HaMiLun Hamppari

Torstaina 28.2. piipahdettiin pika pikaa Changshussa, missä oli tarkoitus jatkaa vielä perjantainakin, mutta koska homma meni heti alusta alkaen puihin, palasimme jo samana iltapäivänä takaisin. Niinpä jäikin sitten hyvin aikaa nauttia iltapäiväauringon viimeisistä lämmöistä ja kirjata muistiin viikon puheenaiheita.

Lintuinfluenssaa on täällä Kiinassa taas hieman liikkeellä. Hiljattain kuoli kolmas ihminen tämän talven aikana, mikä ei nyt niin kovin kammottavalta vielä kuulosta. Kaikenkaikkiaan vuodesta 2003 saakka 30 ihmistä on saanut tartunnan ja heistä 20 on menehtynyt. Lintuja ja siipikarjaa sen sijaan on kuollut tai tuhottu pilvin pimein.

Liikenne on luonnollisesti paljon suurempi tappaja kuin mikään H5N1. Pelkästään Shanghaissa menehtyi viime vuonna 1200 ihmistä erilaisissa liikenneonnettomuuksissa, missä on kuitenkin edelliseen vuoteen nähden viiden prosentin pudotus. Asukasmäärään suhteutettuna tuo on jopa alhaisempi kuin Suomen liikennekuolemien määrä viime vuonna. Tuoreimpien tietojen mukaan Shanghaissa oli vuonna 2007 noin 18,6 miljoonaa rekisteröityä asukasta, joten liikennekuolemien määrä oli noin 6,5 kuollutta / 100 000 asukasta kun taas Suomen vastaava lukema oli hieman yli 7. Venäjällä luku on yli kolminkertainen, mitä en yhtään ihmettele.

Mutta eipä aina ole turvallista muuallakaan. Viime viikonloppuna Anhuin provinssissa muuan 10-vuotias poika menetti kätensä, kun kesken sirkusesityksen häkistään irti päässyt leijona kävi hänen kimppuunsa. Poika pääsi kuitenkin ajoissa sairaalaan ja käsikin ilmeisesti saatiin jollain lailla paikoilleen.

Hieman huonommin kävi eräälle Beihain kaupungista kotoisin olevalle 9-vuotiaalle pojalle vuosi sitten huhtikuussa, kun hän jostain syystä oli joutunut krokotiilien aitaukseen ja joku nälkäinen kroko pisti kaverin poskeensa. Viimein tässä kuussa oikeus määräsi krokotiilien pitäjän maksamaan pojan vanhemmille korvausta 22 000 euroa eli jos tuommoinen poika painaa ehkä noin 25 kiloa, kiinalaisen kilohinnaksi tulee vajaat 900 euroa.

Mutta tuleehan noita – kiinalaisia – lisää kuin turkin hihasta heidän yhden lapsen politiikastaan huolimatta. Sitä paitsi nykyisin tuo sääntö ei ole aivan ehdoton, sillä esimerkiksi jos molemmat vanhemmat ovat ainoita lapsia, heillä on lupa, heidän niin halutessaan, saada kaksi lasta. Muut sen sijaan joutuvat maksamaan toisesta lapsesta sakkoa, mikä hieman vaihtelee kaupungista ja provinssista toiseen. Shanghaissa esimerkiksi tuo sakko on tänä päivänä 60 000 rämpylää eli aika kovatuloisen kaverin koko vuoden bruttopalkka! Vielä joku vuosi takaperin sakko oli kolminkertainen.

Eikä pelkästään syntyneiden lasten määrä ole ainoa asia, mikä huolestuttaa paikallisia viranomaisia, vaan myös syntyneiden lasten luonnottoman suuri sukupuolivääristymä. Tuoreiden tietojen mukaan pelkästään Shanghaissa tuo suhde oli viime vuonna 115 poikaa 100 tyttöä kohden, kun jotakuinkin hyväksyttävänä viranomaiset pitävät suhdetta välillä 103 ja 107! Tämä kertoo karua kieltään naisten ja tyttöjen aliarvostuksesta kiinalaisessa yhteiskunnassa ja erityisesti siitä, että tyttölapsia yksinkertaisesti katoaa jonnekin joko sikiöinä tai syntyneinä vauvoina.

Tiistaina 26.2. läksimme kukonlaulun aikaan kohti Nantongia, missä sijaitsee yksi paikallisista tehtaistamme. Matka sujui mukavasti nuokkuen autokuski Liangin kyydissä, Jangtse-joen ylityskin meni varsin joutuisasti lossikyydillä, uusi silta kun avataan vasta huhtikuun puolessa välissä.

Illalla menimme tietysti syömään ja hieman juomaankin. Tällä kertaa oli pakko tilata pullo perikiinalaista 42 prosenttista väkijuomaa, nimeltään “baijio” tai jotain sinnepäin, ja se tarkoittaa kuulema valkoista viiniä.

No tätä kaiketi tapiocasta valmistettua valkkaria juotiin hissukseen snaapanderilaseista, lasi kyllä täytettiin piripintaan, mutta kerralla sitä ei tyhjennetty, vaan yleensä se tyhjeni toisella tai viimeistään kolmannella yrittämällä. Maultaan juoma oli aika erikoista, ensimmäisellä ryypyllä huomasi jonkin kukkamaisen, hieman kitkerähkön maun, mikä vain voimistui voimistumistaan joka ryypyn jälkeen. Viimein sen juoman haju tuntui nenässä melkein koko ajan hengittipä sitten sisään tai ulos. Vähän tuntui siltä, kuin olisi kiskaissut lekallisen halpaa, tosi halpaa, ootekolonkia naamaan. Ihme, ettei siitä sen kummempaa kanuunaa silti tullut. No toisaalta määräkään ei nyt ollut kovin karmea, nollaseiskan puteli neljään pekkaan.

Illallisen jälkeen Peter houkutteli meidät hierojalle ja sinnehän siis sitä sitten lähdettiin. Mittari alle ja menoksi.

Tämä hieromalaitos oli varsin iso, huoneita varmaan parisen kymmentä ja henkilökunnalla oli tosi perinteiset, kirjaillut kiinalaiset asusteet. Saimme Peterin kanssa kahden hengen looshin, missä oli iso taulutelkkari seinällä ja kaksi saunakiulua täynnä kuumaa vettä varpaitamme odottamassa. No, ei muuta kuin kengät ja sukat veks, lahjetta niin ylös kuin sai, punkkaan selälleen ja varpaita paljuun.

Niitä siinä sitten käänneltiin, pestiin ja väänneltiin, rapsutettiin, rasvattiin ja kuivattiin, veivattiin ja kapaloitiin, kunnes tuli seuraavan koiven vuoro. Ja taas samat kuviot. Näihin rituaaleihin kului hyvinkin tunnin verran, välillä silmät kiinni melkein unessa hyvän illallisen jälkeen, välillä taas taulutöllöä tuijotellen.

Kun koivet oli saatu kuntoon, siirryttiin selän kimppuun. Pikaisen karatekäsittelyn jälkeen hieroja kiikutti huoneeseen tarjottimellisen kirkkaita juomalaseja ja pyysi samalla nostamaan paidanhelman niskaan. Siinä sitten mahallaan maaten katseltiin, kun hierojat sytyttivät pitkän tikun päässä olevan tappuratollon palamaan, ja tehtyään sillä ilmassa parit näyttävät kiemurat, nappasivat toiseen käteen alassuin olevan mukin ja tunkivat tappurapuikon hetkeksi mukin sisään palamaan. Heti tämän operation jälkeen muki lämättiin tiiviisti selkään, mihin se tarrautui imukupin lailla kiinni. Ja sitten seuraava muki, ja seuraava, yhteensä jotain kahdeksan yhdeksän. Siinä sitten maattiin, mukit selässä kolisten aina sen mukaan, jos kylkeään hieman käänsi. Viiden minuutin kuluttua mukit napsaistiin moiskahtaen pois ja selkä hierottiin perusteellisesti jollain millä lie käärmevoiteella ja jota kiellettiin pesemästä pois seuraavan 12 tunnin aikana.

Siinä se. Hintaa noin puolentoista tunnin hypistelystä ja kupittamisesta oli noin 70 rämpylää per lurjus. Sitten nukkumaan jääkylmän hotellihuoneen noin puolitoistametriä pitkään parisänkyyn.

Karmeet jäljet muuten jäi tuosta kuppaamisesta. Onneksi jäljet ovat siistin pyöreitä ja valtavan isoja ja sijaitsevat aika lailla tasaisesti pitkin selkää. Eikä hampaan jälkiäkään pahemmin ole, joten eiköhän sitä uskalla kotiin palata.

Hong Kongin seksiskandaali ei näytä sitten millään laantuvan, vaikka siitä on jauhettu jo viikkotolkulla. Hommahan sai alkunsa siitä, kun muuan kanadalaissyntyinen hongkongilainen tunnettu laulajastara, Edison Chen, vei läppärinsä huoltoon. Huoltofirmassa joku oli utelias näkemään, mitä kaverin kovalevy pitää sisällään ja sieltähän paljastui sitten satamäärin erilaisia pornahtavia kuvia Edisoninsta punkan pohjalla useiden hongkongilaisten tunnettujen laulajattarien, mallikaunottarien ja näyttelijättärien kanssa, joukossa mm. laulajatar Gillian Chung ja näyttelijätär Cecilia Cheung. Tietysti kuvat päätyivät nettiin, ja soppa oli valmis, ja sittemmin vuoronperään kukin kuvissaolija on vuoronperään ripotellut mediassa katuvaisena ja anteeksipyytävänä tuhkaa päälleen, nyt viimeisenä Edison itse, joka sanoi jättävänsä Hong Kongin viihdebusineksen kokonaan skandaalin takia.

Kiinan poliisi on tehnyt valtavasti hommia poistaakseen kuvia netistä, mutta toivottomaltahan tuo urakka vaikuttaa, vaikka useilta saitelilta ne onkin saatu jo siivottua. Poliisin harmiksi kuvia on kuitenkin saatavilla Shanghain kukoistavilta piraatti-DVD-markkinoilta hintaan 15 rämpylää, vaikka poliisi ja kulttuuriviranomaiset ovatkin kieltäneet kuvien kaikenlaisen levittämisen parhaimmillaan jopa elinkautisen rangaistuksen uhalla. Huhhuh!

Shanghaissa lasketaan päiviä tarkkaan ja ahkerasti kahdestakin syystä. Ensimmäinen on tietenkin Pekinginin olymppialaiset, joihin on enää vajaat 170 päivää, ja toinen on Shanghain maailman näyttely, jota saadaan odotella enää vaivaiset 800 päivää. Itse asiassa tuo haamuraja rikkoutui samaan aikaan lyhtyjen juhlan aikaan, joten paikallisilla oli tuplaten syytä paukuttaa viimeisetkin rakettinsa taivaan tuuliin. Siitä huolimatta pauketta kuuluu harvakseltaan edelleen.

Kiinalaisissa kaupoissa on, ihan kaikkein pienimpiä lukuunottamatta, kassoilla yleensä setelienlaskuhärveli ja sitä myös käytetään orjallisesti setelien määrästä riippumatta. Suurten setelinippujen kohdalla vempaimen käytön kyllä hyvin vielä ymmärtää, mutta kun maksaa vaikkapa 50 rämpylän ostoksen satasen setelillä, niin on hieman huvittavaa, että tuota ainokaista seteliä hetken hypisteltyään myyjätär sujauttaa sen vielä varmuuden vuoksi setelienlaskuhärveliin, joskus vielä varmistaakseen, että siinä todellakin on ihan oikeasti yksi seteli, se sujautetaan masiinaan vielä toisenkin kerran.

Kiinan viestintäviranomaiset, jotka ovat vastuussa telkkarista, radiosta ja leffoista, ovat päättäneet kieltää kaikki ulkomaiset piirretyt telkkarista parhaaseen katseluaikaan eli viidestä yhdeksään illalla. Tämä kielto ei johdu siitä, ettei esimerkiksi Aku Ankalla ole housuja ja se olisi siten lapsia turmeleva ja saastainen pornografiapläjäys, kuten Suomen nutturapäätädit joskus 70-luvulla yrittivät vängätä, vaan kyseessä on ihan puhdas protektionistinen veto paikallisen piirretyn elokuvan tukemiseksi. Kielto astuu voimaan Walpurin päivänä eikä siis sen jälkeen nähdä juuri muuta kuin kiinalaista kamaa prime time –aikaan, sillä jopa kansainväliset yhteistuotantoelokuvatkin joutuvat hakemaan erikseen lupaa päästäkseen kiinalaisten töllöttimiin tuona aikana.

Eikä Mikki ole ainoa, joka on joutunut vainon kohteeksi. Viranomaiset edellyttävät muutenkin, että taivaskanavilla näytettäisiin ainoastaan “eettisesti inspiroivia” ohjelmia, missä Kiina esitetään positiivisessa valossa. Kaikenlainen kauhu-, porno- ja väkivaltasaasta on sekin luonnollisesti pannassa, mikä ei kyllä yhtään harmita, monet internetin rajoitukset kylläkin. Esimerkiksi kotikoneelta China Telecomin nettiverkosta on ihan turha yrittää wikipedia.fi:hin, duunin verkosta se kyllä onnistuu.

Hieman kyllä huvittaa toisaalta nuo elokuvasensuuritkin. Eräänä päivänä, olikohan se nyt HBO:lta vai CINEMAXilta, tuli koko perheen komediaksi varsin hyvin luokiteltava elokuva “Vaihtokaupat”, ja siitä se kohtaus, missä Jamie Lee Curtis hieman vilauttaa rintojaan, oli paikallisesta lähetyksestä saksittu kokonaan pois. Eikä sitäkään kohtausta, missä muuan urosgorilla antaa hieman “taustatukea” häkkiin teljetylle gorillapukuiselle Clarence Beeksille, näytetty lainkaan.

Isossa maassa sattuu ja tapahtuu, ja puheen aiheita riittää, mikkihiireistä huolimatta. Ruuan hinta puhuttaa, se kun on noussut talvimyrskyjen ansiosta parisenkymmentä prosenttia ja sen kautta inflaatio oli tammikuussa ennätyksellinen, sillä ruuan hinta vaikuttaa kuluttajahintaindeksiin noin kolmanneksen painolla. Possun piffin hinta on noussut parhaimmillaan jopa yli puolella. Saas nähdä, otetaanko kevään mittaan hieman takaisin, toivottavasti.

Shanghaissa rakennetaan ja kovaa, kuinkas muuten. Eri tie- tunneli- ja ratahankkeiden lisäksi kaupunkiin puuhataan uutta 580-metristä pilvenpiirtäjää työnimeltään Shanghai Center JinMao Towerin (421 metriä) ja vielä osittain rakenteilla olevan Shanghai World Financial Centerin (492 metriä) viereen. Aikamoinen torni siis, sieltä jos hyppäisi alas, niin kestäisi jo jonkin tovin, ennen kuin mätkähtäisi maahan saakka: peruskoulun fysiikan mukaan melkein 11 sekuntia, jos ei ilman vastusta oteta lukuun.

Tuosta JinMao Towerista on muuten varsin hulppeat näkymät. Talon ylimmässä eli 88 kerroksessa 340 metrin korkeudessa on maisematasanne, minne pääsee 70 rämpylän lipun lunastamalla maisemia ihmettelemään. Hissimatkakaan ei kauaa kestä, nousuun menee vaivaiset 45 sekuntia.

Lähes samanlaiset maisemat tarjoaa myös samassa tornissa sijaitsevan Grand Hyatt –hotellin maisemabaari kerrosta alempaa ja aivan ilmaiseksi. Tänne pääsemiseksi täytyy kyllä hieman sompailla ympäri taloa, sillä vasta kolmas hissi vie ylös saakka. Perillä ei tosin kauaa kehtaa tilaamatta maisemia pällistellä ja koska teekupponen maksaa täällä samat 70 rämpylää eli 7 euroa (!) kuin hissilippukin kerrosta ylemmä, on lopputulos jotakuinkin sama, mutta voipahan ainakin sitten kehua olleensa maailman korkeimmalla sijaitsevassa baarissa.

Alkuviikosta piipahdettiin pikaisesti Ningbossa, mikä sijaitsee muutaman tunnin junamatkan päässä Shanghaista etelään kolmen joen risteyksessä ja rannikolla, kuten Shanghaikin. Junalippu maksoi vajaat kahdeksan euroa ja matka sujui varsin mukavasti ihan suomalaisen kakkosluokan vaunua vastaavassa kyydissä. Perillä olimme illalla seiskalta ja siitä sitten melkein samantien illalliselle kaupungin keskustaan.

Laihtumaan täällä ei kyllä helpolla pääse, ei ainakaan tällaisten ruoka-annosten keskellä, mitä täällä on tarjolla. Hyvätasoisissa ravintoloissa, jotka siis ovat suomalaisittain varsin edullisia, on usein suuria näyttelyhalleja eri ruokalajeista, mitä kukin talo tarjoaa. Malliannosten lisäksi halli on puolillaan akvaarioita, mistä voi sitten valita mieleistänsä vedenelävää, olipa tämä nyt sitten kilpikonnaa, mustekalaa, taskurapua, barrakuudaa tai merimakkaraa. Simpukoita, ostereita tai erilaisia värikkäitä pikkuruisia näkinkenkiä on niitäkin vaikka kuinka ja paljon, joista sitten hammastikulla koitetaan kaivaa esiin se pikkuruinen nuljake suuhun sujautettavaksi.

Täällä herkkujen keskellä voit sitten kaikessa rauhassa kuljeskellella tarjoilijan seuratessa perässä ja tehdessä merkintöjä siitä, mikä kulloinkin sattuu johtajalle maistumaan. Suosittelen kokeilemaan vaikkapa niitä hyvin muhineita varpaanvälijuustolta maistuvia ja ennen kaikkea haisevia tofuklimppejä, mitä popsittiin hyvällä halulla tiistaina lounaaksi chilikastikkeen kera. Kiinalaiset tuntuvat pitävän näitä aivan yhtä suuressa arvossa kuin me erilaisia hyvin kypsyneitä juustoja.

Ja hinta ei todellakaan päätä huimaa. Maanantai-illan ylensyönti mukaanlukien 8 puolen litran pulloa TsingTaota oli kolmelta vaivaiset 25 euroa! Seuraavan päivän ehkä vieläkin ylellisempi lounas neljälle, nyt tosin ilman ölbereitä, oli noin 27 euroa!

Kaupunkia ei paljoa kerinnyt näkemään, kuten tavanomaiseen duunimatkaan kuuluukin. Mitä nyt vähän taksin ikkunasta, mutta miellyttävältä paikalta se vaikutti. Keskusta on siisti, moderni, jopa ylellinen, aivan kuten Shanghaikin. Reunamilla taas on mitä on eli kontrasteja on tämäkin maa pullollaan. Muistuttaa näiltä reuna-alueiltaan Venäjää, mutta siihen se sitten jääkin. No, onhan poliisi täälläkin lahjottavissa ja ylinopeussakoista selviää sujauttamalla pikkurahaa poliisin taskuun muiden huomaamatta, tohtorin papereita ja vaikka mitä diplomeja, ajokortteja ja henkkareita yms voi ostaa sieltä sun täältä muutamalla kymmenellä eurolla ja niin edelleen eli tutulta kuulostaa.

Tiistai-iltana sitten lentäen Shanghaihin täysin suomalaista standardia vastaavalla Airbussilla, lentolippu tuosta n. 400 km matkasta oli 60 euroa. PuDongin kentältä MagLev-junalla 300 km/h Shanghain keskustaan, metrolla Beijingxinin asemalle ja siitä taksilla kotiin.

Tänään (21.2.) on täysikuu ja tammikuun neljästoista päivä kiinalaisen kuukalenterin mukaan. Illalla vietetään nk. lyhtyjen juhlaa, jolloin perheet kokoontuvat yhteen viettämään aikaa ja illastamaan yhdessä. Illan pimetessä jotkut saattavat kanniskella lyhtyjä kaduilla ja tietysti taas paukutellaan raketteja, jo viime yönä pauke oli melkoinen. Tähän tämä pari kuukautta kestänyt paukuttelu sitten kai viimein loppuu, tämä lyhtyjen juhla kun on uuden vuoden juhlinnan viimeinen päätöspäivä ja ainakin täällä Shanghaissa on annettu määräys, että huomisen jälkeen ei enää paukuteltaisi. Saas nähdä.

Talvimyrsky puhuttaa edelleen, vaikka se onkin jo ohi. Jälkien korjaaminen sen sijaan kestää vielä pitkään. Kaikenkaikkiaan tämä pahin myräkkä viiteenkymmeneen vuoteen aiheutti 107 ihmisen kuoleman, kahdeksan on vielä kateissa. Metsää on tuhoutunut tai ainakin pahasti kärsinyt yhteensä yli 18 miljoonaa hehtaaria eli melkein puolen Suomen verran ja 1,3 miljoonaa hehtaaria peltoa on kärsinyt satovaurioita. Lisäksi reilut puolitoista miljoonaa ihmistä on evakuoitu ja kolme ja puolisataa tuhatta taloa romahtanut tai muuten vaurioitunut. Aikamoiset tuhot siis ja vielä puhumattakaan siitä, mitä tämä kaikki on aiheuttanut liikenteelle, kuljetuksille, kaupalle ja koko muulle yhteiskunnalle noin ylipäänsä. Tuhoja on lähetetty korjaamaan ainakin Shanghai Dailyn mukaan lähes 7 miljoonaa sotilasta ja vajaat 20 miljoonaa milliisiä ja poliisia. Elikkä siis parisen prossaa koko kansasta? Ja pollareita pitäisi riittää vielä kaduillekin ja sotapoikia Taiwania vahtimaan. Oliskohan toi nyt hieman liioittelua – eli siis propagandaa?

Muuten Kiinalla tuntuu, ainakin toistaiseksi, taantumapuheista huolimatta, menevän vielä ihan hyvin. Yksi viikon uutisista ennätyksellisen tammikuun kauppataseen lisäksi oli se, että Kiina ohitti hiljattain kullan vähittäiskaupassa USAn ja on tällä hetkellä 363 tonnin vuosivolyymillään Intian jälkeen kakkosena kullan kovasta hinnan noususta huolinmatta, mikä sekin keikkuu jo noin 900 taalan hinnoissa unssilta. Tämä siitä huolimatta, että kiinalaisten keskipalkat ovat edelleen selvästi pienempiä kuin Euroopassa USAsta nyt puhumattakaan. Esimerkiksi finanssifirmojen analyytikot, jotka ovat paikallisisten palkollisten ehdottonta eliittiä, ansaitsivat viime vuoden tilastojen mukaan keskimäärin ainoastaan 5000 RMB (EUR 500 / 700 $) kuukaudessa, mikä ylittää koko maan keskiarvon 40 %:lla. Keskimääräisellä kuukausipalkalla saa siis hieman reilut puoli unssia eli viitisentoista grammaa harkkokultaa. Jostain silti fyrkkaa riittää kultaankin. Ja onhan täällä sitä asiakaskuntaa, tietysti.

Yksi pikku-uutinenkin pisti silmään lauantain lehdessä. Luwanin alueen saniteettiviranomaiset ovat nimittäin kyllästyneet ylt’ympäriinsä kuseksiviin taksikuskeihin ja ovat jakaneet heille tuhansia karttoja, mistä ilmenee mm. julkisten käymälöiden sijainti.

Saisivatpa viranomaiset saada samanlaisen herätyksen täälläkin. Tuossa nimittäin heti meidän compoundin aidan takana tien toisella puolella on yksi kaupungin taksikuskien suosima ”levähdyspaikka” korkean ja pitkän kivimuurin varressa, mistä voi melkein milloin tahansa bongata valtoimenaan lorottelevan kuskin itse teossa tyytyväinen ja helpottunut virne naamalla. Siihen vaan auto parkkiin, napit auki ja komea kaari on saman tien ilmassa. Ja haju on vertaansa vailla varsinkin nyt, kun ilmat alkavat lämmetä. No, toisaalta tuon kusimuurin varrelta saa helposti napattua itselleen kyydin, mikä ei takuulla ainakaan ihan heti katkea rakkoa pakottavan paineen takia. Lauantainakin hammaslääkäriin mennessäni vinkkasin kadun toiselta puolelta tointansa päättävälle suharille, että oltais kyytiä vailla, ja siitähän se kaveri sitten reippaasti kääntyi ympäri ja vinkkasi takaisin samalla vielä villahousujaan ylös kiskoen ja viimeisiä nappeja napittaen, että homma selvä.

Eipä taida kuitenkaan tuo pitkin seiniä kuseskelu ihan heti olla ainakaan mitään katoavaa kansanperinnettä. Kasvamassa on nimittäin uusi uljas pitkin katuja kuseskeleva ja paskova sukupolvi, sillä kiinalaiseen tapaan näemmä kuuluu se, että nippanappa tolpillaan pysyvillä ja siitä vähän isommilla tenavilla on potkupuvuissaan tai missä lie rievuissaan kätevä halkio haaroissa, mistä aineenvaihduntatuotokset kätsysti tipahtelevat samantien ja suoraan ilman sen kummempia välivarastointeja syntysijoilleen. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Niin tai näin, nyt (17.2.) on kaunista ja aurinkoista. Keskellä päivää keikutaan jo kymmenessä asteessa ja ehkä ylikin. Kuistilla tarkenee jo oikein mukavasti istuskella T-paitasillaan lehtiä lueskelemassa ja muuten vaan torkkumassa ja naattimassa. Ihan jees!

Uutta vuotta (7.2.) läksimme viettämään erääseen paikalliseen viiden tähden hotelliin kaupungin keskustassa. Olimme varanneet huoneet hotellin 17. kerroksesta, mistä oli oivalliset näkymät Nanking Roadille ja osaksi Bundiinkin. Aattoiltapäivä menikin mukavasti lähes tyhjän hotellin kuntosalilla ja kylpyläosastolla naatiskellessa ja illan ilotulituksia odotellessa, joihin kaupunkilaiset olivat pikku hiljaa virittäytyneet jo usean viikon ajan paukuttelemalla harvakseltaan milloin missäkin ja lähes mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Illan jytinä olikin sitten ennenkokematon. Paukkeen tahti alkoi iltaa kohti tiivistyä ja kaupungissa kun kerran oltiin, niin missäs muualla sitä paukutellaan kuin keskellä katua tai jalkakäytävää. Ja koska hotellihuone oli varsin korkealla, oli ekaa kertaa mahdollisuus seurata tulitteiden poksahduksia hieman korkeammalta, itse asiassa samalta tasolta itse poksahduksien kanssa. Muutama raketti osui sen verran lähelle, että roiskeet ropisivat ikkunassa, joku kun oli laittanut padan porisemaan aivan hotellin ulko-oven edessä.

Keskiyön koittaessa pauke oli katkeamaton ja kadut täynnä savua. Meteli oli korvia huumaavaa. Täällä kun ei juuri myydä semmoisia puolen litran maitopurnukan kokoisia “Karjala takaisin ja heti” –patoja kuin Suomessa, vaan standardikoko näyttää olevan sellainen 12 pullon viinilaatikon kokoinen pata, missä tulivoimaa riittää kotitarpeiksi. Rivi patoja vaan keskelle tietä ja stidiä perään. Muutamat taksit koittavat silti päästä eteenpäin savun ja paukkeen keskellä ja väistellä vihaisimmin räiskyviä laatikoita.

Pauke ei suinkaan loppunut vuoden vaihteeseen, vaan pauketta on riittänyt jokaiselle päivälle. Erityisesti sunnuntain ja maanantain välinen yö, jolloin juhlittiin onnen tai rikkauden tms. jumalan kunniaksi, oli varsin vilkas ja pauketta riitti vielä koko maanantaiksikin. Edelleen paukkuu harvakseltaan, vaikka uudesta vuodesta on jo viikko. Paukuttelu tuntuukin kuuluvan kiinalasieen juhlaan kuin juhlaan oleellisena osana. Paukuttelevat kuulema hautajaisissakin. Paukuttelusta on lyhyt videoklippi osoitteessa www.city.fi/antitv/klippi/14386

Juhlinnan tulokset näkyivat myös katukuvassa, muttei kauaa. Aluksi kadut olivat punaisenaan viismetristen papattimattojen paukuttelun jäljiltä ja niitä kaljakoria suurempia patojen raatoja oli kadut väärällään. Puhtaanapitolaitos kuitenkin tuntuu toimivan tehokkaasti, sillä aamulla ei juhlinnasta juuri jälkiä näkynyt. Ja sama rumba toistui joka ikinen päivä. Niinpä tämän vuotisten juhlien jälkeen kerättiinkin kaupungin alueelta ennätykselliset yli 13 500 tonnia roskaa per vuorokausi korkeimman vuorokautisen roskan määrän ollessa lähes 18 000 tonnia! Tähän lukuun kuuluu ilmeisesti kaikki kotitalouksien tuottama yhdyskuntajäte eikä pelkästään juhlinnasta syntyneet moskat. Paljonkohan koko Suomessa syntyy roskaa / vuorokausi?

Talvesta siis selvittiin, toistaiseksi. Ainakin hiukan lisää lunta on kyllä vielä luvassa. Kuolonuhreja on tähän mennessä koko maassa kuutisen kymmentä ja kustannukset yli 5 miljardin euron. Shanghaissa tehtiin uusi maakaasun kulutusennätys eli yli 9,6 miljoonaa kuutiota päivässä ja sen odotetaan vielä rikkoutuvan uuden vuoden pyhien aikana. Kivihiilivarastotkin ovat samaan aikaan huvenneet uhkaavasti koko maassa ollen tällä hetkellä enää 21 miljoona tonnia eli alle puolet normaalista. Yli 90 voimalaitoksella, mitkä vastaavat reilusta kymmenestä prosentista koko Kiinassa tuotetusta hiilivoimasta, oli enää kivihiiltä kolmeksi päiväksi. Oman osansa kulutuksesta haukkasivat myös lukuisat höyryveturit, joita jouduttiin ottamaan käyttöön sähkövetureiden ollessa toimintakyvyttömiä sahkökatkosten takia.

Hiilivoimasta puheen ollen, ilmastonmuutos ja hiilidioksidipäästöt ovat kovasti tapetilla myös täällä Kiinassa, eikä yhtään aiheetta. Niinpä Kiina sulkikin viime vuonna viisi ja puoli sataa pientä, vanhaa ja huonokuntoista, energiaa tuhlaavaa ja saastuttavaa hiilivoimalaa, yhteiskapasiteetiltaan yli 14 miljoonaa kilowattia. Ja sama tahti jatkunee tänäkin vuonna. Hiilikaivosonnettomuuksissa menetti viime vuonna henkensä 2900 ihmistä, joista suurin osa erilaisissa laittomissa ja luvattomissa kaivoksissa, joita maassa edelleen riittää, vaikka viranomaiset ovat niitäkin sulkeneet satamäärin. Suunta on sentään oikea, kuolonuhrien määrä pieneni edellisestä vuodesta 15 prosentilla ja vuoteen 2005 verrattuna peräti kolmanneksella. Hurjia ovat silti lukemat.

Vaikka hallitus tarttuikin ripeästi talvimyrskyjen aiheuttamiin ongelmiin, sai sekasorto myös hämärämiehet liikkeelle vastatoimista huolimatta ja kiinnisaaduista rötösherroista on raportoitu varsin näyttävästi. Muutamat bussikuskit ostivat kaikki ajamansa kaukolinjan bussin liput ja alkoivat myydä niitä kolminkertaiseen hintaan jumissa oleville siirtotyöläisille. Muutamat ravintolat ovat saaneet muhkeita sakkoja nostettuaan hintavalvontaviranomaisten kielloista huolimatta nuudeliannoksen hintaa yhdellä rämpylällä eli 10 sentillä. Ravintoloita ja hotelleja on käsketty pitämään hintansa tammikuun 23. päivän tasolla siihen saakka, kunnes talvimyrsky on ohi, mutta varsinkin vihannesten hinnan pelätään silti nousevan useiden kasvihuoneiden romahdettua lumimyrskyn aikana.

Porsaanlihaa sen sijaan Shanghaissa vielä riittää. Varastossa on tällä hetkellä vielä 14 000 tonnia possua patoihin pistettäväksi, eikä näitä possujuhlia tarvitse kaukaa hakea. Riittää, että poikkeaa pari korttelia syrjään kaupungin pääostoskaduilta (Nanjing Lu, Huai Hai Lu) ja kromin kiilto, tavaranpaljous ja yltäkylläisyys muuttuvat ahtaiksi, ränsistyneiksi kujiksi, missä lähes kaikki päivittäiset askareet tehdään kadulla pyykin kuivatuksesta ja hampaiden pesusta kaupan käyntiin ja ruuanlaittoon. Tarjolla on kaikenlaista: hedelmiä, vaatteita, eläviä kaloja ja muita vesieläviä pikku ämpäreissä, katukeittiöt höyryävät ja myyvät toinen toistaan kummallisempia tytiseviä lonkeroita ja tietysti possunlihamarkkinatkin kukoistavat. Ruhot vaan kadulle muovin päälle ja sahaamaan. Ja kauppa käy.

Sitä tuli sitten maistettua. Isossa laakeassa kulhossa tuotiin melko tulisessa, öljyisessä liemessä kelluvia reidenkappaleita. Liha oli erittäin pehmeää, vähän kuin kalaa, aika lailla kuhan kaltaista, siinä kun oli niitä samanlaisia tummia viiruja siellä täällä kuten kuhassakin. Eli hieman kuin kuhaa, jolla on luut. Ei ollenkaan pahaa, mutta ei nyt mitään superiakaan. Voin ehkä joskus maistaa toistekin.

Denis ja Peter yltyivät siinä sitten jansmakkoa vedellessä uhoamaan, että mitä muuta aikovat sitten tarjoilla, kunhan päästään tästä uuden vuoden lomien jälkeen asiaan ja tien päälle. Denis mainosti kovasti keitettyä käärmeen nahkaa, käärmeen lihaa hän ei niin kovasti mainostanut eikä jostain syystä tuon muutaman vuoden takaisen SARS-epidemian jälkeen käärme ole oikein maistunut kiinalaisille yleensäkään, mikä se yhteys näiden asioiden välillä sitten lieneekään. Peter taas vannoi paistettujen muurahaisten ja heinäsirkkojen päälle. Samoin paistettuja silkkiperhosen toukkia kuulema pitää ehdottomasti kokeilla. Kissa ja koira on ihan kakaroiden hommaa tähän verrattuna. Makuelämyksiä on siis tiedossa. Tuskin maltan odottaa.

Viikko sitten saimme oman autonkuljettajan, nuoren, reippaan oloisen kaverin. Tähän mennessä mr. Wu on hoitanut hommansa hienosti, vaikka ei englantia juuri puhukaan, emmekä me kiinaa. On kyllä huomattavasti mukavampaa ajella isolla tila-autolla koko jengi samassa kyydissä sen sijaan, että joka kerta, kun haluaa jonnekin lähteä, pitää ahtautua kahteen taksiin ja sitten ei ole aina ihan täyttä selkoa siitä, että kuinka kauaksi toisistaan nuo taksit määränpäässä osuvat. Ja saako taksia, ja kauanko kestää.

Tänään perjantaina toimisto alkaa pikku hiljaa tyhjentyä kiinalaisen uuden vuoden viettoon lähtijöiden haihtuessa kuka minnekin (aikaero Suomeen +6 tuntia). Virallisesti meillä olisi vielä sekä lauantai että sunnuntai tavallisia normipäiviä, tehdään nääs sisään ens viikolta pari päivää, että saadaan pitkä yhtenäinen loma. Samoin vielä maanantaina ja tiistainakin pitäisi raahautua paikalle, ja sitten olis viikon juhlaputki rotan vuoden kunniaksi. Taidanpa ottaa hiukan hiihtolomaa tähän väliin, luntakin taitaa kohta täällä Shanghaissa olla sopivasti siihen tarkoitukseen.

Lunta siis tulee jokunen hiutale eli ei paljon näin suomalaisittain, mutta asia on täällä kuitenkin niin vakava, että Shanghain Meteorologian laitos on kehottanut ihmisiä välttämään turhaa ulkoilua ja olemaan varovaisia, jos nyt ulos yleensä menevät. Samalla laitos kehottaa tietoliikenne- ja energialaitoksia sekä rautateitä yms. varautumaan "brutaaliin" keliin. Koko Kiinaa koskevat talven aiheuttamat vahingot ovat pelkästään tällä viikolla nousseet jo yli 3 miljardin euron.

Tässä juuri äsken ennen kotiinlähtöä Peter toi pari pussillista kuivattua ja melko tulisesti maustettua jakkihärän lihaa kotiinviemisiksi. Täytynee siis avata illalla pullo Great Wallia eli varsin hyvää, muistaakseni kreikkalaista, paikalliseen myyntiin brändättyä täyteläistä punaviiniä, jota Carrefour myy 3 euron hintaan per pullo.

Tilasin sitten paikallisen Hesarinkin eli “Shanghai Dailyn” www.shanghaidaily.com paperiversion. Puoli tuntia nettitilauksen jälkeen lehden edustaja soitti ja sopi, että lähettävät juoksupojan huomenna aamupäivällä hakemaan tilausmaksua kotoamme. Että tällaiset pankkisiirtosysteemit tällä kertaa. No, mikäs siinä. Tilasin nyt aluksi vaan kokeeksi, kolmeksi kuukaudeksi, 78 numeroa hintaan 150 rämpylää eli 15 euroa.

Lisää kiinankieltä matkaajille: kun kyselet kaupassa/torilla/jossain muualla jonkin tuotteen perään ja myyjä hokee, että “meioo, meioo”, hän tietysti tarkoittaa, että “eioo, eioo”.