14-15.11.2005 Helsinki - Moskova

Siis Finskillä Mockbaan. Lento oli normaali vajaa parituntinen ja Moskovan päässä passintarkastus sujui ihmeen vikkelästi, ehkä osin senkin takia, että poikkeuksellisesti pääsin matkustamaan busineksessa ja siksi olin ensimmäisten joukossa ulkona ja siksi myös ensimmäisten joukossa passijonossa. Matkatavaroitakaan ei tarvinnut kymmnetä minuuttia kauempaa odottaa.

Sitten taksilla toimistolle Leningradskaja prospektille. Illalla takaisin Sheremetevoon, lentokenttähotelliin, ainoaan paikkaan, mistä löytyi vapaata tilaa. Koko Moskova näytti olevan varattuna syystä, mikä ei koko viikon aikana selvinnyt.

Huoneen hinta oli 4000 ruplaa eli noin 140 euroa, melkoisen kallis siis niinkuin hotellit ja moni muukin asia Moskovassa varsinkin, kun ottaa huomioon hotellin tason, mikä oli kehno kerta kaikkiaan. Huone oli pieni ja ahdas, telkkari kottaraisen pöntön kokoinen, kaukosäädin ei toiminut ja ohjelmatarjonta oli pelkkää venättä. No, punkka oli OK.

Aamiainen eikä illallinen eikä mikään kuulunut hintaan. Ravintolakin oli pahainen muutaman pöydän koppero 7. kerroksessa. Tempasin kuitenkin iltapalaksi mustaa leipää, tuhdin borsh-keiton, mikä oli varsin maukasta sekä votkapaukun ja oluen, hinta semmoset 370 ruplaa eli reilun kympin.

Aamulla sitten pirteänä taas toimistolle. Keskellä aamuruuhkaa aikaa tärväytyi reilu tunteroinen ja olin rajusti myöhässä, mutta ei se täällä tunnu ketään haittaavan. "Tämä on Moskova" - sanonta, jolla voidaan kuitata kaikki mahdollinen, sopi tähänkin tilaisuuteen erinomaisen hyvin. Eipä mulla toisaalta mikään ihmeellinen kiire ollutkaan, joten se siitä.

Lounaalla kävimme ZSKA:n kiekkostadionin kellaritiloissa sijaitsevassa kiinalaisessa ravintolassa. Salaattipöytä oli jotain sellaista, mitä tyypilliseen suomalaiseen versioon eli "kiinankaalia ja porkkanaraastetta" tottuneelta oli pudottaa silmät päästä. Kippoa ja kuppia täynnä oleva pöytä pursui kaikenlaista tuntematonta herkkua, joten eiku lautaset täyteen ja syömään. Tarjoilijat kaatelivat välillä pannusta, missä oli vähintäänkin metrin pituinen kapea nokka, kuumaa vettä teemukeihin, joidenka pohjalle oli ladottu erilaisia kuivia kukkia ja yrttejä kuten apilaa yms. Pääruoka sen sijaan oli hienoinen pettymys, hapanimeläpossua piti olla ja olikin, mutta melkoisen kuivakka ja aneeminen esitys se kaikenkaikkiaan oli. No, ei hintakaan ollut kummoinen onneksi, viitisen euroa per lurjus.

Illalla painelimme Pushkinskaja Plozadin nurkilla sijaitsevaan japanilaiseen ravintolaan (Benihana). Ravintolan yläkerrassa oli 6-7 isohkoa, n. 8 hengelle tarkoitettua neliskanttisen U:n muotoista pöytää, minkä keskellä oli valtavan iso paistolevy. Tilauksen tehtyämme (miekka- ja tonnikalaa, lihaa, vihanneksia ja herraties mitä kaikkea) paikalle saapui kokki, joka alkoi paistella annoksiamme pala palalta, ensin riisit, vihannekset, vähän munaa joukkoon ja siinä paistelun välillä vähän jonglööritemppuja veitsillä ja paistinlastalla sekä maustepurkeilla. Kaverin bravuuri oli selvästikin heittää pippuripurkki noin puolimetrisen kokin lätsän päällä olevaan kuoppaan. Ja sitten lopuksi lihat ja kalat, ja syömään. Palan painikkeeksi tietysti pari votkaa ja vähän olutta sekä pieni kannullinen sakea. Hintaa kyllä vähän kertyi, kahdelta hengeltä reilut 4000 ruplaa, mutta meni firman piikkiin edustuskuluina. Niin, ja hyvää oli ja enemmän kuin riittävästi. Jälkkäriksi vielä viereisessä TGIF:ssä (Thank God Its Friday) parit ölleröt ja takaisin Sheremetevo 2-hotlaan.