HaMiLun Hamppari

Viime viikolla oltiin sitten reisun päällä ihan kunnolla. Maanantaina toimistolla, mutta sitten heti tiistaina oli lento Jinaniin ja sieltä autolla eteenpäin Shouguaniin. Paluu keskiviikkona Qingdaon kautta Shanghaihin. Ja sitten heti perään torstaina aamukoneella Nanchangiin, mistä sitten perjantai-iltana takaisin kotiin Shanghaihin.

Ja syötyä tuli sitten taas kaikenlaista, syöminen kun on kiinalaisten ykköshuveja. Työmatkoilla varsinkin heti päivän päätteeksi rynnätään ravintolaan, mitkä varsin usein iltaisin ovat aivan täynnä ja häly ja mökä sen mukainen. Monissa ravintoloissa tosin on runsaasti kabinetteja (baofang), joissa voi ruokailla omassa rauhassa.

Shouguanissa tapasimme taas herra Mun rakastajattarineen ja herra Mu veikin meidät sitten illalla syömään ja juomaan hiukan myös. Kiinalaiseen tapaan ruokalajeja kannettiin pitkälti toistakymmentä ellei jopa alun kolmattakymmentä, alkupaloiksi taas hampaissa narskuvia ja täysin mauttomia kumimaisia merimakkaroita, mitkä kuulema ovat hyvin terveellisiä, alentavat verenpainetta sun muuta, mutta mulla se lähinnä sai pallealihakset tekemään keveitä pumppausliikkeitä ylöspäin, sitten oli paahdettuja ja halkaistuja ankanpäitä, missä ei kertakaikkiaan näyttänyt olevan yhtään mitään syömistä, mutta johon Peter totesi, että aivot ja kielen siitä nyt ainakin voi syödä. Syömättä jäi.

Qingdaossa lentokonetta odotellessa Peter tilasi muunmuassa porsaan saparoita nahkoineen kaikkineen. Varovasti kyllä maistoin, mutta eipähän tuokaan ruokalaji ainakaan laakista suosikkilistan kärkeen noussut.

Ja entäpä sitten Nanchangissa? Lihaa tilailimme useampaakin laatua, kanipaistia, kanaa ja kalaa, mutta kuten Kiinassa yleensäkin, liha on käytännössä pelkkää luuta, tai sitten luuta ja nahkaa, tai sitten luuta ja rasvaa ja nahkaa ja mitä luisempaa, nahkaisempaa ja rasvaisempaa, sen kalliimpaa tavara on ja sitä paremmin tuntuvat herkkupalat kiinalaisille maistuvan. Luita sitten järsitään antaumuksella ja kalutut luubiitit syljeskellään takaisin lautaselle ja lautasen tultua täyteen moskaa, tarjoilija vie lautasen pois ja tuo uuden tilalle ja sama syljeskely jatkuu edelleen.

Ihmetellä tosiaan täytyy, että minne katoavat kaikki fileet, kinkut ja paistit. Sen sijaan sorkkia, korvia, saparoita ja kärsiä on kaikkialla paahdettuna, paistettuna, tulisesti ja miedommin maustettuina ja vaikka minkälaisina vaihtoehtoina. Ja näille herkuille sitten annetaan ruokahalua kiihottavia nimiä ainakin sen perusteella, mitä tuon nanchangilaisen ravintolan englanninkielisestä menyystä sai lukea. Vai kuinka olisi, saiskos teille olla annos ”Isoäidin korvaviipaleita?”

Loma on siis ohi. Paluu Shanghaihin oli jo viikko sitten sunnuntaina 13.7. Kolme viikkoa Suomessa suhahti aivan liian nopeasti ja vaikka säät eivät tälläkään kertaa erityisemmin suosineet, loma on aina loma, vaikka sitten lyhyempikin. Muu perhe jäi vielä Suomeen viideksi viikoksi, joten jotenkín täytyy yrittää tulla toimeen itsekseen ja koittaa välttää täydellinen tylsistyminen.

No, jotain aktiviteettia viikonlopuiksi olisi kyllä hyvä keksiä, siis muutakin kuin ankaraa kaljan juontia, ja niinpä sitten päätin toteuttaa yhden tähän mennessä toteutumattomista haaveistani ja osallistua PADI Open Water- sukelluskurssille, mikä järjestetään kahden viikonlopun aikana elokuun alussa ja jälkimmäisenä viikonloppuna lähdetään sitten tositoimiin eli sukeltamaan QianDao – järvelle viiden tunnin ajomatkan päähän Shanghaista. Kurssiin kuuluu yhteensä neljä sukellusta max. 18 metriin. Jännää. Ja sitten kun vielä olemme varanneet reilun viikon matkan syys-lokakuun vaihteessa Borneon saarelle, missä pitäisi olla aika mukavat sukellus- ja snorklausvedet.

Eka duuniviikko meni aikalailla reissun päällä eli heti maanantaina pariksi päiväksi Nantongiin, keskiviikkona oltiin toimistolla, torstaina Suzhouhun ja perjantaina taas eestaas Nantongiin. Niinpä perjantaina olinkin sitten aika kypsä lähtemään ulos iltaa viettämään ja koska muuan jo lapsuusvuosilta tuttu kaveri, Matti, sattumalta asustelee ihan naapurissa ja hänenkin perheensä on Suomessa lomailemassa, niin päätimme sitten lähteä yhdessä hieman virkistäytymään. Ensin syömään Hen Shan - kadulle erääseen brassipaikkaan ja siitä sitten eteenpäin Hofbrau Houseen, O’Malleysiin, Zapatakseen, johonkin irkkupubiin, sitten vielä TongRen – kadulle pariin paikkaan ja sitten aamun jo alkaessa sarastaa viimein taksilla kotiin ja nukkumaan.

Reippaasti tuli taas männä viikolla autossa istuskeltua ja höpöteltyä vaikka mitä, mutta päällimmäiseksi jäi mieleen jutut kiinalaisesta syntyvyyden säännöstelystä ja raskauskontrollista. Erityisesti maaseudulla naiset nimittäin joutuvat käymään kolmen kuukauden välein lääkärintarkastuksessa ja jos olet raskaana niin ei muuta kuin aborttiin siltä seisomalta, siis siinä tapauksessa, että perheessä on jo ennestään yksi lapsi. Eikä mutinat auta. Kaupungeissa kontrolli ei ole aina aivan yhtä tarkkaa, koska kaupunkilaiset ovat suurimmaksi osaksi tyytyneet tähän yhden lapsen politiikkaan monet jo pelkästään elintasosyistäkin. Lisäksi toisen lapsen virallistaminen ja rekisteriin saaminen voi olla äärimmäisen hankalaa tai jopa mahdotonta, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että lapselle on jotakuinkin mahdotonta saada minkäänlaisia terveyspalveluita päivähoidosta tai koulupaikasta nyt puhumattakaan.

Maaseudulla monet yrittävät kuitenkin useampaa kuin yhtä lasta erityisesti jos ensimmäinen lapsi on ollut tyttö. Ja raskausaikana kannattaa sitten pysytellä piilossa ja viranomaisten ulottumattomissa, ettei käy niin kuin Peterin veljelle ja hänen vaimolleen kävi pari kolme vuotta takaperin.

Peterin veli kasvattaa possuja jossain maaseudulla ja heillä oli yksi lapsi jo ennestään, mutta niin vain kävi, että hänen vaimonsa alkoi odottaa toista lasta. En tiedä miten he onnistuivat välttämään ensalkuun nuo kolmen kuukauden välein tehtävät raskaustarkastukset, mutta loppujen lopuksi käry kävi ja niinpä eräänä iltana poliisin kymmenhenkinen iskuryhmä teki heidän asuntoonsa rynnäkön ja veivät kahdeksannella kuukaudella raskaana olevan äidin mennessään. Syntymätön lapsi tapettiin myrkkyruiskeella äidin kohtuun ja äiti sai sitten synnyttää toisen poikalapsensa kuolleena. Kolmannen raskauden kanssa he olivatkin sitten jo tuplasti varovaisempia ja nyt Peterin veli on kaikesta huolimatta kahden pojan onnellinen isä.

Ei Peterkään omien sanojensa mukaan uskonut tuollaista oikeasti tapahtuvan, mutta uskottava oli, kun sattui oman veljen kohdalle. Ja olympialaisiin on enää alle 20 päivää........