Joitakin vuosia sitten kävin haastattelemassa veteraanipoliitikko Paavo Väyrystä, 63. Jutun tarkoituksena oli kertoa Paavosta ja esitellä hänen suuri Pohjanrannan maatilansa Keminmaalla. Pohjanrannassa on nuorisokoti, yöpymismahdollisuus (jota Paavo kutsuu hotelliksi), vanha lato (josta on tehty tanssiravintola) sekä laitteet ja vempeleet oman viinin tekoon.
Paavo tarjosi vieraanvaraisuuttaan minulle ja kuvaajalle ruokailun ja yösijan Pohjanrannan hotellistaan kahdeksi yöksi. Mies vaikutti vieraanvaraiselta ja kohteliaalta, joten otimme tarjouksen vastaan.
Ensimmäisenä kuvauspäivänä kysyin Paavolta, milloin voisimme ottaa hänestä kuvan kansallispuvussa vanhan ladon tanssiparketilla niin kuin oli sovittu. Paavon piti tanssia, joko vaimonsa tai minun kanssa, että saataisiin kuva poliitikosta omalla parketillaan. Vaikka asiasta oli mielestäni sovittu etukäteen, mies kieltäytyi nyt tyystin. Ihmettelin asiaa tovin kunnes äkkäsin miten minun kannattaisi edetä. Paavo oikutteli minulle jostakin syystä, joten päätin kääntyä miehen vaimon puoleen. Pyysin vaimoa kysymään Paavolta miten tanssikuva onnistuisi ja kuin taikaiskusta Paavo tanssi illan suussa kanssani vanhassa ladossa. Tosin hän ei suostunut laittamaan kansallispukua päälle ja hän osoitti kyllä ilmeillään ja eleillään, että oli suostunut tanssimaan vaimonsa pyynnöstä.
Seuraavana aamuna minua ja kuvaajaa odotti yllätys. Paavoa ei näkynyt missään ja koko ”hotelli” oli autio. Aamiaista ei ollut tarjolla ja minulla oli sudennälkä ja kahvihammasta kolotti. Manasin tilannetta samalla kun pakkasin tavaroitani. Kun pääsimme ulos pitkästä ankeasta rakennuksesta, löysimme Paavon. Hän selitti epämääräisesti ”väyrystellen”, ettei tänään ole aamiaista tarjolla, koska ei nyt ole muita hotellivieraita mutta, että tuolla parinkymmenen kilometrin päässä on kuppila, josta saa aamupalaa. Kysyin voisimmeko ostaa hieman kahvia, mutta sekään ei käynyt. Kirosin miestä mielessäni. Miksi luvata yösija ja ruokailu, jos sellaisia ei saa edes ostaa. Olisi alun perin sanonut, ettei toisena aamuna ole mitään aamiaista tarjolla, ei edes kahvia, niin olisimme yöpyneet toisaalla. Tosin, jos olisin tiennyt kuinka kovat sängyt olivat, olisin ehkä muutenkin yöpynyt toisaalla.
Huonosta kohtelusta huolimatta pidin mölyt mahassani ja tein mukavan jutun Paavosta ja hänen Pohjanrannastaan lehteen. Olin luvannut tehdä positiivisen jutun, joten pidin sanani. Paavo teki kuitenkin lähtemättömän vaikutuksen. Uskon nimittäin, että aamiaisen ”poisjääminen” toisena aamuna oli tietynlainen lapsenomainen mielenosoitus siitä, että menin pyytämään veteraanipoliitikon vaimolta suostutteluapua tanssikuvan järjestämiseen.
Yhden asian tiedän varmasti: en enää koskaan ”nuku yön yli” Pohjanrannassa, mutta tuskin Paavo sitä haluaisikaan. Hän haluaa keskustan puheenjohtajaksi ja pääministeriksikin, jos keskusta voittaa ensi vuoden vaalit.
Ps. Katsokaapa Hesarin ottamaa kuvaa Paavosta tarkemmin (20.1.2010). Se on hauska. Paavo näyttää siltä kuin hänellä olisi jättimäinen pallo päässä (se keskustan logo) ja koska pää on juuri tekstin kohdalla Keskusta.fi sijan Paavon pään alla lukee Kesa.fi . Kust:a on siis jostakin syystä jäänyt Paavon takaraivon kohdalle. Mahtaako olla tahatonta komiikkaa ;)?
