Viikko 41 vierähti ilman sen kummempia koukeroita, tavallista Moskovan arkea aamusta iltaan. Jotain mukavaa sentään aina välillä sattuu, tässä firmassa kun aina joskus tapaa mitä kummallisimmissa busineksissä toikkaroivia tyyppejä.
Tällä viikolla oli toimistollamme vierailulla muutamia sakuja ja puolalaisia, jotka olivat matkalla Kazakhstaniin tekemaan kauppoja kamelinrehuvalmistajien kanssa, kaameat ovat kuulema markkinat sielläkin.
Perjantaina matkalla lentokentälle mulla oli mainio tilaisuus jutella yhden puolalaisen kaverin, Kristofferin, kanssa laajemminkin tästä päivänpolttavasta aiheesta. Kristoffer oli hiljattain palannut Qatarista ja Saudeista, missä sheikkien kamelitilanne on ollut viime aikoina pahassa kriisissä. Siellähän näes kulttuuriin kuuluu se, että mitä kovempi jätkä, sitä enemmän kameleita ja tietysti kameleiden hyvinvointi on kaiken a ja o eli niitä hoidetaan paremmin kuin vaimoja. Eli eivät ne rättipäät eroa suomalaisesta autoa aamusta iltaan puunaavasta peruslurjuksesta pätkän vertaa.
No, qatarilaisten ja saudien kamelinrehussa oli käytetty intialaista soijaproteiinia, mikä oli jossain vaiheessa päässyt pikkuisen pilaantumaan sillä seurauksella, että koko rehusta tuli sen myötä myrkyllistä. Ei kuitenkaan niin myrkyllistä, että kamelit olisivat heittäneet kyttyrät kyljelleen saman tien, vaan alkoivat ensin sairastella ja jonkun ajan kuluessa heikoimmat kuolivat. Ja syy löytyi siis siitä soijasta.
Soija on sittemmin korvattu puhtaalla versiolla, mutta jumalaton määrä kameleita on edelleen heikossa kunnossa ja tarvitsevat rehun mukana lääkettä, ja tähän markkinarakoon Kristoffer pääsi iskemään kiinni. Lääkekauppias hän ei kuitenkaan ole, vaan lääke tarvitsee jonkin ainesosan, mikä sitoo lääkkeen itseensä, tässä tapauksessa jotain maissijauhoa eli kait suomeksi Maizenaa tms. Ja kauppa käy kuulema kuin siimaa.
Ens viikolla sitten kotiin viikoksi ja sitten Shanghaihin kouluja ja luukkuja katselemaan….
