Valtiotieteiden opiskelijana olen kiinnostuneena seurannut ns. lautaskohua.
Suloisessa poliittisessa kolmiodraamassa ovat mukana presidentti Tarja Halonen, pääministeri Matti Vanhanen sekä ulkoministeri Alexander Stubb. Eli Suomessa on syntynyt soppa siitä, kuka tai ketkä näistä edellä mainituista saa edustaa Suomea EU:n huippukokouksissa. Aiemmin Suomea on monesti EU:ssa edustanut pressa ja pääministeri ja silloin juhlapöytiin on tietenkin pienelle Suomelle jouduttu kattamaan peräti kaksi lautasta.
Koko lautaskohu vaikuttaa oudolta. Vanhanen haluaa jatkossa mennä yksin palaveeraamaan, mutta Tarja ei sulata asiaa. Kummatkin ovat ärähtäneet julkisesti. Jotkut poliitikot tukevat pääministeriä, toiset pressaa. Minä olen kantani valinnut ja asetun kohussa Tarjan puolelle. Timo Soinin sanoin: Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa. Näin ollen pressalle pitää löytyä EU-lautanen.
Sitä paitsi, mietittyäni tarkemmin asiaa yksi lautanen riittää varsin hyvin kahdelle. Ainakin niin kauan kuin on kyse Tarjasta ja Matista. Matti kun on tunnetusti todella ronkeli ruoastaan. Hienot EU-safkat alku-, pää- ja jälkiruokineen tuskin maistuvat meidän nykyiselle pääministerille.
Näen sieluni silmin kuinka Matti nyrpistää nenäänsä chilipaprika-marinoiduille jättikatkaravunpyrstöpateelle ja sörkkii happamana haarukalla lautastaan. Matti kun tykkää ihan perusmätöstä, jota ei ole maustettu sen kummemmin ja fiinimmin. Uuniperuna pelkällä suolalla ja voilla on mieluisinta. Näin ollen Matille tuskin tarvitsee kattaa lautasta EU:n huippukokouksiin. Hän voi istua juhlapöydässä Tarjan vieressä ja maistaa palasen juhlaruoasta Tarjan lautaselta, silleen salaa, jos sielu sietää.
Ja koska Matti ei myöskään juo alkoholia, hänelle riittää pelkkä vesilasi. Näin olemme taas ratkaisseet yhden kohun. Matti ja Tarja voivat jatkossakin sulassa sovussa mennä EU:n huippukokouksiin.
Sitten kun meillä on uusi presidentti ja pääministeri niin voimme taas ruveta puhumaan lautaskohusta uudelleen. Nyt siihen ei vielä ole mitään aihetta.
Yksi lautanen riittää…