HaMiLun Hamppari

Perjatai kului siis kotosalla. Yhdeltä kaverilta sain lääkintäohjeiksi kokeilla 50 grammaa votkaa. Illalla vinkkiä kokeilin, ja kun ei heti tuntunut tepsivän, otinpa toisenkin. Siinähän sitten se perjantai.

Lauantaina ei sen kummempaa. Olo on parempi, ulos en juuri vaivautunut, mitä nyt Mäkkärissä käväisin. Aika koleata alkaa jo ulkona olla eikä talvivarusteitakaan ole mukana. Navakka tuuli tekee ilman hyytäväksi. Säätiedotus varoittelee lumentulosta ja öiseen aikaan on jo luvattu reiluja pakkasia. No onneksi pääsee tiistaina Suomeen varusteita täydentämään.

Sunnuntaina oli sitten salibandyä. Koska suomalaisessa koulussa on täällä parhaillaan syysloma, oli pelaajia melko vähän, 9 kaikkiaan, joten 4-4 joukkueilla pelattiin. Hieman oli tukkoista peli, kulki kuitenkin joten kuten, uusi 30 euron halpismailakin pääsi maalien makuun ihan kunnolla. Kannatti lähteä, olis veltostunu vaan ihan lopullisesti, kun on jo kaks päivää lähinnä makoillut.

Tämä viikonloppu taitaakin olla sitten tässä. Tiistaina kotiin Suomeen reiluksi viikoksi.

Perjantaina eli tänään oli pakko jäädä kotiin. Keskiviikosta alkaen ollut hutina muuttui sitten kahden huonosti nukutun yön jälkeen flunssaksi, kuumetta joku pykälä. Tänäänkin nousin jo 5:45, mikä ei ole ihan tavallista. Asiaa ei varmaankaan auttanut se, että keskiviikkona salilta tullessani koleassa syysilmassa poikkesin vielä iltakävelyllä Tverskajalla olevaan pikku tex-mex –kuppilaan nimeltä La Cantina, mutta kun sieltä kuului niin hyvää livemusan jytkettä, niin oli pakko poiketa hetkeksi.

Paikka oli tosiaan melko pieni, ihan Tverskajan alkupäässä, oisko ollu numero 5 tai jotain. Sisustus muistutti Cantina Westiä tai sitten vastoinpäin, tai sitten vaan kaikki texmexit ovat aika samanlaisia. Paikka oli aika täynnä, ruokasali varsinkin, baaritiskille mahtui, olut 85 ruplaa. Bändi oli tosi hyvä ja ihme kyllä sisään ei maksanut mitään. Bluesia veivasivat ja vähän muutakin, keulahahmona oli valtavan iso ja lihava zztop-partainen kaveri, jolla oli bluesriffit sun muun hanskassa. Bändillä on näköjään omat nettisivutkin, http://www.borisbulkin.ru, sivun alaosasta voi mm. ladata videoklippejä bändin keikoilta. Kannattaa tsekata, jos ko. tyyppinen musiikki sattuu kiinnostamaan.

Muuten viikko sujui rauhallisesti, Dmitrovissa käytiin päiväseltään tiistaina, Permin matka siirtyi hamaan tulevaisuuteen. Nyt koetetaan selvitä flunssasta mahdollisimman vähällä, ensi viikolla kun taas pääsisi koti-Suomessa käymään.

Ja lisää tappouhkauksia satelee. Eilen aamulla Lidia Yusupova, joka on toiminut Groznyssä keräten todistusaineistoa erilaisista ihmisoikeusrikkomuksista ja joka on Ahtisaaren ohella ehdolla Nobelin rauhanpalkinnonsaajaksi sai puhelinsoiton, jossa hänelle kerrottiin, että hän ei ehkä elä riittävän kauaa noutaakseen mahdollisen palkintonsa.....

(Moskova 9.-12.10.2006)

Juuri kun aletaan pikku hiljaa palata arkeen Anna Politkovskayan murhasta, iskee silmiin koko aukeaman artikkeli The Moscow Timesissa Venäjän nykytilasta. Ei siinä sinällään mitään uutta, onhan tässä puoli vuotta jo ollut aikaa pitää silmät ja korvat auki, mutta sitten vielä kaikeksi huipuksi juttelin viime lauantaina varhain aamuyöstä varmaankin toista tuntia parin ilmeisen aktiivisen ja aikaansa seuraavan tyypin kanssa Moskovan uudisrakentamisesta, jätehuollosta, asumisolosuhteista maaseudulla, väkiluvun vähenemisestä, kurjuudesta, yleisestä välinpitämättömyydestä, alkoholin käytöstä, epätoivosta ja tulevaisuuden uskon puutteesta valtaväestön keskuudessa eli jotakuinkin kaikkien muiden kuin harvojen keskiluokkaisten ja vieläkin harvempien uusrikkaiden moskovalaisten ja pietarilaisten.

Minulle kerrottiin mm. siitä, kuinka mafia hallitsee jätehuoltobisnestä eikä valvonta pelaa muuta kuin paperilla. Ihmisiä asuu aivan kaatopaikkojen kupeissa ja kaatopaikalle ajetaan kaikenlaista mahdollista tarkistamatonta saastaa. Mitään lajittelua tai jälleenkäsittelyä ei tietenkään ole, sillä se syö mafian voittoja. Mitä hankalampia ja kalliimmin käsiteltäviä jätteitä, sitä varmemmin mafialla on sormensa pelissä ja lopputuloksen saavat lähiseutujen asukkaat maksaa terveydellään - pohjavedet saastuvat ja ihmiset kauempanakin kaatopaikoista sairastuvat ja kuolevat..... eikä kukaan välitä.

Moskovassa on hurja rakennusbuumi, kuten varmasti jokainen tietää. Huvittavaa on kuulema se, että suurimmasta osasta uusia asuntoja joutuu maksamaan vähemmän kuin vastaavan kokoisista vastaavalla alueella sijaitsevista vanhoista asunnoista. Syy on se, että nykyisistä alueista suurin osa on jo aikaa sitten todettu rakentamiseen kelpaamattomiksi, mutta nyt sinne rakennetaan kovaa vauhtia ota-rahat-ja-juokse –periaatteella. Vanhojen asuntojen myyntivaltti on tietysti se, että kun ne ovat jo kestäneet 50-100 vuotta, niin eivätköhän ne nyt kestä vielä jonkun vuoden lisääkin. Kukaan täysijärkinen ei uusiin luukkuihin koske. Mene ja tiedä.

Venäjän väkiluku pienenee kovaa vauhtia – 700 000 asukasta vuodessa – kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut. Syynä on mm. yksi maailman nopeimmin kasvavista AIDS-tartuntojen määrästä, tuberkuloosista, viinasta erityisesti miesväestön keskuudessa, huumeet, tupakointi, itsemurhat, saasteet, liikenne (30 000 kuollutta / vuosi!) jne. Aborttien määrä oli pelkästään viime vuonna noin 100 000 ja arvioidaan, että noin 10 miljoonaa ihmistä ovat steriilejä huonosti tehtyjen aborttien ja surkean terveydenhuollon takia. Lisäksi useimmilla vanhemmilla ei ole yksinkertaisesti varaa kuin hankkia korkeintaan se yksi lapsi. Maaseudulla monet 4-kymppiset miehetkin asuvat vielä vanhempiensa luona tai jos ovatkin saaneet jonkinlaisen perheen perustettua, niin asuvat joka tapauksessa puolen suvun kanssa ahtaassa mökissä sikin sokin. Lemmiskele siinä sitten, kun mummi on toissessa kyljessä ja kummi toisessa kyljessä kiinni.

Neuvostoliiton aikaan keskimääräinen elinikä ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan kaukana USAn keskiarvosta, mutta tänä päivänä venäläisen miehen odotettavissa oleva elinikä on enää 59 vuotta eli 16 vuotta alempi kuin USAssa ja 14 vuotta alempi kuin venäläisellä naisella. On esitetty arvioita, että väkiluku vähenee vuoteen 2080 mennessä nykyisestä noin 140 miljoonasta 52 miljoonaan, jos tilanne ei muutu. Tyhjäksi ei maa silti jää, sillä Kiinasta ja Kaukaasian alueelta tulijoita kyllä riittää, mikä tuntuu venäläisiä erityisesti kismittävän. Nyky-Venäjä tuntuu yksinkertaisesti pikku hiljaa murenevan käsiin.

Muutos Neuvostoliitosta Venäjäksi oli luonnollisesti raju koitos, ja monen tulevaisuus heitti suorastaan häränpyllyä. Moskovassa ja Pietarissa jotkut saivat kahmittua itselleen kunnon kakun suurimman osan jäädessä nuolemaan näppejään. Hävinneet ratkesivat ryyppäämään, ja viina onkin tappanut jo tähän mennessä miljoonia venäläisiä. Itsemurhaluvut nousivat saman tien puolella ja viimeisen noin 10 vuoden aikana puoli miljoonaa on päättänyt päivänsä oman käden kautta.

Mutta mitä sitten voisi tehdä? Kun kysyin, että eikö edes äänestämällä ja joukkovoimalla voi asioihin vaikuttaa, minulle naurettiin hyväntahtoisesti ja sanottiin, että jos äänestystulos ei vallassaolijoita miellytä, tulos yksinkertaisesti muutetaan sopivaksi. Ja kun vielä TV ja suurin osa lehdistöstäkin on Kremlin valvonnassa. Internet on enää se, mistä saa oikeata tietoa, mutta sinnehän voi toisaalta kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa. Ja kuinka monella on yhteys nettiin, varsinkaan maaseudulla? Rankkaa tekstiä, mutta toisaalta haastateltavien otos ei ole kovin suuri. Vallitsevaa kurjuutta ihmiset protestoivat hiljaa ja itsekseen – monesti yksinkertaisesti kuolemalla pois.

AIDS on todella kasvava ongelma tässä maassa. Virallisesti yli 300 000 on saanut tartunnan, mutta YK:n mukaan luku voi olla helposti paljon suurempi. Lukumääräisesti ongelma ei ole yhtä vakava kuin Afrikassa, mutta Afrikan suuri syntyvyys korvaa menetetyt ihmishenget toisin kuin täällä. Lisäksi täällä AIDS-tapaukset osuvat hyvin nuorten ihmisten kohdalle, jotka eivät ole vielä kerinneet jälkeläisiä saamaan aikaan. Sanotaan, että yli 80% potilaista on alle 3-kymppisiä, kun taas lännessä luku on päinvastoin: 70% on yli 30v. Käytännössä tämä tarkoittaa, että nuorison keskuudessa muutaman lähivuoden aikana uusia tapauksia tullee 5-10 miljoonaa, ja lääkitystä riittää vain noin prosentille potilaista.

Ja kun sitten toisaalta tässä maassa on niin valtavan paljon hyvää, kiinnostavaa ja kaunista, mutta kai se vie aikansa, kun pohjalta aloitetaan. Toivotan onnea ja menestystä ja parempaa huomista - Venäjä!

Täältä tähän.

(6.-8.10.2006 Moskova)

Perjantaina lähdimme Diman kanssa duunin päätteeksi baarikierrokselle. Ensin AmBariin, mikä on tuossa ihan kotinurkilla ja alkaa vähitellen muodostua kantapaikaksi. Siittä sitten taksilla ehkä hieman Zetoria muistuttavaan paikkaan nimeltä BorHouse, mikä sijaitsee aivan Kurskin aseman lähellä Garden Ringillä.

BorHouse on kohtalaisen iso, L:n muotoinen kuppila, pitkällä osalla on keskellä ruokailualue, päädyssä tanssilattia, helkutin pitkä baaritiski, joku väitti, että Moskovan pisin, bilistäkin voi pelata, jos sattuu huvittamaan, vessat siistit ja vaatteet jätetään maksuttomaan vartioituun narikkaan.

Stoben hinta oli 40 ruplaa eli reilun euron ennen klo 22, mutta sen jalkeen jo 110 ruplaa, mutta edelleen kohtuullinen. Paikalla oli alkuillasta paljon nuoria kaveriporukoita illastamassa, loppuillasta asiakaskunta alkoi olla melko lailla ilolintuvoittoista, hinnat 7000 ruplassa varvilta. Niinpä sitten kyllästyimme ja siirryimme McCoyhyn, josta taas vaihteeksi 1 baaritiskitanssikuva, sitten kävellen vielä AmBariin ja kotiin jotain klo 5-6.

Lauantaina koko Moskova ja melko lailla koko sivistynyt maailma siinä ohessa järkyttyivät toimittaja Anna Politkovskayan murhasta. Hänet oli ammuttu kahdella laukauksella hänen palatessaan kotiin iltapäivällä puoli viiden jälkeen ruokaostoksilta. Ensimmänen laukaus osui rintaan ja toinen päähän. Hänet ammuttiin kotitalonsa hissiin Lesnaya-kadulla numerossa 8/12, mikä on muuten alle parin kilsan päässä omasta luukustani. Pistoolinsakin oli tappaja jättänyt paikalle. Turvakameroiden kuvissa näkyi pitkä, nuori mies baseball-lippis päässä. Oli kuulema seurannut Annaa jo Frunzeskajan Ramstorista (muuan supermarketti, jossa itekkin asioin toisinaan) saakka.

Sunnuntaina oli hänen kotitalonsa edusta täynnä kukkia ja kynttiloitä, Pushkinin aukiolle ja muuallekin kerääntyi ihmisiä suremaan hänen puolestaan ja vaatimaan Putinilta ja Kremliltä nopeita toimia murhaajan kiinniottamiseksi, mutta kumman hiljaa ovat sekä Kreml että Putin. Anna kun oli heidän toimiaan arvostellut melkoisen suorasukaiseen sävyyn.... ja sopivasti murhapäivänä sattui olemaan vielä Putinin synttärit.

Eräiden uutisten mukaan Venäjä onkin tällä hetkellä maailman kolmanneksi vaarallisin maa toimittajille, heti Irakin ja Algerian jälkeen. Vuodesta 1992 toimittajia on murhattu 42 ja valtaosa murhista on edelleen selvittämättä.

Tiistaina palasin taas vaihteeksi reilun viikon Suomen-vierailulta kotiin Moskovaan. Takana oli mukava viikko Suomessa, josta osan aikaa pystyi käyttämään linnustukseen ruskan värjäämässä luonnossa Kittilän pohjoisosissa. Saalistakin tuli, koppelo ja teeri, Timolle 1 teeri, tilanteita olisi ollut vielä toiseen teereen ja pariin riekkoonkin, mutta huti meni. Ohessa pari kuvaakin.

Moskovan-koneen lähtö oli taas vaihteeksi myöhässä, koska jouduimme odottelemaan NYKistä tulevaa konetta ja niiden Moskovaan jatkavia matkustajia reilut puoli tuntia. Moskovan päässä oli kokonaista kaksi passintarkastusluukkua auki ja jonon etunenässä jotain bangladeshilaisia, joiden passeja sitten syynättiin oikein urakalla - ja aikaa kului. Matkatavarat tulivat onneksi nopeasti, tai olivat iste asiassa jo hihnalla, kun viimein pääsin tarkastuksesta läpi paitsi että Suomesta tuomani sählymailat olivat pudonneet jonnekin hihnahirviön syövereihin ja niitä sitten sai kaivella suuren ihmisjoukon ja muiden hihnalta sinne tänne lentäneiden laukkujen seasta. Taksikuskikin oli sentään vielä paikalla odottelemassa, vaikka sanoikin, että luuli jo jonkin aikaa, että en tule ollenkaan. Ja tietysti Moskova oli aivan tukossa, ja siten automatkaan kentältä toimistoon kului suunnilleen sama aika kuin lentäen Helsingistä Moskovaan eli melkein pari tuntia!

Toimistolla oli kaikki ennallaan, kuinkas muuten. Alexandralta tuli viesti, että hän lähtee vuodeksi Belgradiin ja hänen tilalleen tulee uusi opettaja. Keskiviikkona oli sitten toimistolla eka tunti Irinan kanssa, joka on ehkä rapiat vajaat 6-kymppinen pikkuinen, mutta pahuksen tehokkaan tuntuinen konkari, ollut vuosia UK:ssa ja muuallakin kieltä opettamassa. Ei oikeastaan harmita, vaikka vaihtui nuori blondi vanhaan harppuun. Ei Sashassakaan mitään vikaa ollut, mutta nyt tuntuu siltä, että tehoja saadaan pykälän verran vielä enemmän.

Moskovalaiset nuoret tuntuvat olevan melko kuhertelevaista porukkaa. Vähän joka nurkassa, mutkassa ja puistossa on joku pariskunta pussailemassa. Ainakin Suomeen verrattuna asiaan suhtaudutaan huomattavasti luontevammin ja avoimemmin ja ihan hyvä niin. Metron rullaportaat ovat myös erittäin suosittu paikka. Kundi seisoo alemmalla portaalla ja neito ylemmällä ja homma jatkuu koko matkan ajan. Ja ne rullaportaat ovat yleensä hyvin pitkät. Ei siinä mitään, kateeksi vaan joskus käy, kun ei itse pääse kokeilemaan.

Mutta sitten tässä päivänä muutamana olin taas vaihteeksi metrossa ja edessä oli pussaileva pari. Aluksi siihen ei kiinnittänyt mitään huomiota, sen verran tavallista se täällä on, mutta hetken kuluttua joku näissä hepuissa alkoi kummastuttaa ja niinhän se sitten oli, että kaksi pitkätukkaista nenärengastettua poikaahan ne siinä heitti kunnon kielareita koko matkan rappuset alas. O tempora – O mores! No, mitä se mulle kuuluu. Enpähän vaan ollut ennen moista nähnytkään, mutta matkailu se on näköjään se kun avartaa.

Pari kertaa taas salille, huomenna pitäis lähteä Nikolain, Diman ja Alexein kanssa sitten ”parille” oluelle. Mitenhän siinä sitten käy?