Joulu, uusivuosi ja tipaton tammikuu

Tingeltangelit ja hupsistupsikset ja pimpelipompelit soivat joulun alla täälläkin melkein joka paikassa. Missään ei näköjään pääse pakoon tätä joulun kaikkein kamalinta ruumiillistumaa eli jatkuvaa ja kaikkialla pauhaavaa kilkatikalkatin kilinää ja kolinaa! Ja täällä Kiinassa se kun ei lopu loppiaisena, vaan monessa paikassa on vielä tänäänkin (14.1.!!!) täysi jouluvarustus päällä ja radiosta saa toisinaan edelleen kuulla että ”Jingle Bells...”.

Eikä täällä joulu edes ole mikään iso juttu eikä mitään jouluvapaita ole, vaan koko jouluviikko on aivan normaali työviikko. No, nuoret ja etenkin lapset ovat kyllä markkinaraon oivaltaneet ja ovat vaatimassa vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan joululahjoja ja varmasti niitä saavatkin. Eli kaiketi niitä lirpatilärpättimiä sitten kannattaa soittaa, mene ja tiedä, mutta minulta ne ainakin vievät kaikenlaiset ostohalut eikä tänä jouluna mitään sen kummempaa ostaa onneksi tarvinnutkaan, joulukinkkukin tuli vieraiden mukana Suomesta. Yhtään ei ollut joulua ikävä, pienen nokareen maksapasteijaa tosin olisi voinut huiviin kietaista, mutta ei sen enempää.

Jouluvieraat tulivat, olivat ja lähtivät, paljon ehtivät ja ostivat, paljon näkivät ja kokivat, mutta vielä enemmän jäi näkemättä ja kokematta. Pekingin ankkaa ei ehditty maistamaan, vaikka sekin oli listalla. Hieronnoissa käytiin, upouudessa Financial Towerissa 492 metrissä ihmettelemässä, miltä maailma näyttää suoraan alaspäin lasilattian läpi katsottuna, erilaiset markkinapaikat tuli tarkkaan koluttua, uuden vuoden skumpat juotua eräässä taivasbaarissa 48-kerroksessa, vierailtiin ZhuJiaJiaon vesikaupungissa ja sen sellaista.

Vieraisiin Shanghai teki takuulla vaikutuksen. Vanhemmat kauhistelivat suomalaisittain täysin kaaoottista liikennettä, mutta 15-18v. teiniosasto sen sijaan viihtyi nettibaareissa, Rogersissa, Papa’s Beer Stubessa, StarBucksissa, tilailivat kotiinkuljetuksena (waimai) aamukolmelta Mäkkäristä hiukopalaa, pelasivat snookeria, diskoilivat BonBonsissa, tutustuivat muihin expattinuoriin, suhailivat sujuvasti takseilla ympäri kaupunkia ja varmasti saivat kotiinviemisiksi paljon uutta ja kummallista kerrottavaa.

Tammikuu alkoi tipattomana ja muidenkin hyvien päätösten siivittämänä, kuten asiaan kuuluu. Neljästä eri nestepitoisesta tilaisuudesta olen jo tähän mennessä selvinnyt puhtoisena ja säälivien ja osaaottavien katseiden ja kommenttien saattelemana, mutta perjantaina tulee sitten eteen sellainen asiakastilaisuus, jossa periaatteista on kerta kaikkiaan pakko livetä. No, toivottavasti ilta päättyy illalliseen eikä enää karaokekierrosta tarvitse tehdä. Joka tapauksessa tipattomuus päättyisi kuitenkin kiinalaisten uuden vuoden loman aikana (25. -31.1.), jolloin lähdemme viikoksi Koh Samuille Thaimaahan snorklailemaan ja sukeltelemaan. Turha kai on kuvitellakaan, etteikö siellä jokunen Singha tule auki sihautettua.