3.-5.10.2006 Moskova

Tiistaina palasin taas vaihteeksi reilun viikon Suomen-vierailulta kotiin Moskovaan. Takana oli mukava viikko Suomessa, josta osan aikaa pystyi käyttämään linnustukseen ruskan värjäämässä luonnossa Kittilän pohjoisosissa. Saalistakin tuli, koppelo ja teeri, Timolle 1 teeri, tilanteita olisi ollut vielä toiseen teereen ja pariin riekkoonkin, mutta huti meni. Ohessa pari kuvaakin.

Moskovan-koneen lähtö oli taas vaihteeksi myöhässä, koska jouduimme odottelemaan NYKistä tulevaa konetta ja niiden Moskovaan jatkavia matkustajia reilut puoli tuntia. Moskovan päässä oli kokonaista kaksi passintarkastusluukkua auki ja jonon etunenässä jotain bangladeshilaisia, joiden passeja sitten syynättiin oikein urakalla - ja aikaa kului. Matkatavarat tulivat onneksi nopeasti, tai olivat iste asiassa jo hihnalla, kun viimein pääsin tarkastuksesta läpi paitsi että Suomesta tuomani sählymailat olivat pudonneet jonnekin hihnahirviön syövereihin ja niitä sitten sai kaivella suuren ihmisjoukon ja muiden hihnalta sinne tänne lentäneiden laukkujen seasta. Taksikuskikin oli sentään vielä paikalla odottelemassa, vaikka sanoikin, että luuli jo jonkin aikaa, että en tule ollenkaan. Ja tietysti Moskova oli aivan tukossa, ja siten automatkaan kentältä toimistoon kului suunnilleen sama aika kuin lentäen Helsingistä Moskovaan eli melkein pari tuntia!

Toimistolla oli kaikki ennallaan, kuinkas muuten. Alexandralta tuli viesti, että hän lähtee vuodeksi Belgradiin ja hänen tilalleen tulee uusi opettaja. Keskiviikkona oli sitten toimistolla eka tunti Irinan kanssa, joka on ehkä rapiat vajaat 6-kymppinen pikkuinen, mutta pahuksen tehokkaan tuntuinen konkari, ollut vuosia UK:ssa ja muuallakin kieltä opettamassa. Ei oikeastaan harmita, vaikka vaihtui nuori blondi vanhaan harppuun. Ei Sashassakaan mitään vikaa ollut, mutta nyt tuntuu siltä, että tehoja saadaan pykälän verran vielä enemmän.

Moskovalaiset nuoret tuntuvat olevan melko kuhertelevaista porukkaa. Vähän joka nurkassa, mutkassa ja puistossa on joku pariskunta pussailemassa. Ainakin Suomeen verrattuna asiaan suhtaudutaan huomattavasti luontevammin ja avoimemmin ja ihan hyvä niin. Metron rullaportaat ovat myös erittäin suosittu paikka. Kundi seisoo alemmalla portaalla ja neito ylemmällä ja homma jatkuu koko matkan ajan. Ja ne rullaportaat ovat yleensä hyvin pitkät. Ei siinä mitään, kateeksi vaan joskus käy, kun ei itse pääse kokeilemaan.

Mutta sitten tässä päivänä muutamana olin taas vaihteeksi metrossa ja edessä oli pussaileva pari. Aluksi siihen ei kiinnittänyt mitään huomiota, sen verran tavallista se täällä on, mutta hetken kuluttua joku näissä hepuissa alkoi kummastuttaa ja niinhän se sitten oli, että kaksi pitkätukkaista nenärengastettua poikaahan ne siinä heitti kunnon kielareita koko matkan rappuset alas. O tempora – O mores! No, mitä se mulle kuuluu. Enpähän vaan ollut ennen moista nähnytkään, mutta matkailu se on näköjään se kun avartaa.

Pari kertaa taas salille, huomenna pitäis lähteä Nikolain, Diman ja Alexein kanssa sitten ”parille” oluelle. Mitenhän siinä sitten käy?