http://www.city.fi/yhteisot/blogit/dellflow/109597
Olivia istuu pimeässä kylpyhuoneessa kännykän näytön valossa, poistaa tekstiviestin ja yrittää arvioida, uskaltaako ottaa muutamat askeleet sänkyynsä. Kylmällä ullanlinnalaisella sisäpihalla istuu Tapio, haluaa Olivian tietävän katselustaan. Vedettyään verhotkin sälekaihtimien eteen Olivia avaa kannettavansa ja himmentää sen näytön, yrittää etsiä netistä tietoa stalkkereista. Teorioita, kokemuksia, miksi-kysymyksiä. Ei oikein ymmärrä lukemaansa ja googlettaa Tapion nimen. Paljon osumia, lähinnä pönöttäviä viisikymppisiä äijiä. Hän kirjautuu sisään deittipalveluun, kirjoittaa keskustelupalstalle Tapiosta ja pyytää mahdollisia muita miehen uhreja ottamaan yhteyttä. Poistaa vielä vanhan sähköpostitunnuksensa, avaa uuden - Tapion viestit ovat historiaa.
Aamulla keskustan liittymämyyjä yrittää udella, miksi Olivia haluaa vaihtaa numeronsa, muttei liittymätyyppiään ja saada ilmaisia tekstareita. Olivia ei jaksa keksiä mitään hyvää tekosyytä, vaan kertoo olevansa aika kyllästynyt tekstiviesteihin stalkkerinsa takia. Myyjä tietää tapaukset - Olivia ei todellakaan ole ensimmäinen numeronvaihtaja. Mies rohkaisee Oliviaa menemään poliisille, tietää tutun tutun tutun, jota stalkkattiin vuosi. Neuvoista kiittäen Olivia vakuuttaa miehelle, että numeron vaihto varmasti riittää ja varmistaa, että numeroa ei löydy numerotiedustelusta. Vanhan SIM-kortin myyjä lupaa hävittää. Mikä helpotus.
Kotona Olivian uudessa anonyymissä osoitteessa on sähköpostia. "Tiedän Tapion, hän on vainonnut minuakin, nyt tosin vähemmän." Olivia häpeää iloaan, hän ei ole yksin. Vastaa heti pitkän sähköpostin kirjoittaneelle Suville. Parin päivän ajan he purkavat pelkojaan ja turhautumistaan toisilleen, kunnes Olivia pyytää Suvia kahville kotiinsa. Suvi lupaa lähettää tekstiviestin, kun on seuraavana päivänä oven takana.
Olivia on pitkästä aikaa nauravalla tuulella, imuroi asuntoaan ja odottelee Suvia. Hän on tulostanut kaikki Tapion viestit pinoksi keittiönpöydälle, lukee juuri niitä ohimoitaan sivellen, kun tekstiviesti tulee (se on muuten ensimmäinen hänen uuteen liittymäänsä). Olivia painaa alaoven auki, avaa kotiovensa valmiiksi ja palaa paperipinon luo, yrittää keksiä mitä ja miten kertoisi Suville. Kuulee kolinaa eteisestä, kääntyy ja tietää, mitä tarkoittaa, kun ei voi uskoa silmiään, ei ainakaan halua uskoa. Eteisen täyttää Tapio, ja ensimmäinen Olivian ajatus on, että mies on tehnyt jotain Suville, kunnes ymmätää, ettei Suvia ole olemassakaan. Mies kävelee peremmälle ja istuu sängylle. Olivia ei edes pelkää, tuntee eniten vain inhoa ja päättää, ettei koskaan enää nuku sängyssään.
"Sun pitää Olivia ymmärtää, etten mä ole ilkeä mies. Antaisit tilaisuuden mulle, näytän että oon hyvä mies. Heti kun sä vastasit mun viestiini, tiesin että tässä on taikaa, heti kun näin sun hymyn", Tapio puhuu rauhallisesti ja silmät melkein kiinni. Olivia pelkää miehen raivostuvan, jos hän paljastaa inhonsa miestä kohtaan. Yrittää kuitenkin, kertoo ettei tunne mitään miestä kohtaan ja arvostaisi todella, jos hänet jätettäisiin rauhaan. Tapio ei raivostu, jatkaa vain yksinäisen miehen tarinaansa. Hänessä ei ole ollenkaan enää uhmaa, ei minkäänlaista raivoa, ja Olivia uskaltaa käskeä miestä lähtemään, ottamaan vaikka kolmosen sporan Auroran sairaalaan. Tapio nousee, mutta ei lähde. Katselee Olivian hyllyä täyttäviä kuvia mökkireissuista ja Prahasta, kunnes katoaa ovesta. Mikä helpotus, taas.
Tapiosta ei kuulu enää mitään, vaikka Olivia ei vaihdakaan numeroaan tai muuta pois. Olivia jaksaa kertoa tarinaansa kaikille kiinnostuneille kavereilleen (myös minulle), pari hintelää jätkää lupaa hakata Tapion, jos mies vielä ottaa yhteyttä. Hän kirjoittaa kokemuksensa myös deittipalvelun keskustelupalstalle, ja saa paljon sympatiaa ja pari kohtalotoveriakin, mutta Tapion uhreja ei löydy. Oliviaa kiinnostaa edelleen, mitä miehelle kävi. Hän tilaa väestörekisterikeskuksesta miehen osoitteen ja sen saakin - mies on muuttanut Keski-Suomeen. Helpotuksen lisäksi Olivian mieleen tulee hävettävä ajatus: minä en ole enää kiinnostava. Miten häiritsevää.
9 kommenttia
Leccare
3.3.2010 19:58
Kannattaa aina sopia ensitapaaminen omaan taikka toisen kotiin. Paljon turvallisempaa kuin esim. kahvilaan.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Del Aholainen
4.3.2010 10:36
Jep, jos tykkää elää vaarallisesti niin kannatettava idea. Olivia oli mailannut "naisen" kanssa päiviä, joten hän jostain syystä luotti tähän, vaikkei ollut edes puhelimessa puhunut. Nykyään Olivia ei usko ihmisistä pelkkää hyvää - luulisin ja toivon.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Pipboy81
4.3.2010 11:55
Jos hankkii poikaystävän, niin eiköhän talkkeri katoa....
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
4.3.2010 12:13
Riippuu stalkkerista. Oman tyttöystäväni vuosien takainen stalkkeri mm. viilteli autostani renkaat rikki, lähetteli nimettömiä uhkauskirjeitä postissa, kirjoitteli nimelläni nettiin törkeyksiä ja soitteli mm. vanhemmilleni uhkauspuheluita yöaikaan.
Poliisista ei ollut mitään apua mutta homma saatiin loppumaan sillä, että tehtiin miesporukalla kerralla selväksi että jos homma ei lopu, niin seuraavalla kerralla pelkkä turpiinsaaminen ei riitä vaan lähtee henki. Ei ehkä ihan laillista, mutta vuosien jälkeen loppuu helposti mitta kiltimmälläkin kaverilla.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Leccare
4.3.2010 13:38
Ei toimi kaikkiin. Osan kohdalla vasta innostuvatkin.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
5.3.2010 08:59
Medialukutaito pitäisi olla lakisääteinen. Sisältäen myös sosiaalisen median. Jaksan olla melko vähän myötämielinen ja ymmärtävä ihmisiä kohtaan jotka aiheuttavat itse naiiviudellaan itselleen vaikkapa palovammoja, pään alueen ruhjeita, vihamiehiä tai stalkkereita.
Hassuinta tässä aamussa on kuitenkin se, että tarkiste on Jakaa. Lal.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Del Aholainen
5.3.2010 11:14
"Jaksan olla melko vähän myötämielinen ja ymmärtävä ihmisiä kohtaan jotka aiheuttavat itse naiiviudellaan itselleen vaikkapa palovammoja, pään alueen ruhjeita, vihamiehiä tai stalkkereita."
Stalkkerin hankkiminen ei aina ole itsestä kiinni. Eilen muropaketista lueskelin triidiä, jossa yliopistossa työskentelevä huoltomies (tms.) oli alkanut stalkata satunnaisia naisopiskelijoita. Kukaan tuskin haluaa/pystyy eristämään itsensä netissä niin tehokkaasti, etteikö stalkkeria voisi saada.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
7.3.2010 12:56
Netti ei liity tähän stalkkausasiaan taas yhtään millään tavalla. Kyllä niitä stalkkereita ja muita hulluja oli jo kauan ennen kuin nettiä oli edes keksitty. Ja olisi edelleenkin, vaikka netti katoaisi maan päältä tällä sekunnilla. Stalkkeri voi ihan hyvin bongata sinut vaikka kaupan kassajonosta ja lähteä seuraamaan. Tai lyöttäytyä juttusille baarissa yms. Ei se naamasta näy välttämättä kuka on päästään sekaisin. Sitä paitsi monet kaikkein hulluimmista tapauksista ovat kasvotusten mitä parhaimpia seuramiehiä/-naisia. Ainahan sarjamurhaajistakin tutut kertovat kuinka mukava tyyppi se oli.
Eli järkeä päähän, tapasi sen ihqun poitsun/tytön missä tahansa. Aina vähintäänkin ne ensimmäiset treffit jollekin julkiselle paikalle. Olen todella yllättynyt siitä kuinka monet naisetkin ovat valmiita raahaamaan käytännössä täysin tuntemattomia miehiä kämpilleen. Ihan sama oli se heppu tavattu sitten baarissa, kaupan kassajonossa tai netissä. Kukaan ei sähköpostiviestien, yhden baarissa käydyn kännikeskustelun tai vaikka kaupan kassajonossa pikaisesti vaihdettujen tervehdysten jälkeen kykene sanomaan toisesta osapuolesta oikeastaan yhtään mitään.
Vastaa kommenttiinVastaa kommenttiin
Anonyymi
8.3.2010 11:40
Suomessa eduskunta säätää lait. Siinä se ongelma lyhykäisyydessään. Jos jotakuta kansanedustajaa aletaan stalkata, on asiaan helppo saada apua. Supo hoitaa. Julkisuudesta muistan yhden tapauksen, Maria G-R, joka tätä asiaa valitteli, samaan aikaan kuin itse istuu eduskunnassa! Tekisi sitten lakialoitteen asiasta. Varmaan soitti Supolle / käytti suhteitaan ja homma hoitui.
Kun tavallista kansalaista aletaan stalkata, tehdään hänen elämänsä helvetiksi, varsinkin naisten, ei kukaan tee asialle mitään. Poliisi nyt varsinkin on voimaton.
Muutama lakimuutos olisi paikallaan.
1. Ihminen joka hakee lähestymiskieltoa, saa sen JOS toinen ei voi osoittaa että pyyntö on aiheeton TAI aiheuttaa hänelle haittaa. Tietenkin pyytäjän pitää voida osoittaa jotain myös tapahtuneen, mutta nykyistä paljon vapaampi tulkinta uhrin eduksi. Pelkkä uhrin pyyntö stalkkerille sms tai e-mail tulee riittää. Toisin sanoen ihmiselle tulee antaa oikeus määrätä kuka häneen saa ottaa yhteyttä.
Vastaa kommenttiin1.1 Lisäksi tuntuvat rangaistukset lähestymiskiellon rikkomisesta, jotka nousevat eksponentiaalisesti ja hyvin nopeasti muutetaan vankilatuomioksi
1.2 paljon nykyistä pidemmät lähestymiskiellot, jopa elinikäiset voisivat olla kohtuullisia
1.3 lähestymiskiellon väärinkäyttäjille ja/tai itse hakemansa lähestymiskiellon rikkojille rangaistavuus tekoon, jotta saadaan hakemukset pysymään kurissa
1.4 poliisille suurempi harkintavalta ts. kaikissa tapauksissa poliisille oikeus määrätä lähestymiskielto esim. sähköpostien ja sms viestien perusteeella, myös ilman väkivallan uhkaa
1.5 lähestymiskieltoasiassa kulut stalkkerille ja käsittelyajat äärimmäisen nopeiksi, maksimi 2 viikkoa asian hoitoon. Kaikki maksaa, mutta verojahan tässä maksellaan.
2. palveluntarjoajien tulee säilyttää kaikkien viestien kaikki ip-osoitteet ja yksinkertaisella menettelyllä tarjota ko. tiedot poliisin käyttöön. Jotka asiaa tuntevat, tietävät että tällä hetkellä meno ei ole moista. Ei todellakaan.
3. pre-paid liittymät joita ei tarvitse rekisteröidä henkilöllisyystodistuksen kera liittymän myyjän toimesta, tulee kieltää lailla välittömästi. kukaan muu kuin rikollinen ei tuollaista nykyistä anonyymiliittymää oikeasti tarvitse
Vastaa kommenttiin