Cosmopolitanit ja muut naistenlehdet ovat jo vuosia olleet täynnä kaikenlaista puppua liittyen seksiin, seksuaalisuuteen ja seksin harrastamiseen. Pahimpia ovat tietenkin akrobaatin tutkintoa vaativat kuukauden asennot. Kerran yksi vinkki Cosmossa oli, että nainen makaa selällään veden pinnalla ja samalla mies panee tätä. Hukkumisvaara, anyone? Tässä teille keräämiäni vinkkejä, joita ei kannata kokeilla.
Vinkki numero yksi: Lempeästi puraise hänen kiveksiään.
Ei missään nimessä, miten tämä voisi päättyä edes hyvin?
Vinkki numero kaksi: Asettele pippuria hänen nenänsä alle juuri ennen tulemista.
Onpa mukavaa saada kyynelsilminen aivastuskohtaus ja orgasmi samaan aikaan. Ei jatkoon.
Vinkki numero kolme: Asettele donitsi hänen peniksensä ympärille ja syö se.
Luulisi parhaimman erektionkin laskevan kun toinen alkaa mussuttaa peniksesi ympäriltä sokeripommia, pahimmillaan tämäkin johtaa ohisyönteihin ja kipeään pippeliin.
Vinkki numero neljä: Syökää jäätelöä, pimeässä.
Niin kummalliselta kuin jäätelön syöminen esileikkinä kuulostaakin, niin tämäkin on aikanaan löytynyt Cosmon sivuilta. Sänkyhän tässä sotkeentuu.
Vinkki numero viisi: Käytä rintaliivejäsi hänen käsiensä sitomiseen.
Tässä pitää tietää, että oikeankokoisten ja sopivien rintaliivien löytäminen on työläämpää kuin neulan etsiminen heinäsuovasta. Sitten kun ne satasen maksaneet sopivat kupit on löytyneet, niin kuka haluaa venyttää ne pilalle? Linkkivinkkinä suomalainen käsikahleiden valmistaja tarrata.fi
Avain hyvään seksiin ei ole kaikenlaiset vippaskonstit ja leikittelyt, vaan ihan aito toisen halujen ja tahdon kuunteleminen ja sen toteuttaminen.
Olen kirjoittanut paljon seksiin liittyvien tabujen luopumisesta ja avoimuuden tärkeydestä. Jotkut ihmettelevät ja kyseenalaistavat motiivejani, mutta nyt pitäisi viimein olla selvää kaikille, että ihmisten syyttäminen seksuaalisuudestaan voi jatkossa vaarantaa myös meidän maamme suhteellisen hyvin pelaavan demokratian.
Huffington Post on julkaissut artikkelin Edward Snowdenin tietovuodosta, jossa ilmenee, että mikäli olet “radikaaliajattelija”, joka edustaa asioita, jotka saattavat vahingoittaa “Yhdysvaltojen intressejä”, niin pornonmieltymyksesi kiinnostaa jenkkien valvontakoneistoa. Uutisissa on kerrottu jo aikaisemmin, että yhdysvaltain tiedusteluelin NSA vakoilee ja tallentaa kaikkien, mutta erityisesti päättäjien viestintää. Nyt on kuitenkin paljastunut, että NSA tarkastelee ainakin muslimiradikaalien pornohistorioita, mahdollistakseen esimerkiksi kiristyksen heitä kohtaan.
Tilanne on siis se, että jos jokin taho Yhdysvaltalaisessa valtavassa valtionkoneistossa ei pidä päätöksistäsi tai mielipiteistäsi he saattavat uhkailla sinua pornohistoriasi julkistamisella. Ja koska he pystyvät tekemään näin tiettyjen ryhmittymien radikaaliajattelijoille, mikään ei estä heitä tekemästä näin kenelle tahansa. Tai no, tavallisen kaduntallaajan runkkaushistoria on useimmiten merkityksetön, mutta entäs esimerkiksi johtajat elinkeinoelämässä ja politiikassa?
Kuulostaako tutulta? Koskeeko asia pelkästään imperialismin survomien ja pronssikauteen jumittuineiden kulttuurien hulluja naisvihamielisiä uskonnollisia johtajia? Vai olisiko asia sillä tavalla, että Suomenkin lähihistoriassa ministeri on saanut lähteä glamour-naiselle sekstaamisen takia? Seksuaalisuus on siis edelleen vaihtelevan vahva tabu hyvin monessa kulttuurissa.
Pitäisi olla ilmiselvää, että nykyisen valvontakoneiston alla, ketä tahansa, mutta erityisesti johtavassa asemassa olevia on mahdollista manipuloida tai kiristää, jopa maailman yleisimmillä seksimieltymyksillä ja fetisseillä. Emme voi tietää miten paljon tällaista tapahtuu nykymaailmassa, mutta on tervettä olettaa, että tällaiset tapaukset ovat yleisempiä kuin elämä meidän aurinkokunnassa. Tämä ei ole spekulatiivista foliopipoilua, koska opposition hahmojen kartoittamisessa on kauan otettu huomioon kohteiden seksuaalisuus. FBI piti tarkkaa kirjaa kansalaisyhteiskunnan vaikuttajista esimerkiksi homoseksuaalisuuden suhteen despootin otteella johtaneen John Edgar Hooverin aikakaudella.
Ihminen on kuitenkin pohjimmiltaan hassu pervo, jonka kiihottumismieltymykset saattavat liittyä raiskauspornoon tai kainaloiden nuolemiseen, eikä siinä pitäisi olla kenelläkään nokan koputtamista. Älä siis tuomitse ketään sen perusteella, jos kuulet minkälaista pornoa hän katsoo. Toivotaan, että uusia kohuja ei synny seksuaalisuuden perusteella ja media suhtautuisi seksinnälkäisiin poliitikkoihin ja muihin päättäjiin suopeudella. Ainakin sivistyneissä maissa.
Minulla on monia lempipornotähtiä, mutta yksi heistä on ylitse muiden, nimittäin äärettömän komea ja naapurinpoikamainen James Deen. Hän on 27-vuotias ja esiintynyt yli tuhannessa pornopätkässä. Deen tekee erittäin monipuolista pornoa ja hänen arkistoistaan löytyy varmasti jokaiselle jotakin. Erinäisiltä tubesivustoilta löytynee melko paljon hänen tuotantoaan, en nyt linkkaa tähän mitään erityistä, mutta kyllä te tiedätte mistä sitä pornoa löytyy. Deenistä pitävät kaikki, feministejä myöten. Jos haluat katsoa pornoa, jossa mies ei ole epäluonnollisen kaapin näköinen tribaalitatuointeineen, James Deen on sinua varten.
Iloisia uutisia niille, jotka ovat joskus harkinneet pornonäyttelijän uraa! James Deen nimittäin pitää avointa castingia koko ajan uusille kyvyille. Tästä voit ilmoittautua Deenin agentille, jos sinua kiinnostaa pornon tekeminen yhden pornoalan tunnetuimman tähden kanssa. Kaikki täysi-ikäiset ovat tervetulleita eikä mitään koko- tai ikävaatimuksia ole. Vain itsevarmuutta tarvitaan.
Eräs amerikkalainen journalisti nimeltään Jenn Tisdale tekikin juuri näin. Tisdale näki Deenin tweetin, että hän etsii naisia harrastamaan seksiä hänen kanssaan kameroiden edessä. Tisdale sanoi työkavereilleen, että ilmottaudutaan! Hän oli ainoa joka ilmottautui. Pari tuntia myöhemmin Tisdale sai vastauksen, että ensi viikonloppuna kuvataan pornoa sinun kanssasi, käykö tämä. Ja sehän kävi. Tisdale tietenkin tutkivana journalistina kirjoitti artikkelin “My amateur porn date with James Deen” kokemuksestaan. Kyseisen pätkän trailerin voit tsekata täältä.
Tisdale kertoo tapaamisen Deenin kanssa olleen mukava ja voimauttava. Tisdale kuvailee valmistautumistaan samanlaiseksi kuin päättäjäisiin mennessä, hän kävi salilla, otti manikyyrin ja ajeli kaiken. Ensimmäinen sääntö pornon tekemisessä on, että käy testeissä. Toinen sääntö ja kolmas sääntö kuuluttavat samaa. Joten Tisdale kävi testeissä ja tapasi sitten Deenin nykiläisessä hotellihuonessa. Tisdale kertoo, että seksi tuntui samalta kuin jonkun kaverin kanssa, he lähettivät muutamia sähköposteja ennen tapaamistaan ja he tiesivät miltä kumpikin näyttää.
Suomalainen pornoala ei välttämättä ole paras paikka aloittaa omaa pornouraansa, sillä se tekee valitettavasti kituuttavaa kuolemaa. Mutta ehkä deitit James Deenin kanssa olisi hyvä startti jollekin joka haluaa tehdä pornoa?
No nyt on tulossa markkinoille jotakin aivan uudenlaista, nimittäin anti-raiskaus pikkarit eli AR Wear. Kyseinen yritys kerää yhteisörahoispalvelu IndieGoGo:n avulla rahoitusta pikkareiden valmistukseen. Nämä ovat siis alusvaatteita, joiden on tarkoitus estää raiskauksia. Alusvaatteet on tehty sellaisesta materiaalista, että niitä ei saa edes puukolla revittyä rikki. Pikkareiden vyötärö-osaa koristaa jonkinlainen nauha, turvalukolla varustettuna. Upeaa, tai sitten ei todellakaan.
Mikä saa ihmiset ajattelemaan sillä tavalla, että naisten tulisi suojautua raiskaukselta aktiivisesti? Minusta asian ei pitäisi todellakaan olla näin, että minun henkilökohtaisesti pitäisi olla se osapuoli, joka suojautuu raiskaukselta. Miksei ihmisiä vaihtoehtoisesti opeteta vaikkapa olemaan raiskaamatta ketään?
Parempi tapa ehkäistä raiskauksia on noudattaa tämän listan yksinkertaisia neuvoja:
1. Jos joku kävelee yksin yöllä puistossa, älä raiskaa häntä.
2. Jos joku on sammuneena kotibileiden makuuhuoneessa, älä raiskaa häntä.
3. Jos joku pitää yllään paljastavia vaatteita, älä raiskaa häntä.
4. Jos kumppanisi ei ole seksituulella, älä raiskaa häntä.
Tälläiset höpöhöpöpikkarit sysäävät vastuun raiskauksesta uhrille, eikä paranna mitenkään raiskattujen asemaa. Ei kukaan halua ympärivuorokautista siveysvyötä ylleen muistutukseksi siitä, että juuri minun sukupuolielimeni ovat vaarassa joutua kaltoinkohdelluiksi minä hetkenä hyvänsä. Kenenkään ei tulisi elää jatkuvassa pelossa.
Sukupuoli on meidän kulttuurissamme erittäin määrittävä tekijä. Pääasiassa ihmiset jaotellaan naisiin ja miehiin vauvaiästä asti, se näkyy meidän henkilöpapereissakin minkä sukupuolen värkit housuista oikein löytyy. Mielestäni ei ole millään lailla tarpeellista, että valtiolla on tieto henkilön sukupuolesta, sillähän kun ei pitäisi tasa-arvon nimissä pitäisi olla mitään väliä.
Saksassa saa ensimmäisenä Euroopan maana huomisesta lähtien merkitä vauva syntymätodistuksessa niin sanottuun kolmanteen sukupuoleen. Saksan sisäministeriö kertoo myös, että passeihin tulee pian merkintä X, joka tarkoittaa intersukupuolisuutta. Tämä on hyvin suuri edistysaskel sukupuolivähemmistöjen tasa-arvolle ja toivottavasti pian Suomeen saadaan sama systeemi. Ongelmallista toki on, että esimerkiksi avioliittolainsäädäntö tunnustaa edelleen Saksassa vain miehen ja naisen välisen liiton, eli tähän on saatava muutosta myös, mikäli halutaan, että kaikilla on oikeus avioliittoon.
Kävin viikonloppuna täällä Budapestissä Pride-elokuvafestivaaleilla katsomassa dokumentin Intersexion. Dokumentti kertoo intersukupuolisista ihmisistä, eli ihmisistä, joita ei ole pystytty syntymän yhteydessä luokittelemaan mieheksi tai naiseksi. Tällaisia ihmisiä on arvioitu olevan yksi kahdesta tuhannesta syntyvästä lapsesta. Yleisyys on verrattavissa esimerkiksi keliakiaan. Kyseessä on siis oikeastaan melko iso määrä ihmisiä, jotka eivät sovi kaksijakoiseen määritelmään sukupuolesta, mutta joiden asiaa on järjestelmällisesti hyssytetty. Elokuvassa annetaan ääni hyvin vihaisille ihmisille, joille on lapsuudesta asti opetettu, että heidän kuuluu vaieta.
Sinunkin tuttavapiirissäsi on varmasti ihmisiä, jotka eivät hermafrodiitti-sanan varjossa vain uskalla puhua aiheesta esimerkiksi väkivallan ja muun syrjinnän pelossa. Suomenkin politiikassa viitataan jatkuvasti määräävästi miehiin ja naisiiin, vaikka tämä on tiedeyhteisön mielestä suorastaan valheellista yksinkertaistamista.
Intersexion on dokumenttina koskettava, yksi rajuimmista aiheista on lasten silpominen heti vauvaiässä. Kun intersukupuolinen lapsi syntyy, vanhemmat panikoivat ja lääkäritkin turvautuvat vanhaan huuhaa-tietoon. Lääkärit vääristävät tietoja puhuen epämuodostomista ja neuvovat, että lapsen sukupuolielimet tulisi heti leikata miehen tai naisen sukupuolielimiä vastaaviksi. Vastasyntyneen intersukupuolisen alapää kun ei vastaa vallitsevien sukupuolten määritelmää sukupuolielimistä. Vain harvoin olemassa on todellisia terveydellisiä syitä, jonka takia leikkauksia tulisi tehdä.
Intersukupuolisella vauvalla saattaa olla haarojen välissä esimerkiksi uloke, joka voidaan nähdä pienenä peniksenä tai suurena klitoriksena. Ihmisten täytyisi tajuta, että tällainenkin alapää on oikea, eikä sitä tule leikkauksilla turmella. Kukaan ei voi vielä tuon ikäisestä tietää, mitä sukupuolta hän oikein haluaa aikuisena olla tai jos haluaa olla mitään sukupuolta ollenkaan. Korjaustoimeenpiteet tehdään siis usein täysin väärään suuntaan ja tällainen vauvan sukupuolikorjaus on järkyttävää väkivaltaa. Intersukupuolisilta viedään näillä leikkauksilla mahdollisuus toimivaan ja nautinnolliseen sukupuolielämään. Häneltä on saatettu poistaa kokonaan vaikkapa toimiva klitoris lääkäreiden muovaillessa hiki otsassa “normaalin näköistä” tekovaginaa.
Saksassa käyttöön otettava menetelmä toivottavasti vähentää tätä silpomispakkomiellettä. Vaikka laki ei vieläkään turvaa lapsen koskemattomuutta, annetaan vanhemmille edes mahdollisuus hyväksyä, että lapsi todellakin voi syntyä ilman sukupuolta, eikä se ole mitenkään epänormaalia. Vastuu lepää nyt lääkärikunnan harteilla. Taakka on painava, sillä pitäisi rohkeasti luopua lukemattomien ihmisen elämää turmelleen professori John Moneyn koko alaa vallanneesta hörhöilyideologiasta, joka perustuu sokeaan uskoon sukupuolen opetettavuudesta.
Toivon, että tietoisuus intersukupuolisuudesta lisääntyisi, sillä se on yleinen tila, josta on enää turhaa olla vaiti. Ihmisiä ei voi jaotella vain miehiin ja naisiin, se nyt on täysin päivänselvää nykytiedon valossa. Pakkomielteisen binääri sukupuolikäsitys on silkkaa julmuutta.
Lupasin viime kirjoituksessani vastata teitä askarruttaviin kysymyksiin liittyen polyamoriaan, eli monisuhteiluun. Polyamoria siis tarkoittaa sitä, että ollaan suhteessa, joka on avoin muille seksikumppaneille ja/tai siinä voi olla useampia seurustelukumppaneita kerrallaan.
Polyamorian yleisyydestä koko Suomessa minulla ei ole minkäänlaista tietoa. Minulla on monia ystäviä, jotka elävät avoimissa suhteissa tai seurustelevat useamman kuin yhden ihmisen kanssa. Minun näkökulmastani siis polyamoria on yleistä, mutta laajempaa näkökulmaa minulla ei valitettavasti ole.
Olen itse ollut poly oikeastaan aina, en ole koskaan kuvitellutkaan, että pystyisin seurustelemaan vain yhden kumppanin kanssa kerrallaan. Minulla on teini-iässä toki ollut monogamisia suhteita, mutta ne eivät tuntuneet oikealta valinnalta minulle. Eli en siis ole tullut niin sanotusti kaapista ulos. Perheenjäseneni tietävät asiasta ja ovat ottaneet asian hyvin. He haluavat vain, että olen onnellinen ja se on heille tärkeintä.
Käytännössä polyamoria toimii niin, että ollaan parisuhteessa jonkun henkilön kanssa ja tämän kanssa sovitaan pelisäännöt. Sääntöjä voi olla sellaisia vaikka, että suhteen ulkopuoliset seksikumppanit ovat ok, kunhan heitä ei tuoda yhteiseen kotiin. Tai sitten voi olla tilanne jossa pariskunta haluaa alkaa seurustella kolmannen henkilön kanssa ja näin syntyy kolmen ihmisen välinen suhde eli kolmiosuhde. V-muotoinen suhde taas on sellainen, jossa yksi ihminen seurustelee kahden eri ihmisen kanssa, mutta näillä kahdella muulla ei ole romanttista tai seksuaalista suhdetta keskenään. Toki miellyttävää ilmapiirille on, että nämäkin henkilöt tulevat toimeen keskenään ja heillä synkkaa edes jotenkin.
Esimerkiksi kahden naisen ja yhden miehen suhde, jossa kaikki osapuolet ovat heteroseksuaaleja toimii niin, että suhteen mies harrastaa seksiä molempien naisten kanssa erikseen. Jos tämä kolmikko asuu saman katon alla, käytännöllistä on olla omat makuuhuoneet. Näin mies sitten vaihtelee makuuhuonetta sen mukaan kun ajankäytöllisesti on sopivaa. Ihmiset saavat itse luoda omat aikataulunsa, jotkut tarvitsevat enemmän huomiota ja jotkut vähemmän, näin sitten sumplitaan arki toimivaksi kunkin tarpeiden mukaan.
Eräs lukijani oli huolissaan, että yksi mies ei jaksaisi tyydyttää kahta naista vuosia putkeen tai, että seksistä tulee mekaanista aikataulutettua suorittamista. Jos näin ikävästi pääsisi käymään, onhan aina se mahdollisuus, että suhteen naiset käyvät hakemassa lisää seksiä muualta, jos se vain suhteen kaikille osapuolille sopii.
Useasti nousee esiin huoli, että joku kumppaneista on suosikki ja vie enemmän tilaa toiselta tai kolmannelta. Jotkut haluavatkin tällaisen suhteen mutta useimmiten tasapuolisuus on tärkeää. Siihen täytyy pyrkiä ja jos näyttää siltä, että joku osapuoli ei saa tarpeeksi haluamaansa huomiota, täytyy tästä keskustella.
Lapsiasiat hoidetaan niin, että lapsia yritetään saada jos niitä halutaan. Mielestäni tässä ei ole mitään ihmeellistä, asioista täytyy vain keskustella. Kahden miehen ja yhden naisen tai kahden naisen ja yhden miehen kolmiosuhteessa täytyy vain päättää kenestä kahdesta tulee lapsen biologiset vanhemmat, lapsi kuitenkin kasvatetaan yhdessä. Ymmärrän, että tässäkin tulee mieleen se, että jotkut ovat etuasemassa toisiin nähden. Polysuhteeseen lähtiessä täytyy kuitenkin tuntea itsensä hyvin ja käsitellä kaikki tällaiset tunteet liittyen mustasukkaisuuteen ja osata toimia niissä tilanteissa.
Luonnostaan erittäin mustasukkaiselle ihmiselle en suosittele polyhommia ollenkaan, jos ei pääse yli näistä tunteista edes jollain tasolla. Itse en tunne minkäänlaista mustasukkaisuutta missään tilanteissa, ja tuntemistani polyista osa on samanlaisia. Mutta olen kuitenkin kuullut näin, että polysuhteissakin mustasukkaisuutta esiintyy. Toistan edelleen, näistä asioista täytyy keskustella. Mustasukkaisuuttaan ei tarvitse pelästyä vaan tärkeintä on tunnistaa tämä tunteet ja osata käyttäytyä fiksusti niiden myötä.
Eräs lukijani kysyy, kuinka rehellinen polyamorinen ihminen voi olla. Mielestäni täyteen rehellisyyteen tulee pyrkiä ja itse ainakin olen sataprosenttisen rehellinen parisuhteissani. Kerron kaikki ajatukseni ääneen enkä salaile mitään, tämän olen kokenut hyvin toimivaksi tavaksi. Jos olet suhteessa aikuisen, seurusteluun ylipäätänsä kykenevän ihmisen kanssa niin tämän luulisi osaavan suhtautua rehellisyyteen hyvin ja olla itsekin sitä. En näe mitään syytä, miksi kumppanisi ei voisi olla tietoinen kaikista ajatuksistasi tai tietää kaikkia salaisuuksiasi.
Jos polyamoria kiinnostaa sinua tai haluat tavata polyamoristeja niin klikkaa itsesi tästä linkistä Suomen Polyamoria-yhdistyksen nettisivuille. Sieltä löydät tietoa aiheesta sekä tapaamisten ajankohdat.
Facebook-feedini on täynnä kuvia lumisesta Suomesta! Huu, olen siis täällä Unkarissa Budapestissä turvassa lumelta ainakin vielä jonkin aikaa. Täällä on välillä ihan 15 astettakin lämmintä ja aurinko paistaa.
Mutta asiaan, tänään puhutaan monoista. Ei niistä suksien kanssa yhdistettävistä vaan monogamisista ihmisistä. Monogamia tarkoittaa siis yksiavioisuutta ja minä jaottelen ihmiset yleensä näin yksiavioisiin ja “monisuhteilijoihin” eli polyamorisiin. Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään. Ihastun helposti ja en voisi koskaan kuvitella eläväni suhteessa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan.
Täällä ollessani olen jutellut monien ihmisten kanssa parisuhteista ja siitä miten ne oikein toimivat kenelläkin. Olen huomannut eräänlaisen trendin täällä miesten keskuudessa. Monet miehet sanovat, että eivät usko monogamiaan. Tämä on tapahtunut siis toistuvasti, melkein jokaisen miehen kanssa, jonka kanssa olen keskustellut aiheesta. Eikö kuulostakin mahtavalta! Innostukseni on katossa, paljon ihmisiä, jotka eivät halua olla monogamisia! Tulevaisuus on täällä! Ihminenhän siis ei ole biologisesti yksiavioinen, vaan tällainen kahden ihmisen välinen eksklusiivinen suhde on varsin uusi keksintö.
Mutta tästä kun keskustelu jatkuu minua lähinnä surettaa. Lauseet jatkuvat yleensä sillä tavalla, että juu olen minä polyamorian kannalla ja harjoitankin sitä, kumppanini ei vain tiedä siitä. Siis täh, tällähän ei ole mitään tekemistä polyamorian kanssa, tällainen toiminta on valehtelua. Sitä minä en hyväksy. Polyamorian yhdeksi peruspilariksi voisi sanoa rehellisyyden.
Jotkut ihmiset kokevat, että polyamoria ja avoin suhde tarkoittavat eri asiaa. Tavallaan ne tarkoittavatkin, sillä jotkut polyamorikot elävät vaikkapa kolmistaan, eivätkä harrasta seksiä muiden kanssa. Tällaista suhdetta kutsutaan silloin suljetuksi. Kutsui sitten suhdettaan miksi tahansa, rehellisyys on kaiken a ja o. Rehellisyydestä ei voi tinkiä missään tilanteessa. Jos sinun tekee mieli paneskella ympäriinsä ja aiot niin tehdä, kerro siitä kumppanillesi.
Jos sinulla on jotakin kysyttävää polyamoriasta tai avoimista suhteista niin nyt saa antaa palaa! Täytä kommenttikenttä sinua askarruttavilla asioilla liittyen monisuhteisiin, niin vastaan niihin parhaani mukaan erillisessä postauksessa.
Tällä viikolla minua on ihmetyttänyt ilmeisen suuri trendi, nimittäin toppauksien käyttäminen rintaliiveissä ja niiden sisällä. Rintaliivejä on lähes mahdoton ostaa nykyään ilman, että niissä on jonkilaiset toppaukset. Bombshell-rintaliivit ovat varmasti jokaiselle naiselle tuttu tuote Lindexin alusvaateosastolla, noihin hirvityksiin ei tarvitse omia rintoja välttämättä ollenkaan.
Ja sitten on vielä kanikset, nuo kanafileiltä näyttävät läpinäkyvät geelipussukat. Ne muistuttavat minua yläasteajoista, jolloin jotkut tytöistä epätoivoisesti yrittivät isontaa rintamustaan ties minkälaisilla keinoilla. Kaikenlaisen itsetunto-epävarmuuden soisi muutenkin kuuluvan teini-ikään.
En todellakaan tiennyt, että aikuisetkin oikeasti käyttävät toppauksia. Olen sinisin silmin katsellut maailmaa ja luullut, että kaikkien rinnat ovat silikoneja lukuunottamatta oikeita. Ilmeisesti näin ei kuitenkaan ole. Isoin kysymys on varmaankin se, että mihin nuo kanikset tai bombshellit oikein seksin aikana laitetaan? Harrastavatko tissitoppaajat seksiä ollenkaan?
Minua ihmetyttää kovin rintojen tärkeys naisille. Onko se iso paha media tosiaan luonut tämän kuvan meille, että jokaisella oikealla naisella täytyy olla vähintään C-kupin täydelllisen pyöreä etuvarustus? Rintojahan on todellisuudessa kaikennäköisiä, kokoisia ja muotoisia. Joillakin on jopa eriparirinnat.
Muutamat suuren luokan julkkikset ovat ilmoittaneet poistattavansa rintansa rintasyöpäriskin takia tai siihen sairastuttuaan. Minusta nainen voi elää ihan hyvin ilman rintojakin, rintojen ei pitäisi olla naiseuden määritelmä, kuten ei emättimen tai kohdunkaan. Nainen on silloin kun sellainen haluaa olla ja itse itsensä naiseksi määrittelee.
Onnenpäivä-blogin kirjoittaja julkaisi pari päivää sitten tekstin Silikonirintaviha. Tuosta tekstistä silmiin pistää eniten kohta “Me tavikset emme korjauta tai ehosta itseämme teitä muita varten. Me emme suurenna, kohota tai pienennä rintojamme ympäristön paineiden vuoksi emmekä siksi, että joku muu sanelisi miltä meidän tulisi näyttää. Me teemme sen itsemme vuoksi, jotta miellyttäisimme ennen kaikkea itseämme. “
Vaikka tämä olisikin totta niin tässä se ongelma juuri on. Jos pitää alkaa leikkelemään itseään tai täyttämään rintaliivejä turhalla krääsällä niin jotakin on silloin omassa itsetunnossa vikana. Miksi ei voi rakastaa itseään sellaisena kuin on? Kaikkine kuhmuroineen, vinoine nenineen, hörökorvineen ja eriparitisseineen. Jos itsetunto on todella niin huono, että ei kestä elää asian kanssa niin eikö parempi ratkaisu olisi mennä terapiaan kuin veitsen alle? Elämmekö tosiaan sellaisessa maailmassa, että kaikki viat tulee olla korjattavissa ja täydelliseen ulkomuotoon tulee pyrkiä?
Kuljen itse sen verran naivia elämänpolkua täällä maapallolla, että olen säästynyt kaikenlaisilta itsetuntopaineilta eikä minussa omasta mielestäni ole mitään vikaa ulkonäöllisesti. Mitään en muuttaisi. Siksi olenkin nyt aidosti kiinnostunut juuri sinun tarinastasi. Miksi sinä kohennat rintavarustustasi, tai miksi olet ottanut silikonit? Jätä vaikka anonyymi kommentti alle.
Olen ollut täällä Budapestissä nyt yli kolme viikkoa, toisin sanoen siis olen ollut tuon verran harrastamatta seksiä toisen ihmisen kanssa. Tämä on pisin kuiva kauteni moneen vuoteen. Alan näkemään kaikissa hyvännäköisissä ihmisissä mahdollisen petikumppanin. Ehdin jo ihastuakin erääseen ihanaan, mutta homoon ennustajamieheen. Hän ei kuitenkaan taipunut edes nukkumaseuraksi vaikka kauniisti silmiäni räpyttelin. Mutta syy saamattomuuteeni ei ole siinä ettenkö olisi yrittänyt saada seksiseuraa.
Unkarilaiset miehet eivät vain ole minun mieleeni. Minä pidän enemmän suomalaisista miehistä, niistä ihanista vaaleista skandimiehistä. Syy saattaa olla siitä, että unkarilaiset miehet ovat ulkonäöltään miesmakuni ulkopuolella ja kun alkaa keskustelemaan heidän kanssaan esimerkiksi tasa-arvosta, niin silloin viimeistään kiinnostus lopahtaa. Tasa-arvo ei ole täällä mikään ykkösjuttu ja naiset ovat enemmänkin esineitä, joilla ei ole omia ajatuksia. Hassu esimerkki siitä on, kun mies tulee huoneeseen, hän kättelee kaikki muut miehet, mutta naiset jätetään tervehtimättä.
Kun menee baariin täällä niin miehet ovat rohkeampia ja suorempia kuin Suomessa. He haluavat naisia ja he myös tekevät aloitteita jatkuvasti. Jos erehdyt hymyilemään jollekin vastakkaisen sukupuolen edustajalle niin hän roikkuu kyllä perässäsi vähintään seuraavan tunnin ajan. Joten katse maahan likat mikäli näille maille eksytte, ettekä halua seksiseuraa! Olemme yhden superseksikkään työkaverini kanssa kolunneet täällä jos jonkinmoisia baareja ja hänen kohdallaan varsinkin miehet ovat kuin iilimatoja. Eivät päästä irti sitten millään vaikka kuinka kohteliaasti kieltäytyisi seksitarjouksista.
Täällä miehet katsovat naisten perään, eivätkä peittele haluaan saada seuraa. Miehet osaavat smalltalkin. Jos Suomessa saa yhden illan aikana kaksi ehdotusta tai tanssiyritystä niin täällä niitä saa illan aikana kymmenen. On siis enemmän varaa mistä valita, mikä on mukavaa. Täällä myös baarit ovat myöhempään auki ja jokaisesta baarista/yökerhosta löytyy hiljaisempi seurusteluhuone, jossa voi jutella.
Tänään on tämän blogin 1-vuotissynttärit! Vuoteen on mahtunut paljon hyvää ja olen saanut runsaasti ihanaa palautetta teiltä lukijoiltani. Peniksen kuvia tietenkään unohtamatta. Yhden tissiparin kun vielä saisi, kiitos! Varmasti merkittävin käännekohta on ollut Helsingin Sanomien haastattelu minusta, sillä se poiki kaikenlaisia haastatteluja lisää ja töitäkin on tullut. Tänään pohdiskellaankin sitten vähän kolmen kimppaa.
Oletko koskaan ollut sängyssä enemmän kuin yhden ihmisen kanssa kerrallaan? Parhaimmillaan tällainen kokemus voi avata ihan uusia näkökulmia seksiin ja omaan seksuaalisuuteen. Pahimmillaan taas valitettavasti vaikuttaa itsetuntoon negatiivisesti pitkäksikin aikaa tai tuhota luottamuksen toiseen ihmiseen.
Kun lähtee sänkyyn yhdenkin ihmisen kanssa, luottamus on kova pelivaltti. En sano, etteikö yhden yön jutut ilman luottamusta voisi olla mukavaa seikkailua, mutta monet meistä kaipaavat sitä turvallisuuden tunnetta seksin saralla. Kun sänkyyn lisätään yksi ihminen lisää menee korttipakka hieman uusiksi.
Monella on pelkoja sen suhteen että, mitä jos minua ei huomioida tarpeeksi? Jos tuo kolmas onkin viehättävämpi kuin minä? Kenen vuoro on missäkin vaiheessa? Seksi on parhaimmillaan kun sitä ei suunnittele etukäteen ja antaa vain mennä rennolla kädellä, eikä turhia stressaile. Teineille on tyypillistä se että huolehditaan, että mitä seksissä oikein pitää tehdä ja he yrittävät etukäteen opetella toimimaan oikein sängyssä.
Kolmen kivaan pätee siis melkein samat säännötkin kuin kahdestaan leikkimiseen. Ota rennosti äläkä turhia huoli, asiat menevät kuitenkin luonnollisella painolla. Siinä kiimassa ei paljoa kerkeä ajattelemaan naintijärjestystä tai kuka suutelee ketäkin missä vaiheessa. Asiat menevät varmasti ihan itsekseen hyvin. Jos oikein kovasti jännittää se kolmen kimppa, niin voit vaikka turvautua sellaiseen ajatukseen, että ensin kaksi tyydyttää yhtä ja sitten on seuraavan vuoro ja niin edelleen. Tärkeintähän on kuitenkin, että kukaan ei jää tekemättömäksi sivustaseuraajaksi, ellei sitä itse toivo.
Ehkä vaikeinta kolmen kimpassa on se kolmannen kaverin löytäminen. Monet parit etsivätkin netistä kuten Alastonsuomesta sitä kolmatta kumppania. Tästä en tiedä kovin tarkasti miten hyvällä menestyksellä ihmiset heitä oikein löytävät. Miesten ylitarjonta toki näkyy ja varsin moni tyytyisi nettideittisaiteilla edes kolmanneksi pyöräksi.