Kiinan kusimuuri

Talvimyrsky puhuttaa edelleen, vaikka se onkin jo ohi. Jälkien korjaaminen sen sijaan kestää vielä pitkään. Kaikenkaikkiaan tämä pahin myräkkä viiteenkymmeneen vuoteen aiheutti 107 ihmisen kuoleman, kahdeksan on vielä kateissa. Metsää on tuhoutunut tai ainakin pahasti kärsinyt yhteensä yli 18 miljoonaa hehtaaria eli melkein puolen Suomen verran ja 1,3 miljoonaa hehtaaria peltoa on kärsinyt satovaurioita. Lisäksi reilut puolitoista miljoonaa ihmistä on evakuoitu ja kolme ja puolisataa tuhatta taloa romahtanut tai muuten vaurioitunut. Aikamoiset tuhot siis ja vielä puhumattakaan siitä, mitä tämä kaikki on aiheuttanut liikenteelle, kuljetuksille, kaupalle ja koko muulle yhteiskunnalle noin ylipäänsä. Tuhoja on lähetetty korjaamaan ainakin Shanghai Dailyn mukaan lähes 7 miljoonaa sotilasta ja vajaat 20 miljoonaa milliisiä ja poliisia. Elikkä siis parisen prossaa koko kansasta? Ja pollareita pitäisi riittää vielä kaduillekin ja sotapoikia Taiwania vahtimaan. Oliskohan toi nyt hieman liioittelua – eli siis propagandaa?

Muuten Kiinalla tuntuu, ainakin toistaiseksi, taantumapuheista huolimatta, menevän vielä ihan hyvin. Yksi viikon uutisista ennätyksellisen tammikuun kauppataseen lisäksi oli se, että Kiina ohitti hiljattain kullan vähittäiskaupassa USAn ja on tällä hetkellä 363 tonnin vuosivolyymillään Intian jälkeen kakkosena kullan kovasta hinnan noususta huolinmatta, mikä sekin keikkuu jo noin 900 taalan hinnoissa unssilta. Tämä siitä huolimatta, että kiinalaisten keskipalkat ovat edelleen selvästi pienempiä kuin Euroopassa USAsta nyt puhumattakaan. Esimerkiksi finanssifirmojen analyytikot, jotka ovat paikallisisten palkollisten ehdottonta eliittiä, ansaitsivat viime vuoden tilastojen mukaan keskimäärin ainoastaan 5000 RMB (EUR 500 / 700 $) kuukaudessa, mikä ylittää koko maan keskiarvon 40 %:lla. Keskimääräisellä kuukausipalkalla saa siis hieman reilut puoli unssia eli viitisentoista grammaa harkkokultaa. Jostain silti fyrkkaa riittää kultaankin. Ja onhan täällä sitä asiakaskuntaa, tietysti.

Yksi pikku-uutinenkin pisti silmään lauantain lehdessä. Luwanin alueen saniteettiviranomaiset ovat nimittäin kyllästyneet ylt’ympäriinsä kuseksiviin taksikuskeihin ja ovat jakaneet heille tuhansia karttoja, mistä ilmenee mm. julkisten käymälöiden sijainti.

Saisivatpa viranomaiset saada samanlaisen herätyksen täälläkin. Tuossa nimittäin heti meidän compoundin aidan takana tien toisella puolella on yksi kaupungin taksikuskien suosima ”levähdyspaikka” korkean ja pitkän kivimuurin varressa, mistä voi melkein milloin tahansa bongata valtoimenaan lorottelevan kuskin itse teossa tyytyväinen ja helpottunut virne naamalla. Siihen vaan auto parkkiin, napit auki ja komea kaari on saman tien ilmassa. Ja haju on vertaansa vailla varsinkin nyt, kun ilmat alkavat lämmetä. No, toisaalta tuon kusimuurin varrelta saa helposti napattua itselleen kyydin, mikä ei takuulla ainakaan ihan heti katkea rakkoa pakottavan paineen takia. Lauantainakin hammaslääkäriin mennessäni vinkkasin kadun toiselta puolelta tointansa päättävälle suharille, että oltais kyytiä vailla, ja siitähän se kaveri sitten reippaasti kääntyi ympäri ja vinkkasi takaisin samalla vielä villahousujaan ylös kiskoen ja viimeisiä nappeja napittaen, että homma selvä.

Eipä taida kuitenkaan tuo pitkin seiniä kuseskelu ihan heti olla ainakaan mitään katoavaa kansanperinnettä. Kasvamassa on nimittäin uusi uljas pitkin katuja kuseskeleva ja paskova sukupolvi, sillä kiinalaiseen tapaan näemmä kuuluu se, että nippanappa tolpillaan pysyvillä ja siitä vähän isommilla tenavilla on potkupuvuissaan tai missä lie rievuissaan kätevä halkio haaroissa, mistä aineenvaihduntatuotokset kätsysti tipahtelevat samantien ja suoraan ilman sen kummempia välivarastointeja syntysijoilleen. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.

Niin tai näin, nyt (17.2.) on kaunista ja aurinkoista. Keskellä päivää keikutaan jo kymmenessä asteessa ja ehkä ylikin. Kuistilla tarkenee jo oikein mukavasti istuskella T-paitasillaan lehtiä lueskelemassa ja muuten vaan torkkumassa ja naattimassa. Ihan jees!