Kiinalaisen kilohinta

Torstaina 28.2. piipahdettiin pika pikaa Changshussa, missä oli tarkoitus jatkaa vielä perjantainakin, mutta koska homma meni heti alusta alkaen puihin, palasimme jo samana iltapäivänä takaisin. Niinpä jäikin sitten hyvin aikaa nauttia iltapäiväauringon viimeisistä lämmöistä ja kirjata muistiin viikon puheenaiheita.

Lintuinfluenssaa on täällä Kiinassa taas hieman liikkeellä. Hiljattain kuoli kolmas ihminen tämän talven aikana, mikä ei nyt niin kovin kammottavalta vielä kuulosta. Kaikenkaikkiaan vuodesta 2003 saakka 30 ihmistä on saanut tartunnan ja heistä 20 on menehtynyt. Lintuja ja siipikarjaa sen sijaan on kuollut tai tuhottu pilvin pimein.

Liikenne on luonnollisesti paljon suurempi tappaja kuin mikään H5N1. Pelkästään Shanghaissa menehtyi viime vuonna 1200 ihmistä erilaisissa liikenneonnettomuuksissa, missä on kuitenkin edelliseen vuoteen nähden viiden prosentin pudotus. Asukasmäärään suhteutettuna tuo on jopa alhaisempi kuin Suomen liikennekuolemien määrä viime vuonna. Tuoreimpien tietojen mukaan Shanghaissa oli vuonna 2007 noin 18,6 miljoonaa rekisteröityä asukasta, joten liikennekuolemien määrä oli noin 6,5 kuollutta / 100 000 asukasta kun taas Suomen vastaava lukema oli hieman yli 7. Venäjällä luku on yli kolminkertainen, mitä en yhtään ihmettele.

Mutta eipä aina ole turvallista muuallakaan. Viime viikonloppuna Anhuin provinssissa muuan 10-vuotias poika menetti kätensä, kun kesken sirkusesityksen häkistään irti päässyt leijona kävi hänen kimppuunsa. Poika pääsi kuitenkin ajoissa sairaalaan ja käsikin ilmeisesti saatiin jollain lailla paikoilleen.

Hieman huonommin kävi eräälle Beihain kaupungista kotoisin olevalle 9-vuotiaalle pojalle vuosi sitten huhtikuussa, kun hän jostain syystä oli joutunut krokotiilien aitaukseen ja joku nälkäinen kroko pisti kaverin poskeensa. Viimein tässä kuussa oikeus määräsi krokotiilien pitäjän maksamaan pojan vanhemmille korvausta 22 000 euroa eli jos tuommoinen poika painaa ehkä noin 25 kiloa, kiinalaisen kilohinnaksi tulee vajaat 900 euroa.

Mutta tuleehan noita – kiinalaisia – lisää kuin turkin hihasta heidän yhden lapsen politiikastaan huolimatta. Sitä paitsi nykyisin tuo sääntö ei ole aivan ehdoton, sillä esimerkiksi jos molemmat vanhemmat ovat ainoita lapsia, heillä on lupa, heidän niin halutessaan, saada kaksi lasta. Muut sen sijaan joutuvat maksamaan toisesta lapsesta sakkoa, mikä hieman vaihtelee kaupungista ja provinssista toiseen. Shanghaissa esimerkiksi tuo sakko on tänä päivänä 60 000 rämpylää eli aika kovatuloisen kaverin koko vuoden bruttopalkka! Vielä joku vuosi takaperin sakko oli kolminkertainen.

Eikä pelkästään syntyneiden lasten määrä ole ainoa asia, mikä huolestuttaa paikallisia viranomaisia, vaan myös syntyneiden lasten luonnottoman suuri sukupuolivääristymä. Tuoreiden tietojen mukaan pelkästään Shanghaissa tuo suhde oli viime vuonna 115 poikaa 100 tyttöä kohden, kun jotakuinkin hyväksyttävänä viranomaiset pitävät suhdetta välillä 103 ja 107! Tämä kertoo karua kieltään naisten ja tyttöjen aliarvostuksesta kiinalaisessa yhteiskunnassa ja erityisesti siitä, että tyttölapsia yksinkertaisesti katoaa jonnekin joko sikiöinä tai syntyneinä vauvoina.