Keski-ikää lähestyvä tavallinen suomalainen mies joutuu yllättäen uusiin kuvioihin Venäjällä ja Kiinassa. Koettua ja nähtyä, haistettua ja maistettua, kuultua ja luultua, välillä saatan panna ihan omianikin.
Jospa joku sattuisi tänne Kiinaan joskus eksymään, niin tässä sitten vähän taksisanastoa vapaasti suomenkieliseen äänneasuun mukaeltuna niin hyvin, tai oikeammin huonosti, kuin se on ylipäänsä mahdollista.
Taksilla kulkeminen on halpaa, helppoa ja turvallista, ruuhka-aikaan ja sateella taksin nappaaminen voi kyllä olla aika hankalaa. Etuilemalla enemmän kuin törkeästi homma yleensä etenee. Maksuvälineenä käy vain käteinen tai sitten mm. metroasemilta ostettava ladattava maksukortti, mikä käy myös metrossa ja busseissa. Hotlasta kannattaa ottaa mukaansa hotellin käyntikortti, missä on osoite ja usein myös kartta ja kaikki sekä englannin- että kiinankielellä, mitä sitten voi näyttää kuskille. Samoin suosikkibaareista, kaupoista ja hieromalaitoksista sun muista kannattaa kortteja keräillä.
Nihao – yleinen tervehdys melkein missä vaan
Ni zhyy nalii? – Minne matka?
Vuo zhyy Pudong zhiipiao – menen Pudongin lentokentälle
Vuo – minä
Vuomen - me
zhyy – menen, menet, menee,.... (kaikki sijamuodot, kiinankielessä kielioppi on olematonta)
zhiipiao – lentokenttä
ditie zhan – metroasema
fandien – ravintola
gongyen – puisto
dianjingjyen - leffateatteri
Zuoguei – käänny vasemmalle
Juoguei – käänny oikealle
Iizi zou – aja suoraan
Ni kööi ting zöö zai zöli hao bu hao? – voitteko pysäyttää auton tähän?
Ting zöö zai zöli – pysäytä auto tähän
Zutzutzöö – taksi
zöö – auto
Haode – okei
Dao lö – perillä ollaan
Duo shao zien? – paljonks maksaa?
Vuo jao faapiao – haluan kuitin
Zai Hongzhiao Luu Hong Mei Luu luukou – HongQiao-kadun ja Hong Mei-kadun risteyksessä
Luu – katu
Luukou - risteys
Shieshie – tattis
Zaizien - moido
Ja eiku ihailemaan maisemia VW Santana 3-tonnisen ikkunasta!
Männä viikolla (24) tuli sitten taas piipahdettua Rizhaossa, Qingdaossa ja Shouguanissa. Eipä siellä sen kummempaa, palavereita ja illallisia, kuten kiinalaiseen kuvioon kuuluu. Shouguanissa 26 rekka-auton kuljetusfirman omistava herra Mu, joka on Peterin vanha kaveri ja jonka kanssa olimme viime kerralla popsineet koiran lihaa ja kipanneet urakalla bajiota, kutsui meidät jälleen siihen samaiseen kasvisravintolaan, missä olimme edellisellä vierailullammekin illastaneet, silloin tosin eri porukan kanssa.
Herra Mu tuli illalla hakemaan meidät hotellilta isolla Bemari-katumaasturillaan, kuten oli sovittukin. Pelkääjän paikalla olikin sitten joku aivan muu nainen kuin hänen oma vaimonsa ja Peterin mukaan kyse on herra Mun rakastajattaresta eli jalkavaimosta. Peter ei kuitenkaan osannut vastata, että tuntevatko herra Mun vaimo ja jalkavaimo toisiaan tai tietävätkö nämä toisistaan, ilmeisesti kyllä, ja kysymykseeni siitä, että mitenkäs oikean vaimon tähän tulisi sitten suhtautua Peter vastasi, että ei mitenkään, herra Mu on varakas henkilö ja hän tekee miten itse haluaa ja pulinat pois. Täytyykin tehdä hieman laajempi haastattelututkimus tästä jalkavaimoaiheesta vähän myöhemmin.
No, illallinen syötiin ja herra Mu poistui jalkavaimoineen jonnekin heitettyään meidät noin kymmenen maissa illalla takaisin hotellille. Tämän reissun varsinaisiksi uutuuksiksi jäivätkin sitten peuran kieli, haineväsörsseli ja merimakkara. Totuttuun tapaan mukana oli taas niin eriskummallisia mereneläviä kippuraisine, kumimaisine ja hampaissa narskuvine ja vielä paksusuolessakin sätkivine lonkeroineen ja muine ulokkeineen, joista ei ota selvää sitten itse pääpirukaan. Taisivatpa kaikkein sitkeähenkisimmät velikullat kroolata muina miehinä täyttä häkää vielä maallisen läpikulkumatkansa päätteeksi pöntön pohjallakin. Kukaan ei osannut esittää näiden otusten ei sen paremmin englannin kielistä saati latinankielistä nimitystä ja ehkä niin parempi onkin.
Tämän viikon jälkeen alkaa kolmen viikon kesäloma landella koti-Suomessa Matilanvirralla. Tuskin maltan odottaa kirkasta Keitelettä, tiirojen kirkunaa, saunaa, puhtaan raikasta ilmaa ja metsän tuoksua, sinistä taivasta, kiukaalla rapeaksi kypsynyttä makkaraa ja kylmää saunaolutta, muurinpohjalettuja, uusia perunoita ja silliä, mansikoita, ruisleipää, Matilan Ankkurin kesäterassia ja salmiakkia. Hyttysiä ei ole ikävä, mutta kai nekin pitää hyväksyä. Sitä paitsi niitä on täälläkin.
Lauantaiaamuksi kello yhdeksitoista olin tilannut autokuskimme Wu Liangin ottamaan meidät kyytiin ja heittämään läheiseen Suzhoun kaupunkiin, mistä olin varannut hotellihuoneen yhdeksi yöksi. Suzhou on varsin viehättävä viiden miljoonan asukkaan pikkukaupunki Shanghaista vajaan parin tunnin automatkan päässä länteen Jiangsun provinssissa ja parhaiten se on tunnettu silkistään ja sitä kutsutaankin Kiinan silkin pääkaupungiksi. Kaupungissa on myös lukuisia pieniä jokia ja kanaaleja, jotka tuovat osalle kaupunkia hyvin omaleimaisen kuvan ja niinpä Suzhouta toisinaan kutsutaan myös Kiinan Venetsiaksi. Näitä siis oli tarkoitus lähteä ihmettelemään sekä tutustumaan kaupungin kuuluisiin puistoihin, joista kuuluisin, Ming –dynastian peruja oleva Humble Administrators Garden kuuluu maailman perintökohteisiin. Eniten alkuinnostusta herätti kuitenkin Kiinan ja luultavasti koko Aasian ainoa Kotipizzaravintola, mikä on joku vuosi sitten avattu Suzhouhun. Harmi vaan, että sen sijainti oli sittenkin sen verran syrjäinen, ettemme sinne sitten kuitenkaan viitsineet raahautua.
No, puistot ja kanaalit sun muut tuli kierrettyä, aika pikaisesti, sillä noita puistoja on jo jokunen tullut nähtyä eikä niissä enää mitään kovin ihmeellistä uutta ole tullut vastaan. Kiinalaisille sen sijaan puistot tuntuvat olevan tosi kova juttu. Duunikaverit aina toisinaan suosittelevat sitä sun tätä kohdetta ja perustelevat sitä sillä, että siellä on niin ja niin magee puisto tai parhaassa tapauksessa useita tai sitten puisto ja järvi, missä ei tietenkään voi uida. Ja kun näihinkin Suzhoun puistoihin oli kaikkiin pääsymaksu, minne 5 euroa ja jonnekin toisaalle 7 euroa ja silti paikat olivat kiinalaisia täynnä, niin jotakin sen on pakko kertoa kiinalaisten puistovillityksestä, sillä tavalliselle riksanpolkijalle nämä summat eivät ole ihan mitä tahansa taskurahoja.
Muutoin Suzhoun aivan ydinkeskustasta, missä lukuisten kapeiden kujien varrella on valtava määrä kauppoja ja puoteja ja ravintoloita (mutta ei pubeja!), jäi päällimmäisenä mieleen aivan kamala melu ja mekkala, sillä kiinalaiset ovat todellakin äänekästä kansaa ja - niitä on tosiaan paljon! Nämäkin kujat olivat aamusta iltaan varsin ruuhkaisia ensinnäkin kaikesta ihmispaljoudesta sekä lukuisista näille ahtaille kujille tunkevista takseista ja riksoista ja mopoista sun muista ajopeleistä. Ja tuntuu siltä, että joka ikisellä puodilla on oltava oma mölytoosansa pauhaamassa aivan kammottavaa kiinalaista diskojumpetta ja kun mukaan otetaan vielä erilaiset katukaupustelijat, jotka yrittävät kaupata ohikulkijoille toinen toistaan omituisempia ja turhempia patterikäyttöisiä, vinkuvia ja kiliseviä ja eri värisiä valoja vilkuttavia muovimöhkäleitä, ei paniikkikohtaus ole kovin kaukana. Ja kun kiinalaisista itsestäänkin lähtee melkoisen kova ääni, ehkä aiheesta, eihän tuon kakofonian keskellä muuten saa itseään kuuluviin, ellei todella puolittain huuda asiaansa vieruskaverille. Mutta kiinalaiset tuntuvat viihtyvän erittäin hyvin.
No, sunnuntaina sitten kuski tuli puolilta päivin hakemaan takaisin kotiin Shanghaihin. Kotimatkalla poikettiin sitten vielä Shanghain eteläisen rautatieaseman takana metrolinja kolmosen asematunnelissa sijaitsevassa valtavassa silmälasibasaarien saaristossa. Ja täällä niitä prillejä sitten tosiaankin on ja joka lähtöön. Kojuja on varmasti satakunta ellei jopa enemmän ja kaikki kuviteltavissa olevat sankamerkit ja -mallit ovat taatusti tarjolla ja suomalaiseen hintatasoon verrattuna suorastaan pilkkahinnalla. Itselleni valitsin lopuksi Raybanin kehykset ja koko paketti linsseineen maksoi 17 euroa. Linssit hiottiin vanhojen lasien mukaan mittatilaustyöna saman tien paikan päällä ja aikaa odotteluun kului 45 minuuttia. Anne otti vielä perään aurinkolasit vahvuuksilla ja hinta samat 17 euroa. No, nuo aurinkolasit eivät kyllä takuulla ole mitään Polaroideja, sillä kojujen välissä oli siellä täällä linssivärjäämöitä, missä linssiaihiot yksinkertaisesti upotettiin kuumaan väriliemeen muhimaan, minkä jälkeen ne hiottiin valmiiksi linsseiksi ja asennettiin kehyksiin.
Ja taas on pakko ihmetellä, että mikä Suomessa niissä rilleissä oikein maksaa? Nämä mun uudet 17 euron rillit vaikuttavat muutaman päivän käytön jälkeen tasan yhtä hyviltä kuin Suomesta hankkimani monen sadan euron lasit. No, kehykset eivät varmaankaan ole aidot Raybanit, mutta linssit vaikuttavat laadukkailta, ovat aivan yhtä ohuet kuin kotimaisissa laseissanikin ja niin edelleen. Ja täällä linssit tosiaan hiotaan saman tien, asiakkaalta tarkistetaan näkö ja otetaan tarvittaessa muitakin mittoja, muoviset linssiaihiot asetetaan hiontakoneeseen, laitteeseen syötetään muutama mitta-arvo ja sitten kone rouskuttaa ohjelman mukaisesti jonkun aikaa ja sylkäisee valmiit okuläärit ulos. Ja sitten linssit kehyksiin ja menoksi. Helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea halpaa.
Viikonloppu meni mukavasti aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Lauantaina läksimme ensin Jingan Parkiin Shanghai Bali –ravintolan terdelle lounastamaan. Tarkoitus oli sitten hissukseen kävellä kaupunkia kierrellen ja ottaa muutamia fotoja sieltä sun täältä, mutta koska akun lataaminen oli tietysti unohtunut, päivä muuttuikin sitten muutaman kuvan jälkeen terassikierrokseksi. Sunnuntai vierähtikin sitten ihan vaan laiskotellen ja kokovartalohieronnassa rentoutuen (hinta kympin tunti euroissa).
Alkuviikko meni paikasta toiseen juoksentelun merkeissä. Maanantaina ensin aamuvarhaisella Nantongiin, Nantongista sitten iltapäivällä takaisin Shanghaihin ja Pudongin lentokentälle, mistä meillä oli lento Haikouhun Hainanin saarelle. Hainanissa autolla parin tunnin matka Yangpuhun ja sitten takaisin Haikouhun, mistä oli iltalento takaisin Pudongin kentälle ja minne laskeuduimme aikataulun mukaisesti 23.10. Kotona vähän ennen yhtä yöllä.
Kiinassa alkaa olla pulaa polttoaineesta, mistä saimme havainto-opetusta maanantaina Nantongin matkallamme. Autokuski oli ajattelemattomuuttaan, mistä tietysti annoimme kaverille moitteita, jättänyt auton tankkaamatta ja siten jouduimme etsimään jonkun aikaa bensa-asemaa, missä olisi ollut bensaa ja missä ei olisi ollut liian suurta rekkajonoa tukkimassa koko mittarikenttää.
Missä sitten vika? Ilmeisesti siinä, että polttoaineiden, niin bensan kuin dieselinkin, hinnat ovat valtion puolelta säännösteltyjä, koska hallitus on huolissaan kuluttajahintojen kovasta viimeaikaisesta kasvusta ja koittaa säännöstelykeinoin pitää tilastot siedettävinä. Se taas ei miellytä Kiinan kahta selvästi suurinta jalostajaa ja jakelijaa, PetroChinaa ja China Petroleum & Chemical Corppia eli Sinopecia, jotka kuitenkin joutuvat maksamaan raakaöljystä maailmanmarkkinahinnan, mikä tunnetusti on noussut kovaa vauhtia. Ilmeisesti painostuskeinona tuotantoa ja jakelua on pienennetty, jotta hallitus suostuisi hinnan korotuksiin. Näkyykö tämä sitten myöhemmin autoilijan kukkarossa, se jää nähtäväksi. Vielä tänään manner-Kiinassa bensalitrasta saa maksaa 5 rämpylää eli noin 50 senttiä, kun taas esimerkiksi Hainanin saarella hinta on 7 rämpylää. Eron selittää se, että manner-Kiinassa autoilijoilta kerätään tietullimaksuja vähän väliä, Hainanin saarella tullimaksut on leivottu suoraan bensan hintaan.
Tällä viikolla on ilmeisesti jonkinlaiseen ratkaisuun sitten päästykin. Ainakin molemmat yhtiöt ovat luvanneet siirtää voimavaroja muista tuotteista polttoaineiden valmistukseen. Hallitus on pyytänyt myös lukuisia pieniä ns. teepannujalostamoja ottamaan osaa talkoisiin. Ja riittäähän siinä sitä lotraamista, Kiinassa kun kulutetaan lähes 8 miljoonaa tynnyriä raakaöljyä vuorokaudessa!
Maanjäristyksen jälkihoitokin edistyy, mikä näkyy myös Kiinan talousennusteissa ja jos näitä lukuja yksistään tuijotetaan, tulokset ovat myönteisiä. Esim. Deutsche Bank on nostanut Kiinan BKT:n kasvuennusteen lähinnä jälleenrakennustöiden aiheuttaman piikin takia kymmenestä prosentista lähemmäs yhtätoista. Ja kyllähän rakentaminen kaiken kaikkiaan voimakkaasti lisääntyykin, sillä viidelle miljoonalle kodittomalle pitää lyhyessä ajassa rakentaa uudet kodit ja kaupungit, tiet, viemärit, kaupat ja koulut, sairaalat ja kaikki. Niinpä esimerkiksi sementin kulutuksen arvioidaan kasvavan jopa 60 prosentilla aiemman, järistystä edeltävän kasvuennusteen ollessa vain 12.
Olympialaisten lisäksi Shanghain maailman näyttelykin vuonna 2010 alkaa painaa jo uhkaavasti päälle, mikä onkin tosi hyvä asia, Shanghai kun aikoo tosissaan yrittää pestä kasvojaan Pekingin tapaan ennen näyttelyn alkua ja parantaa huomattavasti ympäristön tilaa. Tavoitteeseen pitäisi päästä rakentamalla uusia veden puhdistamoja, sulkemalla tai modernisoimalla vanhoja ja saastuttavia voimaloita yms yms. Jo tämän vuoden loppuun mennessä pitäisi ilmaan ja veteen kohdistuvien päästöjen pienentyä viidellä prosentilla eli pieniä toiveta siitä, että sinistä taivastakin alkaisi taas ainakin toisinaan pilkahdella, on ainakin hieman enemmän olemassa.
Ensi viikonloppu onkin sitten kolmen päivän mittainen, koska maanantaina vietetään ns. Lohikäärmevenejuhlaa. Juhla juontaa juurensa kaukaa historiasta noin vuodelta 278 ekr, jolloin muuan herra ja kansan kovasti rakastama runoilija Qu Yuan hukuttautui, syystä tai toisesta, tarinoita on hieman erilaisia, mutta ainakin yksi taru väittää kaverin tehneen itsarin protestoidakseen paikallisten vallanpitäjien politiikkaa. Paikalliset koittivat sitten pelastaa kaveria joesta lohikäärmeveneillään ja koska eivät siinä onnistuneet, heittelivät veteen Zongzi-riisikakkuja ruokkiakseen joessa eläviä kaloja, jotteivat ne söisi runoilijan ruumista. Tässä ovatkin sitten tärkeimmät tavat, millä juhlaa nykyisinkin vietetään, eri puolilla järjestetään Dragon Boat –skaboja ja ihmiset pistävät poskeensa huomattavan määrän hieman liisterimäisiä, ruskeita, tetran muotoisia riisiklimppejä, joidenka sisällä on palanen rasvaista ja hieman sitkeätä lihaa.
