Tää taitaa olla nyt nähty

(29.9.-5.10.)

Viikonloppu Moskovassa oli aurinkoinen ja lähes helteinen – oikein kunnon inkkarikesä. Harmi, että sortsit olivat jääneet Suomeen. Mutta mitä sitte. No, kaupungilla oli ihan mukava kävellä vailla päämäärää, istahtaa hetkeksi, jatkaa matkaa taas - ei minnekään – eipä jaksa museot, näyttelyt tms. enää paljoa kiinnostaa, vaikka paljon onkin vielä näkemättä, mutta toisaalta aivan riittävästi niitä on jo nähty.

Vastaantulevat erilaiset ihmiset tai asiat eivät enää herätä mitään kummastusta olipa sitten kyseessä lauma kulkukoiria tai upseereita, kerjäläismummeli polvillaan rukoilemassa alikulkukäytävässä kaikki kirjavat liinat pään ympäri kiedottuna, yhtä-leveä-kuin-pitkäkin miliisi talvihaalareissa melkein keskellä kesää patukkaa heiluttamassa keskellä Kutuzovin prospektia, jalkapuoli kuranaamainen kirgiisinainen sitruunoita kauppaamassa kadun varressa, Bentleyllä kurvaileva liikemies pistoolilla aseistettuine henkivartijoineen ja edustusrouvineen......... Minihame ja korkkarit nyt hieman sentään kääntävät päätä, mutta kun niitäkin on joka paikassa. Ei vaan enää jaksa, vitamiinin puutosta kai. Tai sitten tää vaan alkaa jo olla nähty. Pitäis varmaan keksiä jotain uutta ja vaihtelevaa.

No, saattaa olla, että tämä on joka tapauksessa ohi muutamassa kuukaudessa ja sitten siirrytään vähän vielä idemmäksi. Saas nähdä. Tai sit homma jatkuu vielä toiset vajaa pari vuotta. Mutta huomenna kotiin Suomeen ainakin nyt yhdeksi viikonlopuksi.