattenburgin saavutuksia voidaan verrata olympiakullan, maailmanmestaruuden ja Euroopan mestaruuden voittamiseen – ja saman vuoden aikana.

Clattenburgista tuli yhden kauden saavutusten myötä heittämällä Brittien menestynein erotuomari. Silti tuntuu, että häntä arvostetaan muualla enemmän kuin omassa maassaan.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Tuleeko Sami Hyypiästä Suomen maajoukkueen päävalmentaja?

VASTAUS: Sami Hyypiä pelasi maajoukkueessa kaikkiaan 105 maaottelua ja viimeisteli 5 maalia. Hän oli maajoukkueuransa ajan Suomen puolustuksen johtohahmo ja MM 2010-karsinnoista lähtien myös joukkueen kapteeni. Hyypiä valittiin Vuoden urheilijaksi Suomessa 2001 ja peräti seitsemän kertaa vuoden pelaajaksi (vuosina 1999, 2001, 2002, 2003, 2005, 2006, 2008, 2009, 2010). Hän on jättänyt lähtemättömän leimansa Valioliigaan ja Liverpooliin pelattuaan punapaidoissa kymmenen kautta.

Hänen meriittinsä pelaajana ovat kiistattomat. Hyypiässä on potentiaalia kehittyä menestyväksi valmentajaksi, sillä hän on omalla tavallaan karismaattinen johtajatyyppi, joka johtaa joukkojaan omalla esimerkillään. Hyypiä päätti mittavan pelaajauransa keväällä 2011 Bayen Leverkusenin paidassa. Uransa päättymisen jälkeen Hyypiä liittyi nopeasti Mixu Paatelaisen maajoukkueen valmennusryhmään. Jo siinä vaiheessa oli nähtävissä polku kohti maajoukkueen pääkäskijän pestiä.

Hyypiän aika maajoukkuevalmennuksessa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä huhtikuun alussa 2012 hänestä tuli Sacha Lewandowskin kanssa Bayen 04 Leverkusenin päävalmentaja. Kaksikon johdolla Leverkusen sijoittui Bundesliigassa viidenneksi ja varmisti paikkansa Eurooppa-liigaan kaudelle 2012–13. Kauden jälkeen seurajohto jatkoi kaksikon sopimusta kolmella vuodella. Sopimuksen jälkeen Mixu Paatelainen teki liikkeensä ja vahvisti Hyypiän jäävän sivuun maajoukkuevalmennuksesta. Hänen mukaansa entisen maajoukkuetopparin uusi tehtävä on niin vaativa, ettei tämä voi jatkaa Suomen maajoukkueessa.

Hyypiän valmennusuran alku oli pelkkää nousukiitoa, kun hän luotsasi piskuisen Leverkusenin kaudella 2012-2013 Bundesliigassa kolmanneksi. Eroa toiseksi sijoittuneeseen Borussia Dortmundiin jäi vain yksi piste. Hyypiän mainiot valmennusotteet noteerattiin laajasti myös Suomessa ja hänet valittiin Vuoden valmentajaksi 2012.

Ongelmat alkoivat seuraavalla kaudella syyskauden lopussa, kun Leverkusen hävisi Mestareiden liigassa PSG:lle yhteismaalein 6-1. Vuodenvaihteen jälkeen tulokset heikentyivät myös Bundesliigassa. Leverkusen voitti joulukuun lopun jälkeen pelaamistaan 12 ottelusta vain yhden ja lopulta seurajohto erotti Hyypiän huhtikuun alussa 2014, kun se oli hävinnyt sarjan häntäpään HSV:lle. Leverkusen putosi tappion myötä liigan viidenneksi.
Kauan ei Hyypiä ehtinyt työttömänä lojua, kun Englannin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaava Brighton palkkasi hänet päävalmentajakseen kesäkuussa 2014. Valmennuspesti oli kyllä varsinainen via dolorosa, sillä Brighton voitti syyskauden aikana vain kolme ottelua. 22. joulukuuta Hyypiä jätti eroanomuksen managerin tehtävästä, jonka Brightonin seurajohto hyväksyi.

Seuraavaksi ex-toppari suuntasi Sveitsiin, kun hänestä tuli FC Zürichin päävalmentaja elokuussa 2015. Peli ei lähtenyt rullaamaan missään vaiheessa ja joukkueen sijoitukset pyörivät putoamisviivan tuntumassa. Toukokuussa 2016, kolme kierrosta ennen liigan loppua Hyypiä sai potkut tehtävästään. Hyypiän kohtaloksi koitui lopulta 0-4 murskatappio FC Luganolle, joka pudotti Zürichin sarjajumboksi. Nyt 42-vuotiaana Hyypiä etsiskelee uralleen uusia ovia.

Valmennuspestit ovat tähän mennessä olleet liian rikkonaisia, jotta Hyypiä tai Palloliiton johto voisi edes kaavailla hänestä seuraavaa päävalmentajaa. Hyypiä tarvitsee valmennusuralleen lisää kokemusta ja pitemmän menestyspätkän laadukkaassa seurassa.

Antaa siis ensin Hans Backen hoitaa pestinsä loppuun, katsotaan sen jälkeen menoa jonkun toisen päävalmentajan alaisuudessa ja annetaan Hyypiän kasvaa korkoa ulkomailla – mieluiten Englannissa. Hyypiän aika Huuhkajien päävalmentajana koittaa vielä, mutta ei ihan seuraavaksi.

Sami Hyypiä saapuu vieraaksi Sports Bar Casino Helsinkiin sunnuntaina 14. elokuuta! Illan otteluna Arsenal-Liverpool.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.

KYSYMYS: Voittaako Brasilia olympiakultaa jalkapallossa?

VASTAUS: Tätä Brasiliassa toivotaan ja siihen myös halutaan uskoa. Brasilialaisten näkökulmasta olympiakulta voisi hieman kursia umpeen haavoja, jotka syntyivät kaksi vuotta sitten MM-kisoissa. Välierätappio Saksalle tylyin 7-1 lukemin Belo Horizontessa ja hävitty pronssiottelu ovat vielä raskaina jalkapallokansan mielissä. Sen sijaan muut futismaat nauravat Brasilian räveltäessä. Lienekö kyse vahingonilosta vai mistä, mutta alla olevaa videota on katsottu yli 18 miljoonaa kertaa.

Maajoukkueen suosio on laskenut kahden vuoden aikana tavallisen kansan keskuudessa samalla kun paikallisten joukkueiden suosio on kasvussa. Olympialaisista toivotaan Brasilian maajoukkuejalkapallon pelastajaa – tai edes kasvojenpesua ja ryhtiliikettä.

Kotikisojen MM-katastrofin jälkeen balsamia haavoille ei ole tuonut myöskään Copa América. Kesällä 2015 kisat päättyivät puolivälieriin ja tämän vuoden turnauksessa Brasilia ei päässyt edes alkulohkosta jatkoon. Valmentaja Dunga sai potkut reilu kuukausi takaperin ja nyt joukkuetta valmentaa Tite. Sanomatta selvää, että menestymättömyys ja valmentajavaihdokset eivät ole sitä hedelmällisintä pohjaa olympialaisiin valmistautumiselle.

Joukkueella on valtavat paineet menestyä ja se ei voi olla näkymättä kentällä. Nuorten pelaajien harteilla painaa koko Brasilian jalkapallomaajoukkueen maine. Joka joukkueelle sallitaan kolme yli 23-vuotiasta pelaajaa. Pelastajaksi pojankloppien keskelle on raahattu vuoden yli-ikäinen Neymar, mutta yksi pääsky ei kesää tee joukkuelajissa.

Neymar on koko kisojen suurimpia nimiä. Loukkaantuminen päätti MM-kotikisat, joten hän odottaa varmasti itseltäänkin messiaan roolia. Ennen olympialaisten alkua tähtipelaaja lateli latteita lausuntoja ”ainutlaatuisesta mahdollisuudesta” ja ”paineisiin tottumisesta”, vaikka pään sisällä kuohuu varmasti.

Olympialaisten jalkapallossa on myös usein ollut tilaa yllätyksille. Neljä vuotta sitten kultaa vuolivat meksikolaiset, jotka muuten kaatoivat loppuottelussa juuri Brasilian, vuonna 2000 yllätysmestaruuden vei Kamerun ja 1996 Nigeria. Vuosina 2008 ja 2004 Argentiina pokkasi olympiakultaa ja on jälleen kerran yksi mestarisuosikeista.

Tyly tilasto on myös se, että Brasilia ei ole koskaan voittanut olympiajalkapallossa kultaa. Ja tuskin voittaa nytkään. Paineet ovat liian kovat, joukkue on sekavassa tilassa ja kaikki luottavat liikaa yhteen mieheen. Brasilialaisten kannattaa keskittyä seuraamaan muita lajeja, joista isäntämaalle on povattu menestystä. Näitä ovat uinti, judo, lentopallo ja beach volley.

Kooste Lontoon vuoden 2012 olympialaisten finaalista, jossa Meksiko voitti Brasilian 2-1.

Seuraa Tuomaria myös Facebookissa ja Twitterissä @casinosportsbar tai klikkaa tästä Sports Bar Casino Helsingin sivuille.