HaMiLun Hamppari

Torstaina oli sitten firman pikkujoulut tai oikeastaan se kulki nimellä ”annual dinner”, mikä järjestettiin tänä vuonna hieman tavallista aikaisemmin, joulu kun on tänä vuonna hyvin lähellä kiinalaisten uutta vuotta, mikä tulee eteen jo tammikuun lopulla. Ja niinpä sitten koko Shanghain porukka, yhteensä yli kaksi sataa henkeä, ahtautuivat muutamaan tilausajobussiin ja ajoimme kolmen kilometrin ja puolituntia kestäneen taipaleen erääseen hotelliin, mistä meille oli varattu juhlahuone kekkereitä varten.

Jenkkiläiseen tyyliin, tai sitten kiinalaiseen, se ei ole ihan vieläkään selvinnyt, juhlasalin aulassa oli taas valtava kyltti, missä hehkutettiin ansioituneita firman naamoja sen perusteella, että kuka oli ollut 25 vuotta tai 20 vuotta tai kymmenen vuotta firman palveluksessa ja sitten kaikille, paitsi tänä vuonna säästösyistä ulkkareille ei, jaettiin “hongbaot” eli punaiset kirjekuoret joululahjaksi, missä viime vuonna oli rahaa 200 rämpylää eli 20 euroa.

No, sitten itse juhlaan. Sapuska oli taas hyvää niin kuin yleensäkin, juomana oli vettä tai kokista, viime vuonna oli yhtä kymmenen hengen pöytää kohti yksi pullo punkkua, mutta tänävuonna se oli, säästösyistä, jätetty pois, mutta ei se viinan puute ole Kiinassa koskaan menoa haitannut ja niin ei käynyt nytkään.

On suorastaan hämmästyttävää seurata tätä kiinalaisten täysin spontaania, vapautunutta ja estotonta tempautumista mukaan melkein mihin tahansa. Nytkin oli ohjelmassa pakollisten kiitosten ja tunnustusten jaon sekä muun järjestetyn ohjelman ohessa jälleen kerran erilaisia kilpailuja ja pelejä, joihin kutsuttiin osallistujia estradille ja joihin oli suorastaan järkyttävä tunku. Juontaja kun kuulutti jonkun pelin tai leikin alkavaksi, niin samassa yli puoli salia oli pompannut pystyyn ja viuhtoivat lähes hysteerisinä käsiään että minäminäminä ja kaikkein innokkaimmat juoksivat jo lavaa kohti. Olipa muutamat ihmiset tehneet ihan omaakin ohjelmaa muita duunikavereita viihdyttääkseen, esimerkiksi Snow, Andy ja Jolin olivat tehneet hauskan laulunäytelmän, missä kaksi naista yrittivät kilpaa kosia näytelmän ainoata miestä eli Andya. Laulu raikasi, mikki kiersi kourasta kouraan, esiintyjien naamat loistivat kuin pikkupojilla pulkkamäessä pakkasella ja yleisö ulvoi, nauroi ja taputti. Ja kaikki tämä ilman tipan tippaa alkoholia. Ei ihan taitaisi toimia Suomessa.

Ehdottomasti hauskin kisa oli kuitenkin se, kun yleisöstä otettiin kymmenkunta kisailijaa estradille ja asetettiin väljään riviin seisomaan. Sitten jokaisen kisailijan eteen asetettiin muutama pitkä kynttilä ja kynttilät sytytettiin palamaan. Tämän jälkeen kaikille osallistujille jaettiin viuhkat, viuhkat avattiin ja avattu viuhka asetettiin tiukasti polvien väliin. Juontaja laski kolmeen ja HEP! kaikki kisailijat ottivat tiukan etukenon ja lanteitaan ja polviaan villisti keikuttelemalla yrittävät saada viuhkan viuhumaan niin kovasti, että kynttilät sammuvat. Kolme parasta pääsi vielä jatkoon ja yli kaksisataapäistä yleisöä hellittiin aivan astraaliset mitat saanella lantioiden keikutuksella ihan loppuun saakka.

Kiinalaiseen tapaan bileet olivat ohi kello 21, minkä jälkeen kaikki katosivat koteihinsa kuin tuhka tuuleen.

Perjantaina kotona, parin kolmen glögilasin jälkeen yritin itse tuota viuhkatemppua. Meinasi välilevy luiskahtaa paikaltaan ja kurat tulla housuun.

Viime perjantaina päätin pitää vapaapäivän, kesälomasta kun oli pakko tinkiä ja päiviä on vielä reilusti käyttämättä. Sen lisäksi vielä kelitkin ovat olleet mitä mainioimmat, päivisin auringossa on hätyytelty jopa paria kymppiä, joten oli ihan pakko ennen kuin kelit lopullisesti viilenevät tehdä pieni irtiotto arjesta.

Läksimme sitten kaupunkia kiertelemään ja varsinkin tutustumaan PuDongin alueeseen (toispual jokke) ja siellä sijaitsevaan Century Parkiin (ShiJi Gongyan), mikä taitaa olla Shanghain puistoista suurin ja todella valtava se olikin useine lampineen, keinuineen ja kojuineen ja olipa siellä pieni huvipuistokin, nyt tosin eri vemputtimet lähinnä paikalleen parkkeerattuina odottamassa viikonloppua ja kiljuvia kiinalasia vemputettavia. Kummallista oli kulkea keskellä Shanghaita ja samalla keskellä valtavaa tyhjyyttä, sillä näin kiinalaisittain viileällä ja talvisella ilmalla ja vielä arkena puistossa ei ollut väkeä kuin nimeksi. Viikonloppuisin ja varsinkin kesäaikana uskon, että väkeä riittää kuin meren mutaa.

Mutta joitakin ihmisiä oli silti paikalla. Jokunen vanhus lapsenlapsensa kanssa, muutama auringossa torkkuva puutarhuri tai sen sellainen, jokunen harva pariskunta hissukseen kuljeskelemassa eestaas ja sitten arkipäivästä huolimatta yllättävän moni vihkipari oli tullut paikalle kuvattavaksi kuka missäkin. Erittäin suosittu kuvauspaikka näytti olevan muuan kuihtuneen pöheikön keskellä kulkeva rutakkoinen puropahanen, minne sulhaset morsmaikkojaan tönivät rantakiville poseeraamaan. Kesällä kaiken ollessa vihreää ja kukoistavaa paikka voi hyvinkin sopia tällaiseen, mutta näin talven alla...nojaa. No, valitsemalla kuvakulma huolella ja rajaamalla pahimmat ryteiköt pois voi kuvasta varmaan saada aivan kohtuullisen. Se ei sen sijaan mennyt aivan jakeluun, kun eräskin morsian makasi kyljellään kaikissa valkoisissaan erään lammen mutaisella rannalla moottoriperien laulaessa korkealta ja kovaa.

Lounaan jälkeen suuntasimme sitten taas pitkästä aikaa DongTain antiikkimarkkinoille PuXin puolelle (tälpual jokke). Täällä kaupataan parin kapean kujan varressa melkeinpä mitä vaan vanhoista rahoista ja mitä erilaisimmista kiinalaisista krumeluureista ja maalauksista terrakottasotilaihin, koruihin, miekkoihin ja ties mihin ja kaikki on kovasti olevinaan antiikkia. Ehkäpä joku tästä krääsästä tosiaan onkin. Sen verran oli pakko jättää turismirahoja, että ostin yhden US dollarin kolikon vuodelta 1873 parilla eurolla, mutta senkään aitoudesta ei ole täyttä varmuutta.

Aivan tämän kadun vieressä, RenMin kadun toisella puolella, oli vielä alkuvuodesta hyönteistori, mistä voi ostaa erilaisia torakoita, luteita, sarvijaakkoja ja muita hyppyheikkejä ja hankajalkaisia joko syötäväksi, lemmikeiksi tai sitten vaan gladiaattoreiksi suosittuihin hyönteistenvälisiin painiotteluihin, mutta nyt tämä kortteli oli jo lähes kokonaan jyrätty litteäksi ja vain pari hassua kadunvarsikaupustelijaa oli jäljellä jatkamassa tätä katoavaa kansanperinnettä.

Sen sijaan tästä vanhaan kaupunkiin suuntautuvalla kadulla markkinahumu oli vielä entisensä. Tämä katu onkin sitten täysin kiinalaisten kansoittama, turisteja ei täällä juuri näy eikä tänne sekaan juuri mahtuisikaan eikä täällä toisaalta taida mitään tavanomaista turistia kiinnostavaa kaupiteltavaa ollakaan, myyntiartikkeleina kun ovat pääasiassa vaatteet, mitkä on levitetty esille suoraan kadulle, hedelmät ja vihannekset, haisevat kalat ja äyriäiset ja muut aivan takuulla salmonellan ja neekerisankkerin saastuttamat eineet ja elintarvikkeet, joita katukeittiön pitäjät kilvan keittelevät ja myyvät pikkuisista puodeistaan ja olipa täällä sitten vielä muutamia aikuisviihteen alan yrittäjiäkin esittelemässä filmejä ja leikkikaluja ehdottomana vetonaulana tiskillä veikeästi kiemurteleva ruskea ja suonikas tekopenis (Huom! ei herkimmille lukijoille) https://youtu.be/cYbW7las-L8

Ensi viikonloppuna onkin sitten tulossa vieraita Suomesta jouluksi ja uudeksi vuodeksi. Toivottavasti menee tilaamamme joulukinkku tullista läpi.

Suureksi pettymykseksi Shanghain Suomen konsulaatti ei tänä vuonna järjestänyt itsenäisyyspäivän vastaanottoa. Viime vuonna sellainen vielä järjestettiin, silloinkin kahdessa osassa 6. ja 7. joulukuuta, koska meitä suomalaisia alkaa tosiaan näillä seuduilla olla ruuhkaksi asti eivätkä konsulaatin tilat mitään valtavia ole, minkä kyllä itsekin totesimme käydessämme ennakkoäänestämässä syksyn kunnallisvaaleissa. Konsulaatin tilastojen mukaan suomalaisia asuu Shanghaissa ja lähiympäristössä jo lähes tuhat, mikä ei enää todellakaan ole aivan pieni määrä.

No, bileitä on silti riittänyt hieman turhankin paljon, pakko on ollut harrastaa hieman karsintaa. Viikko sitten olisi perjantaina ollut uuden shanghailaissuomalaisen sählyjengin Hakkapeliittojen perustamiskokous ja heti sen perään shanghain suomalaisten perinteinen kuukausitapaaminen O'Malleyssissä, mutta koska heti perään lauantaina oli suomalaisten joulujuhla ja sunnuntaiaamuna 05.20 herätys Shanghain maratonille, startti kun oli jo 07.30 aamulla ja vielä sunnuntai-illaksi merkattu firman joku hemmetin recognition dinner, niin selvää on, ettei kaikkialle ehdi eikä jaksa, joten Hakkapeliitat perustettiin sitten ilman minun apuani. Niin, ja minä en ole mikään maratoonari, mutta koska muitakin juoksumatkoja oli tarjolla ja osallistumalla meidän firmamme keräsi fyrkkaa hyväntekeväisyyteen, kannoin sitten minäkin korteni kekoon hipsuttelemalla minimaratonin eli 4,5 km. Meidän firmasta juoksijoita oli kaiken kaikkiaan 432 yhdeksästätoista eri maasta ja rahaa saimme kerättyä yli puoli miljoonaa taalaa eli ei ihan huono saavutus.

Suomalaisten joulujuhla lauantaina oli aika perinteinen, lasten juhla lähinnä, alkoi jo neljältä iltapäivällä ja päättyi kahdeksalta, oli pukki ja pipareita ja kinkkua, vaan ei maistunut kovin suomalaiselta, kalkkunaa, salaatteja, jotain pernalooran tyyppistä ja sen semmoista eli eipä siitä sen kummempaa. Firman recognition dinner oli sitten sitä ihteään eli hieman jotain järkättyä ohjelmaa ja sitten taas jenkkityyliin kiitosten ja palkintojen jakoa ja kuvia aamun maratoonilta ja hehkutusta ja taas palkintojen ja tunnustusten jakoa ristiin ja rastiin. Lähdin kesken pois, kun kellokin oli jo yhdeksän sunnuntai-iltana ja alkoi väkisin haukotuttaa eivätkä nuo kiinalaiset ihme performanssit, kuten esim. face changing, missä kirjavaan karnevaaliasuun pukeutunut hiippari kiinalaisen kamalan vingutuksen hurmaannuttamana hyppii lavalla ees ja taas ja salamannopeasti viuh-vauh vaihtaa naamallaan olevan sinisen maskin ruskeaksi ja sitten pinkiksi, mustaksi, gretuliiniseksi ja yrjönkirjavaksi ja ties miksi (kuva). Ei vaan oikein avautunut se tämän homman juju meikäläiselle.

Itsenäisyyttä juhlimme sitten rauhallisesti naapureiden kanssa illallisen merkeissä eräässä keskustan hotellin pyörivässä ravintolassa 45-kerroksessa, mistä oli tosi hulppeat näkymät yli koko iltavalaistun kaupungin. Kallista kyllä oli, aivan Suomen hinnoissa ellei jopa vähän yli, mutta olipa ne maisematkin sitten kyllä näkemisen arvoisia.

Viime perjantaina postilaatikkoon tipahti kirje vuokraisännältä, että Kiinan kommunistihallitus on taas päättänyt panna yhden pisteen ulkomaiselle hapatukselle ja sulkea useita ulkomaisia tv-kanavia mukana mm. sarjiskanava Cartoon, Star World-elokuvakanava ja saksalainen Deutche Welle. Mikä tähän sitten on syynä, en tiedä, no, kai se hapatus tai ehkä paremminkin se, että kanavilla on kenties esitetty ohjelmaa, minkä ahtaasti tulkiten on voinut kuvitella Kiina-vastaiseksi tai ehkäpä Tiibet-myönteiseksi. Herkkänahkaista sakkia.

Nyt palaan pitkästä aikaa tapaukseen Lilong ja hänen vaimoonsa, jotka siis odottavat toista ja siten laitonta lastaan. Lilongin vaimo on nyt jo kuudennella kuulla raskaana ja raskaus alkaa jo näkyä selvästi. Heidän naapurustonsa on suhtautunut asiaan positiivisesti eikä lääkärissä käyntikään toistaiseksi ole ongelma, sillä lääkäriasemat ovat kiinnostuneita ensinnäkin potilasmaksuista ja toisekseen potilaidensa hyvinvoinnista, kyttäämistä varten valtiolla on aivat omat viskaalinsa. Hieman kyllä Lilongia harmittaa, sillä hän ei voi mennä perheensä luokse uutta vuotta viettämään, sillä siellä heidät tunnetaan ja matka sinne olisi kohtalokas syntymättömälle lapselle. Paras siis pysyä poissa ja piilotella Shanghaissa, kunnes lapsi on syntynyt.

Lilong muuten kertoi, että kun hänen siskonsa aikoinaan piilotteli samasta syystä miehensä ja esikoisensa kanssa jossain tilapäismajoituksessa ja viranomaiset olivat saaneet tietää heidän odottavan toista lasta, mutta eivät yrityksistä huolimatta heitä löytäneet, niin turhautuneina tästä ja koston vuoksi ajoivat puskutraktorilla heidän varsinaisen ja silloin tyhjillään olleen kotitalonsa tuusan nuuskaksi.

No niin, syksy saapuu tännekin. Ilma on ihmeen raikas ja kirkas, jopa taivas alkaa etäisesti näyttää siniseltä ja mikäs silloin on lähteä sunnuntaikävelylle kaupungille ja ennen kaikkea hieman syrjäisemmille kujille, haaveena kun on ennen kotiinpaluuta tehdä jonkinmoinen kuvareportaasi aiheesta ”Shanghain todelliset kasvot” tms. mistä alla pari esimerkkiä aivan kotinurkilta. Mutta nuo desibelihirmut kauppakeskukset http://www.city.fi/antitv/klippi/25212/ tulee kyllä kiertää ja kaukaa.

Lauantaina 29.11 oli Shanghaissa mukava ja aurinkoinen päivä, mikä on viikonloppuisin ihmeen harvinaista, sillä viikonloppuisin täällä yleensä aina sataa. Lämmintäkin oli, varmaan toisella kymmenellä, ja kuistilla sopi hyvin istuskella ja kahlata läpi viikon Shanghai Dailyjä ja ihmetellä kiinalaisten ja muidenkin tempauksia. Tässä pari esimerkkiä.

Kolme teinikaverusta olivat saaneet päähänsä pihistää pätkän korkeajännitejohtoa. Niinpä sitten kahelein heistä kiipesi keittiöveitsi kourassaan sähköpylvääseen ja alkoi nirhata piuhaa poikki. Alas jääneet kaverit kuulivat hetken kuluttua pamauksen ja näkivät kirkkaan valonvälähdyksen ja sitten pylvääseen kiivennyt kaveri alkoikin jo tiristä aikamoista vauhtia. Pala kalloa ja jokunen luu löytyivät maasta, mutta loppuosa kaverista kärventyi kokonaan tolppaan kiinni. Työn alla olleen johdon arvo olisi ollut noin euron verran.

Miesstrippareilla tuntuu olevan Kiinassa kysyntää. Muuan Etelä–Korealainen oli ryhtynyt tuumasta toimeen ja värvännyt kamujaan heittämään settejä naisille shanghailaisissa karaokebaareissa ja kauppa oli kuulema käynyt kuin tyhjää vaan ja tienistit olleet sen mukaisia. Tällaisen virikkeellisen toimen harjoittaminen näyttää kuitenkin olevan Kiinassa laitonta ja niinpä kaveri sitten ennen pitkää napattiin kiinni ja heitettiin häkkiin. Rahatkin menivät valtiolle ja kaipaamaan jäi suuri joukko tämänsorttisesta performanssitaiteesta pitäviä kiinattaria.

Toton ystävien lähes 60 vuotta kestänyt piina päättyi, kun Wuhanin maakunnassa järjestettiin lauantaina ensimmäiset lailliset hevoskilpailut sitten vuoden 1949. Tästä lähtien kisoja aletaan järkätä pari kertaa viikossa ja paikalle mahtuu kerralla 30 000 katsojaa. Asianharrastajat ja expertit uskovat, että totohullut kiinalaiset vauhtiin päästyään saattavat pelata jopa 100 miljardilla rämpylällä eli 10 miljardilla eurolla vuodessa. Verotuottojakin valtion kirstuun kolahtaisi sievoiset 4 miljardia euroa.

Talousmurheista huolimatta Kiina ja Shanghai uskoo edelleen tulevaisuuteen. Lauantaina nimittäin alkoi Shanghaissa jälleen uusi mittava rakennusprojekti eli Shanghai Towerin rakennustyöt. Tästä pilvenpiirtäjästä tulee aikanaan 121–kerroksinen ja 632 metriä korkea toimistorakennus ja se jättää kirkkaasti taakseen vain pari kolme kuukautta sitten avatun 492–metrisen World Finance Centerin. Näiden kahden jättiläisen vieressä oleva vain 420–metrinen ja 88–kerroksinen Jin Mao Tower alkaa näyttää havainnekuvissa jo aika mitättömältä.

Shanghain spermapankki joutui julkaisemaan virallisen tiedotteen ja selittämään netissä julkaistuja kuvia, joissa naispuoliset sairaanhoitajat avustavat miehiä spermanluovutuksessa. Renjin sairaalan johto ilmoitti jyrkästi, että tällaiset kuvat ovat ehdottoman harhaanjohtavia ja valheellisia ja että heidän sairaalassaan noudatetaan ehdottomasti asiaan kuuluvia eettisiä sääntöjä, joissa luovuttaja hoitaa homman itse tätä varten varatussa tilassa ilman kameroita. Sairaala arvelee huhun lähteneen liikkeelle jonkun vitsiniekan pilailunhalusta eikä sairaala aio lähteä asiaa sen enempää selvittelemään. Sairaala muistuttaa, että niin täällä Shanghaissa kuin muuallakin sperman laatu on 50 vuodessa heikentynyt 50 % ja että spermanluovuttajista on täälläkin jatkuvasti pulaa. Tämä kyseinen pankki perustettiin 5 vuotta sitten ja tähän mennessä se on auttanut 700 perhettä saamaan odotetun ja terveen vauvan.