Firman pikkujoulut

Torstaina oli sitten firman pikkujoulut tai oikeastaan se kulki nimellä ”annual dinner”, mikä järjestettiin tänä vuonna hieman tavallista aikaisemmin, joulu kun on tänä vuonna hyvin lähellä kiinalaisten uutta vuotta, mikä tulee eteen jo tammikuun lopulla. Ja niinpä sitten koko Shanghain porukka, yhteensä yli kaksi sataa henkeä, ahtautuivat muutamaan tilausajobussiin ja ajoimme kolmen kilometrin ja puolituntia kestäneen taipaleen erääseen hotelliin, mistä meille oli varattu juhlahuone kekkereitä varten.

Jenkkiläiseen tyyliin, tai sitten kiinalaiseen, se ei ole ihan vieläkään selvinnyt, juhlasalin aulassa oli taas valtava kyltti, missä hehkutettiin ansioituneita firman naamoja sen perusteella, että kuka oli ollut 25 vuotta tai 20 vuotta tai kymmenen vuotta firman palveluksessa ja sitten kaikille, paitsi tänä vuonna säästösyistä ulkkareille ei, jaettiin “hongbaot” eli punaiset kirjekuoret joululahjaksi, missä viime vuonna oli rahaa 200 rämpylää eli 20 euroa.

No, sitten itse juhlaan. Sapuska oli taas hyvää niin kuin yleensäkin, juomana oli vettä tai kokista, viime vuonna oli yhtä kymmenen hengen pöytää kohti yksi pullo punkkua, mutta tänävuonna se oli, säästösyistä, jätetty pois, mutta ei se viinan puute ole Kiinassa koskaan menoa haitannut ja niin ei käynyt nytkään.

On suorastaan hämmästyttävää seurata tätä kiinalaisten täysin spontaania, vapautunutta ja estotonta tempautumista mukaan melkein mihin tahansa. Nytkin oli ohjelmassa pakollisten kiitosten ja tunnustusten jaon sekä muun järjestetyn ohjelman ohessa jälleen kerran erilaisia kilpailuja ja pelejä, joihin kutsuttiin osallistujia estradille ja joihin oli suorastaan järkyttävä tunku. Juontaja kun kuulutti jonkun pelin tai leikin alkavaksi, niin samassa yli puoli salia oli pompannut pystyyn ja viuhtoivat lähes hysteerisinä käsiään että minäminäminä ja kaikkein innokkaimmat juoksivat jo lavaa kohti. Olipa muutamat ihmiset tehneet ihan omaakin ohjelmaa muita duunikavereita viihdyttääkseen, esimerkiksi Snow, Andy ja Jolin olivat tehneet hauskan laulunäytelmän, missä kaksi naista yrittivät kilpaa kosia näytelmän ainoata miestä eli Andya. Laulu raikasi, mikki kiersi kourasta kouraan, esiintyjien naamat loistivat kuin pikkupojilla pulkkamäessä pakkasella ja yleisö ulvoi, nauroi ja taputti. Ja kaikki tämä ilman tipan tippaa alkoholia. Ei ihan taitaisi toimia Suomessa.

Ehdottomasti hauskin kisa oli kuitenkin se, kun yleisöstä otettiin kymmenkunta kisailijaa estradille ja asetettiin väljään riviin seisomaan. Sitten jokaisen kisailijan eteen asetettiin muutama pitkä kynttilä ja kynttilät sytytettiin palamaan. Tämän jälkeen kaikille osallistujille jaettiin viuhkat, viuhkat avattiin ja avattu viuhka asetettiin tiukasti polvien väliin. Juontaja laski kolmeen ja HEP! kaikki kisailijat ottivat tiukan etukenon ja lanteitaan ja polviaan villisti keikuttelemalla yrittävät saada viuhkan viuhumaan niin kovasti, että kynttilät sammuvat. Kolme parasta pääsi vielä jatkoon ja yli kaksisataapäistä yleisöä hellittiin aivan astraaliset mitat saanella lantioiden keikutuksella ihan loppuun saakka.

Kiinalaiseen tapaan bileet olivat ohi kello 21, minkä jälkeen kaikki katosivat koteihinsa kuin tuhka tuuleen.

Perjantaina kotona, parin kolmen glögilasin jälkeen yritin itse tuota viuhkatemppua. Meinasi välilevy luiskahtaa paikaltaan ja kurat tulla housuun.