HaMiLun Hamppari

Perhe saapui viimein tiistaina 19.8. Shanghaihin ja viiden viikon yksinäisyys päättyi lopultakin.

Perjantaina oli sitten se kauan odotettu Olympialaisten fudiksen pronssiottelu ja kävi vielä niin hyvin, että Brasilian joukkue oli toisena osapuolena, joten tuili sitten sekin haave nähdä brassit livenä fudista pelaamassa täytetyksi.

Itse matsi nyt ei kummoinen ollut eikä tunnelma katsomossa ollut juuri sen ihmeellisempi. Selvähän se on, kun katsomossa oli varmasti 95% kiinalaisia ja kummankin joukkueen fanaattiset kannattajat pystyi laskemaan lähes yhden käden sormilla, niin ei katsomossa sen kummempaa mekkalaa ja meininkiä aikaan saada. Pronssimitalikaan ei näyttänyt valtavasti kumpaakaan joukkuetta kiinnostavan, mutta nähtiinpähän sentään Ronaldinjo (kuvassa kaikille naisfaneille ilman paitaa ja housut melko alhaalle vedettynä) ja kolme maalia.

Lauantaiaamuna Arttu meni kitarisaleikkaukseen paikallisen sairaalan ulkkariosastolle. Kaverilla oli oma iso huone, moottoroitu punkka, iso taulutelkkari ja hoitajat juoksivat palvelemaan nappia painamalla. Aluksi hoitaja toi sairaalavaatteet ja selvitteli homman luonnetta, sen jälkeen paikalle sipsutteli anestesialääkäri minihameessaan ja piikkikoroissaan ja sitten lopuksi itse leikkaava lääkäri ja kuviot käytiin vielä kertaalleen läpi. Sitten kaveria vietiin. Iltapäivällä poika oli aika lailla tokkurassa, ääntä ei juuri tullut, limaa vain, ja syöminen ja juominen oli lähes mahdotonta. Seuraavana päivänä tilanne oli jo parempi ja iltapäivällä päästivät jo kotiin. Tietty olo oli edelleen hieman tuskainen, mutta viikon sairasloma koulusta piristi kummasti mieltä.

Maanantaiaamuna oli sitten taas vaihteeksi ihan kunnon ukkonen. Vettä oli aamulla kaikkialla vähintään kymmenen senttiä ja lisää tuli kaatamalla. Pojat marssivat koulubussiin kumisaappaissa eli kaikkea muuta kuin ohjesäännön mukaisissa jalkineissa. Bussi oli tietysti myöhässä vaikka kuinka ja kun se vihdoin pääsi liikkeelle, tuli bussiin tieto, että koulu on peruutettu tältä päivältä. Anssi soitti bussista riemuissaan heti kotiin ja taustalta kuului, kuinka bussilastillinen lapsia huusi täyttä kurkkua, että ”No school today, no school today!” Ja heti seuraavaksi pihan lapset hurjastelivat naamat riemusta loistaen pitkin veden peittämiä pihateitä fillareilla, potkulaudoilla ja kuka milläkin ja vesi roiskui korkealle. Oma autokuskinikin oli aamulla yli tunnin myöhässä ja tv–lähetykset olivat poikki pari tuntia.

Perjantai–iltana kuuden maissa oli lähtö QianDao–järvelle, minne matka kestäisi autolla reilut viisi tuntia. Olympialaisten avajaiset jäisivät siis näkemättä, mistä kiinalaiset kolleegat olivat todella pahoillaan ja surkuttelivat suureen ääneen, kuinka huono onni mulla on, kun en moista maailman merkkitapausta pääse näkemään, sillä varmasti jokainen kiinalainen istui tuona iltana kuin tatti telkkarin ääressä ja popsi tulisesti maustettuja kanan varpaita ja joi joko olutta tai jotkut jopa punaviiniä tai kuka mitäkin. No, itseä ei asia paljoa kiinnostanut, mutta eihän sitä tietenkään kiinalaisille voinut kertoa, niin tohkeissaan kun olivat.

QianDao –järvi (Thousand Island Lake) tai paremminkin tekoallas sijaitsee Zheijiangin maakunnassa Hangzhoun suunnalla. Tekoallas rakennettiin vuonna 1959, jolloin valmistui Xin Anjiangin pato ja pikku hiljaa padon porttien sulkeuduttua vesi täytti kaiken kaikkiaan 573 neliökilometrin kokoisen alueen. Padon ja tekoaltaan tieltä jouduttiin 300 000 ihmistä pakkosiirtämään muualle ja mm. historiallinen, Dong Han –dynastian aikana (noin 25 – 200 jkr., Dong = itä ja Han viittaa Kiinan nykyiseen valtaväestöön eli Han – kansaan ) rakennettu Lion City jäi veden alle. Tähän vedenalaiseen kaupunkiin pääsee käymään kyllä edelleenkin, sukeltamalla, mutta syvyys noin 25 m on vielä hieman liikaa Open Water Diver – kortin haltijoille, joiden maksimisyvyys on 18 metriä. Pitänee hommata tuo Advanced – kortti, niin sitten sinnekin päästään joskus käymään. Niin, ja Kiinassa on kuulema yksi kolmasosa koko maailman vedenalaisista luolastoista, eli luolasukellustakin voisi sitten joskus aikanaan harkita, asianmukaisen koulutuksen jälkeen tietysti.

Viikonloppu meni siis tiiviisti sukeltaessa ja edellisenä viikonloppuna altaassa harjoiteltuja taitoja kerrattaessa, nyt todellisissa olosuhteissa, mutta maisemiakin ehti kyllä katselemaan. Yhteen uponneeseen fiskariveneeseenkin törmäsimme ja kaloja pyöri ympärillä pieninä parvina, pikku sinttejä suurin osa. Kumpanakin päivänä teimme kaksi sukellusta ja yhteensä veden alla tuli vietettyä reilut kaksi ja puoli tuntia. Syvimmillään kävimme 14 metrissä, missä vesi alkoi jo olla hieman viileämpää, mutta silti suomalaisittan erittäin uimakelpoista eli noin 22 asteista, pintavesi viiteen kuuteen metriin saakka oli lähemmäs 30 – asteista eli suorastaan melkein kuumaa. Näkyvyys oli aluksi kohtalainen, mutta hyvin pian meidän pohjasta liikkeelle potkima hitula huononsi näkyvyyden 1 – 3 metriin niin, että välillä joutui pitämään kaveria ranteesta kiinni, ettei kadottaisi omaa pariaan.

Porukkaan kuului kaiken kaikkiaan vajaat 10 ihmistä, yksi ranskalainen, joka oli treenaamassa Diver Instructor –kurssilla, yksi japsi samalla kurssilla mun kanssa, pari kolme kiinalaista opettamassa tai muuten vaan sukeltelemassa, yksi britti opettajana, kolme jenkkiä, joista yksi opena ja kaksi kurssilla ja minä. Ja jenkit olivat taas niin jenkkejä, varsinkin se kurssilla ollut vastanainut pariskunta, joidenka mielestä melkein mikä tahansa oli joko “wow” tai “cool”, mutta muuten aivan mainioita tyyppejä ja se mimmi putsasi sitten lauantai–iltana koko pöydän Texas Hold'emissa.

Upeita olivat maisemat, ei voi muuta sanoa, alla muutamia kuvia. Ja sukeltaminen oli kerta kaikkiaan hieno kokemus, jota voi lämpimästi suositella kaikille. Eikä se edes ole niin vaikeaa, mitä ensi alkuun saattaisi kuvitella. Perustaidot on kyllä syytä opetella kunnolla ja pitää järki mukana eli aivan sama juttu kuin aivan minkä tahansa muunkin asian kanssa. Ei sen kummempaa.

Tuskin maltan odottaa Kiinan kansallispäivän lomaviikkoa syys–lokakuun vaihteessa, jolloin menemme Borneon saarelle Kota Kinabaluun. Pakko päästä pian veteen taas.

On tosiaan puz-plank. Ihan viimesen päälle nuoltu ja putsattu. Lensimme tiistaina Qingdaohon ja jatkoimme sieltä autolla Shouguangiin ja sieltä sitten keskiviikkona takaisin Qingdaohon, missä oli sitten pari kolme tuntia aikaa kattella kaupunkia, biitsejä ja vilaukselta myös olympialaisten purjehdusstadionia.

No, mutta sitä ennen Qingdaohon tultaessa kävimme taas syömässä lentokenttää lähellä olevassa hotellissa, saavuimmehan juuri parhaaseen lounasaikaan. Ja taas tietysti ravintolan näyttelyhalliin katselemaan kaikkia niitä ”herkkuja”, mitä tarjolla on. Yhdessä laatikossa kihisi kasa skorpioneja, joita kuulema on kiva öljyssä paistettuna vattaansa varistaa, mutta tilaamatta jäi.

Shouguanissa oli sitten parit miittinkit. Ja miittinkien jälkeen Peter halusi antaa pari aivan tavallista liikelahjaa parille avainhenkilölle, nahkalompsa, vyö, paita yms., mutta sepä ei Kiinassa olekaan aivan yksinkertaista. Pakko oli odottaa yötä ja pimeän tuloa. Tehtaalla ei tällaisia lahjuksia voi kerta kaikkiaan jakaa, syystä tai toisesta.

No, sinänsä homma on OK, koska tällä seudulla pienemmätkin päälliköt tekevät duunia aamuvarhaisesta iltapimeään ja vielä sen jälkeenkin, ilta kun alkaa hämärtää pian jo seittemän jälkeen tähän aikaan vuodesta. Työpäivä alkaa kasilta aamulla, puolilta päivin on reilu ruokis, pari tuntia, sitten jatketaan puol seiskaan, käydään illallisella ja sitten jatkuu vapaaehtoinen ja täysin palkaton ylityö iltakymppiin. Ja tämä sama rumba joka ikinen päivä, seitsemän päivää viikossa, lauantait ja sunnuntait mukaan lukien! Että silleen.

No, me kävimme Peterin kanssa illallisella, emme tilanneet pääskysenpesiä, vaikka niitäkin oli listalla (40 euroa per pesä) ja sitten illallisen ja parin oluen jälkeen Peter lähti yön pimeyteen jakelemaan lahjuksiaan. Pimeetä hommaa!

Keskiviikkona piipahdimme aamulla Rizhaossa, lounaalla kävimme paikallisessa KFC-hampurilaisravintolassa, ekaa kertaa muuten meikäläisen elämässä (!), ja siitä sitten ihmettelemään Qingdaon kaupunkia. Tässä pari kuvaakin paikan päältä, erityisesti olympiapurjehdusstadikalta. Toivottavasti levämatot on saatu putsattua ja kaikki menee putkeen. Kiinalaiset ainakin ovat aivan täpinöissään. Monet tosin pelkäävät terrori-iskuja ja sanovat, että paras ja turvallisin paikka seurata kisoja on olohuoneen telkkari.

Viime viikonloppuna aloitin viimeinkin sukelluskurssit. Ohjelmaan kuului sekä lauantaina että sunnuntaina puoli päivää erilaisia sukellusharjoituksia altaassa kuten esimerkiksi miten toimia, jos itseltä tai kaverilta alkaa ilma olla vähissä tai jopa kokonaan loppu sekä paljon muita erilaisia turvallisuus- ja pelastustemppuja, kamojen riisumista ja taas päälle pukemista veden alla, käsierkkejä, miten hengittää rikkoutuneella regulaattorilla, miten pelastautua pintaan hätätilanteissa, hengitystekniikoita ja kropan hallintaa, snorklausharjoituksia ja vaikka mitä. Iltapäivät kuluivat sitten teoriapuolen harjoituksissa ja tehtävien teossa. Opeteltiin mm. laskemaan ja suunnittelemaan peräkkäiset sukellukset siten, että kehon typpipitoisuudet eivät nouse liian korkeiksi ja siten pidetään sukeltajan taudin riski mahdollisimman pienenä yms. yms. ja jne.

Tiukka oli ohjelma molempina päivinä, aamukasista iltaviiteen tai kuuteen, mutta tehokasta oli opetus varsinkin siitä syystä, että minä olin sattumalta ainut, joka oli tekemässä tätä PADI Open Water Diver-kurssia. Samaan aikaan oli kyllä menossa muitakin ohjelmia, mutta pienellä alle kymmenen hengen porukalla olimme liikkeellä. Ensimmäinen osa on nyt suoritettu hyväksytysti ja ensi viikonlopuksi lähdemme sitten QianDao – järvelle (Thousan Island Lake) lähelle Hangzhoun kaupunkia tekemään avovesisukellukset. Matkasta tulee varmasti mieleenpainuva, sillä tuo järvi on kuulema todella kaunis ja ainakin lyhyen nettisurfailun perusteella odotukset ovat todella korkealla http://travel.webshots.com/album/432195071VXFAmp ja tässä vielä parit kuvat kurssinjärjestäjän sivuilta http://big-blue.cn/en/photo_details.php?photo_id=00000009 , harmi vaan, että Open Water -lisenssillä (max syvyys 18m) ei ole kuitenkaan asiaa tähän vedenalaiseen kaupunkiin http://big-blue.cn/en/photo_details.php?photo_id=00000019 mutta täytyy sitten kai ottaa yks jatkokurssi myöhemmin lisää.

Olympialaiset lähestyvät ja kiinalaisten kisakuume kasvaa samaa tahtia. Turvararkastukset lentokentillä, metroissa ja junissa ovat ennennäkemättömät, lähes kaikenlaisten postipakettien lähettäminen on miltei mahdotonta, sillä lähes kaikkea epäillään myrkyiksi tai pommeiksi, Tiibet on ollut herra ties jo miten pitkään täysin suljettu ja turismista pitkälle elantonsa saava maakunta on helisemässä tulojen katkettua jo kuukausia sitten, Pekingiin ei ole enää aikoihin mennyt edes riisinjyvää tavallisessa kuorma-autossa, vaan kaikki kaupunkiin kuljetettava tavara puretaan kaupungin ulkopuolella ja lastataan sitten tarkastuksen jälkeen uudelleen armeijan kuorma-autoihin, sensuuri on jälleen kiristynyt ja useihin varsinkin ihmisoikeuksiin liittyviin sivustoihin on pääsy mahdotonta. Avajaisilotulitustakin harjoiteltiin jo, mutta ilmanlaadun kanssa taitaa pekingiläisillä olla vielä aika lailla tekemistä.

Tiukat turvatoimet näyttävät kyllä olevan tarpeen ja tähän mennessä ne ovat toimineetkin varsin tehokkaasti. Mitään kummempaa ei ole vielä sattunut, mutta eivätpä kisatkaan ole vielä alkaneet. Seitsemän pommia on kuulema onnistuttu purkamaan tai löytämään ajoissa, eikä vahinkoja ole tullut. Tiedotusvälineissä ei ole asiasta kyllä ollut mainintaa, ei Kiinassa eikä muuallakaan, ainakaan omiin silmiin ei ole sattunut. Tämä kuuma vinkki onkin peräisin sukelluskurssin vetäjän, Paulin, ex-tyttöystävältä, joka asuu Pekingissä ja joka kuuli jutun kaveriltaan, joka on Brittilähetystössä turvallisuuspuolen hommissa. Tiedä häntä sitten.