Tässä kuvia Sedun uuden ravintolan (/musiikkiteatteri) Koiton avajaisista. Avajaiset olivat viime keskiviikkona, ja paikalla oli jengiä Cheekistä Nasima Razmyariin ja Kimmo Sasista Reino Nordiniin. Nälkäiset suut saivat minihampurilaisia (ihan ok), vihersimpukoita (nääh), friteerattuja katkarapuja valkosipulimajoneesilla (nam), ja macaron-leivoksia (nams).
Koiton avajaistarjoiluaKoiton avajaistarjoilua
Ja sisustuksesta täytyy sanoa, että hyvältä näyttää. Varsinkin viinibaari Skumpan vaalea pelkistetty, ja jopa aavistuksen maalaisromanttinen, sisustus toimi meikäläisen makuun. Eläinkuosit ovat historiaa!
Viinibaari SkumppaViinibaari Skumppa
Alla pari kuvaa musiikkiteatterin puolelta. Voiko tätä edes uskoa samaksi tilaksi, jossa maanpäällinen teinihelvetti Simonkadun herkku oli???
Musiikkiteatteri KoittoMusiikkiteatteri Koitto
Ainoa asia, mikä mietityttää on paikan koko. Onko tuhat asiakaspaikkaa liikaa?
Ihana ollut huomata, kuinka mieli rauhoittuu syksyn aikana ja kotona alkaa viihtyä paljon paremmin, vaikka puuhaa ja töitä kyllä riittää yllin kyllin. Nykyään kuitenkin vietän esim. viikonloput mieluummin töitä tehden, jotta voi hankkia jotain kivaa esim. kotiin tai ihan rauhallisesti viettäen peli-iltaa kavereiden kanssa tai käymällä leffassa. Sitten pääsee ajoissa nukkumaan eikä tarvitse yöllä kylmässä värjötellä taksijonoissa eikä aamulla ole paha olo.
Tällä hetkellä mulla on tosi hyvä fiilis ja asiat alkaa selkiytymään pala palalta. Kuhan ei ota liikaa paineita. Kaikki ajallaan.
Kauhea into on herännyt nyt opiskeluun ja kotini sisutamiseen ja mietinkin vaan joka päivä mitä kaikkea voisin hankkia kotiin. Juhliminen on jäänyt oikein vähälle ja nyt mennään kolmatta viikkoa ilman tipan tippaa. Eikä tippaakaan kyllä tee mieli.
Ajattelin, että jos mitään erikoista ei tule, niin uudenvuoden vaihtumista voisi sitten juhlia hiukan shampanjan kera. Olisi kyllä aika loistava puhdistautumiskuuri siihen asti.
Kesän lopussa minulle soitettiin koulutuskeskus Educolta ja kysyttiin olisinko kiinnostunut yrittäjän ammattitutkinnosta, kun minulla on toiminimi. He tarjosivat mahdollisuuden kehittyä yrittäjänä ja laajentaa osaamista. Minulla on merkonomin koulutus jo ja tämä kuulosti mukavalta jatkeelta sille, varsinkin kun yrityksen perustaminen oikein kunnolla on kyllä tulevaisuuden haaveissa. Koulutus käydään mentorin kanssa ja oppisopimuksella ja kerran kuussa on lähipäivä. Koulu kestää 1,5 vuotta ja se käydään markkinointi-instituutissa.
Ensimmäinen koulupäivä oli oikein mukava ja tutustuin luokkalaisiin. Kaikki vaikutti huipputyypeiltä ja mukaan mahtui kaiken kirjavaa porukkaa. Ihmisiä oli sirkustaiteilijasta lihameklariin.
Nyt jään innolla odottamaan miten koulutus käynnistyy ja onko se minulle kuinka haastavaa.
Aah, Ravintolapäivä tulee taas. Kerrataan tapahtuman idea vielä lyhyesti. Voit perustaa yhdeksi päiväksi oman ravintolan, kahvilan tai baarin, joka voi sijaita teoriassa missä vain - kotona, kadulla, puistossa.. Sitten kerrot ravintolan tiedot ja ruokalistan Ravintolapäivän järjestäjille ja he tiedottavat hieman ennen tapahtumaa kaikista rafloista. Näin ruoan ystävät osaavat vaeltaa juuri sinun putkallesi syöpöttelemään. Ideana Ravintolapäivä aivan mahtava. Yhteisöllisyyttä ja eloa katukuvaan. Tällaisia freesejä juttuja tarvitaan!
Oma innostukseni kyseistä tapahtumaa kohtaan on kuitenkin toistaiseksi jäänyt vielä ilman käytännön toteutusta. Ensimmäisen kerran ravintolapäivä järjestettiin lauantaina 21.5.2011. En ollut kaupungissa. Toisen kerran päivän ravintolat avasivat ovensa sunnuntaina 21.8.2011. Olin kaupungissa, mutta niin hirveässä darrassa, etten voinut ajatellakaan ruokaa. (Edellisenä iltana olin käynyt ravintoloissa senkin edestä.) Seuraavan kerran, kun ravintolapäivä järjestetään taas lauantaina 19.11., tavoitteeni onkin siis vihdoin viimein ottaa osaa tapahtumaan, ja raahautua edes yhteen näistä ravintoloista.
Ja entäs se ravintoloitsijan rooli? Oman ravintolapäivä-ravintolan perustamista harkitsen vasta sitten, kun keksin listalle jotain muutakin kuin Piña Coladan makuisia marmeladimakeisia.
Mä kaipaisin Suomeen kunnon actionia ja paljon räväkämpiä ohjelmia. Otetaanpa puheeksi nyt suomen realityohjelmat.
Mitä kunnon reality pitää sisällään?
Realitya on tehty seuraamalla ihmisten peruselämää (bb), työtä (kiinteistökuningatar Kaisa), ja kilpailemista eri aloilla. Tanssimisessa (tanssii tähtien kanssa), laulamisessa (idols) , pelkojen voittamisessa (pelkokerroin), työnteossa(diili), kokkaamisessa (top chef) jne jne.
Mun mielestä suomen realitysta tekee jo suureksi osaksi huonoa median suhtautuminen ja kotikatsojat. Jos esim. Kaisa haluaa tehdä hyvän ohjelman ja provosoi ohjelmassaan tekemällä ei niin tavanomaisia kiinteistövälittäjän tehtäviä, kuten juoda shampanjaa työajalla niin siitä nousee meteli. Halutaanko me katsoa kun se istuu ja selaa papereita vai kun se on niin itseään täynnä että puhuu ohjelmassa itsestään ja kehuu vuolaasti ja katsojat saavat ihmetellä silmät pyöreinä.
Enemmän itse ainakin saan irti jälkimmäisestä sillä se herättää tunteita ja tekee ohjelmasta mielenkiintoisen. Ja tuo oli siis vain esimerkki.
Jokaisessa realityohjelmassa pitää olla ääripäitä mitä arkielämässä ei välttämättä ihan joka päivä tapahdu. Juuri siksi siinä on sitä ohjelmaakin alettu tekemään. Kuka on valmis ikäänkuin näyttelemään tosielämän tapahtumia kärjistettynä ja kenestä löytyy asennetta.
Ja silti ainakin itse erotan viihteen tekemisen arjesta. Sama pätee big brotheriin. Asukkaat ovat menneet taloon, joo voittaakseen, MUTTA myös tekemään viihdettä katsojille. He tietävät olevansa ohjelmassa.
Ulkomailla realityohjelmissa pelataan vähän kovemmilla panoksilla. Otetaanpa esimerkiksi vaikka iso- britannian big brother. Eräänä vuonna tavis big brotherissa 2 homoa ja yksi nainen istuivat viimeisinä iltaa kun muut nukkuivat ja homot sanoivat naiselle: et uskalla työntää tuota pulloa pi'''uusi! Nainen otti pullon ja istui sen päälle ja homot nauroivat katketakseen. Nainen meni pihalle ja alkoi tyydyttämään keskellä maata itseään pullolla saadakseen katsojien huomion ilmeisesti. Ollakseen "viihdyttävä".
Jos media ja suomalaiset suhtautuisivat eritavalla skandaaleihin mitkä tapahtuvat ruudun takana eikä ihmisiä yksilöitäisi ja tuomittaisi olisi meillä ehkä asiat eri tavalla telkussa. Toisaalta suomi on niin pieni maa ettei kukaan uskalla heittäytyä sen uhalla, että hänen tekemisensä jäävät kaikkien mieleen ja työpaikalle ei voi palata. Mutta millä isossa maassa mokaavat ihmiset voivat palata töihin tai etsiä uutta ja mennä lähikioskille tai baariin heidän temppujensa jälkeen? Ymmäretäänkö heitä.
Dtm, Scandinavian Babesit ja Pacifico.. Huh huh, nyt on taas juhlittu.
Dtm 9.9. Opiskelija Junyi, 21, ja turva-alalla töissä oleva Joni, 19. Kuin kaksi marjaa.
Dtm 9.9.
Opiskelija Junyi, 21, ja turva-alalla töissä oleva Joni, 19. Kuin kaksi marjaa.
Dtm 9.9. Palvelualalla töissä oleva Titta, 28, ja sairaanhoitajaopiskelija Riikka, 30. Bondailevat blondit.
Dtm 9.9.
Palvelualalla töissä oleva Titta, 28, ja sairaanhoitajaopiskelija Riikka, 30. Bondailevat blondit.
Dtm 9.9. Opiskelija Sanna, 25, ja parturi-kampaaja Jennika, 22. ”Olemme täällä, koska käskettiin!” Kukko ei käskien laula, mutta tytöt kyllä bailaavat.
Dtm 9.9.
Opiskelija Sanna, 25, ja parturi-kampaaja Jennika, 22. ”Olemme täällä, koska käskettiin!” Kukko ei käskien laula, mutta tytöt kyllä bailaavat.
Scandinavian Babesin lanseeraustilaisuus 15.9. Dasha on Scandinavian Babes-ryhmän jäsen, ja tullut Suomeen Siperiasta. Ehkei karkotus Siperiaan olekaan niin paha, jos siellä on tällaisia.
Scandinavian Babesin lanseeraustilaisuus 15.9.
Dasha on Scandinavian Babes-ryhmän jäsen, ja tullut Suomeen Siperiasta. Ehkei karkotus Siperiaan olekaan niin paha, jos siellä on tällaisia.
Pacifico 16.9. ”Huivi päässä näytän vähän mustalaiselta”, myyjä Roosa, 19, sanoi. Vaalealta mustalaiselta.
Pacifico 16.9.
”Huivi päässä näytän vähän mustalaiselta”, myyjä Roosa, 19, sanoi. Vaalealta mustalaiselta.
Pacifico 16.9. ”Sangria on tuttu ennestään”, ravintolatyöntekijä Ronja, 19, perusteli. Vanhoja tuttuja viettämässä iltaa siis.
Pacifico 16.9.
”Sangria on tuttu ennestään”, ravintolatyöntekijä Ronja, 19, perusteli. Vanhoja tuttuja viettämässä iltaa siis.
Pacifico 16.9. Solu- ja molekyyliteknologian opiskelija Miia, 25. Siideri sopii joka solulle.
Pacifico 16.9.
Solu- ja molekyyliteknologian opiskelija Miia, 25. Siideri sopii joka solulle.
Pacifico 16.9. Myyjä Maijaa, 20, ei vedätetä. Hän hoitaa sen itse.
Pacifico 16.9.
Myyjä Maijaa, 20, ei vedätetä. Hän hoitaa sen itse.
Pacifico 16.9. Töissä käyvä Benjamin, 26, ja tuplahaukat.
Pacifico 16.9.
Töissä käyvä Benjamin, 26, ja tuplahaukat.
Pacifico 16.9. Kaverukset Laura, 18, Alli, 19, Henrietta, 19, ja Riku, 20. ”Rikun haaremi”, tytöt nauroivat. Ilman haaremihousuja.
Pacifico 16.9.
Kaverukset Laura, 18, Alli, 19, Henrietta, 19, ja Riku, 20. ”Rikun haaremi”, tytöt nauroivat. Ilman haaremihousuja.
Mä olen taas viime aikoina miettinyt paljon asioita. Miten saisin asiat rullaamaan ja miten saisin tasapainoisen hyvän elämän aikaiseksi. Ei vain nousu ja laskukausia. Tekemiskausia, laiskuuskausia, juopottelukausia, syöpöttelykausia ja kuntoilukausia.
Loppujen lopuksi parin viikon innostuminen ja kaiken lopahtaminen ei todellakaan tee mitään muuta kun hajottaa pala palalta ja lyttää maahan. Onnistuuko missään, kestääkö mikään koskaan ja kiinnostaako kohta enään mikään?
Mä itse olen rakentanut aina innokkaasti elämääni ja tehnyt asioita ja sitten mun palapeli aina hajoaa ja palat hukkuu. Tai tuuli vie ne mukanaan. Ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan.
Mä en ole tahallani tälläinen ihminen. Oli jo pakko lukea netistä kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kun mulla tosiaan on kauheita debiskausia ja sitten luulen valloittavani maailman sen jälkeen. On ollut myös päihdekausia ja sitten taas ollaan niin kunnolla ja töissäkäyviä. Tosiasiassa mun elämä tähän hetkeen on ollut yhtä hullunmyllyä ja yritystä nousta ojanpenkasta epätoivoisesti aurinkonvaloon.
Onneksi perusasiat on pystynyt hoitamaan vaikka kyllä se on työnteossakin ajoittain tuloksissa näkynyt tuo ailahtelevuus. Tässä on siis totuus siitä mitä mun sinkkukesä ja taaksejäänyt avioliitto ja suru on saanut tälle 22.w tyttöselle aikaan.
Nyt kuitenkin toivon ettei tämä ole vain mun nousukausi vaan pikkuhiljaa olen nyt tajunnut mun menon ja yritän kovaa vauhtia kasata niin vankkumattoman tornin, että se ei varmasti kaadu ja mä voin sieltä korkealta katsella itsevarmana mun elämäni suuntaa.
Yksi tärkeä asia minkä aion sisäistää on se, että ihmisellä pitää olla periaatteita. Mä olen jotenkin jossain vaiheessa onnistunut hukkaamaan ne mutta nyt aion luoda niitä itselleni. Minkälaisia periaatteita teidän mielestä ihmisellä pitäisi olla?
Mun listaykkösenä voisi olla se että talous ja työ pitää hoitaa moiteettomasti ennen kuin ajatellaan mitään muita humputuksia. Toinen voisi olla että juhliminen kuuluu viikonloppuihin.
Sitten pitääkin jo pohtia kaikenlaisia periaatteita. Ei mitään kliseitä vaan sellaisia mitkä saa sut ajattelemaan järkevästi ja tajuat, että ne on vain sun oman itsesi hyväksi.
En toki väitä ettenkö olisi nauttinut elämästäni ja tästä kesästä. Mä haluaisin vaan jotain pysyvää ja turvallista mun elämääni ja varmuutta asioihin. En jaksa juosta työpaikasta toiseen, vaihtaa tuttavapiiriä kuin sukkiani, olla mieli maassa ja taivaassa ja sitä rataa. Mun mielestä ois kivaa jos mun arki olisi peruskivaa töitä ja ihania oikeita ystäviä. Viikonloput virkistäviä illanistujaisia ja välillä villejä bailuja. Sitten kun kaipaa erilaista niin voi mennä vaikka ulkomaille tai kokeilla uusia harrastuksia jne. Alanko mä vanhenemaan? Kuullostanko ihan tylsälle vai enkö mä ole koskaan saanut elää tuota "normaalia" elämää ja se kiinnostaa mua nyt!
Te tiedätte Scandinavian Hunksit. Niillä on nyt ”pikkusisko”-ryhmä Scandinavian Babes, joka koostuu kymmenestä kilpatanssijasta. Pari toimii tanssiopeina Tanssii tähtien kanssa-ohjelmassa, ja joukosta löytyy niin lattaritanssien MM-kisaedustaja, omaa tanssikoulua pyörittävä Babe, Venäjän kansallisissa kilpailuissa menestynyt tanssija, SM-voittaja ja maajoukkuetason tanssija.
Alku oli vain todisteena siitä, että naiset osaavat tanssia. Koska ryhmän nimi kertoo beibeistä, päällimmäisenä kuitenkin kiinnostaa ulkonäkö. Rankkasimme Babesit paikalla olleen miespuolisen tuttuni kanssa hottis-järjestykseen. Lista tulee tässä:
1. Pitkä, ruskeahiuksinen.
2. Vaaleat pitkät hiukset.
3. Kaikista lyhyimmät vaaleat hiukset.
Bongatkaa siitä!
Scandinavian Babes
Ryhmän lanseeraustilaisuudessa Apollossa oli aika paljon miehiä, ylläri ylläri. Show’ssa oli menoa ja asennetta. Ja ihanat höyhenhameet.
Scandinavian Babes
Ja koska hiilarinsyöjästä ei tule tanssijaa, tarjolla oli mm. kanaa. Oli hyvää.
Scandinavian Babesin lanseeraustilaisuudessa oli kanaa.Scandinavian Hunks
Nämä hiirimatot sain lehdistömateriaalin yhteydessä ”toimitukseen vietäväksi”. Hah. Babesit saatan jopa lähettää Konalaan, mutta etualalla olevasta matosta en ainakaan luovu. Sori Mauno, kotini on jo pitkään kaivannut taulua.
Nams. 16.9.-29.9. välisenä aikana herkutellaan taas Syö-viikkojen merkeissä.
Kahdessakymmenessä ravintolassa on tarjolla yksi tai useampi kampanja-annos. Kaikki kustantavat kympin verran. Vaihtoehtoja on pihvistä pitsaan ja sushista salaattiin.
Ja mitäs sitä menisi maistelemaan?
Morrison’sin burgerit ovat olleet aikaisempina vuosina myös Syö-tarjouksessa maittavia (ja suosittuja; viime keväänä kampanjan aikana myytiin yli 2100 kympin hampparia!), nyt haastajana on Funky Burgerin purilaiset. Täytyy ehkä tsekata jälkimmäinen vaihtelun vuoksi.
Koska sushi on herkkua, yritän käväistä myös joko Forumin Itamae Sushissa tai Eerikinkadun Sumossa. Tai sitten molemmissa!
Kyllä ottaa muuten päähän kun kirjoittaa blogia ja se pyyhkiytyy taivaan tuuliin kun päivitys on kestänyt liian kauan. Olipahan ainakin hyvä kirjoitus mitä ei koskaan julkaista, mutta tulkoon tässä sitten lievän potutuksen lomassa uudenlainen.
Kesällä mulla ei tule yhtään katsottua mitä pistän suuhuni. Sitä ikäänkuin antaa itsellensä oikeuden syödä mitä vaan, ja yleensä ystävien kanssa kesän yleinen tapa onkin terassit, yösnägärit, grillibileet ja tonneittain perunasalaattia sekä usein se yhdellä jäätelöllä käyminen. No siinähän niitä kesäkiloja kertyy huomaamatta.
Ei sitä nyt välttämättä vallattomasti lihoa, mutta kyllä sitä itse on tullut ajateltua loppukesästä, että kehtaakohan niitä alkukesällä ostettuja minishortseja laittaa enään jalkaan. Tai millainen farkkuperse olen syksyllä? Vai mahtuuko farkut jalkaan?
Kesällä hyötyliikunnan määrä varmaan kasvaa, mutta ei se oikein tahdo laihaksi asti riittää. Itsellä ainakin oli tasan kahden viikon aamulenkki intoilu joka jostain syystä lopahti kuin seinään eli siinä oli kesän liikunnat. Siinä sitten koko kesä tuli liikuttua hyvin epäsäännöllisesti, mutta syöminen maistui sitäkin enemmän.
Syksy on tullut tänä vuonna minulle aivan kuin puun takaa, ja yhtenä aamuna sitä vain herää sateeseen ja odottelee että tuleekohan se aurinko sieltä vielä kun johan se oli eilenkin.Syksyllä kesän tavat mässäillä, juopotella ja pitää hauskaa tuntuvat kiusallisilta ja huonoilta vaihtoehdoilta, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Miten pääset tavoista eroon sormen napautuksella?
Onko jollain muulla samankaltaista ongelmaa? Kyllä sitä pitäisi löytää sellainen hyvä tasapaino koko vuodelle eikä antaa itselleen mitään erityisoikeuksia tiettyinä vuodenaikoina. Nyt kun sitä karistaa kesäkilot ja saa itsensä ehkä jouluksi kuntoon, niin sitä vedelläänkin jo kinkkua ja suklaata posket pullollaan.
joulu ei hyväkuntoisia ja säännöllistä liikuntaa harrastavia horjuta, mutta jojoilijana minä taidan syödä jouluna pelkän kinkun ja jättää suklaan väliin. Olisi se kiva saada tasapaino elämään kaiken suhteen niin ei tarvitsisi näinkään pienistä asioista murehtia. Anyone?
Huomasin myös, että kuntosalit ovat alkaneet mainostaa joka tuutista näin syksyn alkaessa ja itsekkin päätin ottaa neuvosta vaarin ja hurahdin Satsin running - tuntitarjontaan.
Ainoana salina olen nähnyt heidän järjestävän kestävyysjuoksutunteja ja juoksutunteja juoksumatolla, ja päätin ottaa vuoden jäsenyyden, niin saa varmasti ylimääräiset kilot kyytiä. Olen sitten ensi kesänä lenkkikunnossa.
Aloitan lokakuussa treenit joten jospa sitä ei joulupukin polvi menisi sijoiltaan sitten lahjojenjakotilaisuudessa :)
