Perjantaina tuli käytyä oopperassa toista kertaa elämässäni. Edellinen kerta taisi olla joskus 30 vuotta sitten seiskytluvun puolen välin tietämillä, kun koulun kanssa mentiin katsomaan Muumioopperaa tai jotain sellaista. Muumit eivät olleet tänään pääosassa, vaan tällä kertaa täällä Shanghaissa juhlittiin Puccinin (1858-1924) 150-vuotisbileitä, ja oikeastaan ainut syy, miksi menimme paikalle oli se, että Shanghain oopperan vieraina olivat Savonlinnan oopperajuhlien taiteellinen johtaja Jari Hämäläinen kapellimestarina ja tenori Jyrki Niskanen yhtenä solistina. Orkka ja muut solistit taisivat olla sitten ihan paikallista väkeä.
Konsertti oli aivan Shanghain keskustassa Shanghain konserttisalissa. Ohjelmistoon kuului luonnollisesti tunnetuimpia Puccinin aarioita tai mitä sitten olivatkaan kuten mm. Turandot, La Boheme, Tosca, Madame Butterfly jne. Emme kuitenkaan jaksaneet kuunnella tuota ujellusta ja kieuntaa väliaikaa pidemmälle, vaan painuimme sitten vähin äänin ulos ja oluelle. Taitaa tuo kolmenkymmenen vuoden käyntiväli sopia mulle aika hyvin ainakin oopperoiden suhteen. Eli yhdet ehkä vielä tässä elämässä?
Jokaisen viikon ohjelmaan kuuluvat edelleen hieronnat, mikä onkin yksi niistä suurimmista nautinnoista ja rentoutumisen muodoista, mitä täällä voi harrastaa. Ja kuten monesti ennenkin olen jo maininnut, halpaa on ja helppoa. Ei tarvitse varata aikaa, marssit vaan sisään ja suoraan hoitoon. Tunnin jalkahieronnat alkavat kolmesta neljästä eurosta, tunnin kokovartalohieronta kuus-seittemän euroa ja öljyn kanssa kympin kahta puolen. Parin tunnin sessio hieman alle kaksinkertaiseen hintaan. Suomeen kun tulee joskus palattua, niin tämä on varmasti yksi asia, mitä tulee kaipaamaan ja kovasti.
Kotifrouville tämä on suoranainen paratiisi. Meidän kylän akat kiitävät aamusta iltaan erilaisissa hoidoissa ja kuoputuksissa ja jynssäyksissä, pelailevat mahjongia kahvikupposten ääressä, opiskelevat Kiinaa, loikoilevat uima-altaalla, kuntoilevat kylän kuntosalilla, shoppailevat kukka-, antiikki-, silkki-, posliini-, kangas- tai feikkimarkkinoilla tai kuka mitäkin. Ja mikseivät shoppailisi, aikaa kun on ja hinnat halpoja ja ayi eli kotiapulainen hoitaa ipanat eurolla tunti, jos sellaisia sattuu olemaan. Esimerkiksi kangasmarkkinoilta voi tilata miesten tumman puvun mittatilaustyönä 60 eurolla tai vaikkapa teettää Marimekon feikkikankaasta pussilakanat ja tyynyliinat koko perheelle muutamalla kympillä. Viime viikollakin Anne käväisi muiden kiemuroiden lomassa pedikyyrissä, missä varpaat viännettiin ja kiännettiin, fiilattiin ja höylättiin, raspattiin, voideltiin ja rapsutettiin ja loppujen lopuksi kahden tunnin veivaamisen jälkeen kynnet lakattiin ja pottuun taiteiltiin vielä päivänkakkara tai joku leinikki tai mikä lie (kuva). Hintaa kahdelta tunnilta kertyi 15 euroa!
Tänään taas Nantongissa, mutta tällä kerralla onnistuin välttämään yhteiset illalliset ja karaoket, uimahallit sun muut. Sen sijaan läksin ekaa kertaa ihan vaan itsekseni kuljeskelemaan kaupungille kamera kaulassa sen sijaan, että olisi tarvinnut leikkiä hauskoja punaviinileikkejä hupsujen ja hiukan lapsellisten naiskolleegoitten kanssa illallispöydässä kuten esimerkiksi viime viikolla, jolloin pelasimme hauskaa seiskapeliä ruokailun ja punaviinin lipityksen yhteydessä. Homma meni siten, että pelin aloittaja sanoo ääneen numeron yks, seuraava numeron kaks, ja niin edelleen, ja kun tulee sen vuoro, jonka kohdalle osuu seiska tai siis yleensä seiskalla jaollinen luku, niin hänpä ei saakaan sanoa ääneen, et seittemä tai nelteist tms, vaan hänen tuleekin taputtaa käsiään kerran kuuluvasti yhteen. Jos sanookin vahingossa sitten sen seittemän tai neljäntoista tai mikä se nyt onkaan, tai jos sanoo milloin muulloin tahansa väärän numeron ääneen, niin silloin joutuu ottamaan pikkiriikkisen hörpsäyksen punaviinilasista. Ja ai että kiinalaisilla alle kolmekymppisillä pikkunaisilla oli hauskaa!
Nyt aloitan tositapahtumiin perustuvan satunnaisesti ilmestyvän jatkokertomuksen siitä, kuinka Kiinassa hankitaan toinen ja siis laiton lapsi ja kuinka se vaikuttaa lasta odottavan perheen elämään. Sattui nimittäin niin, että eräs tuttu kiinalainen, olkoonpa hänen nimensä vaikkapa Lilong, kertoi tässä hiljattain, että heille syntyy keväällä toinen lapsi. Kaveri on tullut tässä matkan varrella melko hyvin tutuksi ja tapaamme lähinnä työn merkeissä useamman kerran kuukaudessa, joten pääsen hyvin seuraamaan, mitä tulevaisuus tuo heille tullessaan. Nyt jo tiedän, että piilossa täytyy pysyä ja vältellä viranomaisia ja vittumaisia kyyliä, jotka pienen palkkion toivossa ovat valmiita käräyttämään perheen ja siis samalla antamaan kuolemantuomion syntymättömälle lapselle.
P.S. Postiluukusta kopsahti aivan hiljattain tuommoinen (kuva). Vielä sitä vanhakin jotain oppii.
