Ronaldinjo ilman paitaa

Perhe saapui viimein tiistaina 19.8. Shanghaihin ja viiden viikon yksinäisyys päättyi lopultakin.

Perjantaina oli sitten se kauan odotettu Olympialaisten fudiksen pronssiottelu ja kävi vielä niin hyvin, että Brasilian joukkue oli toisena osapuolena, joten tuili sitten sekin haave nähdä brassit livenä fudista pelaamassa täytetyksi.

Itse matsi nyt ei kummoinen ollut eikä tunnelma katsomossa ollut juuri sen ihmeellisempi. Selvähän se on, kun katsomossa oli varmasti 95% kiinalaisia ja kummankin joukkueen fanaattiset kannattajat pystyi laskemaan lähes yhden käden sormilla, niin ei katsomossa sen kummempaa mekkalaa ja meininkiä aikaan saada. Pronssimitalikaan ei näyttänyt valtavasti kumpaakaan joukkuetta kiinnostavan, mutta nähtiinpähän sentään Ronaldinjo (kuvassa kaikille naisfaneille ilman paitaa ja housut melko alhaalle vedettynä) ja kolme maalia.

Lauantaiaamuna Arttu meni kitarisaleikkaukseen paikallisen sairaalan ulkkariosastolle. Kaverilla oli oma iso huone, moottoroitu punkka, iso taulutelkkari ja hoitajat juoksivat palvelemaan nappia painamalla. Aluksi hoitaja toi sairaalavaatteet ja selvitteli homman luonnetta, sen jälkeen paikalle sipsutteli anestesialääkäri minihameessaan ja piikkikoroissaan ja sitten lopuksi itse leikkaava lääkäri ja kuviot käytiin vielä kertaalleen läpi. Sitten kaveria vietiin. Iltapäivällä poika oli aika lailla tokkurassa, ääntä ei juuri tullut, limaa vain, ja syöminen ja juominen oli lähes mahdotonta. Seuraavana päivänä tilanne oli jo parempi ja iltapäivällä päästivät jo kotiin. Tietty olo oli edelleen hieman tuskainen, mutta viikon sairasloma koulusta piristi kummasti mieltä.

Maanantaiaamuna oli sitten taas vaihteeksi ihan kunnon ukkonen. Vettä oli aamulla kaikkialla vähintään kymmenen senttiä ja lisää tuli kaatamalla. Pojat marssivat koulubussiin kumisaappaissa eli kaikkea muuta kuin ohjesäännön mukaisissa jalkineissa. Bussi oli tietysti myöhässä vaikka kuinka ja kun se vihdoin pääsi liikkeelle, tuli bussiin tieto, että koulu on peruutettu tältä päivältä. Anssi soitti bussista riemuissaan heti kotiin ja taustalta kuului, kuinka bussilastillinen lapsia huusi täyttä kurkkua, että ”No school today, no school today!” Ja heti seuraavaksi pihan lapset hurjastelivat naamat riemusta loistaen pitkin veden peittämiä pihateitä fillareilla, potkulaudoilla ja kuka milläkin ja vesi roiskui korkealle. Oma autokuskinikin oli aamulla yli tunnin myöhässä ja tv–lähetykset olivat poikki pari tuntia.