Muistiinpanot

Valokuvataiteen museossa Helsingissä vietettiin toissapäivänä Monokini 2.0-näyttelyn avajaisia. Valokuvissa esiintyy naisia, joilta on rintasyövän vuoksi leikattu toinen rinta. Suomalaiset muotisuunnittelijat ovat valmistaneet heille sopivat uimapuvut.

Kun näin nämä valokuvat, olin todella haltioissani. Kuvien naiset ovat rohkeita ja itsevarman näköisiä. Yksirintaisuutta tuskin huomaa, ellei se olisi juuri näyttelyn idea. Huffington Post kirjoitti aiheesta ja jopa Lady Gagan Born This Way-säätiö huomasi näyttelyn, niin upea se on.

Rinnat eivät tee naisesta naista. Kaikki lähtee omasta fiiliksestä. Kukin kokee sukupuolensa täysin eri tavalla, eivätkä tissit tai sukupuolielimet välttämättä ole suurin tekijä siinä. Joiltakin naisilta puuttuu syntyessään kohtu ja emätin ja he kokevat olevansa naisia. Minä en koe olevani nainen vaikka minulla on pyöreät C-kupin rinnat.

Monesti ajatellaan, että nainen on normaali kun hänellä on kaksi rintaa ja toimivat sukupuolielimet. Kun minulla todettiin puuttuva emätin, keskityttiin täysin sellaisen rakentamiseen. Onnekseni en ollut tuolloin vauva, jolloin minua oltaisiin luultavasti leikelty ilman lupaani miten sattuu. Intersukupuolisten alapäitä silvotaan edelleen Suomessakin “sopivimmiksi”, jotta kaksijakoiset sukupuolijärjestelmän hysteeriset kannattajat olisivat tyytyväsiiä.

Monokino 2.0-näyttely on esillä 7.9 asti. Pääsymaksu on aikuisille 8 euroa, opiskelijoille ja eläkeläisille 5 euroa. Alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi. Näyttely suljettu on arkisin 3.6.-19.6. ja 5.8.-8.8.

Näyttelyyn ja sen tekijöihin pääsee tutustumaan maksutta Taiteiden yönä torstaina 21.8. klo 18.30-19.30. Valokuvataiteen museon kaikkiin näytteilyihin pääsee ilman sisäänpääsymaksua kuukauden viimeisenä keskiviikkona klo 17-20.

Yle valaisi maanantaina näytetyllä MOT-jaksolla vaikeaa aihetta. Ohjelma nosti esille asioita teineihin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, jotka ovat olleet kaikkien IRC-Galleria sukupolven naisten tiedossa yli vuosikymmenen. Netissä toimivat epämiellyttävät keski-ikäiset miehet ovat suhteellisen harvinaisia. Nuoria teini-ikäisiä lähestyvät seksinhakuaikeissa 20-30-vuotiaat miehet.

Minulla on monia ystäviä, jotka ovat 13-vuotiaana seurustelleet täysi-ikäisen miehen kanssa, ja nämä on poimittu juuri sen aikaisista yhteydenpitovälineistä, eli chateista. 2000-luvun alussa näiden tuttavien vanhemmatkin suhtautuivat asiaan ihan myönteisesti, mutta nykyään asiaa kannattaa tutkia hieman tarkemmin.

Julkisesti käytävä keskustelu olisi järkevää ohjata pois yleisestä kauhistelusta pedofiileista, sillä sukukypsistä alaikäisistä kiinnostuminen on melko yleistä. Jos hieman miettii ihmiskunnan historiaa, hoksaa hyvin nopeasti, että murrosiällä on tehty naimakauppaa iät ja ajat. Olisi hyvä, jos koulutusjärjestelmässämme jossakin vaiheessa muistutettaisiin, että nuoria teinejä ei tosiaan saa panna vaikka he itse sitä haluaisivat.

Yksinomaan murrosikäisiin kohdistuvaa halua kutsutaan efebofiliaksi, mutta teineihin kohdistuva huomio selittyy tuskin sillä. Pedofilia on enemmän tai vähemmän erillinen asia, eli murrosikää nuorempiin lapsiin kohdistuva fetissi, jota tulisi hoitaa ennältäehkäisevästi.

Olen aikaisemmissa kirjoituksissani nostanut esille, miten julkikauhistelijat ja moraalipoliisit ajavat pedofiilisen suuntautumisen omaavia henkilöitä maan alle ja sulkevat pois avun, joka saattaisi pelastaa monen lapsen hyväksikäytöltä. Ihmiset eivät valitse fetissejään tai seksuaalista suuntautumistaan, vaan tarvitsevat joskus apua välttyäkseen toisten vahingoittamisesta.

Tiedetään siis, että nuorten miesten halut kohdistuvat hyvinkin yleisesti heitä nuorempiin tyttöihin ja poikiin. Varsinaiset pääkysymykset teinien nettihäirinnässä ovat mielestäni näihin tekoihin syyllistyvien nuorten miesten arvomaailma ja yleinen käsitys nuorten seksuaalisesta kokeilunhalusta. Lapsi ei ole vastuussa omista valinnoistaan.

Alan ammattilaiset ovat Ylen ohjelman mukaan sitä mieltä, ettei nuoria valtaosassa esiin tulleissa näistä tapauksissa ole pakotettu tai kiristetty mukaan. Kokeilunhalua löytyy varsinkin yksilöiltä, jotka kokevat jonkinlaista tyhjiötä esimerkiksi perhesuhteissaan ja he hakevat tätä kautta hyväksyntää.

Tapaukset tulevat esille monesti siksi, että nuori oireilee tapahtuneen jälkeen jollakin tavalla. Nuoret teinit, joita on lähestytty aikuisen miehen toimesta, kokevat usein ahdistusta, syyllisyyttä ja häpeää. Teini saattaa purkaa pahaa oloaan päihteillä tai viiltelemällä. On siis täysin selvää, etteikö hyväksikäyttöön ryhtyvä aikuinen riskeeraisi nuoren terveyttä.

Alaikäiselle jo pelkkä netissä seksin ehdottaminen on rikos ja siitä voi joutua vankilaan. Älä myöskään lähetä peniksesi kuvia alle kahdeksantoistavuotiaille, sillä se on laitonta.

Kuva.

Tervehdys Barbielle Manson!

Löysin sinut vasta äskettäin. Ensimmäisenä Helsingin Sanomien Nyt-liitteen jutusta ja pian sen jälkeen iltapäivälehdet kohisivat kilpaa sinusta. Olen aikaisemmin nähnyt kuvia Valeria Lukyanovasta ja muista barbienaisista, jotka asuvat ulkomailla. Sinä olet kuitenkin ensimmäinen suomalainen elävä nukke, josta olen kuullut. Olen sanaton.

Olet erilainen ja se viehättää minua kovasti. Jaat varmasti ulkonäkösi suhteen mielipiteitä puolesta sekä vastaan. Iltalehti otti sinusta upeita tuoreita kuvia, joissa näkyy pilkahdus myös menneisyyttäsi, eivätkä kuvat ole täysin barbipinkkejä. Tämä sekoitus pehmochihuahuaa ja fetissikorkkareita näyttää kerrassaan mielenkiintoiselta.

Blogissasi taas on seksikkäitä kuvia sinusta verkkosukkahousuissasi ja lateksissa. Minusta nämä kuvat ovat kauniita ja kiihottavia. Pidän naisista, jotka haluavat pukeutua eroottisiin alusvaatteisiin ja näyttävät asenteellisilta. Kuvistasi paistaa tietynlainen itsevarmuus. Se on kaunista.

Vaikutat iloiselta ja onnelliselta ihmiseltä, mikä läikähdyttää sydänalaani. Sinulla on parisuhde rakastamasi miehen kanssa ja kaksivuotias tyttölapsi. Olisi hienoa tavata ja keskustella. Haluaisin tietää millainen ihminen olet, sillä uskon, että sinussa on paljon muutakin kuin ulkonäkösi. Olet ihana. Kaikkea hyvää sinulle, Barbielle.

Ystävällisin terveisin,
Melissa Mäntylä
melissa@suhteellista.org

Tinderissä törmää kaikenlaisiin tyyppeihin. Tässä minun top 10 left-swipet:

1. Kissakuvat - Sori, oon allerginen. Meidän yhteisasumisesta ei tulis mitään.

2. Android-puhelimet - Miksi kukaan haluaa käyttää puhelinta, jonka kamera tuottaa mössöä?

3. Pelkät selfiet - Eiks sulla oo kavereita, jotka vois ottaa kuvia susta?

4. Ei esittelytekstiä - No yritä nyt edes vähän!

5. Asuu yli 20 kilometrin päässä - Sori, kaupungista poistuminen ahdistaa.

6. Pelkät vauvakuvat - Olisi kiva nähdä vähän päivitetympi versio susta.

7. Lihaskimput - Miten näiden kanssa harrastetaan seksiä?

8. Peniksen kuvat - Report is the new like.

9. Seksiposetukset lastenrattaiden kanssa - Lapset on ihan jees mutta jätä ne toisenlaisiin kuviin.

10. Autokuvat - Amistuunattu bemarisi ei kerro kauheasti hyvää persoonallisuudestasi.

Olen vuosia elänyt täysin pimennossa sen suhteen mitä tulee seksikkäisiin ja kauniisiin alusvaatteisiin. En ole muutenkaan kovin hyvä muodissa ja ostan kaikki vaatteeni yhdestä ketjuliikkeestä. Lähdin eräs arki-iltapäivä tutkimaan, mistä voisin löytää itselleni sopivia hieman nätimpiä ja seksuaalisesti kiihottavia alusasuja.

Helsingissä tarjonta tuntuu olevan niukkaa tai sitten en todellakaan tiedä niitä oikeita liikkeitä. Kiersin kaikki tavalliset vaatekaupat ja näistä sai lähinnä stay up-sukkia ja henkkamaukalta löytyi jonkinlainen pitsibody. Sukkanauhaliivejä en löytänyt edes erikoiskaupoista. Mistä te rakkaat lukijat ostatte eroottisia alusvaatteita? Hyviä vinkkejä nettisivuista ja ihan fyysisistä liikkeistä Helsingissä otetaan vastaan.

Seksikauppoihin suhtaudun varauksella, sillä heidän tuotteensa eivät yleensä ole kovin laadukkaita. Jos sinulla on kokemusta näiden kauppojen vaatetarjonnasta, niin suosittele toki alla olevassa kommenttikentässä niitä.

Parhaimmillaan erikoisemmat alusvaatteet saattavat toimia hyvänä esileikkinä ja sellaisesta olen kiinnostunut. Kahdeksankymmenkiloisen varteni kanssa minulla on aina ollut suht hyvä itsetunto, mutta seksikorsetin vetäminen päälle tuntuu vielä hieman uskaliaalta. Silti ajatus siitä, että toinen nauttii kauniista kehostani verhottuna pitsiin kiihottaa minua.

Seksikkäät alusvaatteet eivät ole missään nimessä kaikkien juttu. Joillekin tuntuu olevan ihan sama mitä sillä toisella on päällä, lattiallehan ne vaatteet päätyvät. Mutta olen saanut sellaista vihiä, että joidenkin mielestä parasta on juuri se pienoinen peittely ennen alastomuutta. Ymmärrän tämänkin näkökulman hyvin. Makuja on monenlaisia.

Mitä seksikkäisiin vaatteisiin tulee minuun kolahtaa eniten korkokengät. Mieluiten korkeilla koroilla varustettuna, lempisuunnittelijani on Jeffrey Campbell. Onneksi korkkaridiggarille löytyy helposti runkkumatskua Instagramista. Sieltä löytyy tuhansittain muotibloggaajia, jotka jakavat auliisti kuvia jaloistaan designerpopoissa.

Kuva: Roland Selivanoff.

Cityn Suhdeklinikka julkaisi laajan artikkelin pettämisestä. Aihe on jokaisen mielessä joskus ja jotkut valitettavasti joutuvat sen kohteeksi. Pettäminen johtuu usein pettäjän oman pään sisäisistä ongelmista, eikä syy olekaan niin usein kumppanissa kuten luullaan.

Minusta pettämisessä pahinta on valehtelu, ei suinkaan itse hikinen seksiakti. Pettäminen sanana jo tarkoittaa luottamuksen pettämistä, eli valehtelua. Valehtelu alkaa siitä missä on ollut ja kenen kanssa. Mitä on tehty ja mihin päädytty.

Minäkin olen pettänyt. Iän myötä olen ymmärtänyt, että oma pettämiseni johtui siitä, että en ymmärtänyt miksi pitää olla vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan. Minua ei ole luotu yksiavioiseksi. Tämän tajuttuani en ole edes yrittänyt alkaa monogamisiin suhteisiin, vaan kerron faktat heti alussa. Haluan katsella muita ja jopa panna heitä, yhtään vähempää kumppaniani rakastamatta.

Omaa käytöstäni tukee se, että harvoin pettäjä haluaa erota tai omassa suhteessa ei oikeastaan edes ole mitään vikaa. Fakta on, että usein useita vuosia kestävässä suhteessa jossain vaiheessa haluaa vaihtelua. Se on ihan normaalia minun mielestäni.

Kokemukseni mukaan se, että käyn naimassa jonkun muun kanssa, niin palaan entistä iloisempana oman kumppanin luokse rakastaen tätä yhä enemmän. Niinhän se menee pettäjilläkin, suhde alkaa yhtäkkiä kukoistamaan kun on maistettu hieman vierasta mettä. ¨

Ongelma on vain se, että ihmiset ovat yleensä kovin omistushaluisia, eivätkä voi antaa toisen mennä miten hän haluaa. Pahimmillaan rajoitetaan jopa yhteydenpitoa toisten kanssa tai luetaan yksityisiä Facebook-viestejä.

Voitte vain kuvitella miten iloiseksi tulin, kun sain viime viikolla Durexilta ilmaisen tuotepaketin! Seksibloggaajat ovat ihan oma kastinsa bloggaajien keskuudessa. Me ei saada ikinä mitään roinaa tai kutsuja hienoihin gaalailtoihin, maineesta ja kunniasta puhumattakaan. Me vaan nussitaan menemään, runkkaillaan komeroissamme ja sitten kirjoitetaan vihaisia tekstejä internetseihin.

Nämä tuotteet täytyi heti pistää testiin. Samana iltana päätin viettää peiton alla intensiivisen runkkusession uuden klitoriskiihottimeni kanssa. Laitoin ajastimen päälle, jotta saisin jotakin osviittaa siitä, kuinka kauan laitteella menee aikaansaada minulle orgasmi. Liukkaroin pimppini ja pistin pornot pyörimään.

Laite oli ihan mukavasti muotoiltu ja se pysyi sormessa hyvin kiinni. Ongelmaksi koitui kuitenkin vibran onneton teho. Noin kymmenen minuutin kohdalla heitin sormivibran seinään ja otin lelukaapistani oikean vibraattorin ja surruttelin itselleni kohtalaisen orgasmin. Ei jatkoon, pisteitä korkeintaan yksi viidestä.

Perjantai-illan kunniaksi lähdin uudet hienot kortsut keltaisessa Guessin laukussani bilettämään. Performax Intense, kuulostaa erittäin hyvältä. Siinä vaiheessa kun nussimisvaiheeseen päästiin ja jonkun aikaa oli jynkytelty, kumppani totesi, että hän ei tunne mitään. Vähän ajan päästä kaivettiin kortsupaketti esiin ja luettiin vähän tarkemmin. Sisältää bentsokaiinia, eli paikallispuudutusainetta.

Mitä vittua! Miksi ihmeessä kukaan haluaa puuduttaa kyrpänsä seksin ajaksi? Toki voin suositella näitä Performax Intense-kortsuja sellaisille, jotka laukeavat liian nopeasti. Mutta ei näitä pitäisi markkinoida ollenkaan normaaleina kondomeina.

Tuota liukkaria taas en uskalla pimpsaani laittaa ollenkaan, mitä lie se sitten sisältää. Kiitos kauniista ajatuksesta Durex. Itku pitkästä ilosta.

Paino on herkkä asia. Usein sitä valehdellaan jonkin verran alaspäin, eikä sitä muutenkaan saa kysyä, varsinkaan naisilta. Jos laittaisin deittipalveluihin painoni luulen, että moni vaihtaisi sivua äkkiä. Naisen kuuluu olla hoikka ja painaa korkeintaan kuusikymmentä kiloa.

Astuin kuitenkin vaa’alle pitkästä aikaa. Se näytti nyt kahdeksankymmentä kiloa. En ymmärrä ollenkaan mistä nämä kilot ovat tulleet. Näytän mielestäni peiliin katsoessani normaalipainoiselta kauniilta ihmiseltä, joka ei todellakaan ole ylipainoinen. Painoindeksin rajat vaan paukkuvat.

Missä siis ongelma? Tunnen huonoa omatuntoa korkeasta painostani joka tapauksessa, vaikka se ei näy missään. Naistenlehdet tulvivat kesäkuntoon 2014-artikkeleita ja joka suunnasta kehoitetaan välttämään valkoista sokeria, vehnää ja ties mitä. Työpaikkaruokaillessani mikropizzaa tunnen kuinka muut katsovat ruokaani säälien.

Mikä pahinta, vielä pitäisi uskaltaa näyttäytyä kesän tullen bikineissä. Minulla ei ole sen kanssa mitään ongelmaa, mutta ilmeisen monilla on. Tästä hyvänä esimerkkinä Waterland 2014-vesipuistofestarit, jossa ei paljon ylipainoisia näkynyt. Kaikki olivat timmissä kunnossa glitterbikineissään ja naiset oudon raskaasti meikattuina.

Mielestäni bikinivartaloa ei ole olemassakaan, vaan se ongelma on omassa päässä. Uimapuvun voi laittaa päälleen kuka tahansa ja oma vartalo täytyy kantaa ylpeänä jokaisen kilon kanssa. Oli sitten lihava tai laiha, paino on jokaisen oma asia. Ketään ei saa pilkata tai haukkua vartalon takia, saatika ulkonäön.

Seksin saantiin ylipainoni ei ole koskaan vaikuttanut, olen saanut vain paljon kehuja. Painoindeksi saattaa siis jopa olla väärässä, muilla mittapuilla minä en ole ylipainoinen. Ehkä minun todella täytyy uskoa kaikista nettikommentoitsijoista huolimatta, että minä olen kaunis tällaisena kuin olen.

Huomio! Kuten varmaan jotkut jo huomasivat, täällä Cityssä blogini on nykyään nimeltään Muistiinpanot. Näppäilemällä selaimeen osoitteen muistiinpanot.fi pääset helposti ja nopeasti lukemaan blogiani. Sitten muihin hyviin uutisiin.

Aloitin viime viikon perjantaina Suomen ainoalla kaupallisella puheradiokanavalla Radio Ravulla oman radio-ohjelman. Rasiallinen käsittelee ihmissuhteita, seksiä ja seksuaalisuutta, kuten tämä blogikin. Seuraamalla Rasiallisen Facebook-sivua saat tiedon aina seuraavan jakson ajankohdasta (perjantaisin suora lähetys) ja sen vieraista sekä linkin podcastiin.

Ensimmäisen jakson vieraina olivat lakimies Jussi Kari ja kampaajayrittäjä Iida Ketola. Keskustelimme heidän kanssaan kaksi tuntia avioliitosta, lapsista ja vähän muistakin aiheista. Voit kuunnella jakson podcastina SoundCloudista.

Käsitys avioliitosta on muuttunut Suomessa melkoisesti. Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkysen blogissa kyseltiin noin kuukausi sitten, miten perinteistä avioliittoa sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajat oikein kannattavat. Perinteisen avioliiton kannattajat ovat erilaisia nyt kuin esimerkiksi sata vuotta sitten.

Kolmesataa vuotta sitten tytöt saivat mennä naimisiin jo 15-vuotiaina. Naiset tarvitsivat myös isänsä luvan naimisiinmenoon. Täysi-ikäiset naiset pääsivät naimisiin ilman naittajan eli isän tai isän poissaollessa muun sukulaisen lupaa vasta vuodesta 1864 lähtien.

Vuonna 1929 säädettiin ensimmäinen erillinen avioliittolaki. Siinä laissa rajoitettiin eri ihmisryhmien oikeutta mennä naimisiin. Vasta vuonna 1969 epileptikot ja kuuromykät saivat luvan mennä naimisiin. Mielenterveysongelmaisia ja eräitä kehitysvammaisia koskevista rajoituksista luovuttiin niinkin myöhään kuin 1988.

On syytä olettaa, että ihmisen pariutumis- ja perhemuodostamiskäytännöt ovat muuttuneet agraarikulttuurin myötä. Vasta maanviljelytaidon ja kaupunkien synnyn jälkeen omistaminen on tullut tärkeäksi. Yhtäkkiä maata ja luontoa pystyi omistamaan, joten tämän ajatellaan yleisesti synnyttäneen nykyisen yksiavioisuuden ihanteen. Tästä on kirjoitettu esimerkiksi Sex at Dawn-kirjassa.

Olin eilen Jari Sarasvuon vieraana hänen ohjelmassaan, voit katsoa haastattelun täältä. Eniten jännitti itse Sarasvuo, ei niinkään kamerat ja yleisö.

Ensimmäinen versio alla olevasta kirjoituksesta julkaistiin Vihreiden nuorten kustantamassa Rönsy-lehdessä.

Minä rakastan ihmisiä. Monenlaisia sellaisia. Ei ole mitään väliä, mitä toisen housuista löytyy, kunhan kemiat kolahtavat ja ulkonäkö miellyttää silmääni. Haluan jakaa rakkauden ilosanomaa aina kun voin. Ihastun usein ja helposti, enkä voi sille mitään.

Minulla on kuitenkin yksi toive. Tehtäisiinkö tasa-arvoisesta avioliittolaista todella tasa-arvoinen? Minä en pääse naimisiin haluamieni ihmisten kanssa tässä valtiossa näillä merkeillä ainakaan elinaikanani. Eilisessä sukupuolineutraalin avioliittolain käsittelyssä eduskunnassa kuuli useamman kerran, kuinka seuraavaksi vaaditaan moniavioisuutta. Minulle se ei ole mikään uhkakuva, vaan ihan aito tarve.

Polyamorisessa suhteessa mustasukkaisuus jää vähemmälle, eikä toisen tunteiden ja käyttäytymisen omistamista hyväksytä. Ihmisille on biologiansa puolesta täysin luonnollista harrastaa seksiä ympäriinsä mahdollisimman monen kanssa, eikä siinä ole mielestäni mitään väärää. Jos halut kohtaavat, niin siitä vaan toteuttamaan niitä. Minä ainakin toivotan kumppaneilleni aina erittäin mukavia hetkiä juuri niiden partnereiden kanssa, joiden kanssa he valitsevat peuhata. Tämä ei ole minulta mitenkään pois.

Minä tahdon astella alttarille kahden tai useamman ihmisen kanssa, joko samaan aikaan tai muiden kanssa myöhemmin. Häät ovat ihana ja kaunis juhla, joita olisi hienoa viettää useammat, ilman, että on ensin eronnut kyynelsilmin edellisestä. Sarjamonogamia on aikamme trendi, sillä noin puolet solmituista avioliitoista päätyy eroon. Elämänkumppaneita vaihdetaan kuin peruukkeja Putouksessa.

Sarjamonogamia on usein merkki rikkinäisestä yksiavioisuusihanteesta, joka ei tarjoa semi-urbanisoidun nyky-yhteiskunnan puitteissa kaikille sopivaa mallia turvallisten perhesuhteiden luomiseen. Kuten Antti Pikkanen kirjoitti Ylioppilaslehdessä, kulttuurimme tarvitsee vaihtoehtoja ja lainsäädännön tulisikin tarjota sopimusmuotoa, jonka pohjalta ihmiset voivat rakentaa yhteisöjä – myös rakkautta täynnä olevia lapsiperheitä. Aikamme tarpeisiin päivitetty perintöoikeus ja säännökset lasten huollosta on oikeusturvan ja mahdollisimman vakaan lapsuuden perusedellytys.

Kuulun Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liittoon (ViNO) ja ylpeänä allekirjoitan sen periaateohjelman kohdan, jossa sanotaan, että avioliittolaki ei saa katsoa avioituvien lukumäärää tai sukupuolta. Rakkaus on upea asia, enkä koe, että valtion tulisi rajoittaa sen ilmentymistä aikuisten ihmisten parisuhteissa.