Näillä sanoilla minut toivotettiin pari kolme viikkoa sitten tervetulleeksi Australiaan Sydneyn lentokentällä ja samaan hengenvetoon passin tarkastanut virkailija käski astumaan sivuun ja odottamaan kahta muuta virkailijaa, jotka tulivatkin pikimmiten paikalle ja pyysivät seuraamaan. Siellä sivummalla minut sitten istutettiin kälyselle sohvalle parin muun epäilyttävän rastaletin kanssa ja passi vietiin jonnekin, missä sitä sitten tutkittiin. Mikähän siinäkin sitten oli vikana? No, ei siinä onneksi kauaa mennyt, virkailija palasi hetken kuluttua takaisin paljain käsin ilman kumihanskaa ja tenttasi vaan lyhyesti, että mitä minä olin Kiinassa tehnyt ja mitä ihmettä minä aion Australiassa tehdä. No, mnä selitin ja kun olin vielä pyynnöstä esittänyt paluulippuni Shanghaihin, niin päästivät sitten menemään ja antoivat vielä leimatun passinkin takaisin.
Dominic oli sovitusti vastassa ja siitä sitten jatkoimme Melbournen koneeseen. Melbournessa vuokrasimme auton ja aatkoimme hotellille, mikä sijaitsi keskustan Eteläpuolella aivan kävelymatkan päässä. Itse jäin hotellille toipumaan koko yön kestäneestä lennosta ja ja Dominic painui toimistolle kadun toiselle puolelle.
Parin tunnin nokosten jälkeen lähdin ottamaan hiukan ensituntumaa kaupunkiin ja vaihtamaan rahaa. Lähdin kulkemaan kohti keskustaa ja saavuinkin melko pian Yarra-joen yli keskustaan Federation Squarelle, mikä on yksi kaupungin asukkaiden kokoontumispaikoista. Täällä sijaitsee myös rautatieasema ja turistineuvontakeskus sekä liuta rahanvaihtokioskeja, paras ja edullisin (ei vaihtopalkkiota) oli hieman vielä tästä pohjoiseen muistaakseni Swanston Streetin numerossa 96. Pienen rundin jälkeen palasin takaisin hotlaan ja sitten nautimme Dominicin kanssa erinomaisen italialaisen päivällisen. Uni tuli aika nopeasti sen älkeen.
Pari päivää kiersimme asiakkaita, mutta torstain ja perjantain olin ottanut vapaaksi ja lähdin sitten omin nokkineni kaupunkia kiertelemään ja mikäs siinä oli kierrellessä, ilma oli keväinen ja melko lämmin, tuulettomissa ja auringon paistaessa olisi tarjennut sortseissakin, illalla kyllä oli syytä ottaa takki mukaan.
Melbourne on erittäin helppo paikka liikkua ja katsella ympärilleen. Keskustan muodostavalla suorakaiteen muotoisella alueella kulkee ilmainen ”City Circle” -ratikka varsin taajaan ympäri keskustaa aamusta iltamyöhään, millä kannattaa huristella aina kohdalle osuessa, vaikka jalankin keskustassa pääsee varsin näppärästi ja joutuisasti liikkumaan. Lisäksi kaupunkia kiertää noin aamukymmeneltä alkaen ilmainen Sight Seeing –dösä, mikä tekee puolentoistatunnin kiekan kaupungin keskustan ympäri pysähtyen noin tusinassa eri kohteessa. Pakettiin kuuluu vielä hyvä englanninkielinen selostus kaikesta ympärillä olevasta eli kannattaa hypätä kyytiin. Reitttikarttoja, mitkä sopivat hyvin myös jalan kulkevien suunnistuskartoiksi, on saatavissa hotelleista, turizmoneuvonnasta ja tietenkin itse dösästä.
Eniten silmiin ehkä pistää kaupungin siisteys ja varsinkin lukuisat ja erittäin hyvin hoidetut puistot, joita on tosiaan aivan joka puolella kaupunkia sekä lisäksi lukuisat hölkkääjät, joita tosiaan riittää kaikkiin puistoihin lähes kaikkina kellonaikoina, mutta erityisesti lounasaikaan ja duunipäivän päätteeksi, sillä lenkkeily näyttää todellakin olevan kaupunkilaisten ykkösharrastus ja small talkin aiheet kääntyvätkin hyvin usein juuri tähän aiheeseen.
Kahdessa päivässä tulikin sitten dallattua yhteensä 20 tuntia ympäri kaupunkia ja lyhyt luettelo suositeltavista koteista voisi olla vaikkapa tällainen: Lygon Streetin italialaiskuppilat, Botanic Gardens ja Kings Domain, St. Patricks Cathedral, Federation Square ja keskustan monet kadut ja kujat yleensäkin, , Melbourne Museum ja vieressä oleva 1880 rakennettu Royal Exhibition Hall, St Victorias Market, mistä voi ostaa käytännössä melkein mitä vain, ehkäpä Immigration Museumissakin voisi piipahtaa, jos ylimääräistä aikaa on. China Town eikä toisaalta Water Frontkaan kyllä säväyttänyt laisinkaan. Yöelämään en tällä kertaa tutustunut laisinkaan, parissa pubissa piipahdin iltakaljalla, mutta yksin keikkuminen sen pidempään ei ihmeemmin huvittanut.
Lauantaina 24.10. sitten Shanghain koneeseen ja siitä yhden huilipäivän päästä pariksi kolmeksi viikoksi koti-Suomeen.
Paluulento Shanghaista Helsinkiin sujui melko mukavasti. Paikkanumeroni oli 33C, joten takanani ei istunut ketään ja siitä saattoi siten hyvällä omalla tunnolla paiskata istuimen selkänojan niin taakse kuin sen sai. Ainoa haittapuoli oli se, että tuo paikka oli koneen puolivälin tienoilla aivan vessojen kohdalle ja aivan siihen silmien alle ja korvan juureen kertyi tämän tästä joukko kiinalaisia perseitä heilumaan ja keikkumaan. Tuskaisimmat eivät ujostelleet päästellä remakoita pieruja ja niinpä sitten olikin pakko tältä äänimaailmalta suojautuakseni vääntää kuulokkeiden volyymi muutama pykälä kovemmalle. Pariin otteeseen kävi jo hetken mielessä, että josko pihistäisi vieressä torkkuvalta kaverilta hänen kuulokkeensa ja tunkisi nämä korvanapit sieraimiin.
