Ällösöpöö

Pastellivärisiä pupujusseja, lautasenkokoisia bambinsilmiä, maireasti hymyileviä heppoja ja kimaltelevia sateenkaaria. Rakel Liekin ja Riikka Hyvösen Ylisöpö!-näyttely on niin imelä, että ikenissä tuntuu ja verkkokalvot sulavat. Mahtavaa!

Showroom Helsinkiin pystytetty seitsemän maalauksen näyttely on ihana. Olkoonkin, että jos joutuisin katselemaan maalauksia kokonaisen vuorokauden, lepakot todennäköisesti jättäisivät kellotapulin. Maanisissa tauluissa silmä ei todellakaan lepää, vaan värit ja pupujussit vyöryvät päälle aiheuttaen henkisen insuliinishokin. Puolen tunnin annoksessa ne ovat upeita.

Liekki ja Hyvönen ovat toteuttaneet taulunsa yhdessä. Taiteilijoiden ja ystävysten piti ensin luopua omasta käsialastaan ja löytää yhteinen tyyli. Se löytyi tarkastelemalla Disneytä ja My Little Ponyja, mutta myös slaavilaisia animaatioita, neuvostoajan aapisia ja molempien suosikkikuvittajan Björn Landströmin kuvituksia. Väreissä pastellit yhdistyvät räikeänkirkkaisiin neonväreihin, joita nähdään airbrush -maalauksia tekevillä katutaiteilijoilla.

Teosten takana oleva manifesti on tämä:
Söpöys on feministinen teko. Emme suostu luopumaan söpöydestä. Emme pyri olemaan uskottavia. Emme pelkää olla lapsellisia tai naurettavia. Tyylimme on söpö, aiheemme on söpö, ideologiamme on söpö. Olemme söpöjä ja vähän ylikin.

Siinä missä pikkutyttöjä lelukauppojen loputtomilla vaaleanpunaisilla käytävillä ohjataan, jopa pakotetaan söpöyteen, aikuisen naisen on luovuttava suloisuudesta ollakseen uskottava. Liekki ja Hyvönen huomauttavat, että söpöys ei sulje pois älykkyyttä ja että naisen tulisi saada nauttia söpöiksi mielletyistä asioista tulematta kohdelluksi alentavasti, holhoavasti tai halventavasti. Söpöydestä nauttiva nainen voi olla ehkä katu-uskottava (esimerkiksi tyylinsä pitkälle vieneet kidultit), mutta ei pankinjohtaja- tai pääministeriuskottava. Liekki on käsitellyt samantapaisia teemoja aiemminkin: pornoteoksissaan hän osoitti, että vaatteiden riisuminen ei vähennä naisen älykkyyttä.

En aivan allekirjoita julistusta, sillä se perustuu kahteen asiaan, joista en ole samaa mieltä.
1. Julistus lähtee siitä, että aikuisen naisen söpöys tarkoittaa samaa kuin pikkutytön söpöys. Aikuisilla naisilla olisi jonkinlainen sisäsyntyinen kaipuu pupuihin ja pastelliväreihin, mutta he eivät pääse toteuttamaan itseään, koska paha yhteiskunta ei ota heitä vakavasti jos he pukeutuvat vaaleanpunaiseen röyhelömekkoon. Tämä saattaa olla ongelma joillekin, tuskin kuitenkaan kovin monelle.
2. Söpöys tekee naisista epäuskottavia ja on naisten ongelma. Oikeasti söpöys tekee myös miehistä epäuskottavia.

Taiteilijat peräänkuuluttavat oikeutta olla yhtäaikaisesti söpö ja uskottava, mutta samalla kertovat, että eivät halua olla uskottavia. Eivätkö he usko omaan sanomaansa? Mutta eivät nämä maalaukset tarvitse julistusta taustalle oikeuttaakseen olemassaolonsa. Teokset ovat tarkoituksellisen tyhjänpäiväisiä – ei pilata sitä kehittämällä taustalle ideologiaa!

Yhteiskuntakritiikki ei ole erityisen söpöä. Sitä ei olekaan sisällytetty maalauksiin vaan maalausten nimiin. Teokset ovat nimeltään esimerkiksi Sydämet ovat söpöjä, Suomen leijonat eivät niinkään ja Vapaana kirmaaminen on söpöä, turkistarhaus ei niinkään. Kaikki teokset on nimetty saman kaavan mukaan: X on söpöä, Y ei niinkään. Liekki kertoi, että nimeäminen liittyy työskentelytapaan: hän ja Hyvönen alkoivat työstää söpöysideaa kyselemällä netin keskustelupalstoilla ihmisten mielipidettä siitä, mikä on söpöä. Ihmiset vastasivat kertomalla, mikä ei ole söpöä. Taiteilijat halusivat tuoda tämän aspektin mukaan teoksiin.

Olin unohtanut, millaista on värittää värityskirjaa. Näyttelyn teosluettelo on värityskirja ja vieraat pääsevät värittelemään maalausten ääriviivaversioita vahaliiduilla. Näyttelyvieraiden tuunaamat sivut skannataan näyttelyn Facebook-profiiliin. Värityskirjassa näkyy selvästi kahta koulukuntaa: tunnollisia viivojen mukaan värittelijöitä ja anarkistisia oman näkemyksen toteuttajia.

Suosittelen Ylisöpö!-näyttelyä. Se tekee mielialalle saman kuin + 25 astetta ja kannullinen mansikkamargaritaa – olo on mahtava, mutta suurissa määrin nautittuna ihanan tahmea. Näyttely jatkuu 6.6. asti.