Minulle tuli voimakas tarve kirjoittaa rakkalle vaimolleni Tiinalle siitä, kuinka äärettömän kiitollinen olen hänelle kun hän on seissyt rinnallani kaikki nämä vuodet. Ylläoleva kappale on meidän.
Tapasimme 12 vuotta sitten, rakastuen tulisesti. Ensitreffit vietettiin niinkin romanttisessa paikassa, kuin hullujenhuoneella. Minun ollessa lääkevieroituksessa erään itsemurhayrityksen jälkeen, sinun ladatessa työstressin vuoksi akkuja. Vaikka moni ihminen sanoi sinulle varsinkin alussa , että olet hullu kun olet kanssani, et heistä välittänyt. Onneksi et. Ilman sinua en olisi tuolta pimeästä helvetistä selvinnyt. Yhdessä selvisimme.
Nyt kun olemme saaneet yhdessä rakentaa raitista elämää jo yhdeksättä vuotta, olen äärimmäisen kiitollinen siitä että saan kutsua sinua vaimokseni. Lisäksi kun tähän yhtälöömme kuuluu viisi ihanaa lasta, kaksi koiraa ja kolme kissaa, voin käsi sydämellä todeta meillä olevan ihana perhe.
Elämä ei välttämättä aina ole kohdellut meitä silkkihansikkain, mutta silti uskon vahvasti siihen, että kaikki tapahtumat ovat olleet tarpeen, ollaksemme tässä hetkessä, tällaisia kuin olemme.
Se miksi minä halusin sinulle juuri nyt kirjoittaa, johtuu kahdesta syystä. Ensimmäisenä se, kun olen kirjoittamassa tuota kirjaani, olen päässyt todella intensiivisellä tasolla sukeltamaan yhteiseen menneisyyteemme yksintyiskohtia myöten. Ihmettelen suuresti kuinka olet jaksanut kaikki nuo koettelemukset, joita eri riippuvuudet elämäämme toi. Ei liene kovin paljoa liioiteltua todeta, että olet varmasti yksi vahvoin ihminen jonka koskaan olen tavannut. SIlti sinussa on myös herkkyyttä, joka esiin tullessaan tekeekin sinut kokonaisuudeksi jota on kovin vaikeata olla rakastamatta.
Vaikka olemme yhdessä saaneet mahdollisuuden aloittaa uudelleenrakennusprojektimme, niin siitä huolimatta voin onnellisena todeta meidän kasvaneen ihmisinä kahdeksi omaksi yksilöksi, jotka elävät silti tiiviisti yhdessä, toisia tasapainottaen.
Toinen syy, minkä vuoksi sinulle tässä kirjoitan johtuu siitä, että olen alkanut läpikäydä syyllisyyttäni suhteessa sinuun ja omiin valintoihini raittiina aikana. Kuten tiedät minut, haluaisin kaikille pelkkää hyvää. Sen vuoksi toivoisin myös sitä, että meidän perheemme asiat olisivat kaikkineen kuosissa. Valitettavasti kiitos minun vääränlaisen taisteluni, taloutemme on varsin sekaisin. Olen helpottunut siitä, että vihdoinkin sain töitä ja sen kautta mahdollisuuden osaltani hoitaa perheellemme leivän pöytään. Silti en pääse mihinkään siitä tosiseikasta, että olen äärettömän pahoillani, koska en vieläkään ole oppinut elämään siten, etten aina olisi aiheuttamassa jotakin ongelmia elämäämme. Uskon vahvasti siihen, että selviämme tästäkin yhdessä, mutta silti, pienestä sydämestäni asti haluan pyytää anteeksi kuluneen vuoden aikana sitä etten ole ollut se tasapainoinen ja läsnäoleva perheenisä enkä puoliso, jonka sinä rinnallesi olisit ansainnut. Sen sijaan, kiitos onnettoman toimeentuloni, olen lähtenyt tuosta nousseita negatiivisia tunteita pakoon, itselleni tyypillisesti, mitä erilaisimpiin riippuvuuksiin. Olen pahoillani.
Nyt viikonlopun perheeni keskittyneenä, voin todeta sen, että tippa lasissa seurasin sinua ja lapsia ollessamme tänään uimarannalla. Kiitän Luojaani sinusta, sillä ilman sinua, ei olisi lapsiakaan.
Antaapa elämä tullessaan mitä tahansa, silti voin luottaa yhteen asiaan. SInuun. Ollessasi rinnallani, minun ei voi käydä kovinkaan huonosti.
Päivänsäteeni, kiitos että olet elämässäni. Elämäni.
<3:lla Menninkäisesi