HaMiLun Hamppari

Lumimyrsky olikin sitten astetta vakavampi, miltä se aluksi näytti. Kiinalaisten tiedotusvälineiden mukaan kyseessä oli, hieman lähteen mukaan, pahin lähes koko Kiinaa kattanut talvimyrsky 20-50 vuoteen. Guangdongin alueella yli 500 000 ihmistä on jumissa juna-asemilla, koska junat eivät kulje ajojohtojen katkeamisten takia, maanteitä ja valtateitä on suljettu pitkin Kiinaa, toistakymmentä ihmistä on kuollut rakennusten romahdettua lumen painosta, 25 menetti henkensä bussin pudottua rotkoon Guizhoussa eilen aamulla, monet kylät ovat täysin eristyksissä ja hätää kärsimässä elintarvikehuollon katkettua ja monissa kaupungeissa sähkönkulutusta on rajoitettu. Shanghaissakin koettiin ennätyskorkea tehopiikki maanantaina eli 13,4 miljoonaa kilowattia, mutta kaupungin energialaitos aikoo toimittaa energiaa maksoi mitä maksoi. Ja tämä kaikki sen takia, että lunta tuli pahimmillaan noin 15 senttiä, Shanghaissa ei senkään vertaa, tähän mennessä ehkä noin viitisen senttiä. Lumiaurakalustoa ei juuri ole, mutta kiinalasten mielestä kerrankin on hyötyä siitä, että väkeä on paljon: porukkaa nimittäin riittää luudanvarsiin ja kaikenmaailman astaloihin lunta lapioimaan. Armeijakin on mobilisoitu hommiin.

Tänään keskiviikkona (30.1.) yritimme aamutuimaan lähteä piipahtamaan Nantongissa, noin kolmen tunnin ajomatkan päässä Shanghaista pohjoiseen, missä sijaitsee yksi paikallisista tehtaistamme. Starttasimme hieman epävarmoina mahdollisuuksistamme päästä perille jo seittemältä aamulla ja niinhän siinä sitten kävi, että jo parin tunnin hitaan jurnuttamisen jälkeen tie oil suljettu jään takia ja liikenne tietysti aivan jumissa. Siinä sitten seisoimme ja ihmettelimme, minnekään kun ei moottoritieltä päässyt, ei sen paremmin eteen eikä taakse. Poliisi tiesululla kertoi, että tie pidetään suljettuna koko päivän, varmuuden vuoksi, paikallisissa autoissa kun ei ole talvirenkaita ja tie oli todellakin paikoin erittäin jäinen.

Hetken vielä ajattelimme, että jatkaisimme matkaa joitakin pikkuteitä pitkin, Peter vielä varmisti, että Yangze-joen yli menevä lautta kulkee, mutta koska säätiedotuksessa on luvattu hieman lisää lunta huomiseksi, päätimme sittenkin kääntyä takaisin, koska emme halunneet jäädä huomenna jumiin Nantongiin.

Autossa oli sitten hieman aikaa jutella kiinalaisista tavoista ja mm. siitä, minkälaisia lahjoja ei pidä ihmisille antaa. Hauskin esimerkki oli se, että kenellekään miehelle ei pidä antaa vihreää lippalakkia tai hattua yleensä, koska se tarkoittaa, että lahjan antajalla on tavanomaista vakavampaa sutinaa lahjan saajan vaimon kanssa ja että kyseinen nainen olisi muutenkin varsin vapaamielinen luonteeltaan. Etelä-Kiinassa sateenvarjon lahjoittaminen tarkoittaa sitä, että lahjanantaja joko toivoo tai olettaa, että lahjansaajan businekset yms. kuviot menevät jotakuinkin perusteellisesti perseelleen. Toisaalla taas kaappi- tai seinäkellon lahjoittamien tarkoittaa, että lahjansaajan elinajanodote alkaa olla melkoisen niukilla. Rannekellon, kuten suomalaisittain tyypillisen puukonkin lahjoittaminen sen sijaan tuntuu olevan ihan ok.

Alkuviikosta oli sitten eka kiinankielen tunti. Ei taidakaan olla ihan helppoa tämän kielen omaksuminen, kiinnekohtaa kun ei kerta kaikkiaan ole mihinkään aikaisemmin opittuun verrattuna. Paikallisia hieroglyfejä nyt ei sen kummemmin varmaankaan tarvitse opetella, vaan opiskelu alkaa ns. “Pinyin” –kirjoituksen opiskelulla, missä kiinalaiset sanat on kirjoitettu tiettyjen sääntöjen mukaan normaaleilla aakkosilla. Ja jos joku kauhistelee venäjän kielen seitsemää erilaista suhuäännettä, niin kiinankielessä niitä kummallisia vingahduksia vasta riittääkin! Ja kun useita niitä on vielä lähes mahdoton erottaa toisistaan. Ja kaiken lisäksi vielä samalla Pinyin –asuisella sanalla on useita eri merkityksiä sen mukaan, minkälaisella nuotilla sana sanotaan! Otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa sana “tang”, mikä voi tarkoittaa keittoa, sokeria tai yleensä makeaa, makaamista tai kiehuvan kuumaa sen mukaan, sanotaanko sana 1) korkealla ja tasaisella nuotilla, 2) nousevalla tai 3) ensin laskevalla ja sitten nousevalla tai 4) laskevalla nuotilla. Tsing Tao tang ja tang ram!

Huomenna olis muuten tarkotus lounastaa hiukan sammakonreittä……

Sitä tässä nyt sitten virallisesti ollaaan – alien! Todistus tästä tuli viime perjantaina. Voimassa vuoteen 2010, mutta uudistettava silti vuoden välein.

Alien tai ei, kelit ovat kaikille tasaisen yhtä kurjat. Kummaa on se, että jo kolmena viikonloppuna peräkkäin on satanut, mutta viikolla on sitten suhteellisen kuivaa, mutta koleaa tosin silloinkin. Kahtena aikaisempana viikonloppuna on satanut vettä, mutta viime viikonloppuna silkkaa räntää. Ei ole kuulema ainakaan kymmeneen vuoteen tällaista täällä sattunut. No, sainpahan pari kuvaa lumen peittämistä palmupuista kotikadulla.

Lauantaiaamuna ei sitten kelien takia viitsinyt heti lähteä ostoksille, vaikka jääkaappi olikin melko tyhjillään. Aamupalaksi kun voi tilata lähileipomosta erilaisia leipiä ja leivonnaisia kotiin kuljetettuna pilkkahintaan. Nyt tilasimme valkosipulisämpylöitä 5 kpl ja hinta – siis kotiin tuotuna – oli yhteensä 1,2 euroa!

Maanantaina räntäsade paheni niin, että sohjoa alkaa olla jo niin kamalasti, ettei ihan pikkuisilla tanssikengillä enää pärjää eli pari kolme senttiä. Niinpä liikenne on täysin sekaisin, kaukojunia peruutettu, meidänkin keskiviikoksi suunniteltu Nantongin matka on tällä hetkellä epävarmaakin epävarmempi, ja juuri hetki sitten tuli koulusta ensin meili että:

Dear Parents,

School closed tomorrow (29th Jan) due to weather conditions. Expected to re-open Wednesday.

因天气原因明天1月29日学校停课。星期三照常上课 。

Asian vakavuuden ja merkityksen takia sama lähetettiin varmuuden vuoksi vielä tekstarinakin.

Viime keskiviikkona (23.1) tuli sitten ekaa kertaa röpöteltyä ihan olan takaa. Tomppa oli saapunut Suomesta viikon duunimatkalle ja päätimme sitten Tompan ja Peterin kanssa lähteä illalla duunin jälkeen liikenteeseen.

Ensiksi menimme läheiseen Teppanyaki –ravintolaan illalliselle, vaikka vatsassa ei juuri ollut vapaata tilaa lounaan jäljiltä. Näissä tämän tyyppisissä ravintoloissa istutaan porukalla valtavan paistolevyn ympärillä ja kokki paistelee kaikenlaista juuri sinulle ja kavereillesi silmiesi edessä. Voit vapaasti valita vaikka mitä ja kuinka paljon tahansa – jättikatkarapuja ja herra ties mitä muita klimppejä ja lonkeroita, vaikkapa flambeerattua kampasimpukkaa, jos sitä sattuu mieli tekemään, kalaa monta eri lajia, vihanneksia, tofua, lihaa, kaljaa ja sakea saa kitata mielin määrin ja hinta on aina se vakio eli 150 rämpylää eli 15 euroa. Ja joka sakemukillinen aloitetaan kiekaisemalla reippaasti että “Gambei!” eli pohjanmaan kautta.

Siitä sitten baarikierrokselle ekaa kertaa Shanghaissa. Ensiksi Bourbon Streetille, missä oli elävää musiikkia ja kaljaa tarjoiltiin pienistä pöytiin tuoduista muutaman litran uudelleen täytettävistä hanallisista tynnyreistä, sitten seuraavaksi Blue Dragoniin, mikä oli lähinnä bilismesta ja sitten vielä jonnekin, missä olikin sitten “ammattilaisia” uimassa liiveihin ja drinkkejä pummaamassa. Kotiin varsin varhain ja seuraava päivä menikin sitten toipumisen merkeissä.

Perjantaina 18.1. oli firman uuden vuoden bileet, uusi vuosi kun on ovella ihan tuota pikaa parin viikon kuluttua ja jolloin vanha sian vuosi vaihtuu rotan vuodeksi. Bussit tulivat noutamaan koko toimiston väen eli noin 200 henkeä heti lounaan jälkeen. Matka oli kaupungin länsilaidalla sijaitsevaat Meridien –hotelliin.

Perille saavuttuamme porukka pantiin jonoon ja sisään tultaessa kukin veti vuoron perään pahvilaatikosta yhden pienen liinan, joita oli kaikkiaan 4-5 eri väriä. Näiden värien perusteella porukka jakaantui joukkueisiin, ja siitä se kimppakiva sitten alkoi.

Ensin joukkueet keksivät joukkueelleen nimen ja iskulauseen, mikä kirjoitettiin myös joukkueen lippuun. Seuraavaksi kunkin joukkueen jäsenet kytkettiin peräkanaa toisiinsa hulahulavanteilla ja kun lähettäjä sanoi hep!, kukin joukkue lähti ryntäämään parasta mahdollista vauhtia kohti maalia.

Toisena kilpailulajina oli tyttö-poikapareittain kisailtu pue-ja-pompi –viestijuoksu, missä ensimmäisellä rastilla pari pukeutui samaan paitaan, pojan käsi toiseen ja daamin käsi toiseen hihaan, sitten ujutettiin päät samaan pipoon ja sitten vielä kolmannessa vaiheessa ujuttauduttiin samoihin housuihin ja pompittiin seuraavana odottavan parin luokse, joka taas pukeutui naihin samoihin varusteisiin ja pomppi taas seuraavaan paikkaan jne jne…

Sitten seuraavaksi lattialle levitettiin valtavan iso muovikangas, missä oli erivärisiä palleroita. Kustakin joukkueesta valittiin pari kolme kilpailijaa, jotka asettuivat matolle valmiusasentoon. Kilpailun vetäjä heitti ensin arpanappulaa, minkä jokaisella sivulla oli eri väri aivan kuin siinä palleromatollakin. Sitten heitettiin toista arpaa, missä luki sitten oikea käsi, vasen jalka jne. Sitten kunkin kilpailijan piti asettua näiden ohjeiden mukaan matolle, vasen jalka tonne ja oikea käsi tuonne ja se, joka menetti tasapainon joutui pelistä pois. Ja kiinalaisilla oli ihan oikeasti aivan hirveän hauskaa. Lattialla lojui siellä täällä muutamia laatikollisia pulloja, joiden sisällä oli vettä.

Kisailun jälkeen siirryttiin ravintelin puolelle. Aluksi oli ohjelmassa kiinalaista rummunpäristystä, joihin Tang-pukuihin sonnustautuneet ulkkarit, minä mukaanlukien, sain kunnian osallistua. Eikun estraadille ja kapulat kouraan ja rumpua paukuttamaan kiinalaisen vinkumusan tahdissa. No, kamalan mekkalan me kyllä saimme aikaan, ei muuta, ja taas oli kiinalaisilla hauskaa.

Samaa tahtia jatkui koko ilta. Ohjelmaa oli illallisen ohessa lavalla koko ajan, oli mm. tanssia, karaokea, arpajaisia, tunnustusten jakoa ja sitten vielä tunnustusten jakoa ja tunnustusten jaon jälkeen vielä kerran kiitokset ja tunnustusten jakoa.….. Juomaa oli jaettu yksi pullo punkkua / 10 hengen pöytä. Mulle liikeni melkein puoli pulloa, koska melkein kaikki muut joivat joko vettä tai appelsiinimehua. Muutamat ulkkari lipittelivät bisseä. Koko ilta oli ohi jo klo 21.00 ja vihoviimeisten tunnustusten jaon jälkeen ahtauduttiin takaisin busseihin ja Shanghaihin. Eli hieman on erilaista juhlintaa kuin Suomessa tai vaikkapa Venäjällä! Mutta kiinalaisilla oli tosi kivaa ja naamat loistivat kuin pikkulapsilla karkkipäivänä Linnanmäellä.

Taksilla on tullut ajeltua aika lailla ja mikäs on ajellessa, takseja riittää, kaikenkaikkiaan noin 50 000koko Shanghain kaupungissa ja kun ensimmäiset kolme kilsaa ajaa eurolla! Lisäkilometrit ovat 2 rämpylää (RMB) eli 20 senttiä per kilsa. Duunista kotiin 12 kilsan matkaan kuluu ilman pahempia ruuhkia noin kolme euroa, ruuhkissa ehkä euron verran enemmän. Huonolla kelillä kyllä täälläkin taksin saaminen voi olla hitaanpuoleista.

Ruoka on edullista, tuontikamaa lukuunottamatta, joista jotkut saattavat olla jopa suomalaisittain melko kalliita. Lähes lätkäkassillisen kamaa kantaa kotiin 30 eurolla eikä ravintoloissa syöminenkään kukkaroa pahasti laihduta. Monen ruokalajin lounas kun maksaa tyypillisesti 3-5 euroa ja ihan kaupungin keskustassa. Halvimmillaan olemme saaneet lounaan viidelle, tosin varsin nuhjuisessa enemmänkin paikallisten käyttämässä syrjäkujaruokalassa kuin varsinaisessa ravintolassa, yhteensä 6 eurolla kokiksineen kaikkineen. Tuo sapuska ei kyllä kehuja ansaitse, mutta eipä se ollut hinnallakaan pilattu. Muualla ruoka on ollut suorastaan aivan erinomaista. Pojat ovat innoissaan, kun 0.33:n kokistölkkejä saa Carrefourista 24 tölkin lootan 4 eurolla.

Kotinurkilla on melkoisesti pieniä ja nuhjuisia kivijalkaliikkeitä joka lähtöön, pikkuruisia ruokakauppoja, joissa on useimmiten tarjolla lähinnä olutta, mehuja ja kokista yms, joskus lisäksi pesuaineita ja sen sellaista, joskus jopa hieman ruokaakin vähän puodin koon mukaan. On mopokorjaamoita, vihanneskauppiaita, pesuloita, partureita ja vaikka mitä, kaikki ensi näkemältä hieman arveluttavan tuntuisia, mutta koska paikalliset niitä käyttävät, niin miksi emme sitten mekin.

Niinpä sitten eräänä päivänä marssimme parturiin, mina, Arttu ja Anssi. Multa ja Anssilta leikattiin hiukset, Arttu sai lisäksi hiustenpesun ja pää-hartiahieronnan. Hintaa kertyi yhteensä 40 rämpylää eli 4 euroa!

Nyt ollaan tässä palkkaamassa kotiapulaista (Ayi), joka siivoaa, käy kaupat, laittaa ruokaa, pesee pyykkiä, silittää….. Koska tarvitsemme ayia ehkä vain parina päivänä viikossa ja silloinkin vain puolipäiväisenä, noin 5 tuntia kerrallaan, joudumme maksamaan hieman kovempaa tuntipalkkaa kuin kokoaikaiselle eli 15 rämpylää tunnilta, kokopäiväisen saisi kympillä!

Torstaina 3.1. hyppäsimme Shanghain koneeseen, edessä oli 9 tunnin ja 15 minuutin lento. Pakkaaminen ja kämpän tyhjennys oli sujunut suunnitelmien mukaan, mutta tiukalle se silti veti.

Janet oli PuDongin kentällä vastassa ja heti tullista ja passintarkastuksesta selvittyämme, mitkä muuten sujuivat aiempaa huomattavasti ripeämmin, suuntasimme kohti uutta kotiamme expat compoundissa nimeltä Green Valley Villas aivan Shanghain eläintarhan kupeessa HongQiaon kaupunginosassa kaupungin länsilaidalla, tois pual jokke. Tai sitten täl pual, se ei ole vielä selvinnyt, kummin päin se täällä on. Joka tapauksessa täällä kuten Turussakin joki, Huang Pu, jakaa kaupungin kahtia, joen läntinen puoli on Pu Xi (Xi = länsi, lausutaan kuten englannin “she”) ja Pu Dong (Dong = itä). Ehkäpä parempi vertaus voisi sittenkin olla Budapest?

Siitä se varsinainen rumba sitten alkoikin. Aluksi kuittailtiin itse kämppä ja sitten huonekalut kamalassa kiinalaisessa sählingissä. Kun kaikki oli pikapikaa käyty läpi ja saatu kuitattua ja lämmötkin jollain tapaa jääkylmään kämppään päälle meille tietenkään mitenkään selittämättä, että miten tämä homma oikein toimii, olikin aika lähteä paikalliselle poliisiasemalle passeja leimauttamaan. Sitten Carrefouriin ostoksille, kämppään kun piti ostaa kaikki petauspatjoista, lautasista, vessaharjoista ja kipoista ja kupeista alkaen. Kolmella kauppareissulla Carrefourissa ja Ikeassa seuraavien parin kolmen päivän aikana saimme raahattua 7 valtavaa ostoskärryllistä erilaista roinaa….

Se alkuhulinoista, mukaan mahtuu vielä vaikka kuinka, mutta liika on liikaa. Parasta hypätä vilkkaimman ja sekavimman vaiheen yli ja kirjoittaa asioista yksi kerrallaan pienissä osissa.

Ohessa nyt kuitenkin pari kuvaa, mm. Hong Kong New World Tower kaupungin keskustassa Hua Hai Streetilla, missä toimistomme sijaitsee 55. ja 56. kerroksissa, kaupungin keskustasta Peoples Squarelta sekä yksi kuva kotikujalta, missä palmupuut huojahtelevat, viime aikoina tosin räntäsateen piekseminä.