Ilmiöt

Muistatteko ajan, jolloin internetin käytöstä huolestuttiin? Hyvä. Siitä ei ole kauaa.

Ollessani 11-vuotias saimme ensimmäisen kotikoneen. Vietin aikaa viisi tuntia päivässä. Kerrottuani asiasta terveystarkastuksessa koulun kuraattori huolestui ja käynnisti tutkimuksen. Minulta kysyttiin, kärsinkö pakonomaisesta tarpeesta tarkastaa sähköpostini säännöllisesti. Se oli kuulemma nettiriippuvuuden ensioire.

Nyt vastaisin että kärsin, mutta väistämättä mietin, että jos 11-vuotias lukee mesetunnuksia varten perustetun mailin roskapostikansiota päivittäin kädet täristen, kyse on jostakin muusta kuin nettiriippuvuudesta.

Nostalgiakellot kilisee. Messenger! Koska se lakkasi olemasta? Jos deittipalstoihin on uskominen, sitä ei enää käytetä muuhun kuin webcamseksiin.

Nyt meillä on tökkivä facebook-chat, kuihtuva irc-galleria ja hipstereiden ghettoluola twitter.

Mutta ennen sosiaalisten medioiden voittamaa jatkosotaa nykyisten twentysomethingien sukupolvi mesetti. Kaikki. Keskusteluikkunan reunassa näkyvä pieni kuva, avatar, oli tärkeä. Siinä puuttui puolet kasvoista ja tukka oli vedetty silmille. Tai kuvattiin kahvikuppin tummuneita reunuksia. Tarkennuksen kuului olla päin helvettiä.

Julkisen profiilin luomiseen nähtiin vaivaa kunnioitettavan paljon: hankittiin kotisivutilaa ja tadaa, siinä ne olivat, personalkotisivut. Uusi versio tuli ulos kerran kuussa, ja ”minä olen kuin hukkunut manteli riisipuurossa” –alkuisia minäkuvauksia kirjoitettiin kuin J.H. Erkon kirjoituskilpailun alla. Jokaisen oli oltava edellistä iskevämpi. Photoshop-lisenssi hankittiin laittomasti, jotta sivulle voisi kirjoittaa, että ulkoasu tehty photarilla.

Suomeksi: mesessä tehtiin samaa kuin Facebookissa. Mutta kaikesta tästä järisyttävästä aktiviteetista huolestuttiin. Tänään huolestutaan tuon sosiaalisen median addiktoivuudesta (Klik), mutta jos Facebook on pystyssä parin vuoden päästä, sekin on jo normaalia elämää. Helsingin kaupunki otti tähän suuntaan askeleen, kun opettajille suositeltiin omia ammatillisia facebooktunnuksia.

Niin ja jos väität viettäväsi netissä vähemmän kuin viisi tuntia päivässä, joku vielä kysyy, etkö ole ollut edes töissä. Ei, kärsitkö mailinlukuneuroosista.

Helsingin Töölössä sijaitsevan kahvila Regatan terassi on ollut auki läpi talven kuuman mehun nauttijoille, mutta keskustan ravintoloiden terassit aukeavat vasta vappuun mennessä, jos sää sallii.

Mitä tuo tullessaan ensi kesän terassikausi? Uusia huvituksia? Palveluja? Paikkoja?! Tulevia trendejä käsitellään Cityn ravintolabloggaajien Markku Valtasen, Riku Stenrosin, Joonas Keskisen ja Tomi Strengin blogeissa tällä viikolla.

No nyt on vihdoin asunto helsingistä. Ja ihan yksin mun...Tää on mahtavaa. Mä oon pienestä asti haaveillut, että saisin asua keskustassa lähellä kaikkea ja elää ns. "suurkaupungin" elämää. Unelmahan olisi tietysti elää jossain New Yorkissa, mutta jos nyt aloitetaan tästä helsingin keskustasta. Sain upean asunnon suoraan helsingin ytimestä ja mulla on kaikki kivenheiton päässä. Olen niin iloinen. Erityisen mukava etu tässä sijainnissa on se että ei tarvitse enää itkeä pitkiä taksijonoja ravintolailtojen päätyttyä vaan voi kipitellä suoraan kotiin kun muut jonottelevat ja pääsevät tuntikausien jälkeen kotiin. Jos haluaa syömään, ei tarvitse vaihtaa edes katua. Jos haluaa drinkille, ei tarvitse vaihtaa katua. Ja jos haluaa kauppaan niin niitä löytyy jopa 4 ihan kaikki lähellä toisiaan. K-kaupat ja s-ryhmän kaupat. Minulle julkisuudenhenkilönä hauskaa on myös se että ihan naapurista löytyy nelosen, radio rockin, seiskan ja bigbrotherin toimitukset.

Hiukan vielä mietityttää minkälaisia naapureita mulla sattuu olemaan ja tuleeko helposti satikutia jos kuuntelen täällä viikonloppuisin kavereiden kanssa vähän musiikkia tai kun ystävät pomppii tupakalla rapun edessä. Kireä meininki ei oo yhtään mun juttu ja ei ole kiva olla naapureiden suhteen kokoajan varpaisillaan.

Vuokrasta ja sisustuksesta kuulette myöhemmin lisää, sillä koti on juuri esitelty medialle ja luvassa on siis kotiesittely. Nyt pitää sitten pitää kynsin hampain kiinni tästä asunnosta nimittäin johan sitä saalistettiinkin puolisen vuotta vähintään..

Ainiin täytynee vielä muuten mainita että löysin ehkä stadin parhaan pizzerian, nimittäin hetki sitten söin parhaan pizzan minkä olen ikinä tilannut. Vieressä on italialainen ravintola ja pizzoissa ei kyllä täytteitä säästellä. En tosin ole vielä testannut parhaaksi valittua Dennis pizzeriaa, joka sekin on ihan naapurissa.

Nyt makoisia unia ja palataanpa astioille jo heti keskiviikkona. Silloin taas uutta blogia pukkaa. Aiheista voi laittaa toivomuksia kommenttiosioon.

Love

Henna

Miss Suomi tanssiaisristeilystä on mennyt kaksi päivää. Viikonlopun aikana ehdittiin uutisoida Viikkarin seksibileistä, mutta ainakaan minua ei ollut kutsuttu sen sortin bileisiin. Kukaan ei myöskään tällä risteilyllä roikkunut yli laidan, vaikkakin Missi-Essin ja risteilyisännän duetto olisi antanut siihen aihetta.

http://www.city.fi/antitv/klippi/26977/

Yleisesti arvioiden risteily meni todella hyvin. Kaikki tapahtumat ylittivät odotukseni, koska viimeisin risteilymuistoni on autokannen alta löytyvästä c-luokan säästöhytistä, jossa pelkäsin jäiden tulevan sisään ikkunasta (jos hytissä olisi ollut sellainen), ja seinänaapurien tulevan vahingossa ovesta.

Missiristeilystä päällimmäiseksi jäi mieleen muutamia asioita.

Missit. Yllättävää eikö totta. Mukavan ja rauhallisen oloisia tyyppejä. Pia joi illallisella maitoa, perintöprinsessat klubilla mansikkamargaritat.

Missit näyttävät darrassakin hyviltä ja freeseiltä. Esimerkkinä eräs laulava missi, joka oli oksentanut koko päivän hytissä, mutta illalla kankkusesta ei ollut merkkiäkään kasvoilla.

Pia lähti poikaystävänsä kanssa nukkumaan. Annin poikaystävä osti noin kahdellekymmenelle hengelle samppanjaa juhlistaakseen
kultaansa. Kumpi olikaan voittaja?

”Bulgarialaista saa kolmella kympillä.” – Eräs vanhempi herra risteilyvieraiden joukosta. Asiayhteyden selventämiseksi: hän puhui samassa yhteydessä tuntihotelleista. Vähän kehno small talk-aihe.

Katso mitä tapahtui Tampereen Deitti.net-bileissä ravintola Senssissä 11.2.

"Tatuoinneilla saa naisia", kertoo Antti, 26. Mutta naiset, keksikää välillä jotain muuta. Tatuointi-iskureploihin kuulemma kyllästyy.

10 sentin koroilla jorannut Sanni ei opiskele eikä käy töissä, joten hän omistautuu työelämän sijaan yöelämälle ihailtavan intensiivisesti.

Yrittäjiksi opiskelevat 19-vuotiaat Suvi ja Inka kertoivat iltansa strategian: "Ne voi yrittää meitä, mutta me ei yritetä ketään!"

Kevään abi Emmi odotti illan bileiltä jotain muutakin kuin epätoivoisten ihmisten keikkumista lavalla. Epäselväksi jäi, päätyikö Emmi illan aikana lavalle vai ei.

Lavialta tullut Mari ei päässyt stand up -koomikko Sami Hedbergin keikalle Vammalaan, joten tuli Senssiin. Naistennaurattajia varmasti löytyi myös Sinkkubileistä.

Illan juontaja Gekko läimäisi rintaansa helakan vihreän sydämen vapauden merkiksi. "Olen ikisinkku, ellen löydä sellaista miestä, joka on yhtä työn lapsiorja kuin minä. Tein kesätöitä jo 12-vuotiaana!"

Inttipoika Juuso ei asettanut turhan kovia vaatimuksia tulevalle sotaleskelleen: "Lähes kaikki käy, mutta pitää olla hyvännäköinen!"

Kokemäeltä asti bailaamaan tullut Maija toivoi hauskaa iltaa, mutta kaikkien sinkkumiesten harmiksi yöpaikka Tampereelta oli jo tiedossa.

Hejjssan! Terveisiä Tukholmasta! Tai oikeastaan Viking Mariellalta, Tukholman satamasta. Missiristeily on nyt hieman yli puolen välin, joten tässä pieni kuvakooste tähän mennessä tapahtuneesta.

Uudet missimme vaikuttavat herttaisilta, ja toistaiseksi vain lehdistö ja parin edellisen vuoden missit ovat kohotelleet maljoja paatin diskossa pikkutunneille asti..

Ennen missitansseja pääsimme kuulemaan risteilyisäntä Petri Lehtisen ja Missi-Essin (MS vuosimallia 2009) dueton, joka todella veti sanattomaksi. Thänk gaad meille oli jaettu drinkkilippuja...
(Hengästyttävän mieletön video tulee myöhemmin!)

Myöhemmin illalla pääsimme kuulemaan vielä missien karaokea.

Tänään starttasimme kiertoajelulla, jossa suunnattiin kuninkaanlinnalle ja Globenille. Tai ne suuntasivat, ketkä eivät jääneet tekemään kuolemaa hyttiin.

No nyt on tullut hääjakso uusintoineen kaikkineen ulos teeveestä. Itsekkin olin mukana häävalmisteluissa, vaikken niinkään häissä, mutta en jaksa sitä enää selitellä. Tehty mikä tehty ja Johannalta olen pyytänyt anteeksi.

Jos joku ei vielä tiennyt niin nukuin pommiin joo, ja oli herätyskello sun muut, mutta en vain vahingossa herännyt niin en herännyt.PISTE.

Moni on tullut minulta asioista kyselemään, ja kaikki mitä Johanna tekee, siitä tullaan kysymään minulta. En tosiaan ole Johannan asioiden tiedottaja, enkä seuraa joka ikistä liikettä minkä Johanna tekee.

Hääjakso oli mielestäni todella asiallinen ja Johannasta ei haluttu leipoa bimboa prinsessaa. Ohjelmassa Johanna puhui todella fiksusti niinkuin hän yleensäkkin puhuu ja voin sanoa, että Johanna oikeasti tietää paljon asioita ja sen kanssa voi keskustella kaikesta. Kohuilta ei kuitenkaan vältytty ja ohjelman loppu oli aika dramaattinen, mutta sehän on katsojien kannalta vain mielenkiintoista,

Ohjelma oli toteutettu hienosti, mitä nyt yhdessä kohtaa kamera vähän huojui, mutta lopputulos oli kaikenkaikkiaan hauska. Hääkirkko oli mielenkiintoinen ja erikoinen, ja saamenkielinen vihkiminen oli erikoisen kuulloista. Oma mielipide on kuitenkin se, että hääjuhlien, ja vaikkapa häätunnelmien seuraaminen jälkikäteen olisi ollut mielenkiintoisempaa kuin koko tuo alun jaaritteleminen. Ohjelmassa olisi siis voinut olla vaikka vieraiden haastatteluja, menoa hääjuhlista, hääyön jälkeisiä tunnelmia, vaimon ryöstöä jne. Häävieraita ei näkynyt lähes ollenkaan.

Onnea vielä kerran Johannalle ja toivotaan että liitto kestää!

Miltä kuulostaisi, jos bissen tissuttelun yhteydessä pääsisit purkamaan tuntojasi töhertelemällä seinään, eikä kukaan tulisi valittamaan? Hyvältä? Niin minustakin.

Eerikinkadun Roskassa pidetään 31.3. bileet, joissa jokainen saa päästää sisäisen pikku-taiteilijansa valloilleen. Yksi seinä maalataan valkoiseksi, ja tussit vain odottavat innokkaita piirustelijoita. Roskan väki on myös suunnitellut kutsuvansa paikalle taitelijan luomaan baariin uutta visuaalista virikettä.

Idean taustoittamiseksi on varmaan parempi kertoa niille, jotka eivät Roskaa tiedä, että baarin sisustus on kierrätystavaraa, ja asiakkaat ovat päässeet jo aikaisemminkin koristelemaan seiniä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että osa asiakkaista on kritisoinut Roskan vessojen sisustusta. Kuka voi valittaa pornolehtien sivuilla vuoratuista vessoista?!

Ps. Huomenna lähden jännittävälle matkalle kauas Tukholmaan. Tulossa raportti Miss Suomi 2011 Tanssiaisristeilystä!