Quo Vadis – Venäjä?

(Moskova 9.-12.10.2006)

Juuri kun aletaan pikku hiljaa palata arkeen Anna Politkovskayan murhasta, iskee silmiin koko aukeaman artikkeli The Moscow Timesissa Venäjän nykytilasta. Ei siinä sinällään mitään uutta, onhan tässä puoli vuotta jo ollut aikaa pitää silmät ja korvat auki, mutta sitten vielä kaikeksi huipuksi juttelin viime lauantaina varhain aamuyöstä varmaankin toista tuntia parin ilmeisen aktiivisen ja aikaansa seuraavan tyypin kanssa Moskovan uudisrakentamisesta, jätehuollosta, asumisolosuhteista maaseudulla, väkiluvun vähenemisestä, kurjuudesta, yleisestä välinpitämättömyydestä, alkoholin käytöstä, epätoivosta ja tulevaisuuden uskon puutteesta valtaväestön keskuudessa eli jotakuinkin kaikkien muiden kuin harvojen keskiluokkaisten ja vieläkin harvempien uusrikkaiden moskovalaisten ja pietarilaisten.

Minulle kerrottiin mm. siitä, kuinka mafia hallitsee jätehuoltobisnestä eikä valvonta pelaa muuta kuin paperilla. Ihmisiä asuu aivan kaatopaikkojen kupeissa ja kaatopaikalle ajetaan kaikenlaista mahdollista tarkistamatonta saastaa. Mitään lajittelua tai jälleenkäsittelyä ei tietenkään ole, sillä se syö mafian voittoja. Mitä hankalampia ja kalliimmin käsiteltäviä jätteitä, sitä varmemmin mafialla on sormensa pelissä ja lopputuloksen saavat lähiseutujen asukkaat maksaa terveydellään - pohjavedet saastuvat ja ihmiset kauempanakin kaatopaikoista sairastuvat ja kuolevat..... eikä kukaan välitä.

Moskovassa on hurja rakennusbuumi, kuten varmasti jokainen tietää. Huvittavaa on kuulema se, että suurimmasta osasta uusia asuntoja joutuu maksamaan vähemmän kuin vastaavan kokoisista vastaavalla alueella sijaitsevista vanhoista asunnoista. Syy on se, että nykyisistä alueista suurin osa on jo aikaa sitten todettu rakentamiseen kelpaamattomiksi, mutta nyt sinne rakennetaan kovaa vauhtia ota-rahat-ja-juokse –periaatteella. Vanhojen asuntojen myyntivaltti on tietysti se, että kun ne ovat jo kestäneet 50-100 vuotta, niin eivätköhän ne nyt kestä vielä jonkun vuoden lisääkin. Kukaan täysijärkinen ei uusiin luukkuihin koske. Mene ja tiedä.

Venäjän väkiluku pienenee kovaa vauhtia – 700 000 asukasta vuodessa – kuten olen jo aiemminkin kirjoittanut. Syynä on mm. yksi maailman nopeimmin kasvavista AIDS-tartuntojen määrästä, tuberkuloosista, viinasta erityisesti miesväestön keskuudessa, huumeet, tupakointi, itsemurhat, saasteet, liikenne (30 000 kuollutta / vuosi!) jne. Aborttien määrä oli pelkästään viime vuonna noin 100 000 ja arvioidaan, että noin 10 miljoonaa ihmistä ovat steriilejä huonosti tehtyjen aborttien ja surkean terveydenhuollon takia. Lisäksi useimmilla vanhemmilla ei ole yksinkertaisesti varaa kuin hankkia korkeintaan se yksi lapsi. Maaseudulla monet 4-kymppiset miehetkin asuvat vielä vanhempiensa luona tai jos ovatkin saaneet jonkinlaisen perheen perustettua, niin asuvat joka tapauksessa puolen suvun kanssa ahtaassa mökissä sikin sokin. Lemmiskele siinä sitten, kun mummi on toissessa kyljessä ja kummi toisessa kyljessä kiinni.

Neuvostoliiton aikaan keskimääräinen elinikä ei loppujen lopuksi ollut kovinkaan kaukana USAn keskiarvosta, mutta tänä päivänä venäläisen miehen odotettavissa oleva elinikä on enää 59 vuotta eli 16 vuotta alempi kuin USAssa ja 14 vuotta alempi kuin venäläisellä naisella. On esitetty arvioita, että väkiluku vähenee vuoteen 2080 mennessä nykyisestä noin 140 miljoonasta 52 miljoonaan, jos tilanne ei muutu. Tyhjäksi ei maa silti jää, sillä Kiinasta ja Kaukaasian alueelta tulijoita kyllä riittää, mikä tuntuu venäläisiä erityisesti kismittävän. Nyky-Venäjä tuntuu yksinkertaisesti pikku hiljaa murenevan käsiin.

Muutos Neuvostoliitosta Venäjäksi oli luonnollisesti raju koitos, ja monen tulevaisuus heitti suorastaan häränpyllyä. Moskovassa ja Pietarissa jotkut saivat kahmittua itselleen kunnon kakun suurimman osan jäädessä nuolemaan näppejään. Hävinneet ratkesivat ryyppäämään, ja viina onkin tappanut jo tähän mennessä miljoonia venäläisiä. Itsemurhaluvut nousivat saman tien puolella ja viimeisen noin 10 vuoden aikana puoli miljoonaa on päättänyt päivänsä oman käden kautta.

Mutta mitä sitten voisi tehdä? Kun kysyin, että eikö edes äänestämällä ja joukkovoimalla voi asioihin vaikuttaa, minulle naurettiin hyväntahtoisesti ja sanottiin, että jos äänestystulos ei vallassaolijoita miellytä, tulos yksinkertaisesti muutetaan sopivaksi. Ja kun vielä TV ja suurin osa lehdistöstäkin on Kremlin valvonnassa. Internet on enää se, mistä saa oikeata tietoa, mutta sinnehän voi toisaalta kuka tahansa kirjoittaa mitä tahansa. Ja kuinka monella on yhteys nettiin, varsinkaan maaseudulla? Rankkaa tekstiä, mutta toisaalta haastateltavien otos ei ole kovin suuri. Vallitsevaa kurjuutta ihmiset protestoivat hiljaa ja itsekseen – monesti yksinkertaisesti kuolemalla pois.

AIDS on todella kasvava ongelma tässä maassa. Virallisesti yli 300 000 on saanut tartunnan, mutta YK:n mukaan luku voi olla helposti paljon suurempi. Lukumääräisesti ongelma ei ole yhtä vakava kuin Afrikassa, mutta Afrikan suuri syntyvyys korvaa menetetyt ihmishenget toisin kuin täällä. Lisäksi täällä AIDS-tapaukset osuvat hyvin nuorten ihmisten kohdalle, jotka eivät ole vielä kerinneet jälkeläisiä saamaan aikaan. Sanotaan, että yli 80% potilaista on alle 3-kymppisiä, kun taas lännessä luku on päinvastoin: 70% on yli 30v. Käytännössä tämä tarkoittaa, että nuorison keskuudessa muutaman lähivuoden aikana uusia tapauksia tullee 5-10 miljoonaa, ja lääkitystä riittää vain noin prosentille potilaista.

Ja kun sitten toisaalta tässä maassa on niin valtavan paljon hyvää, kiinnostavaa ja kaunista, mutta kai se vie aikansa, kun pohjalta aloitetaan. Toivotan onnea ja menestystä ja parempaa huomista - Venäjä!

Täältä tähän.