Blogi

JOULUKORTIT

Kortti täytyy ehdottomasti muistaa laittaa ainakin kaikille sellaisille joilta on joskus kortin saanut. Ihan vain ettei tulisi huono omatunto, jos siltä tulee taas kortti. Mukava kierre syntyy siitä, kun kumpikaan osapuoli ei kehtaa lopettaa sen invalidiliiton ilmaiskortin lähettämistä ensimmäisenä, vaikkei olla mitään muuta yhteyttä pidetty ainakaan viiteentoista vuoteen, eikä oikeastaan edes muisteta mistä sen toisen oikein tunteekaan. Nimi on kyllä tuttu, kai se joku entinen naapuri oli, vaiko ex-miehen työkaveri, sittenkin? Itella tykkää.

Ja vaikka kyseessä olisi ainut vuosittainen yhteydenpito, ei siihen korttiin mitenkään voi kirjoittaa mitään ylimääräistä informaatiota, sen valmiiksi painetun kliseen lisäksi. Korkeintaan lisätä sen ”…ja Hyvää Uutta Vuotta!” -toivotuksen perään seuraavan vuoden vuosiluvun. Ihan siltä varalta, ettei vastaanottaja tiedä mikä vuosi on piakkoin alkamassa. Pariutumiset, lapsilukumäärän kasvut ja erothan pystyy kyllä kätevästi päättelemään siitä, montako ihmistä kortin on allekirjoittanut. Paitsi, että on syytä huomioida se, että moni lemmikkikin haluaa välttämättä nimensä korttiin… Että onnea vaan uudesta vauvasta, joka olikin oikeasti hamsteri…

Ja sit vielä se hirveä stressi, että saadaan kortit postiin ennen joulukuun puoltaväliä (joka on muuten tänääään *säisäisäi*) ja kakkosluokassa menemään, jotta säästettäisiin vitonen tonnin joulukuluista…

JOULUTORTUT

Mautonta taikinaa ja rutkasti pahaa hilloa. Jos se on kuumaa, hillo polttaa kielen rakkuloille. Jos se on kylmää, eltaantunut rasva tuhrii kitalaen inhottavalla kalvolla. Molemmissa tapauksissa rinnukset ja syli on täynnä hilsemäisiä voitaikinahiutaleita ja tomusokeria. Mitä muuta niistä voi edes sanoa? No, luumu tietysti auttaa ummetukseen, jos sellaisesta sattuu kärsimään. (ja eikös kaikki siitä kärsi jouluahtamisten aikaan).

Loppukevennys:
Lenkkeilyreitin tai muun matkan voit mitata torttuleikkurilla. Merkkaa pieni viiva torttuleikkurin pyörivään terään. Rullaa karatalla reittiä pitkin, laske kierrokset ja muunna metreiksi.
(Niksipirkka 12/01)

JOULUMAINOKSET

Niissä on aina tosi kaunis nainen, komea mies ja pikkutyttö samettimekossaan ja sitten se pakollinen kultainennoutaja. Sen naisen rinnat ei rupsahda koskaan, se ei kärsi PMS oireista, eikä sen deodorantti petä edes jouluruokia valmistaessa. Mies ei pane sihteeriään pikkujouluissa, ei kehu äitinsä ruokaa paremmaksi tai naura pieruilleen. Koirasta ei lähde ollenkaan karvoja, eikä sitä tarvitse käyttää pihalla kuin kerran päivässä. Ja se muksu ei koskaan tee muuta kuin hymyilee sievästi. Ei ainakaan saa itkupotkuraivareita kaupan lattialla karkkihyllyn vieressä.

Niillä on varmasti oikea unelmajoulukin. Kaikki nauttivat upeasta tunnelmasta, laatikot eivät kärähdä uunissa, anoppi lensi jouluksi Ibizalle ja paketeissakin on vain ihania, hartaasti toivottuja lahjoja, eikä mitään pörrösukkia.

Onko tehokkaampaa keinoa saada meidät epätäydelliset, hengittävät, hikoilevat ja jopa piereskelevät ihmiset tuntemaan itsemme mustiksi palaneiden piparkakkujen, joulustressimigreenien ja kaupan seinältä tilattujen viinanhajuisten joulupukkien keskellä jokseenkin alisuoriutuviksi surkimuksiksi?

LAHJAKONE

http://www.suomalainenjoulu.tx.fi/vanha/Lahjat/Lahjakone/index.htm
Tämä ei voi toimia, sillä se suositteli pikkuveljelleni lahjaksi
PÖRRÖSUKKIA!

HALPISSUKLAAJOULUKALENTERIT

Ovela keino myydä ihan vitun pahaa, halvinta mahdollista suklaata törkeän kalliilla kilohinnalla. Miettikää vähän; 1,15€ ja vaivaiset 75 grammaa suklaata! Sillä hinnalla saa jo tarjouksesta 200 grammaa Fazerin sinistä ja sitä sentään voi syödäkin yökkimättä. Aika paljon hinnankorotusta siitä ilosta, että suklaat on valettu etäisesti jouluisen muotoisiksi. Mistä tuleekin mieleen ”kiva” ajanviettopeli joulunodotuksen joutohetkiin: ota päivän suklaakökkö kalenterista lunttaamatta kuvasta mitä se muka esittää. Kaikki ne näyttävät lähinnä ekaluokkalaisen neulomalta joulusukalta, joten kutsu naapuritkin avuksi. Se jonka arvaus osuu lähimmäksi, joutuu syömään ”suklaan”.

Eiks vaan, et Anastasian joulukalenteri toimii paljon paremmin aiheuttaen vain kokopäivävitutuksen?

TONTTULAKIT

Kaveri pitää pikkujoulut ja mun pitäis kuulemma päättää haluanko lähteä baariin mieluummin tonttulakkiin vai poronsarviin pukeutuneena. Oikea kysymyshän kuuluisi, että lähdenkö mieluummin baariin vai puenko päähäni tonttulakin tai minkään muunkaan joulupäähinehässäkän…

Loppukevennys:
Tonttulakin tupsu pysyy pystyssä, kun laitat lakin sisään vanhat sukkahousut tai tennissukat. (Niksipirkka 12/01)

INHOKKIJOULULAHJAT TOP 3

3. PAITULIT
Kolmas sija kuuluu ehdottomasti paitulille. Lahjahevosia ei pitäisi katsoa hampaisiin jne. blaa blaa blaa ja saahan paitulistakin toki kätevän pölyrätin. Mitään muuta käyttöä sillä ei sitten olekaan. Sillä kuka aikuinen nainen haluaisi pukeutua muodot tappavaan vaatekappaleeseen, joka näyttää lasten pyjaman yläosalta, sillä erotuksella, ettei se ole tippakaan söpö? Ketä nämä neonvihreät, possunpinkit tai sappinesteen keltaiset, jollain Minni Hiiren pärställä tai Nalle Puhin perseellä kuvitetut vaatteenretkut muka pukevat? Paitulit ovat lähes yhtä seksikkäitä kuin burkat.

2. JOULUPUKKIKORISTEKYNTTILÄT
Listan kakkonen on Joulupukkikoristekynttilä, josta on sentään edes se hupi, että voi katsoa, kun pukin aivot valuvat asetille. ”Tulkaa lapset, niin tuikataan pukki tuleen! Jee, nyt tuli tarttui sen partaan!” Minä olen elävä esimerkki siitä minkälaisia traumoja sellainen voi lapselle aiheuttaa…

1. PÖRRÖSUKAT
Ykkössijan armoitettu haltija on… *rummunpärinää*… Pörrösukat! Pörrösukkien ainut kelvollinen käyttötarkoitus olisi eteenpäinlahjoittaminen, mutta sitäkään en ole kehdannut tehdä enää sen jälkeen kun pääsin anopista eroon. Ei vain ilkeä kiusata ketään josta pitää sukilla, jotka tuntuvat pehmeältä tasan ensimmäisellä käyttökerralla, minkä jälkeen muuttuvat kittanaisiksi koppuroiksi, nukkaantuvat heti, eivät mahdu edes kumikenkiin, millä ei kyllä ole niin väliäkään, sillä polyakryyli ei tunnetusti pahemmin lämmitä. Hiottaa kylläkin. Ja nämä eivät kelpaa edes pölyräteiksi. Testattu on!

LANTTULAATIKKO

Lanttulaatikko on joululle vähän sama kuin mämmi pääsiäiselle, babyversiona vain. Näyttää, haisee ja luultavasti maistuukin samalta kuin täysimetyksellä olevan vauvan kakka. Täyttä pelkokerroinkamaa joka tapauksessa.

TONTUT

Siis ne pienet perverssit saa anteeksi aivan törkeän huonoa käytöstä pelkän tonttuuden perusteella! Saako toisten yksityisyyttä loukata, jos on päässä punainen hiippalakki? En ymmärrä mitä niin lystikästä on tyypeissä, jotka hiippailevat vakoilemassa toisten tekemisiä raportoidakseen pienimmästäkin erheestä ylemmälle taholle. Termospullonkokoisilla tirkistelijöillä varmaan onkin varaa besserwisseröidä muita! Ja mistä tietää mitä muuta ne siellä ikkunan takana tekee, kuin muistiinpanoja tiimarinvihkoon…

Näille lastenkiristyksen apuvälineille pitäisikin ehdottomasti määrätä metsästysaika ja ehkä jopa jonkinlainen kaatopalkkio. Ja tutkia myös vakavasti tontunlihan hyötykäytön mahdollisuuksia. Mitkä mainiot proteiininlähteet heitämmekään hukkaat pelkkien ennakkoluulojen vuoksi! Miltä maistuisivat esimerkiksi tontunlihapullat? Tonttualatoopi? Tai lipeätonttu? Kyllä ne varmaan ainakin naapurin koiralle kelpaisivat.

JOULUVALOTERRORISTIT

Voi tuntua hyvältä idealta lätkäistä parvekkeen kaiteeseen viisi metriä epileptisesti vilkkuvaa valokaapelia heti lokakuun alussa, mutta minun mielestäni valoletkuille on vain yksi oikea käyttötarkoitus: hirttosilmukka, johon ripustetaan killumaan jouluvaloilla terrorisoivia naapureita.

Että kiitos vaan sille naapurille, joka on rötkäissyt punaisen valoletkun sekavaksi kiemuraksi suoraan makuuhuoneeni ikkunaa vastapäätä. Aamuni alkavat entistä pirtsakkaampana verhojen avaamisen aiheuttaman adrenaaliryöpsähdyksen ansiosta. Eikä mikään ei takaa jännempiä painajaisia kuin kunnon hampaiden kiristely illalla verhoja sulkiessa…