Rillipirun paratiisi

Lauantaiaamuksi kello yhdeksitoista olin tilannut autokuskimme Wu Liangin ottamaan meidät kyytiin ja heittämään läheiseen Suzhoun kaupunkiin, mistä olin varannut hotellihuoneen yhdeksi yöksi. Suzhou on varsin viehättävä viiden miljoonan asukkaan pikkukaupunki Shanghaista vajaan parin tunnin automatkan päässä länteen Jiangsun provinssissa ja parhaiten se on tunnettu silkistään ja sitä kutsutaankin Kiinan silkin pääkaupungiksi. Kaupungissa on myös lukuisia pieniä jokia ja kanaaleja, jotka tuovat osalle kaupunkia hyvin omaleimaisen kuvan ja niinpä Suzhouta toisinaan kutsutaan myös Kiinan Venetsiaksi. Näitä siis oli tarkoitus lähteä ihmettelemään sekä tutustumaan kaupungin kuuluisiin puistoihin, joista kuuluisin, Ming –dynastian peruja oleva Humble Administrators Garden kuuluu maailman perintökohteisiin. Eniten alkuinnostusta herätti kuitenkin Kiinan ja luultavasti koko Aasian ainoa Kotipizzaravintola, mikä on joku vuosi sitten avattu Suzhouhun. Harmi vaan, että sen sijainti oli sittenkin sen verran syrjäinen, ettemme sinne sitten kuitenkaan viitsineet raahautua.

No, puistot ja kanaalit sun muut tuli kierrettyä, aika pikaisesti, sillä noita puistoja on jo jokunen tullut nähtyä eikä niissä enää mitään kovin ihmeellistä uutta ole tullut vastaan. Kiinalaisille sen sijaan puistot tuntuvat olevan tosi kova juttu. Duunikaverit aina toisinaan suosittelevat sitä sun tätä kohdetta ja perustelevat sitä sillä, että siellä on niin ja niin magee puisto tai parhaassa tapauksessa useita tai sitten puisto ja järvi, missä ei tietenkään voi uida. Ja kun näihinkin Suzhoun puistoihin oli kaikkiin pääsymaksu, minne 5 euroa ja jonnekin toisaalle 7 euroa ja silti paikat olivat kiinalaisia täynnä, niin jotakin sen on pakko kertoa kiinalaisten puistovillityksestä, sillä tavalliselle riksanpolkijalle nämä summat eivät ole ihan mitä tahansa taskurahoja.

Muutoin Suzhoun aivan ydinkeskustasta, missä lukuisten kapeiden kujien varrella on valtava määrä kauppoja ja puoteja ja ravintoloita (mutta ei pubeja!), jäi päällimmäisenä mieleen aivan kamala melu ja mekkala, sillä kiinalaiset ovat todellakin äänekästä kansaa ja - niitä on tosiaan paljon! Nämäkin kujat olivat aamusta iltaan varsin ruuhkaisia ensinnäkin kaikesta ihmispaljoudesta sekä lukuisista näille ahtaille kujille tunkevista takseista ja riksoista ja mopoista sun muista ajopeleistä. Ja tuntuu siltä, että joka ikisellä puodilla on oltava oma mölytoosansa pauhaamassa aivan kammottavaa kiinalaista diskojumpetta ja kun mukaan otetaan vielä erilaiset katukaupustelijat, jotka yrittävät kaupata ohikulkijoille toinen toistaan omituisempia ja turhempia patterikäyttöisiä, vinkuvia ja kiliseviä ja eri värisiä valoja vilkuttavia muovimöhkäleitä, ei paniikkikohtaus ole kovin kaukana. Ja kun kiinalaisista itsestäänkin lähtee melkoisen kova ääni, ehkä aiheesta, eihän tuon kakofonian keskellä muuten saa itseään kuuluviin, ellei todella puolittain huuda asiaansa vieruskaverille. Mutta kiinalaiset tuntuvat viihtyvän erittäin hyvin.

No, sunnuntaina sitten kuski tuli puolilta päivin hakemaan takaisin kotiin Shanghaihin. Kotimatkalla poikettiin sitten vielä Shanghain eteläisen rautatieaseman takana metrolinja kolmosen asematunnelissa sijaitsevassa valtavassa silmälasibasaarien saaristossa. Ja täällä niitä prillejä sitten tosiaankin on ja joka lähtöön. Kojuja on varmasti satakunta ellei jopa enemmän ja kaikki kuviteltavissa olevat sankamerkit ja -mallit ovat taatusti tarjolla ja suomalaiseen hintatasoon verrattuna suorastaan pilkkahinnalla. Itselleni valitsin lopuksi Raybanin kehykset ja koko paketti linsseineen maksoi 17 euroa. Linssit hiottiin vanhojen lasien mukaan mittatilaustyöna saman tien paikan päällä ja aikaa odotteluun kului 45 minuuttia. Anne otti vielä perään aurinkolasit vahvuuksilla ja hinta samat 17 euroa. No, nuo aurinkolasit eivät kyllä takuulla ole mitään Polaroideja, sillä kojujen välissä oli siellä täällä linssivärjäämöitä, missä linssiaihiot yksinkertaisesti upotettiin kuumaan väriliemeen muhimaan, minkä jälkeen ne hiottiin valmiiksi linsseiksi ja asennettiin kehyksiin.

Ja taas on pakko ihmetellä, että mikä Suomessa niissä rilleissä oikein maksaa? Nämä mun uudet 17 euron rillit vaikuttavat muutaman päivän käytön jälkeen tasan yhtä hyviltä kuin Suomesta hankkimani monen sadan euron lasit. No, kehykset eivät varmaankaan ole aidot Raybanit, mutta linssit vaikuttavat laadukkailta, ovat aivan yhtä ohuet kuin kotimaisissa laseissanikin ja niin edelleen. Ja täällä linssit tosiaan hiotaan saman tien, asiakkaalta tarkistetaan näkö ja otetaan tarvittaessa muitakin mittoja, muoviset linssiaihiot asetetaan hiontakoneeseen, laitteeseen syötetään muutama mitta-arvo ja sitten kone rouskuttaa ohjelman mukaisesti jonkun aikaa ja sylkäisee valmiit okuläärit ulos. Ja sitten linssit kehyksiin ja menoksi. Helppoa, nopeaa ja ennen kaikkea halpaa.