Keski-ikää lähestyvä tavallinen suomalainen mies joutuu yllättäen uusiin kuvioihin Venäjällä ja Kiinassa. Koettua ja nähtyä, haistettua ja maistettua, kuultua ja luultua, välillä saatan panna ihan omianikin.
Paluu Moskovaan 3.12. Alkuviikko oli tavallisia normipäiviä toimistolla, mutta viikko huipentui tietysti Suomen suurlähettilään itsenäisyyspäivän vastaanottoon Suomen suurlähetystössä. Porukaaa oli taas melkoisen mukavasti, ruokakin oli totuttuun tapaan hyvää ja sitä oli riittävästi. Jatkoillekin päästiin Jonnan ja Annen kanssa Sky Lounge 22:seen. Perjantaina Annen kanssa kaameen ruuhkan kautta pitkäksi viikonlopuksi kotiin.
Seuraavana keskiviikkona takaisin, viimeistä kertaa! Ohjelmassa olikin enää kämpän, kulkukortin ja venäläisen SIM-kortin luovutus ja perjantaina 14.12.2007 tämä kahden vuoden koitos on sitten ohi!
Liput Shanghaihin on taskussa, lähtöpäivä 3.1.2008
Maanantaina 26.11. takaisin loskaiseen Moskovaan ja illalla heti EMC:iin HIV-todistusta hakemaan. Kuori auki ja... !! No, siitä sitten lisää vähän tuonnempana.
Tiistaina varhain aamulla lähdimme Alexein kanssa autolla kohti Rjazania hiljalleen koko ajan yltyvässä räntäsateessa. Aamupalaa kun ei varhaisen herätyksen takia tullut nautiskeltua ja Alekseiltakin se oli jäänyt väliin, päätimme sitten tempaista aamiaisen missäs muualla kuin Mäkkärissä: joku rasvainen röstiperunapiiras, munakokkelia, valmisjauhelihapihvi, aprikoosisosetta ja kaksi korpuksi paistettua sämpylänpuolikasta. Kaikki pakattu helvetinmoiseen styrokslootaan ja mukana oli vielä heppoistakin heppoisemmat aterimet, jotka hajosivat kättelyssä. Ja lisäksi vielä muki kevytkokista. Enpä taida ihan heti uudelleen nauttia MakZavtrakista.
Noin 180 km matka sujui hitaasti, kuten Venäjällä yleensäkin. Perille kuitenkin päästiin ja hotellikin (Lovetsh) löytyi melkoisen helposti. Itse hotelli oli melko vanha, noin 30 vuotta, tasoltaan melko vaatimaton ja tyyliltään melko ankea, mutta huone oli ihan suhteellisen ok, vaikkakin toki vaatimaton sekin. Erikoisinta hotellissa oli, että respassa myytiin parin sanomalehden lisäksi pornolehtiä, eikä sitten mitään muuta.
Sitten illalliselle, nälkä olikin jo kova, lounaalle kun emme olleet ehtineet. Hotellissa ei kunnon ravintolaa ollut, joten menimme sitten kaupungille ja ihan kunnon sapuskat taas saimmekin, hintaa kahdelta hengeltä kuitenkin 1500 ruplaa, mikä oli paikalliseen palkkatasoon nähden aikamoinen summa!
Olimme nimittäin päivällä tehtaalla jutustelleet meitä auttamaan komennetun Tatjanan, kamalan pitkän ja langanlaihan, silmälasipäisen ja hieman rujon näköisen nuoren naisen kanssa. Ylähuuli oli hänellä voimakkaasti arpeutunut ja vinossa, joko onnettomuuden tai – väkivallan seurauksena. No, Tatjana sitten kertoi, että hänen opettajaäitinsä tienaa 3000 ruplaa ja hän itse, vasta kuukauden tehtaalla oltuaan, 5000 ruplaa kuussa! Täytyy vain ihmetellä, miten kukaan voi tuollaisella palkalla elää. Putinia he eivät varmasti aio äänestää, sillä he eivät ole häneltä mitään apua saaneet ja eivätkä usko jatkossakaan saavansa.
Pieni hauska erikoisuus oli tehtaan portilla oleva pieni koppi, missä luki, että ”Punkt vydatshi moloka” eli maidonjakelupiste. Alexeilta sitten tätä ihmettelin, ja selitys oli se, että koska tehdastyö on kovin epäterveellistä (en yhtään ihmettele näissä olosuhteissa), niin tehtaan omistaja haluaa varmistaa duunareiden työkyvyn tarjoamalla jotain terveellistä eli maitoa, osana palkkaa tietenkin. On kuulema hyvin tavallista Venäjällä, ei vaan ollut aiemmin sattunut silmään.
Perjantaina iltakoneella kotiin, boarding oli ajallaan. Kun oli koneessa odoteltu jonkin aikaa, kapteeni ilmoitti, että menee huonon sään takia vielä puol tuntia, sitten puolen tunnin kuluttua ilmoitettiin, että vielä tunti, ja sitten tunnin kuluttua kapteeni sanoi että ”nyt ei kukaan tiedä, kauanko menee ja ne idiootit siellä lennonjohdossa eivät edes vastaa...” Loppujen lopuksi saimme odotella melkein viisi tuntia ennen kuin pääsimme ilmaan, eikä Suhina tarjonnut edes yhtä ainoata kaljaa koko aikana! Maksullisena kylläkin.
Niin, se HIV-testin tulos oli tietysti negatiivinen, mutta jostain syystä olen näemmä huomaamattani tehnyt sukupuolenvaihdosleikkauksen. Todistuksessa oli nimittäin merkintä: Sex – Female!
