17.-22.9.2006 Moskova-Kaluga-Moskova

Sunnuntaina painuimme sitten Mikon kanssa sählyä pelaamaan. Saimme kyydin uudelta suomalaistuttavuudelta Kimiltä, joka asuu perheineen aivan parin korttelin päässä, on asunut jo 8 vuotta ja tuntuu viihtyvän.

Pelipaikka oli joku urheilukeskus, minkä nimi ei heti ekalla kerralla jäänyt mieleen. Paikalla oli pelimiehiä ja yksi nainenkin, yhteensä meitä taisi olla viitisentoista, joten vaihtomiehiä oli sen verran sopivasti, ettei tarvinnut ihan itseään puhki juosta. Puolisentoista tuntia pelattiin eli ihan sopivasti, edellisyön valvominen painoi jonkin verran ja pelin jälkeen maistui parin tunnin päikkärit melkoisen makoisilta. Osaan porukoista ehdin jo tutustuakin, mutta suurimman osan muistan vain ulkonäoltä. Reilun tuntuista porukkaa. Jengiä oli Handelsbankenista, Koneelta, Alfa Lavalilta, Cargillista....

Maila täytyynee ostaa Suomesta ens kotimatkalta. Täältäkin niitä saa kyllä parista paikasta, laji kun ei ole vielä saavuttanut suurta suosiota. Porukan harrastamaan harjapalloon, eli peliin, mitä pelataan läskärit jalassa, mutta muuten täysissä lätkävarusteissa jäällä kiekkokaukalossa ja jotain pehmopalloa huiskitaan luudalla, lötynee varusteet paikan päältä.

Viikko alkoi rutiininomaisesti, Sashaa, toimistoa, salille.... Keskiviikkona suunnattiin Pökötin keula kohti Kalugaa, mikä sijaitseen noin 200 kilsaa Moskovasta lounaaseen. Kaupungissa on reippaat 300 tuhatta asukasta ja sen nimi kuulemma tarkoittaa jonkin sortin sampea.

Tehtaalla (kuva) saimme Alexein kanssa melko nopsasti paketin kasaan, huomenna olisi sitten vielä parit palaveerti tekniikan ihmisten kanssa. Itse tehdas oli tuttuakin tutumman näkoinen, pimeetä, koneet karmeen vanhoja, melkein käsipelillä toimivia, vessa haisee 15 m päähän, lattiassa on ammottavia aukkkoja, mistä suora 5 m pudotus alempaan kerrokseen, aukon päällä hutera teräslevy, minkä yli sitten koikkelehditaan kieli keskellä suuta, alakerrassa jotkut ukot purkavat valtavalla paineilmaporalla irti jotain helkutin umpiruostuneita koneenosia. Pauke on helvetillinen.

Tehtaasta vielä semmoinen pieni tarina, että runoilijana tunnetun Pushkinin vaimon perhe omisti sen taannoin. Paikalla on vieläkin jäljellä heidän asuntonsa tai oikeammin komea kivikartano, mikä toimii nyt museona (liput 50 ruplaa).

Illalla sitten Kalugaan ja hotelliin – ja minkälaiseen! Rähjäisen takapihan perältä se sitten viimein löytyi; pieni oviaukko talon kellariin, ja kalterioven kautta keittiöön, mikä oli hotellin respa. Huoneita tais olla 5-6. No, yhden yön sitä nyt kai nukkuu vaikka päällään, joten päätimme jäädä, koska jo tämänkin huoneen saaminen oli vaikeeta, kaikki vähänkin isommat hotlat oli täynnä.

Vieressä oli erinomainen ravintola, missä saimme erinomaisen päivällisen: salaatti, keitto ja erinomainen biffi juusto-sieni-kermaperunoilla 610 ruplaa. Vatsat turvoksissa menimme sitten kaupungille, ostimme junaliput huomista paluumatkaa varten, tallustelimme hetken, mutta kun ei kaupungissa tuntunut olevan juuri mitään kiinnostavaa, painuimme ottamaan parit hrenovuhat eli paikallista piparjuurelta maistuvaa votkaa. Vaikka vatsat olivat ihan turvoksissa, venäläiseen tapaan tilasimme juoman kanssa mehua, suolakurkkuja, sieniä, hillottuja tomaatteja ja valkosipuleita ja tietysti leipää (kuva). Koitimme kysellä jonkin kivan baarin tai pubin perään, mutta niitä ei oikein tuntunut olevan. Pari strippiklubia olisi kyllä ollut, pitkän miettimisen jälkeen tarjoilijattaret sanoivat parin baarin nimet, mutta samaan hengenvetoon totesivat, ettei sinne kannata kyllä mennä, voi olla nimittäin aika vaarallista.

Hotellille palasimme jo yhdeksän kieppeillä, tarkoitus ei ollut sen kummemmin mellestää. Kymmeneltä alkoi kuitenkin jostain kuulua kova musiikinjytke ja samantien alkoi menokenkä vipattaa. Musa kuului hotlan kellarista, missä oli saunaosasto uima-altaineen, mutta siellä oli yksityistilaisuus, joten pakko oli suunnata muualle. Puolilta öin palasimme takaisin nukkumaan, mutta punkkaan en ollut vielä kerinnyt, kun jytke alkoi uudelleen. Menin sitten ihan omin nokkineni respalle selittämään, että eiks ny edes sais kurkata, mimmoset karkelot siellä on. Kovan tinkaamisen jälkeen eukko suostui avaamaan oven ja pääsin peremmälle. Paikalla oli kymmenkunta ihmistä uikkareissa ja bikineissä, olihan siellä saunat ja altaat ja silleen (kuva). Karaokevehkeetkin oli, ja niistähän se jytke kuului. No, minut kutsuttiin heti peremmälle, votkaa kaadettiin joka puolelta, kävi ilmi, että porukat olivat paikallisia miliisejä juhlimassa yhden synttäreitä. Karaokeakin vetäistiin taas oikein antaumuksella yhden uhkeamuotoisen bikiniblondin kanssa. Kolmelta paikka meni kiinni ja jengi teki lähtöä vielä jonnekin muualle jatkoille, mutta itse en uskaltanut enkä toisaalta jaksanutkaan mukaan lähteä, vaikka kovasti koitettiin houkutella.

Aamulla sitten tehtaalle, parit miittingit (kuva), puoli neljäksi junaan, parit oluet kahvilavaunussa (kuva), unta palloon, kuudelta Moskovaan, ennen seittemää kotona, ruokaa huuleen, kylpyyn ja nukkumaan.

Perjantaina sitten toimistopäivä ja illalla kotiin Suomeen. Kelienkin pitäisi olla viikonloppuna erinomaiset.